en kestä tota teiniä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "siku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olemme uusperhe mutta se tuskin tähän heijastuu sillä erosin tytön isästä jo tytön ollessa 3v.
Kuulokkeita voisi kokeilla mutta vähän kyllä hirvittää se kuulon heikkeneminen mikäli samaa volyymia pitää kuin mitä kajareista, ja vieläpä korvanjuurella:/ Ennen tyttö kuunteli ihan normaalilla volyymilla mutta hieman ennen vauvan syntymistä meni nupit kaakkoon...
Varasin kuitenkin meille ensviikonlopuksi pöydän eräästä ravintolasta jota ennen voisimme käydä vähän shoppailemassa, toivotaan josko se auttaisi. Mies lupautui olemaan vauvan kanssa sen ajan:)
 
Hanki sille kuulokkeet,toimii meillä.Ei ne teinit niin kovalla soita kuulokkeista että kuulo lähtee.
Toinen asia on se että jos ei kuulokkeet käy,vaihtoehdot on siinä että katkaiset joka masiinasta sähköpiuhan poikki.On vähän paha kuunnella jos ei ole millä soittaa.
 
[QUOTE="siku";22474260]Tyttö on syyksi sanonut että musiikin kuuntelu on hänelle harrastus eikä aio sitä lopettaa "jonkun pikkupennun takia":( Laatuaikaa hän ei kuulemma edes haluaisi, pyysi vain että jättäisin hänet rauhaan ja keskittyisin "pikkupentuun". Hänellä käy kavereita melko usein täällä, ja vitutustani nyt vain sanon että ovat ihan samanlaisia ja kattovat vauvaa ja minua NIIN nenävarttaan pitkin, tyttö siis jotain ilmeisesti valittanut-.-[/QUOTE]

Miksi tyttäresi ei saisi kuunnella musiikkia :O En ymmärrä, mksi sekin pitää keltää?? Kuulokkeet on keksitty. Vai eikö saa kuulokkeillakaan kuunnella?
 
Itse olen oman teinini kohdalla ainakin parhaiten tepsivän, kun mielummin kerron, mitä pahaa kova melu tekee hänen korvilleen, kuin että käsken hänen olla hiljaa vauvan takia. Toki teinin pitäisi ottaa vauvakin huomioon, mutta jos hän on vauvalle mustasukkainen, niin paremmin toimii toi yllämainittu.
 
Siis ÄLÄ HERRANJUMALA KIELLÄ IHMISELTÄ MUSIIKKIA?

Muistan itsekin teininä kuinka tärkeä osa se oli elämää ( ja on vieläkin ). Musiikista saa oikeasti ns 'apua' ongelmiin.. No okei, vähän huonosti sanottu... :D
Mutta musiikkia ei todellakaan pidä kieltää.
 
Siis ÄLÄ HERRANJUMALA KIELLÄ IHMISELTÄ MUSIIKKIA?

Muistan itsekin teininä kuinka tärkeä osa se oli elämää ( ja on vieläkin ). Musiikista saa oikeasti ns 'apua' ongelmiin.. No okei, vähän huonosti sanottu... :D
Mutta musiikkia ei todellakaan pidä kieltää.

Mut kato ite nää mammat luukuttaa päivät pitkät lauritöhkää ja yölintua ja mitä näitä paskabändejä onkaan, mutta teiniensä eivät anna kuunnella musiikkia ollenkaan. Heti ollaan katkomassa soittimien piuhoja. Hirveitä kusipäitä :(
 
Tarkemmin teitä ja tilannetta tuntematta minulle tulee ihan ekana mieleen että kuinkas se vauva on "sinun" vauvasi ja sisar, joka kuitenkin todennäköisesti lapselle pidempään läheinen kuin sinä ja puolisosi (sisarusten välinen ihmissuhde useimmiten se elämän pitkäikäisin ihmissuhde), jotenkin vauvasta ulkopuolinen?

Satsaisinkin siis sisarusten yhteiseen aikaan... luulisin.
 
[QUOTE="vieras";22476166]Mut kato ite nää mammat luukuttaa päivät pitkät lauritöhkää ja yölintua ja mitä näitä paskabändejä onkaan, mutta teiniensä eivät anna kuunnella musiikkia ollenkaan. Heti ollaan katkomassa soittimien piuhoja. Hirveitä kusipäitä :([/QUOTE]

Pitää oikeesti olla TOSI MULKKU että kieltää musiikin kuuntelemisen.
 
Ei kai ap ole kieltämässäkään musiikkia teiniltään vaan hiukan neuvoton tuon musan volyymin suuhteen.
Ja samaa mieltä monien muiden kanssa. Teini kaipaa aikaa ja aikaa ja aikaa. Ja ehkä hiukan rakkautta ja hellyyttä. Huomiota.
Älä lannistu jos ei käytös muutu heti ekan äiti-tytär päivän jälkeen, ota tavaksi viettää säännöllisesti kahdesn kesksitä aikaa tyttäresi kanssa. Teette jotain "tyttöjen" juuttuja tai mitä vain mikä sopii / kiinnostaa kumpaakin. Kyllä se siitä... ajan kanssa...

Teinit. :heart:
 
Tarkemmin teitä ja tilannetta tuntematta minulle tulee ihan ekana mieleen että kuinkas se vauva on "sinun" vauvasi ja sisar, joka kuitenkin todennäköisesti lapselle pidempään läheinen kuin sinä ja puolisosi (sisarusten välinen ihmissuhde useimmiten se elämän pitkäikäisin ihmissuhde), jotenkin vauvasta ulkopuolinen?

Satsaisinkin siis sisarusten yhteiseen aikaan... luulisin.

Totta. Mutta ensin kannattaisi satsata siihen äidin ja tyttären yhteiseen aikaan. Ja välien korjaamiseen. Kyllä se sydän siihen omaan pikkusisarukseenkin sitten lämpiää... ajan kanssa. Kun ei tarvitse enää taistella äidin huomiosta. Ja väksiin inhota pienempää. ;)
 

Yhteistyössä