En käsitä, miten ihmiset voivat olla liikkumatta 0_0

["vieras"]

Mä tulisin hulluksi, jos en päivittäin jollain tavalla liikkuisi. En ole mikään himokuntoilija kuitenkaan v aan liikun vain omaksi ilokseni. Sauvakävelyä, uintia, vesijuoksua, salia, ryhmäliikuntaa.... Enkä ole edes langanlaiha vaan ihan "normaali". Monet ystäväni ja tuttavani ovat varsinaisia sohvaperunoita. sitä ehteria ei saada ylös sohvalta ja aina on tekosyitä, että "en pääse, kun mies ei ole kotona ja lapsia pitää vahtia jne". taatusti melkein jokainen saa sen vaikka 30 min. päivässä aikaa liikunnalle! Ja voihan niiden rattaiden kanssa tehdä reippaan lenkin. Ja ne, joilla on mies niin voihan sitä iltaisin vaikka juosta lenkin, kun mies tullut töistä kotiin.... No niin, kivittäkään vapaasti, mutta ei tarvitse ihmetellä miten suomalaiset naiset ovat huonokuntoisia, repsahtaneita löllöjä. Jotain asialle voi itse tehdä eikä vaipua itsesääliin ja marttyyrin asemaan.

 

[nohh]

Helposti. Laiskottelu on mukavaa.

 

["Vieras"]

En minäkään. Tosin työssä saan liikuntaa koko päivän, illalla ei enää jaksa liikkua.

 

[hellsbells]

Heleposti
En liiku mitenkään erityisesti, lasten kanssa toki ulkoilen ja kävelyllä käydään useesti, mutta siinäpä se. Kesällä saatan fillaroida.
Ilmankin voin elää, sohvahan on maailman paras paikka.

 

[Rosabella]

Oli taas aamulla melkoinen saavutus käydä lähikaupassa, siis ihan tossa lähellä. Kun on noita liitoskipuja niin tuntui tuskien taipaleelta. Oi kuinka odotan kevättä ja kesää että pääsee taas liikkumaan kunnolla

 

[Madicken04]

Kyllä itsekin kaipaan jonkin verran liikkumista. Päivittäin reipasta kävelyä, viikottain uimista tms. Nyt ahdistaa kun on pidempään joutunut olemaan vähällä liikkumisella. Vauva on 7 viikkoa ja täällä auraukset hoidetaan surkeasti - jos hoidetaan lain. Ensimmäiset viikot vauvan syntymän jälkeen olin liki saarroksissa kotona kun sektion jälkeen ei ollut edes suotavaa rehtoa kovin vaunujen kanssa.

Nyt on jonkun hassun kerran saanut tehtyä reippaamman lenkin kun on ollut piikit kengänpohjissa, muuten melkoista luistelua tuo on ollut. Uimassa olen käynyt vain taaperon kanssa eli se siitäkin liikunnasta, onneksi sentään mieltä piristää.

Tänään ulkoilukavereina vauva, 2v ja 7v kehitysvammainen esikoinen. Hiki varmasti tulee mutta liikunnallinen arvo puhdas 0. Olen oikeastaan jo luopunut toivosta päästä reippailemaan ennen lumien sulamista. Siihen asti jatketaan sohvaperunoina.

 

[säpäle harmaana]

Helposti. Työt, opiskelut ja muut hässäkät täyttävät kyllä vapaa-ajan melko tehokkaasti. Työvuorot painottuvat illoille, joten mihinkään ohjattuun ryhmään ei ole asiaa.

 

["vieras"]

Mä haluaisin liikkua enemmän, mutta ihan oikeasti ei oikein onnistu. Mulla on 3v lapsi ja 2kk vauva, mies tekee tällähetkellä töitä n. 13h päivässä. Missä välissä mä liikkuisin? Mies lähtee töihin vähän ennen kahdeksaa joten aamulla en lenkille ehdi, kun vauvakin herättää yöllä niin en todellakaan jaksa herätä joskus kuudelta lenkille. Mies tulee töistä kotiin n. klo 21, jolloin olisi kiva ehtiä viettää se tunti tai kaksi ennen nukkumaanmenoa miehenkin kanssa eikä lähteä läpsystä vaihto tyyliin lenkille heti kun toinen tulee kotiin. Päivällä ei oikein lenkkeiy rattaiden kanssa onnistu. Ei tuo 3v jaksa seisoa seisomalaudalla mitään tunnin rataslenkkiä Jatkuvasti pitäisi pysähtyä katsomaan jotain risua tai keinumaan tai jotain.
Joten, ihan oikeasti, ei onnistu. (sukulaiset asuu kaikki vähintään 180km päässä joten niitäkään ei noin vaan soiteta vahtimaan lapsia mun lenkin ajaksi).

 

["Anne"]

Minä käsitän. En pidä pakkasista, en myöskään sateista, kotona on ahdasta ettei täälläkään oikein mahdu jumppaamaan (enkä liioittele yhtään).
Salia harrasta, tällä hetkellä sitäkin vain 2kertaa viikossa koska oikeasti, haluan viettää aikaa lapseni kanssa.

 

["bambina"]

kaipaan minäkin liikuntaa nyt. Raskauden kolmannes meneillään ja ulkona oli niin liukasta eilen etten uskaltanut kävellä. Mutta kun pääsen tästä maha- asukista niin sitten lähtee tämä mamma vaunuilemaan (kunhan vauva viihtyy vaunuissa, ja toivun synnytyksestä normisti ) Liitoskivut muakin hidastaa ja kovin..

 

[liikkuva mama]

vaikka on kuukauden ikäinen vauva ja 2,5 vuotias esikoinen. aamulla ennen miehen töihin lähtöä saatan kipasta koiran kanssa lenkille. esikoisen ulkoilureissujen ajan liikun itsekkin, saatan omalla pihalla tehdä kuntopiiriä tai yleisessä puistossa tms. tehdä askellusta hiekkalaatikon reunalle tai muulle kivetykselle. iltaisin jätän vauvan jomman kumman muksuista isille ja painun ratas/vaunu lenkille. päiväuniaikaan voin tehdä kuntopiiriä yms jumppaa olkkarissa. miehen vapaa-päivinä on vaikka kuinka paljon aikaa liikkua. joten mitä ihmettä ne lapset haittaa äitien liikkumista?? outoa!

 

[ei jassa]

pitäisi nostaa niskasta ja lähteä ulos kävelemään,pieni pirteä pakkas sääkin varmaan piristäis,mutta oon niin vitun masentunut,en jaksa nousta tästä sohvalta kun vaan kahvin keittoon ja pihalle tupakille

 

[tokan odottaja]

Raskaana kanssa olen, rv.20+ ja eipä pahemmin ole ulkona tullut oltua. En vain nauti talvella ulkoilemisesta. Keväällä, kesällä ja kuivina syyspäivinä on mukavampaa olla ulkona. Inhottaa topata itsensä pingiiviiniksi, kun niin herkästi palelen ulkona.

 

["vieras"]

Minä en nauti liikunnasta. Teen fyysistä työtä, että tulee onneksi liikettä siinä. Olen kokeillut kaikenlaisia liikuntamuotoja ja -lajeja, mutta ainoa mistä pidän on patikointi. Sitä taas ei kovin helposti harrasteta esim. viikolla töiden jälkeen. Minä en kyllä harrasta mitään muutakaan. Kun pääsen töistä kotiin niin en halua enää lähteä minnekään illalla. En jaksa ja mitä iloa kodista on, jos siellä ei ehdi olemaan?

 

[jassoo]

Johtuu täysin "ihanasta" lääkäristä. Mulla epäillään reumaa, mut uusi lääkäri ei usko että oireet viittaavat täysin reumaan. Suvussa paljon reumaa ja kaikilla alkanut samallalailla.

 

[Lilith Le Nuit]

Helposti kun mikään ei huvita.

 

[BootyPeppi]

En minäkään ymmärtänyt ennen kuin jouduin siihen tilanteeseen itse. Kun söin lääkkeitä kilpirauhaseen niin selkäranka tulehtui ja kun en syönyt niin polviet tulehtui. Oli kivunhoitolaitteet ja tukiliivit ja kävin fysioterapiassa, oli teipit polvissa ja selässä ja vaikka ja mitä...pääsin sentään niiden voimalla hiukan liikkumaan.

 

[veitsi haavassa!]

Sanoppa Ap. muuta! Minä entinen himoliikkuja meinaan tulla sairaaksi tästä liikkumattomuudesta. Syynä vaikea raskaus. Loppusuora onneksi enää häämöttää.

Surettaa kunnon aleneminen mutta äkkiäkös minä sen entiselleen saan.

Mun elämään kuuluu ainakin 10 tuntia liikuntaa viikossa, kattaa salin, juoksun ja muut jutut. Hyödynnän vuodenaikoja paljon siihen miten liikun.

 

["vieras"]

Miten te raaskitte käydä monta kertaa viikossa harrastamassa liikuntaa? Siis ei kotiäidit, vaan töissäkäyvät. Kun ensin on erossa lapsista koko päivän, niin ei minua ainakaan enää huvita lähteä jumppaamaan minnekään, tahdon olla lasten kanssa.

 

[vicy]

Jollekin taitaa olla vaikeaa ymmärtää että kaikki ei nauti liikunnasta, ei mistään liikunnasta! Ja kuinka moni jaksaa tehdä jotain mikä on vaan pakko eikä siitä saa mitään iloa?

 

[Pinki]

Liikun työssäni niin paljon, että mielelläni löhöän sohvalla - jos vaan voin/kerkiän.
*Työni on myös harrastukseni*

 

[Keittiönoita]

Helposti. Työt, opiskelut ja muut hässäkät täyttävät kyllä vapaa-ajan melko tehokkaasti. Työvuorot painottuvat illoille, joten mihinkään ohjattuun ryhmään ei ole asiaa.

Noinhan se on. Mulle ei ole tuottanut mitään ongelmaa olla liikkumatta (= kuntoilematta), kun työ on tehnyt elämästä täysin epäsäännöllistä eikä mistään kellonaikoihin sidotuista asioista ole voinut haaveillakaan. Kun aamulla lähtee töihin ja tulee kotiin illalla kahdeksan jälkeen, niin siinä tekee pakolliset kotihommat ja sitten laiskottelemaan. Kun ei ole enää koiraakaan, niin ei paljon huvita yksinään myöhään iltaisin lenkkeillä... kaiketi sitä on tullut vähän araksi, vaikka koiran kanssa saattoi ulkoilla ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Nyt, kun olen olosuhteiden pakosta ollut kohta kuukauden neljän seinän sisällä, kaipaan ihan sikana pääsyä ulos. Edes 10 minuutiksi kävelemään. Ja mun tekee mieleni ottaa taas isokokoinen koira Mutta ei, työ ei tule muuksi muuttumaan, joten koiralle ei olisi tarpeeksi aikaa. Alan kuitenkin aktiivisemmin lainaamaan tuttavien koiria, kun sairasloma loppuu

 

[Madicken04]

Hienosti onnostui taas lasten kanssa ulkoilu ilman minkään asteista liikuntaa.

Ei päästy omaa pihaa pidemmälle ja en laske sählyhetkeä 2v-tasoa olevien lasten kanssa kuntoiluksi. Kieltämättä kiljuva ja vastaan potkiva 2v kainalossa, rattaat ja 7v kehitysvammainen toisessa käsipuolessa mietin että pakko nostaa hattua sille äidille jolta onnistuu esim 5km hikilenkki tuolla porukalla. Sitä pidän jo saavutuksena, varsinkin jos se hiki tulee kävelytahdin reippaudesta.

Mutta meille riitti taas hetki raikasta ulkoilmaa, hoitakoot muut kuntoilun.

 

["Anne"]

[QUOTE="vieras";27867940]Miten te raaskitte käydä monta kertaa viikossa harrastamassa liikuntaa? Siis ei kotiäidit, vaan töissäkäyvät. Kun ensin on erossa lapsista koko päivän, niin ei minua ainakaan enää huvita lähteä jumppaamaan minnekään, tahdon olla lasten kanssa.[/QUOTE]

Siksi käynkin nyt vain 2kertaa viikossa silloin kun lapsi on isällään, ei ole sitten yhteisestä ajasta pois.

 

[Millenia]

Itse käyn juoksemassa/kävelyllä, mukavaa aikaa kuunnella musiikkia ja miettiä omia juttuja. Raskin jättää lapset isänsä huomaan siksi aikaa . Mutta ei sitä aina ole mahdollisuutta lähteä ja nytkin olen onnistunut saamaan sellaisen rakon jalkaan, että saa nähdä miten lenkkeily onnistuu. Lasten kanssa lenkkeilystä ei oikein tule mitään, lyhyitä pulkkalenkkejä voisi ehkä näin talvisin tehdä.

Kotona sitten yritän telkkarin ääressä pyörittää vannetta, jumpata vähän tai venytellä, mutta ei se kovin vaikeaa ole noidenkaan sijaan käpertyä sinne sohvannurkkaan teekupin kanssa. Liikkumattomuus on vallan helppoa.