En koskaan vie lapsiani virikehoitoon!

Mun mielestä ikävintä mitä äiti voi tehdä on tappaa lapsensa.

Jos virikehoito pelastaa yhdenkin lapsen tältä kohtalolta, kun uupunut tai mielisairas äiti saa hetken levähtää, niin kannatan virikehoitoa.

Olen erittäin huolissani siitä, että meillä on niin kamalan paljon uupuneita tai mielisairaita äitejä. Koska kun odotetaan vaikkapa toista lasta, niin suunnitellaan vain sitä, kuinka pitkiä päiviä esikoista saa siinä tapauksessa pitää hoidossa. Ei ole oikeastaan tahtoa selvitä maailman luonnollisimmasta asiasta: parin lapsen hoidosta. Ensimmäinen laitetaan pois kotoa moneksi päiväksi viikossa/moneksi tunniksi päivässä.

[QUOTE="minna";30464812]Olen kyllä samaa mieltä siinä, ettei parivuotiasta pitäisi viedä virikehoitoon. Mutta Se syyllistäminen ei johda mihinkään hyvään. Ja toisaalta jos tilanne vaan on Se, että äiti on uupunut ja väsyksissä, voi olla parempi Se virikehoito. Esitit ehkä asian turhan kärkkäästi, joka nostaa monissa karvat pystyyn.[/QUOTE]

Olet oikeassa, esitin asian kärkkäästi.

 

En sano tätä pahalla, mutta kyllä eskariin saakka kotihoidetut lähtevät kouluvalmiusasioissa ja ryhmätaidoissa usein melkoiselta takamatkalta. Kultainen keskitie paras. Pienet ei tartte isoa ryhmää ja paljon virikkeitä, mutta lähellä eskaria tilanne on jo toinen.

Olet oikeassa. Hyvä ystäväni oli kotihoidossa koulun alkuun asti ja hän on kertonut, että koulun aloitus oli hänelle todellinen shokki. Muut lapset olivat tottuneet toimimaan isoissa ryhmissä ja tunsivat jo entuudestaan toisensa päiväkotiajoilta. Hän olisi pitänyt parempana sitä, että olisi päässyt myös päiväkotiin lapsena.

 

3-Vuotias lapseni jatkoi hoidossa esikoisen synnyttyä kolme päivää viikossa. Onneksi. Hän odottaa päiväkotipäiviä, nauttii leikistä tutussa ryhmässä ikäistensä kanssa. Päiväkoti on tosi kiva ja hoitajat samoin. Lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Jos kunnat laistavat velvoitteistaan, niin väärä osoite on haukkua äidit, jotka vievät lapset pelättyyn hoitoon. Vauva vie paljon ajastani, erityisesti imetyksen vuoksi. Puistoissa leikkikaverit, jos niitä sattuu olemaan, ovat yleensä selkeästi nuorempia. Lapseni on erittäin puhelias ja leikkii mielellään, miksi minun pitäisi viedä se ilo häneltä, jotta voisin todistaa olevani joku supermutsi. Päivökerhot ovat varmaan kivoja, mutta luotan silti enemmän päivähoitoon.

 

[QUOTE="a p";30464828]Olen erittäin huolissani siitä, että meillä on niin kamalan paljon uupuneita tai mielisairaita äitejä. Koska kun odotetaan vaikkapa toista lasta, niin suunnitellaan vain sitä, kuinka pitkiä päiviä esikoista saa siinä tapauksessa pitää hoidossa. Ei ole oikeastaan tahtoa selvitä maailman luonnollisimmasta asiasta: parin lapsen hoidosta. Ensimmäinen laitetaan pois kotoa moneksi päiväksi viikossa/moneksi tunniksi päivässä.



Olet oikeassa, esitin asian kärkkäästi.[/QUOTE]
Ei ole mitenkään luonnollista että äiti on niin yksin lastensa kanssa kuin suomalaiset ovat. Tavallaan en siis ihmettele sitä, että isommat lapset joskus jää hoitopaikkaan. Ennen kuin alat lyttäämään minun äitiyttäni niin mainitsen nyt, että otin kolmevuotiaani kotihoitoon kun vauva syntyi.