En kestä.

[sisko]

Pikkuveli, 22v on puhunut itsemurhasta äidille. Se on aivan rikki, polttelee pilveä ja talous on aivan sekaisin. Käy kuitenkin töissä mikä ehkä ainoa asia mikä pitää enää hengissä.

Matkustan tänään kotiin jos voisin olla jotenkin tueksi/avuksi. En vain tiedä mitä tehdä kun veljelle on tosi vaikeaa puhua omasta pahasta olostaan. Pelottaa että menee oikeasti sinne junan alle. Miten sitäkin arvioidaan milloin on niin itsetuhoinen että voi viedä osastolle? Ja entä kun ei varmasti suostuttelemalla lähde?

Mä en tule koskaan selviämään siitä jos veljelle tapahtuu jotakin. Mitä mä teen? Tuntuu et omakin pää hajoaa kun pelottaa niin sikana.

 

[Peppari]

No jos olis kyse omasta siskosta, niin menisin paikanpäälle ja sanoisin että kertoo mikä on vialla ja hätänä. Ja kertoisin ettei mikään ole niin paha asia etteikö sitä voisi minulle kertoa.
Ottaisin kädestä kiinni ja katsoisin silmiin, enkä päästäisi pois tilanteesta. Jos itkettäis, niin sitten itkisimme yhdessä.
Antaisin siskon ymmärtää ettei hän ole koskaan yksin tässä maailmassa.

 

[LisaMarie]

Kerrot veljelle miltä sinusta tuntuu, ihan suoraan ja kaunistelematta. Laitat sen kohtaamaan totuuden.

 

[hoitoo]

NO ei muuta kun hoitopaikkaa hakemaan ja äkkiä! Jos on itsetuhoisia ajatuksia, niihin pitäisi saada apua nopeasti Sinä voisit vaikka ehdottaa hänelle kauniisti jotain ulkopuolista apua!

 

[huomenta]

Mä oon sellases uskos,et jos itsemurhasta puhuu,ni ei sitä myöskään tee...Yleensä vaa hakee höpöttelyllään huomiota. Mutta eihän sitä koskaan voi tietää.Ymmärrän huolesi

 

[sisko]

mutta kun tiedän mikä veljeä masentaa. Elämä ylipäätään ona masentanut jo pitkään mut kun ei hae apua. Se että on velkaa jonka maksamiseen menee vielä pitkät tovit vaikkei niistä rahoista oo jäänyt mitään konkreettista. Se ettei elämässä oo kuin työ ja kavereiden kanssa juhliminen. Se että viina meinaa välillä viedä. Se ettei tullut nuorena käytyä kouluja. Se että tyttöystävän kanssa tuli ero. jne. jne.

Oon yrittänyt sanoa etä sulla on vielä koko elämä edessä mut tuntuu ettei mee perille kun toisella on niin paha olla. On sillä tavalla näköalaton. Ajattelin koittaa puhua että lähtisi yksityiselle puolelle lääkärin kanssa puhumaan tuosta pahasta olosta kun terveyskeskukseen on niin kova kynnys, eikä sieltä saa kuitenkaan kuin reseptin kouraan.

 

[LisaMarie]

Ajattelin koittaa puhua että lähtisi yksityiselle puolelle lääkärin kanssa puhumaan tuosta pahasta olosta kun terveyskeskukseen on niin kova kynnys, eikä sieltä saa kuitenkaan kuin reseptin kouraan.

Tää on niin totta!
Yksityiselläkin vaan tahtoo olla se ongelma, että siellä lääkärissä kun on, salaileeja peittelee ja vähättelee ja esittää tervempä kuin on :/