En kertakaikkiaan kestä narinaa ja valitusta, kun ei se mihinkään auta!

[kohta mä hermostun]

En jaksa kuunnella, kuinka rankkaa on, ku on 800 alle kouluikäistä lasta. Kikkelis kokkelis, mitäs läksit!

En jaksa kuunnella, kuinka työkaverin niskat on NIIN jumissa jo kuudetta vuotta, että autolla ajaessaki tarvii pyörivän istuimen, että näkee sivulle. Tee jotain asialle! Jumppaa, venyttele, hierotuta tai hae vaikka saikkua. Mut älä narise.

En jaksa kuunnella, kuinka paska mies jollain on. Ku ei siivoo, anna rahaa, pane kunnolla, tuo kukkia, sano nättejä, hoida lapsia... Yks neuvo. Jätä se sika. Tai ala puhua siitä kauniisti.

En todellakaan jaksa kuunnella, miten iso perse jollain on. Miten ei mahdu housut. Miten on ruma tukka ja housut. Lähde lenkille. Käy kampaajalla. Ajattele kauniisti itsestäsi.

En jaksa kuunnella, koska en voi auttaa. Joskus toki pelkkä kuuntelukin auttaa, mutta ku aletaan puhua päivittäisestä valitusmantrasta, ollaan jo niin syvissä, ettei siihen mikään auta. Ehkä kunnon läimäys otsaan tai potku perseelle auttais. Mut hirvee soppahan siitä syntyis..

Mitä vähemmän keskityt vittumaisiin asioihin elämässäsi , sitä pienempää roolia ne siinä esittää. Ihan varmasti kiristää, ahistaa ja happi loppuu pierettää, mutta ihan varmasti niihin kaikkiin on jonkinlainen ratkaisu. Ja jos ei ole, niin täysin turhaa tuhlata energiaa asiasta narisemiseen. Kauniit sanat heijastuu kauniiksi ajatuksiksi.

 

[Juuuu]

Autoa ajaessa pyörivä istuin!!

 

["Hohhoijaa"]

Kauhee valitus. Tekisit jotain elämälles.

 

[@lkuperäinen hermostuja]

[QUOTE="Hohhoijaa";29057348]Kauhee valitus. Tekisit jotain elämälles.[/QUOTE]

Hieno oivallus! \o/

 

["vieras"]

onko ap mies?

Ei kaikkeen tarvita apua eikä ratkaisuja eikä neuvoja. Vain ymmärtäväinen hymy.

 

[@lkuperäinen hermostuja]

Ap on hyvinkin nainen. Mutta en silti jaksa kuunnella narinoita. Toki mut on kasvatettu olemaan nätisti, niinku tyttöjen pitää, joten hymyilen ymmärtävästi ku joku narisee. Koitan jopa tsempata ja luoda parempaa fiilistä.

Mutta kyllä se silti vituttaa. Satunnainen valitus on ihan ok, mut jotkut tuntuu tekevän sitä ihan päivät päksytysten. Tekemättä asioille sitten mitään muuta.

 

["vieras"]

Mä olen entinen valittaja ja narisija. Tai kyllä mä edelleen joskus narisen ja valitan, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Huomasin, että keskittymällä asioiden negatiivisiin puoliin saan vain oloni huonoksi. Olemalla positiivinen ja iloinen, elämä on paljon mukavempaa. Suurimmaksi osaksi en jaksa enää hermoilla ja ottaa pulttia, ei ne asiat kuitenkaan mene kuten mä haluan, joten antaa olla. Suosittelen

 

[@lkuperäinen hermostuja]

[QUOTE="vieras";29057742]Mä olen entinen valittaja ja narisija. Tai kyllä mä edelleen joskus narisen ja valitan, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Huomasin, että keskittymällä asioiden negatiivisiin puoliin saan vain oloni huonoksi. Olemalla positiivinen ja iloinen, elämä on paljon mukavempaa. Suurimmaksi osaksi en jaksa enää hermoilla ja ottaa pulttia, ei ne asiat kuitenkaan mene kuten mä haluan, joten antaa olla. Suosittelen [/QUOTE]

Juuri näin! Elämä in ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

 

["vieras"]

Niinpä. Itsellä on ollut viime aikana paljon paskaa elämässä, sairauksia jne ja välillä on vaikeaa keskittyä niihin hyviin asioihin, mutta kun ei sillä valittamisella saa yleensä kuin vieläkin pahemman mielen itselle. Joskus on toki paikallaan purkaa asioita, mutta enimmäkseen yritän olla ajattelematta noita ikäviä asioita, koska ei ne ajattelemalla paremmaksi muutu, ainoa mitä tapahtuu on se, että mun ja kuulijoiden päivä menee pilalle.