En kelpaa miehelleni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vienn@
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vienn@

Vieras
En kelpaa miehelleni enää.
Olen synnyttänyt kaksi lasta, mutta olen todella taistellut itseni takaisin kuntoon. En tietenkään ole ihan samanlainen kun ennen, mutta ei minusta näe raskauden/synnytyksen merkkejä.

Seksi loppui ensimmäiseen raskauteen, elpyi vielä ennen toista raskautta(ylläri). Nyt on hiljaista kun autiomaassa! Ja kuivaa!

Olen yrittänyt oikeasti kaikkea. Vietellyt, esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa, ollut suora, lopettanut koko aiheesta puhumisen, lopettanut koskettamisen, ym ym ym ym.

Rakastan miestäni mutta nyt myös huomaan että alan olla suuttunut ja vihainen että hän ylenkatsoo minut vaikka olen tehnyt KAIKKENI!
Seksuaaliterapiaa olen ehdottanut. Ei halua. En ala väkisin raahaamaan. Hän on päättänyt puolestani että tuhlaan hehkeimmät vuoteni ilman seksiä. Enkä kertakaikkiaan käsitä.
Ystäväni kertovat kuinka seksiä ruikuttavat aviomiehet ärsyttävät.
Minä häpeissäni nyökkäilee että juujuu... Kellekään en kehtaa kertoa.
Kun katson peiliin, ihmettelen mikä tekee minusta niin vastenmielisen.

AI että pettää? Ei petä. AI että mistä tiedän. TIEDÄN! :)
 
Ellei asia mitenkään muutu, niin kannattaisiko vaikka erota? Ei kai hyvä vaihtoehto sekään, jos muuten asiat ok. Joka tapauksessa mies voisi uhkailusta tajuta lähteä sinne terapiaan. Salasuhdetta en suosittele, eroa reilusti Mielummin.
 
En tiedä eroamisesta. Ei tunnu vaihtoehdolta.
On asiat muuten hyvin. Lapset ja kaikki yhteinen painaa vaakakupissa seksiä enemmän kuitenkin.
Ajoittain tämä ongelma ei tunnu niin suurelta, ja sitten tulee näitä tällaisia hetkiä.

Joo enkä pettäisi. En edes "luvan kanssa" lähtisi vieraisiin.
Kiitos vastauksesta <3
 
Kas siinäpä ongelma! Meillä ihan sama tilanne lasten syntymän jälkeen. Nuorin lapsi täyttää kohta seitsemän vuotta ja olen edelleenkin surullinen ja itken mieheni perään. Se on vanha seksiaddikti, joka kehuu harrastaneensa niin paljon ettei enää vaan jaksa. Sanokaa, miten voisin jo unohtaa hänet!

Se sai mut aikanaan niin pauloihinsa kun väitti että haluaa ja rakastaa mua. Mutta ei sitten halua kuitenkaan rakastella mun kanssa oikeasti. Perhana!

Sano sille että vaihdat miestä jos ei rupee. Joskus mustasukkaisuus herättää halut. Ainakin vähäksi aikaa.
 
Mmm-m...
Tunnen tuskasi....

Onko teidän toisesta lapsesta kauan aikaa..? Pikkuvauva/lapsi aikahan.laskee miehen testosteroni tasoja, mikä saa miehen pysymään uskollisena perheelle ja vaimolle...

Juota se humalaan ja viettele hellyydellä? :)
 
No minä olen ollut 7 vuotta ilman seksiä, enkä kyllä kieltäytyisi jos tilaisuus tulisi niin menisin toisen miehen kanssa. Eipä tule missään oltua että tilaisuutta tulisi, mutta ehkäpä joku päivä kohtalo sanoo toisin. Erittäin kireät välit meillä oli yhteen aikaan, mutta päätin sitten etten halua erota, hyvä isä lapsille ja sitä rataa...kohtaloa odotellen, ja välit muuten on ihan ok ja perhe-elämä muutenkin. Välillä kyllä on sen verran villejä unia, ettei sitä muuta kaipaakkaan :D
 
Ap, pakota se miehesi keskustelemaan vakavasti asiasta. Jos elät hjatkuvassa puutteessa ja haet vikaa itsestäsi, katkeroidut vähitellen. Sen jälkeen se parisuhde on joka tapauksessa yhtä kärsimystä.

Pyydä miestä kertomaan, mitä hän itse epäilee haluttomuutensa syyksi. Ja pyydä häneltä ratkaisuehdotuksia tilanteeseen. Varmuuden vuoksi kannattaisi mies myös laittaa testosteronitestiin.
 
Tuo keskustelu tosiaan kannattaa käydä. Mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Vika ei tosiaan välttämättä ole sinussa, vaan ukossa itsessään. Siltä vaan voi itseltään kestää liian kauan ( vuosia) tajuta tilanne jos asiaa ei ota kunnolla puheeksi. Sit onkin helposti juna jo mennyt menojaan, eli liian myöhäistä.
 
Tuttua, meillä oli tuollaista ex-miehen (lasteni isän) kanssa. Mies ei vaan koskaan halunnut, ensimmäisen lapsen jälkeen kerran suostui, kun oli toinen lapsi toiveissa, ja tärppäsikin heti.
Ei siinä mikään keskustelu auttanut, ei mikään. Ihan kaikkea mahdollista ja mahdotonta yritin. Ei vaan kiinnostanut, kosketukseni tuntui hänestä inhottavalta. Lääkäriin menoa ei suostunut edes harkitsemaan, terapiasta puhumattakaan. Mitään syytä ei sanonut. Vaikka kuinka nätisti olisin jutellut, niin huusi vaan, että etsi sitten toinen mies, jos luulet paremman löytäväsi...
Kirjoitin kirjeitä, ostin alusvaatteita. Järkkäsin meille myös kylpyläviikonlopun ilman lapsia, mutta mies ei edes koskenut minuun koko reissulla.

Lopulta lähdin. En todellakaan halunnut elää ilman seksiä tai mitään läheisyyttä. Meillä ei siis ollut seksiä edes kerran vuodessa. Kertaakaan en ole lähtöäni katunut, päinvastoin, olisi pitänyt erota jo aiemmin.
Tietysti vei aikaa saada edes jonkin verran itsetuntoa takaisin (ainakin minut miehen täydellinen torjunta löi aika lailla maanrakoon). Mutta eipä tarvitse enää elää puutteessa. En enää ikinä suostuisi sellaiseen.
 
Meillä ei oo seksiä, koska mä en halua. Mies laukeaa toisella tai kolmannella työnnöllä ja mä olen oikeasti todella turhautunut. Mies on luvannut mennä lääkäriin ja hakea jonkinlaista lääkistystä, mutta ei mene, joten minä päätin lopettaa seksin kokonaan tai siihen saakka, että mies menee sinne lääkäriin. Olen kai n. 7 kuukautta tässä nyt odotellut ja kerran haksahdin tässä välissä. Taas samat valheet "voi mä haluun, et säkin nautit, mä menen heti lääkäriin, mä varaan ajan heti ensviikolla". En halua jäädä kylmäksi itse joka kerta ja sormileikit ei riitä. Joillekin ne varmaan riittää sormileikit ja läheisyys, mutta mulle riittää sitten mieluummin vaan pelkkä läheisyys, kuin seksi joka jättää aina kylmäksi.

Kyllä kai meilläkin ero tulee loppujen lopuksi. Mä olin kuitenkin ennen vanhaan sitä mieltä, että kolme kertaa päivässä ois sopivasti.
 
Mitä minä olen miehiä tässä seuraillut ja jotain heistä ehkä oppinut,on että kuuntele miestäsi.Isot,pienet asiat kaikki! Kuuntele ja sisäistä,keskustele asioista joista hän on kiinnostunut,innostunut,heittäydy niihin mukaan!! Meillä naisilla on perheen kanssa vetovastuu,mutta niin on miehellä myös. Ottakaa joku viikonloppu omaksenne. Tehkää yhdessä! Käänny aina sinne suuntaan jota rakastat,älä pakota olemaan läsnä,anna olla läsnä. Ei pakko tivaamista vaan kiinnostuksesta kyselemistä. Tee jotain sellaista josta tiedät hänen ilahtuvan! Rakasta,osoita että sinussa on muutakin,kun lasten äiti.Sinä olet sinä,älä huku arjen keskelle.Putkea kukkaan!
 
Meillä ihan sama tilanne, miestä ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa. Häntä ei kiinnosta joten ongelma ei siis koske häntä, mun on tyydyttävä seksittömään elämään ja opittava tulemaan toimeen asian kanssa.
Ja asia oikeasti vaivaa enkä tiedä mitä tehdä. On hullua joutua tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa omaa miestään, eri asia olisi jos haluaisin ketä tahansa! Jatkuva puutteessa olo saa mut turhautuneeksi ja kiukkuiseksi, ja mies saa taas syyn kieltäytyä seksistä. Miksi mun mies ei voi haluta mua, kun on ennen pannut ketä tahansa ja milloin tahansa?!
 
Olen pohtinut paljon sekä miesten, että naisten haluttomuuden syitä.
Nainen on maailman sivun ollut "äiti" ja synnyttäjä, ilman seksuaalista oikeutta. Klitoris löydettiin miesten keskuudessa vasta 70-luvulla, jolloin ymmärrettiin naisenkin olevan seksuaalinen ja kaipaavan nautintoa siinä missä mieskin. Tätä ennen se on ollut pitkälti miehen yksinoikeus viimeiset 5000 vuotta.

Jossain tapauksissa lasten saannin jälkeen mies ei pysty enää ajattelemaan kumppaniaan seksuaalisena olentona vaan taantuu tuonne menneille ajoille, jolloin nainen oli ainoastaan se äitihahmo.

Naisille saattaa käydä ihan sama. Ei osata yhdistää äitiyttä ja seksuaalisuutta, joka johtaa haluttomuuteen.
Toki syitä on monia muitakin.

Nainen alkaa herkästi syyttämään itseään jos mies ei halua häntä. Muistakaa että meissä naisissa sen paremmin kuin miehissäkään ei ole mitään vikaa. Jokaisella on vastuu omista tunteistaan ja teoista. Jos puoliso ei halua, hänellä on silloin jokin ongelma itsellä, eikä kumppanissa ole mitään vikaa, vaikka niin kumppani sen usein ottaa.

Nämä on niitä parisuhteen solmukohtia, joista voi selvitä rehellisesti puhumalla ja miettimällä. Usein vaikeat asiat kuitenkin lakaistaan maton alle, joka kuitenkin vain lisää ahdistusta ja lopulta katkeroittaa mielen. Siinä kohtaa usein erotaan, mutta itsetunnon kuntoon saaminen kestää pitkiä aikoja.
Joten muistetaan kaikki että olemme täydellisiä juuri tällaisena kuin olemme, sekä että meillä on paljon opittavaa toinen toisiltamme kunhan muistamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti.

Itsetutkiskelu johtaa pitkälle ja sillä saa paljon asioita korjattua jos molemmat osapuolet ovat siihen valmiita.<3
 
Kannattaa varmaan yrittää puhua asiasta.
Se nyt kuitenkin on niin, että yksi parisuhteeseen kuuluvista ja keskenään jaettavista asioista on seksi ja seksuaalisuus. Kummallakin suhteen osapuolella on oikeus olettaa saavansa seksiä ollessaan parisuhteessa. Toki toinen voi haluta kerran päivässä ja toiselle riittää kerran kahdessa viikossa, mutta sitten on luovittava jonkinlainen kompromissi, jotta kumpikin osapuoli voi olla suhteellisen tyytyväinen.
Se, että toinen osapuoli kieltäytyy kaikenlaisesta kanssakäymisestä totaalisesti, ei kuulu parisuhteen "ehtoihin". Mikäli kumppanisi ei ole halukas seksiin mistään hinnasta, niin hän on varmasti valmis antamaan sinulle vapauden hakea seksiseuraa jostakin muualta. Minusta se olisi ainoastaan kohtuullista.
Ei ole oikein vaatia suhteen toistakin osapuolta elämään ilman seksiä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä