En minä ehkä jaksakaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The titityy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
T

The titityy

Vieras
Tänään olin niin rikki että sanoin äidilleni vieväni pojan lastenkotiin ja vetäväni itteni hirteen.

Tämä alkaa taas... Tämä olo.... Ei helvetti, mulla on lapsi joka tarvii minua. Ajattelin että sillä on parempi muualla kun mun luona kun en jaksa.
Vaihan vaipat ja syötän, muuta apua minusta ei ole.

On niitä äitejä, saa lukea lehdistä, jotka on jopa tappanu lapsensa.
Näistä oloista kai se lähtee. Minä kuitenkin oon hakenu apua, en satuttais lasta. En vaan jaksa hoitaa. Ei kiinnosta.

Tahtosin vaan juua ja juua... Niin kauan että kuolen siihen....

Tuo lapsi oli sentään pelastus etten aikoinaan juonut itseäni hengiltä....
Nuoruus meni minulla täysin juodessa.

Voi jumalauta miten oon tsempannu!!! En jaksais enää... :'(

Suhde lapsen isään loppui vähän aikaa sitten ja laskin niin paljon sen varaan että ollaan aina yhdessä.
Tyhmä minä. Nähtiinhän se niin sata kertaa ettei siitä mitään tule. :'(
Taas yksi asia meni mönkään, tuntuu että mikään ei koskaan onnistu.
 
:hug: olet selvästikin vahva koska olet pyytänyt ja osaat pyytää apua.
Ei se mitenkään rikos ole jos vaikka laittaisitkin pojan lastenkotiin, jos oikeasti tuntuu ettet jaksa. Mutta älä tee itsellesi pahaa, pojallesi olet kuitenkin kaikki kaikessa...
Pystyykö äitisi auttamaan sinua mitenkä paljon?
 
Pystyisitkö osallistumaan paikkakunnallasi vaikka keskustelupiireihin jotka on suunnattu masentuneille? Hyvä vertaistuki ja keskusteluverkko olisi sinulle tärkeää. Jaksuja!
 
:hug: voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu. miten äitisi, hoitaisiko hän lasta? tai olisi avuksi, kun sulla on noin paha olla. sama tuli mullekkin mieleen, että olet vahva kaikesta huolimatta ja pidä se. voimia sulle, että jaksaisit. ja jos tuntuu että tosiaan lapsella olisi parempi olla muuualla, se ei ole rikos. en tiedä mikä on tilanteesi lapsen kanssa tarkemmin.
 
Ei minulla ole ketään.
Ihan yksin pojan kanssa vieraalla paikkakunnalla.

Äitille kun puhuin tästä, niin sanoi vaan että yritä, ei sinulla muutakaan ole. Tottahan se.
Jos tuo lapsi joutuu isälleen, on vieläkin huonompi olla. Ei isä rakasta.

Lastenkotiin laittaminen tuntuu kauhealta mutta ajattelen aina lasta ensiksi. Olen niin varma että sillä ei ole hyvä minun kanssa.

 
Lastenkoti voi tuntua pahalta, mutta jos se on lapselle parhaaksi.. Miten teidän päivät menee? Niin ja eihän se sitä tarkoita ettet esim. näe lasta koskaan tai saa takaisin jos sulla menis paremmin.
 
Päivä kerrallaan vaan, älä aseta itsellesi mitään tavoitteita nyt. Äläkä kanna huonoa omaatuntoa siitä, että olet nyt poissaoleva. Syytä miestä niin paljon kun voit jos se helpottaa, raivoa mielessäsi, kirjoita kirje jne... mutta älä lapselle soimaa isää vaikka hän ei lapsen elämässä paljon olisikaan.
Huomasin tuolta toisesta ketjusta että teidän luona alkaa käymään perhetyöntekijä, siitä on varmasti paljon apua.
Tämä on niin tätä, paljon haluaisi sanoa, mutta kun ei oikein löydy sanoja millä lohduttaa tai kannustaa :hug: Jos olisin siellä niin en sanoisikaan mitään, tarjoaisin vaan olkapään... kelpaako virtuaalinen olkapää
=)
 
Toivon sinulle todellakin VOIMIA!!!!
Olet kyllä ollut uskomattoman vahva jos kerran olet voinut juomisen jättämään taakse.
Toivottavasti saat apua, apuahan ei voi saada jos ei edes tunnusta että on jokin vialla ja kun sen jo teet olet jo saavuttanut todella paljon.

Muista myös että lapselle äiti on aina äiti se yksi ja ainoa, jos päädyt laittamaan hänet lastenkotiin ei se suinkaan tarkoita että sinä olisit pois hänen elämästä. Siellähän voit olla paikalla ja hoitaa lastasi yhdessä henkilökunnan kanssa.

Minkä ikäinen lapsi sinulla muuten on? Onko tyttö vai poika?
Iteslläkin on vaippaikäinen tuossa nukkumassa sängyllä, siksi vain kiinostaisi...

:heart:
 
Tiistai aamuna tulee perhetyöntekijä.

Toisaalta haluttaa kertoa tästä olosta, toisaalta tekisi mieli näytellä että asiat on suht ok.

En minä lasta haluaisi laittaa pois kotoa, mietin vaan mikä hänelle olisi parasta.
Ei kai lapselle ole aina parasta olla kotona vaikka kuinka äiti siinä olisi?

Lähin lastenkoti on 50 metrin päässä, mutta eihän sitä voi olla varma, pääsisikö poika siihen.
Tuossa näkyy olevan kouluikäisiä.
 
Poikalapsi on ja ikää nyt 2v.1kk

Kaikenaikaa olen yksin hoitanut, tukea ja apua on ollut todella vähän.
Lisäksi nämä kaikki ongelmat lapsen isän kanssa, niistä olen useaan otteeseen täällä kertonut.

Minulla omat taustani. Alkoholismi ja olen hyvin tempperamenttinen.
Lapsi itki ensimmäiset 4kk 15-20 tuntia vuorokaudessa. Jaksoin.
Senkin jälkeen on ollut vahva persoona ja melkoisen vaativa.
Kyllä on tämä lapsi äidiksi opettanut.

Pärjäisimmehän me, mutta tuo viina on taas alkanut kiehtomaan aika paljon.
Tuntuu että haluaisin vaan vetää ja vetää ja unohtaa kaiken...
 
No tietenkin teet kuten susta parhaalta tuntuu, ehkä kuitenki kannattais kertoa sun pahasta olosta, saisit apua.
Eikä se tosiaan välttämättä ole ainoa ratkaisu se lapsen lastenkotiin laittaminen voihan se olla että sillä perhetyöntekijällä voi olla joku muu ehdotus sun tilanteen helppaamiseks.
 
Mun mielestä sun kannattaa keskustella perhetyöntekijän kanssa ihan rehellisesti tunteistasi yms...
Katselet ja kuulostelet nyt omia tunteitasi varsinkin kun perhetyöntekijä alkaa käymään, jos kuitenkin jaksat pojan kanssa. Se voisi antaa sulle itellesi enemmän uskoa itseesi, kun huomaat että oikeasti pärjäät kaikesta huolimatta pojan kanssa kahdestaan.
Mutta äärimmilleen ei tietysti kannata itseään viedä siinäkään asiassa. Vaikutat oikeasti hyvälle äidille. Jo se että olisit valmis laittamaan lapsen lastenkotiin häntä itseään ajatellen kertoo paljon :heart:
 
Sullahan on jo iso mies siellä kotona, puhuuko jo kovasti?
Mitä te touhuatte päivisin, ilmeiseti olet kotona poitsulin kanssa?
Itsellä on välillä NIIN tylsää kun ei ole ketään kavereita tai sukua täällä päin että sais välillä vähän apuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja RPM:
Sullahan on jo iso mies siellä kotona, puhuuko jo kovasti?
Mitä te touhuatte päivisin, ilmeiseti olet kotona poitsulin kanssa?
Itsellä on välillä NIIN tylsää kun ei ole ketään kavereita tai sukua täällä päin että sais välillä vähän apuja.

Ei puhu juuri mitään.
Yksittäisiä sanoja ja omaa hölpötystä lisäksi.

Kotonahan me.
Aamulla haluaa heti katsoa Teletappeja ja minä vielä köllöttelen.
Sitten puuroa ja ulos jos jaksaa.. Syöntiä, päikkärit yhdessä. Poika haluaa ehdottomasi nukkua yhdessä ja se on suloista; silittää äitiä ja sanoo 'ihana, rakas äiti'.
Siinä vaiheessa minä lähes itken että minäkö ihana ja rakas... :'( Paska äiti...
Päivä jatkuu ihan olemisella.
Syöntiä, ulkona oloa, Pikku kakkonen katsotaan jne.
Ei tavata ketään juuri koskaan. Nämä omat hommat tässä vaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Alkuperäinen kirjoittaja RPM:
Sullahan on jo iso mies siellä kotona, puhuuko jo kovasti?
Mitä te touhuatte päivisin, ilmeiseti olet kotona poitsulin kanssa?
Itsellä on välillä NIIN tylsää kun ei ole ketään kavereita tai sukua täällä päin että sais välillä vähän apuja.

Ei puhu juuri mitään.
Yksittäisiä sanoja ja omaa hölpötystä lisäksi.

Kotonahan me.
Aamulla haluaa heti katsoa Teletappeja ja minä vielä köllöttelen.
Sitten puuroa ja ulos jos jaksaa.. Syöntiä, päikkärit yhdessä. Poika haluaa ehdottomasi nukkua yhdessä ja se on suloista; silittää äitiä ja sanoo 'ihana, rakas äiti'.
Siinä vaiheessa minä lähes itken että minäkö ihana ja rakas... :'( Paska äiti...
Päivä jatkuu ihan olemisella.
Syöntiä, ulkona oloa, Pikku kakkonen katsotaan jne.
Ei tavata ketään juuri koskaan. Nämä omat hommat tässä vaan.

No vähän on sama päiväohjelma kun meillä aamulla katotaan piirrettyjä ja syödään, poika on nyt 3v, sitte siivoillaan edellisen illan leikit ja painutaan hakeen postia ulos, siis laatikosta on pakko lähtee ulos jos haluaa postin!!!
Nyt meidän "rytmejä" sotkee 2kk ikäinen neiti mutta se onneks nukkuu paljon. Käydään kaupassa pari kertaa viikossa, kohokohta meidän ohjelmassa on se ku valitaan mennäänkö prismaan vai cittariin :whistle:
Kotona siis kykitään täälläkin.
Hoksasin vasta nyt kattoa sun profiilin ootko mistä päin kotoisin jos Oulu ei ole sun kotipaikka?
Tosi ihana poika sulla kun haluaa nukkua vieressä, eikö ole kuitenkin ihanaa kun siinä joku nukkuu ja aina parempi kun se vieruskaveri on joku joka aivan OIKEASTI ja koko sydämellään rakastaa sua :heart:
 
Kainuusta kotosin ja takasin en mene.
En edes olisi tervetullut. Äitini mies on kovasti hyvillään kun en ole maisemissa 'stressaamassa' äitiäni..

Onhan se ihanaa kun poikani rakastaa minua niin kympillä.
Tuntuu vaan niin pahalta kun en juuri nyt ole se äiti mikä halusin olla.
Tosin menee kai tämäkin olo ohi aikanaan. Toivotaan.

Noh, nyt nukkumaan. Ukkeli herää seitsemän maissa äitiä 'ihanoimaan'

:heart:

Öitä! Ja saa laittaa yytä, huomenna taas koetan jutella lisää. =) :wave:
 
Toivottavasti saat apua tilanteeseen! Tuli sellainen tunne, että jos lapsesi menee lastenkotiin, niin sinulle "aukeaa" tilaisuus todella ruveta ryyppäämään ja alkoholistina tuo ei varmasti ole hyvä juttu. Tarvitset varmasti paljon tukea nyt monella saralla,että saisit järjestettyä elämän siihen kuosiin,että pärjäisit lapsen kanssa, ja pitäisit itsesi kuivilla viinasta. Olisiko joku paikka minne voisit sijoittua hetkeksi lapsesi kanssa? Onko jotakin turvakotia tms, minne tämän laisissa tapauksissa voisi mennä ja saada apua?
 
Huomenta!

En minä varmaankaan voisi lasta minnekään laittaa, hän kuitenkin on kaikki mitä minulla on.
Nyt vaan tilanne on niin vaikea ja ahdistus on niin kova että tuntuu, etten jaksa pitää huolta.
Jospa tämä ei aiheuttaisi kovin suurta traumaa että aikansa menee näin huonosti.
Tiedän järjellä ajatellen että tämä kyllä menee ohi aikanaan.
 
Hyvä, että olet hakenut apua. Minusta tuo kotona olo saa sinut ahdistumaan. Nyt etsimään työpaikkaa (jos sitä ei vielä ole) ja poika päiväkotiin. Saat uusia työrovereita ja aikuiskontakteja ja poika uusia virikkeitä. Siitä se sitten lähtee. Minusta tuo olisi paras vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Hyvä, että olet hakenut apua. Minusta tuo kotona olo saa sinut ahdistumaan. Nyt etsimään työpaikkaa (jos sitä ei vielä ole) ja poika päiväkotiin. Saat uusia työrovereita ja aikuiskontakteja ja poika uusia virikkeitä. Siitä se sitten lähtee. Minusta tuo olisi paras vaihtoehto.

Tämä on erittäin totta.
Olen aivan hulluksi tulossa tämän kotona olon kanssa ja varmasti on iso syy tähän pahaan oloon se ettei muuta tekemistä ole.

Olen hakenut kouluun syksyllä. Toivon niin kovasti että pääsisin sinne, jos en pääse niin en tiedä mitä sitten.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Similar threads

Yhteistyössä