Toggle sidebar

En mie kyllä tiä uskallanko tehä mittää alotusta tänne mutta... ko haluaisin kysyä.

Vastaa
hyytikyppynen

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Mie en uskalla pistää silmiä kiinni. Mie pelkään etten herrää ennää. :/ Viime yönäki sinnittelin toista tuntia väkisin hereillä ihan vaan sen takia että pelotti etten heräiskään. Kuitenki olin nukahtanu, ja aamulla ko heräsin olin ihan varma että olen kuollu tai jotaki.
Nytki väsyttää mut en uskalla laittaa nukkumaan... Mie en ees ossaa selittää tätä pelkoa, minun asenne on aina ollu se että jos lähtö tullee nii voi voi, ja sitä se oli vielä eilenki ennen iltaa. Nyt on jotenki kolho olo ja siis PELOTTAA... :ashamed:

Aattelin jos joku ossais sanoa onko ihan normaalia sen jälkeen ko henki käyny tosissaan löysällä ja loppuuko tämä olo joskus vai häätyykö minun uskaltaa hoitavalle lääkärille asiasta mainita, lissää lääkkeitä sitte napsittavaksi? Ko sitä en taho... :headwall:

Ja provohuutajat ym epäilijät, älkää vaivautuko, kyllä teän mielipitteet on jo selväksi tullu. Ihan asiallisia vastauksia kaipaan kysymykseen... :/
 
Mainitse ihmeessä hoitavalle lääkärille tai hoitajalle, kyllä tuollainen pelko stressaa ja vie voimia, ja etenkin jos et nuku, et saa levättyä ja toivuttua kokemastasi. Keskustelukin voi auttaa, mutta jonkinlainen lääkityskin voi olla tarpeen ahdistukseen ja nukahtamisongelmaan.
 
Vois hyvinkin olla post-traumaattinen reaktio ja siinä mielessä ihan normaalia. Vaan kyllä mä sinuna kertoisin asiasta lääkärille silläkin uhalla, että se tietää lisälääkitystä. Sinun parhaaksesi se ne kuitenkin on.
 
On ihan normaalia tollasen rankan asian jälkeen. Nyt annat itelles vaan aikaa ja lepäät niin huomaat jonain päivänä ettei tarvi pelätä, et oo vielä mihinkään täältä lähdössä=)
 
:hug: Lienee normaalia tuokin pelko.
Silti kyllä puhuisin asiasta, niin lekurille, kuin miehellekkin.
Ehkäpä joku terapeuttikin voisi käydä sun kanssa jutskaamassa, toki voit sanoa, ettet halua mitään semmoisia lääkkeitä mitkä tekee sinusta ihan turtan, vaan ennemminkin puhua asiasta jonkun kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja talvikeiju pakkashangella:
älä välitä paskanjauhajista. pääasia että olet hengissä. ymmärrän hyvin pelkosi. niin mäkin pelkäsin sen jälkeen, kun olin aivoinfarktin saanut :hug:
Click to expand...

Mut menikö se ohi itestään sulla? Se pelko... Mie ihmettelen miten tämmönen täyskäännös voi yhtäkkiä tulla ettei mittää järkeä, aiemmin mulle on kuoleminen ja kuolema ollu ihan luonnollinen asia ja hälläväliä juttu... Koska kuoltava on joskus kuitenki. :/
 
Toi pelko on varmaan ihan normaalia sen jälkeen mitä olet nyt kokenut. Mutta lepo ja uni on varmasti nyt sulle kaikkein parasta kuntoutusta. pyydä että saisit jutella jonkun "kallonkutistajan" kanssa, jos vaikka siitä olisikin jo apua eikä lisää lääkkeitä tarvitsisi syödä. Voimia :hug:
 
varmana yksi osatekijä on se, että nyt sinulla on joku kenen vuoksi sinä et voi kuolla. siksi se pelottaa niin paljon. nyt kävit "rajalla", ja miehestäsi olisi voinut tulla leski, tyttärestäsi äiditön. luulen että käyt tätä nyt läpi.
uskon kyllä että se menee ohi. :)

:hug: kiva että tulit takaisin. oletko vielä sairaalassa?
 
Tiedän tunteen :| Varmaan ihan normaalia sun tilanteessa tuollainen pelko, mutta kyllä tuosta kannattaa lääkärille kertoa, josko saisit jotain rauhottavaa illalla otettavaksi? Sitä en tiiä, voiko mennä itestään ohi :/
 
Ihan ymmärrettävä reagoimistapa, mutta hyvä olisi asiasta puhua jollekin ammattilaiselle ettei asia pääse "paisumaan" liian isoksi. Eihän lääkitys ole ainoa vaihtoehto vaan uskon että keskustelemalla ammattilaisen kanssa tuosta kokemuksesta ja sen herättämistä tunteista ja peloista olisi suuri apu. Iso halaus sinulle ja hienoa että selvisit "voittajana" tuosta aivoverenvuodosta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja talvikeiju pakkashangella:
älä välitä paskanjauhajista. pääasia että olet hengissä. ymmärrän hyvin pelkosi. niin mäkin pelkäsin sen jälkeen, kun olin aivoinfarktin saanut :hug:
Click to expand...

Mut menikö se ohi itestään sulla? Se pelko... Mie ihmettelen miten tämmönen täyskäännös voi yhtäkkiä tulla ettei mittää järkeä, aiemmin mulle on kuoleminen ja kuolema ollu ihan luonnollinen asia ja hälläväliä juttu... Koska kuoltava on joskus kuitenki. :/
Click to expand...
kyllä se meni aikanaan ohi. mutta kannattaa kertoa siitä lääkärille, ettei mene siihen vuosia kuten minulla meni
 
no jos menisit psykologin tuttusille ratkomaan pelkojasi ja saamaan niihin apua luottoihmiseltä. kannattaa sanoa lääkärille, jospa se hakis sulle apua. ei pelon kanssa kannata elää, voita se! mut jos sä oisit kuollu niin etköhän sä ois jo kuollu jos niin ois tarkoitettu olevan.
 
Terapeutti mulla on onneksi jo omasta takkaa muutenki, sille varmaan sanonki asiasta sitte ko istunnot alotettaan taas. Ja miehelle sanoin, vaikkei se nyt auttaa osannukkaan nii oli silti kiva sanoa. Vähän keveni olo.
Unilääkkeet on mulla tosi huonoja, ei mikkään meinaa tehä tehtäväänsä, nyt sitte on sellanen mömmö käytössä joka pistää unen tulemaan ja siksi mulla eilen se ahistus oliki ihan tuskaa ko en tahtonu nukkua ja silti väkisin tuli uni... :ashamed:

Mie vaan toivon että tämä menis ohi, mie tiä onko minusta lääkärille ees sanomaan mittään... |O
 
Mä en pystynyt moniin vuosiin nukkumaan kun pelkäsin sulkea silmiäni. Jos menin nukkumaan niin heräsin puolen tunnin-tunnin välein paniikissa (paniikkikohtaus siis) ja olin varma että nyt mä kuolen.

Lopulta aloin nukkumaan kun tapasin nykyisen mieheni, joka käski mun aina laittaa silmät kiinni ottaa unta palloon. Piti yöllä kiinni kun sain kohtauksia ja luulin kuolevani, vakuutti etten kuole.

Suurempi mahdollisuus tuollaisena toipilaana on kuolla unenpuutteeseen kuin siihen nukkumiseen.

Mulle on vuosien valvomisesta jäänyt mm. rytmihäiriöitä ja pahimmat paniikkikohtaukset saivat tosiaan alkunsa siitä kun en nukkunut, myöhemmin en sitten siis uskaltanutkaan enää nukkua. Oravanpyörä. Älä lähe siihen... Mieluummin otat vaikka niitä nappeja sitten vastaan. Tai terapiaa tms.
 
Sulla siis on just ollu joku trauma?
Ei nyt kyllä auta kun mennä lääkäriin ja vaatia keskusteluapua, HETI! Nyt ei parane odottaa sitä, että istunnot terapeutin kanssa alkaa, koska unen puute taas lisää ahdistusta ja masennusta ja se taas vaikeuttaa ensisestään nukkumista, kun kaikenlainen tuskaisuus lisääntyy. Tuo kierre pitää saada poikki ajoissa :hug:
 
Oi ihana kuulla, että oot kunnossa :hug: :hug:

Ja tuosta unihommasta. Tiedän tunteen, se on kamalaa. Mulla auttoi se, että ajattelin iltasin, etten mä tiedä sit mtn vaikken enää heräiskään ja jos herään niin se on hyvä se. Kuulostaa sairaalle, mutta noin mä jouduin tekeen.
Ja sit se, että uni on parasta lääkettä, joten annat sen unen tulla tuolla konstilla.
Hyvä kuitenkin, että saat sen unen jos tahdot, ettet joudu miettiin silleen, ettet edes saa unta.

Oot sä vielä sairaalassa? Siellä ainakin tuntus et ois apu lähel ja kyl ne yöllä kiertelee ja tietää varmasti heti jos sulle jtn unen aikana tapahtus. Seuraako ne sun unta, sillon alkaa laitteet huutaa heti jos jtn tapahtus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Sulla siis on just ollu joku trauma?
Ei nyt kyllä auta kun mennä lääkäriin ja vaatia keskusteluapua, HETI! Nyt ei parane odottaa sitä, että istunnot terapeutin kanssa alkaa, koska unen puute taas lisää ahdistusta ja masennusta ja se taas vaikeuttaa ensisestään nukkumista, kun kaikenlainen tuskaisuus lisääntyy. Tuo kierre pitää saada poikki ajoissa :hug:
Click to expand...

No siis aivokasvain poistettiin vuodon takia. Ja vaikkei se nyt niin hirveänkauhean vakavaa ollu, siis ois voinu olla vakavampaaki ja käyvä tosi huonosti, nii kait siitä jonku sortin trauma jäi... Mulle se päivä ennen leikkausta ja päivät leikkauksen jälkeen on ihan yhtä sekamelskaa enkä pysty oikeastaan ajatteleen niitä ees koska en saa mistään kiinni. Turvaton olo senki takia.

Unen puutteesta mie olen kärsiny aina, mut ohan se kyllä selvää että nyt sitä unta tarvis just sen verran ko mitä väsyttää. Ko vain uskaltais nukkua. Pitäs kai kokkeilla jotaki mielikuvaharjotusta tai jotaki... :/

Ja ehkä mie mielummin otan luurin kätteen ja soitan suoraan minun terapeutille. Sille helpompi puhua... Tai sitte käsken miehen soittaa. :ashamed:
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa