En kerta kaikkiaan käsitä, miten kukaan JAKSAA olla kotiäitinä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Nyt lomalla sen huomaa, kuinka rankkaa tämä on. Siis ei lasten kanssa oleminen, sehän on ihan parasta, mutta se järkyttävä määrä kotitöitä! Mulla hoidossa omien lisäksi sukulaislapsia, lapsia yhteensä viisi.

Kämpän saa imuroida päivän aikana ainakin kolme kertaa, pyykkiä tulee aivan tolkuttomasti, ruokaa saa laitella tämän tästä.

Vähän helpottaa, kun käydään tekemässä joka päivä joku pidempi reissu, mutta palatessa sitäkin suurempi ruoanlaitto- ja pyykkirumba. Huh!

Respectit niille, joilla pää kestää tätä kotityörumbaa vuodesta toiseen!
 
Oudokseltaan tuntuu varmaan aika urakalta mutta äkkiähän siihen se rutiini syntyy, missä välissä mitäkin tehdään eikä ne kotityöt mun mielestä mitenkään ylivoimaisia olleet. :) Rankkuus mun kohdalla ainakin johtui siitä järjettömästä univelasta.
 
No mikä nyt kenellekin on raskainta...Itse olen kohta 6v ollut kotiäitinä ja tykkään kyllä kotitöistä, mutta tuo lasten jatkuva riitely ja älämölö...se se vasta osaakin käydä hermoille.
 
on myös hoidossa lapsia omien lisäksi, lapsia yhteensä myöskin viisi täällä iältään 1-4v. Kämppää tosiaankin saa imuroida vähintään sen kolme kertaa (tai siis keittiö,olkkari,eteinen-akselia...muutoin riittää kerran päivässä), pyykkiä saa pyörittää ja viikata, lattioita pyyhkiä jne jne. En koe kuitenkaan raskaaksi arkea, kun olen jakanut ajan todella tehokkaasti. Ehdin hyvin leikkimäänkin lasten kanssa ja päiväuniaikaan ehdin rauhassa juoda kahvini :)
 
Anteeksi mutta vositko selventää,siis miten kotiäitiys lisää kotitöiden määrää? No siis joo toki lapset hoidossa = vähemmän siivottavaa kotona ja vähän vähemmän ruoanlaittoa,mutta samalla paljon vähemmän aikaa olla lasten kanssa.. Nyt kun olen hoitovapaalla kahden lapsen kanssa,mulla on paljon aikaa kotitöille ja lapset jaksaa touhuta niissä mukana/touhuta omiaan siinä lähellä. Kauhulla odotan sitä aikaa kun hoito- ja työpäivän jälkeen ne samat ruoat,pyykit ja siivoukset pitää mahduttaa niihin muutamaan tuntiin millon lapsetkin haluaa vanhempien huomiota.. Eikä joku 5v osaa/jaksa enää tarhapäivän jälkeen innostua pyykkien laittamisesta (ruokakauppareissusta puhumattakaan),mutta tosta 3v:stä äidin auttaminen on ehkä toiseks siisteintä maailmassa (voiton vie ISIN auttaminen MIESTEN TÖISSÄ) ;)
 
Omakohtainen kokemukseni on, että kotiäideille (useimmille) kehittyy ajan myötä varsin hyvä organisointikyky. Meille on viides tulossa ja tällä hetkellä lasten iät on väliltä 1-12. Tuntuu, että pääsen helpommalla nyt kuin silloin ennen yhden tai kahden kanssa. Mutta just kun tarkemmin miettii, niin se ei ole niinkään lapsimäärästä kiinni, vaan siitä, että iän ja kokemuksen myötä taito pyörittää kotirumbaa on kehittynyt kohtalaisen hyväksi.
 
No en jaksaiskaan. Kyllä mä olen hyvä organisoimaan ja pyörittämään, siksi ehkä usein olenkin väsynyt, mutta välillä lipsuu ja sit on kuin pommin jäljiltä hetken aikaa. Ja kun on kaiken aikaa kotona, ei täällä pää kestä yhtään jos kämppä on mullin mallin.

Mulle raskainta on juurikin se jatkuva toisto. En jaksa laittaa ruokaa 5 krt päivässä ja imuroida joka päivä ja pistää tiskiä kaksi kertaa päivässä jnejnejne. Kun hommat saa tehty niin sit aloitetaan taas alusta sama rumba. Odotan kyllä töihin paluuta, saa päiviin sitä vaihtelua eikä tartte siivota ruokapöytää 5 kertaa päivässä, 7 päivää viikossa.
 
Itse taas koen, että kotiäitiys on enemmänkin henkisesti raskasta, kuin fyysisesti. Pitää vaan osata antaa itsellekin anteeksi vaikka nyt jossain nurkassa joku pölypallero pyörii jonain päivänä tai tiskit on yhtenä päivänä laittamatta tmv. Tekee just sen verran kuin energiaa löytyy ja jos sitä löytyy oikein paljon niin tekee sitten sellaisena päivänä vähän enemmän. Tosin itsellä ei ole viiden lapsen katrasta täällä hoidettavana, osataan mekin silti sotkea ja meidän vieraat myöskin. En silti ikinä vaihtaisi ovesta lappaavia ihmisiä ikuisesti siistinä pysyvään kämppään :)

Henkisesti on rankkaa koska en ole lainkaan kotihiiri. En viihdy yksin tai kaksin lapsen kanssa kotona kuin max 24 tuntia putkeen, sitten on jo Pakko nähdä ihmisiä ja päästä sosiaalisiin tilanteisiin. Samojen seinien tuijottaminen käy raskaaksi tosi nopeasti. Kaipaan työelämää ihan vain siksi, että siinä pääsee ihmisten ilmoille. Lisäksi on jostain syystä maailma tuntuu kotiäitinä ollessa tosi pieneltä. Ystävien työjutut tmv. "juorut" kiinnostaa ihan tosissaan kun itsellä se maailma rajoittuu siihen mitä tänään syödään ja oliko leikkipuistossa paljon muita samaan aikaan.. Mun hammaslääkärikäynti tänään oli kuin suuri seikkailu :D varsinkin kun menin sinne julkisilla, näin autollisena se maailma on kaventunut entisestään kun ei edes matkoilla paikasta toiseen tule nähtyä juuri ihmisiä.. Työelämästä kaipaan myös sitä yhteisöön kuulumista. Kotiäitiys on pääpiirteissään aika yksinäistä puuhaa vaikka miten kavereita näkisikin/kerhoissa juoksisikin.

Näihinhän voi hirmu paljon itsekin vaikuttaa valinnoillaan, mutta kyllä mä kaipaan silti työelämän kontakteja ja sitä, että edes työajalla olen "vapaa" ja olemassa vain itseäni varten. Olen nyt 3 vuotta ollut kotiäitinä, tosin vasta puolisen vuotta ihan kokonaan koska tein satunnaista viikonloppukeikkaa aina alkuvuoteen saakka. Toinen lapsi syntyy elo-syyskuun vaihteessa ja odotan sitä innolla (ja kauhulla), mutta en voi kuvitella enää olevani toista kolmea vuotta kotona (niin nopeasti kuin tämä aika on mennytkin) vaan kyllä olen jo hetken aikaa haikaillut työelämään ja aion sinne suunnata viimeistään kuopuksen täyttäessä 2 vuotta.
 
Itselläni sama homma, tuntuu eettä taannun siivoamisen alle, vaikka minun pitäisi hoitaa kahta lasta. Ongelma on se, että siivoaminen jää yleensä perussiivoukseen ja kaikki jynssääminen jää. Nyt kun olen koko ajan kotona, siivottavaa löytyisi koko ajan ja joka nurkasta, varsinkin kun aurinko paistaa.
Sen sijaan että olisi kivaa ja kiireetöntä aikaa lasten kanssa, joudun jynssäämään paikkoja. :(
 
Hienoa keskustelua pitkästä aikaa. Ja niin totta kaikki sanomanne. Itse lisään, että kotiäitiys kannattaa silti ehdottomasti kokeilla, s.o. kokea, on se sen verran erityistä henkiseltä kantiltaan. Ei tartte olla kauaa kotiäitinä, mutta kaikkien äitien ois musta jees olla vaikka jonkun vuoden. Ihanaa tämä äitinä kasvu vaiheineen!
 
Minusta se kotitöiden määrä tuntui oikein korostuvan kenties siksi, että se elämä oli siinä. Elämä oli ruunlaittoa, pyykinpesua, tavaroiden keräilyä, pöytien pyyhkimistä.

Töissä käydessä se koti ja kotityöt ovat vain yksi osa elämää. Tykkäsin kyllä olla lasten kanssa kotona ja pitkään olinkin, mutta itselleni se oli henkisesti raskaampaa.
 

Yhteistyössä