En kestä nähdä onnellisia perheitä/pareja

[paha olo]

Oma parisuhde niin retuperällä, että on ollut pakko pitää etäisyyttä kavereihin joilla onnellinen parisuhde ja perhe-elämä. En kestä kuunnella enkä nähdä toisten onnea nyt. Olen heidän puolestaan onnellinen, mutta samalla on niin paha olo rinnassa kun minulla ei sitä ole. Mies ei suostu edes terapiaan käsittelemään asioita. Suututtaa oma paha olo niin ettei kukaan varmaan ymmärräkään.. haluaisin vain kuolla pois kun olen tälläinen. Onko muilla ollut parisuhdekriisin aikana tälläistä negatiivista oloa?

 

[itkuliisa]

Täällä on sama olo, olen väteytynyt täydelliseen yksinäisyyteen ja híljaisuuteen! En edes vastaa puhelimeen, ettei tarvitse kertoa, että mies on lähtenyt taas(ja olen viimesillään raskaana, pitäs olla oneellista aikaa)ja olen yksin, surullinen ja nöyryytetty! Kaupassa käyntikin on tuskaa, koska siellä on onnellisia perheitä ja pareja On tosi kurjaa olla katkera,mutta...

 

["a p"]

Täällä mies on käynyt kai vieraissa. Minäkään en enää vastaile puhelimeen ja ihmiset luulevat minun suuttuneen jostakin.. en halua mennä neuvolaan tai kauppaan minäkään... ahdistaa niin paljon että haluaisin kuolla pois.

 

["onnellinen"]

Minäkin ennen. Nyt olen onnellinen yksin lasten kanssa. Ei enää huushollissa sitä kamalan ahdistuksen aiheuttajaa.

 

[kaji]

Miksi haluatte jatkaa parisuhteissa, joissa olette onnettomia?

 

[rthrthrt]

Juteltiin tuosta, että ihmiset eroaa liian helposti - mutta kun suhteen pitäis olla molemmille tärkeä asia, että se toimisi. Kummankin pitäisi sitoutua ja yrittää, ei siitä muuten mitään tule.
Kauanko pitäisi katsella huonossa parisuhteessa, koko loppuelämä? Siihen asti, että lapsi on aikuinen? Millaisen mallin parisuhteesta lapsi saa, jos vanhemmat eivät ole onnellisia?
Jokainen miettii omalla kohdallaan sitä, haluaako jatkaa vai ei, mutta jos toista ei yhtään kiinnosta.. niin kyllä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonossa suhteessa.
Itse olen onnellinen yh, elämä on helpompaa kun ei ole huonoa parisuhdetta vetämässä mieltä pohjamutiin, itsetuntohan siinä meni kun toinen oli .. oma itsensä. Piittamaaton jne.

 

[:((]

minäkin kuulun joukkoon... On todella lähellä mennä välit poikki kahden ystävän kanssa joilla ihana parisuhde, molemmilla vauvat tulossa ja ihania lapsia jo ennestään.. Meillä on vaan "kämppissuhde", seksiä viimeksi marraskuun alussa, mies pakottaa menemään gynelle hakemaan kierukkaa ettei vahinkoja kävisi eikä suostu sänkyyn ennen sitä.. ja mulla kova vauvakuume, esikoinen on jo 2vuotias... ehkä tää tästä? Luovuttaa en aio, vaikka se sattuu...

 

[yksin hyvä]

Mulla on paljon enemmän virtaa nykyään kun olen yh. Se jörö mököttäjä imi musta voimaa tms enkä jaksanu mitään, mikään ei huvittanut...

 

["Kenguru"]

Juteltiin tuosta, että ihmiset eroaa liian helposti - mutta kun suhteen pitäis olla molemmille tärkeä asia, että se toimisi. Kummankin pitäisi sitoutua ja yrittää, ei siitä muuten mitään tule.
Kauanko pitäisi katsella huonossa parisuhteessa, koko loppuelämä? Siihen asti, että lapsi on aikuinen? Millaisen mallin parisuhteesta lapsi saa, jos vanhemmat eivät ole onnellisia?
Jokainen miettii omalla kohdallaan sitä, haluaako jatkaa vai ei, mutta jos toista ei yhtään kiinnosta.. niin kyllä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonossa suhteessa.
Itse olen onnellinen yh, elämä on helpompaa kun ei ole huonoa parisuhdetta vetämässä mieltä pohjamutiin, itsetuntohan siinä meni kun toinen oli .. oma itsensä. Piittamaaton jne.

Niinpä!
Itse olen sitä mieltä, että eroja tapahtuu liian vähän.
Mikä ihmeen meriitti on elää yhden ja saman ihmisen kanssa koko elämänsä vain sillä perusteella, että ei "pitäisi" erota, ja että suhteen venyttäminen on jotenkin ihailtavaa.

 

[Risukasassa]

Täällä yritystä pelastaa parisuhde enemmän ja vähemmän kaksi vuotta takana... pian edessä asumusero. Ei ole oikein antaa pienen lapsen kasvaa enää tälläisessa ilmapiirissä, eikä se tee hyvää meille aikuisillekaan! Kun on aikansa yrittänyt, ei ole mielestäni tappio luovuttaa.

Ympärillä onnellisisa perheitä, vauvauutisia jne. Surulliseksihan se vetää koska meni naimisiin ollakseen tämän ihmisen kanssa koko elämänsä ja lisää lapsiakin olisi halunnut.

Pitää vain luottaa että elämä kantaa ja että kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin!

 

["onnellinen perhe"]

me kohta 15v yhessä ja ONNELLISIA,kävellään käsikädessä, vaikka ikää kohta 40v

 

["onneton"]

[QUOTE="onnellinen perhe";23176807]me kohta 15v yhessä ja ONNELLISIA,kävellään käsikädessä, vaikka ikää kohta 40v[/QUOTE]

Painu V***UUN täältä! Sua ei tässä ketjussa kaivata!

 

[Mep]

minäkin kuulun joukkoon... On todella lähellä mennä välit poikki kahden ystävän kanssa joilla ihana parisuhde, molemmilla vauvat tulossa ja ihania lapsia jo ennestään.. Meillä on vaan "kämppissuhde", seksiä viimeksi marraskuun alussa, mies pakottaa menemään gynelle hakemaan kierukkaa ettei vahinkoja kävisi eikä suostu sänkyyn ennen sitä.. ja mulla kova vauvakuume, esikoinen on jo 2vuotias... ehkä tää tästä? Luovuttaa en aio, vaikka se sattuu...

Ja sinä haluat "kämppissuhteeseen" toisenkin lapsen?! Mietipä vielä kerran.......lapsiparat.

 

[en tiedä miten...]

meillä suhteen pelasti uusi vauva... Kolmevuotta oli todella pahaa aikaa, ei riitoja ei mitään, ei seksiäkään kuin kerran puolessa vuodessa. Esikoinen aloitti tarhan 3vuotiaana ja minä läksin töihin, suunnittelin eroa mielessäni ja olin jakanut tavaratkin. Yhtäkkiä vauva ilmoitti tulostaan, senkin ainoan kerran kuin harrastettiin niin meni kumi rikki. Noh, iloinen olin uutisesta ja yllätyin kun mieskin oli. Raskausaikana kaikki meni niin hyvin, pelottavan hyvin! Mies oli niin muuttunut. Vauva on nyt 2kk ja ei meillä ihan vielä ole alkanut mennä huonosti... vaikkakin sitä pelkään...

 

[:((]

Ja sinä haluat "kämppissuhteeseen" toisenkin lapsen?! Mietipä vielä kerran.......lapsiparat.

Oma valintani yrittää edes. Ehkä toivon että kaikki muuttuisi. Yksinhuoltajaksi jääminen ei pelota. Sen vauvan hankkiminen ilman miestä on hankalaa...

 

[Mep]

Oma valintani yrittää edes. Ehkä toivon että kaikki muuttuisi. Yksinhuoltajaksi jääminen ei pelota. Sen vauvan hankkiminen ilman miestä on hankalaa...

Voiko enää enempää klassikkotapaus olla?! Että uusi lapsi kaiken muuttaa voi.....voi hyvät ihmiset sentään! Miksi haluaisit ehdoin tahdoin yh:ksi? En voi käsittää....Niinhän siinä käy jos yksin "päätät" lapsen hankinnasta.

Miten voikin ihmiset nähdä elämän näin eri tavalla? Tyydytään keskinkertaisiin suhteisiin, tehdään niihin lapsia kärsimään ja lopulta vastataan yksin kaikesta.

 

[errs]

jokainen päättää omasta elämästään. Ja jokainen haluaa tehdä siitä sellaista jossa viihtyy, jossa olisi onnellinen. Turha on hukata päiviään onnettomana elämiseen, kaiken voi muuttaa jos tahtoo! Vaikka niitä uusia lapsia, vaikka ero.... Kunhan nyt tekee asialle jotain.

 

[itkuliisa]

Täälläkin on nykyisin niin lannistavaa porukkaa, että painuisitte muualle viisastelemaan! Joku voi oikesti haluta hankkia lapsen yksin, joku toinen taas ei, mutta ei se lapsesta onnetonta vielä tee! Minä jakaisin mieluusti edes vanhemmuuden,kun miehestä ei ole parisuhteeseen, mutta kun ei siitä taida olla isäksikkään! Lasta ei suunniteltu, ehkäisyä käytettiin ja kaikki meni silti pipariksi...ei asiat ole aina niin yksiselitteisiä, että voisi suoralta kädeltä mennä tuomitsemaan ketään!

 

["a p"]

Voi, ihanaa kun on muitakin. Tai ei ihanaa mutta... On niin huono omatuntokin tästä vihan tunteesta mikä sisälläni kytee. yritän korjata parisuhdetta mutta mies ei tule vastaan. Silloin kun on kriisiä niin mennään piiloon vaan.Pois vaimon luota... Naimisiin menin harkiten ja hyvin valiten..nyt tässä. Ahdistaa vaan :´((

 

["eronnut"]

Sulla varmaan vielä toivoa kun on tunteita. Edes se viha. Itse jaksoin ja halusin niin kauan yrittää kun tunteita oli. Vielä silloinkin kun tunsin vihaa. Lopulta kaikki tunteet miestä kohtaan sammui ja siinä samalla halu yrittää. Olin valmis luovuttamaan. Siinä vaiheessa mies heräsi ja halusi yrittää. Mutta eihän siitä mitään tullut kun minä en tuntenut häntä kohtaan enää mitään.