En kai mä ole muka masentunut?

["a.p"]

Kärsin kausiluontoisesta unettomuudesta, ja nyt on pari kuukautta ollut taas unettomuus jakso päällä. Alkaa siis väsyttämään jo senkin takia. Sekä sen takia, että mulla ei ole ollut tässä tämän vuoden puolella aikaa itselleni, mahdollisuutta olla ilman, että pitäisi huolehtia jonkin toisen tarpeista.

Näin yöllä sitten kun ei tule uni vaikka väsyttäisi, alkaa vain itkettää. Itkettää se, ettei uni tule, vaikka nukuttaa. Itkettää yhteisen ajanpuute miehen kanssa, hellyyden puute.

Yön pimeinä tunteina nyt kaikki näyttää synkemmältä, mutta nyt mulla on tosi epätoivoinen olo. Mua ahdistaa ajatuskin siitä, että mun täytyy aamulla herätä laittamaan lapsia kerhoon ja kouluun, ja huolehtia kotitöistä. Varmaan äärettömän lapsellista, mutta mua ärsyttää älyttömästi se, ettei mies kerran voi uhrata yöuniaan, ja olla kanssani, vaikka vain silitellä päätä. Se saa kuitenkin nukkua heti töistä tullessaan. Mulla sitä mahdollisuutta ei ole. Kun edes kerran joku vapaaehtoisesti laittaisi mun tarpeet edelle.
Ja samaan aikaan mua vaivaa kamala syyllisyys siitä, että mun pyöriminen ja nyyhkytys pätkii miehen unta.

Tuntuu, että mussa on joku vika.

 

[kops]

luultavasti oot.

 

["Joo"]

Kyllä tuo vähän masennukselta tai ainakin jonki sortin uupumukselta kuulostaa. Teeppäs netissä beckin masennus testi (google kyllä löytää) ja jos kovin korkeilta pisteet näyttää niin ota yhteys mahdollisimman pian, vaikka heti huomenna aamulla, lääkäriin ja kerrot oireistasi. Ja mitä nopeammin apua haet/ saat, sitä paremmat mahdollisuudet on kohtuullisen nopeaan kuntoutumiseen.

 

[ä]

Meneppä kuule aamulla nukkumaan ku olet saanu lapset pois (jos siis olet yksin) ja ota yhteyttä tk:hon

 

["a.p"]

uupunut olen, mutta omasta mielestäni en ole masentunut. Ja tiedostan senkin, että jos en saa levättyä, tämä voi mennä masennukseksi.

Mutta siis nyt tuntuu ekaa kertaa, siltä, etten jaksaisi huomista päivää, vaan haluaisin vain nukkua.

Mutta voinhan mä ton testin tehdä, mitäs siinä menettää.

 

[mmmm-hmm]

kun mulla tekee tätä yökukkumista, niin en uuvu enkä ahistu, koska useimmiten saan nukkua yheksään kymmeneen, että sikäli ei reilu vertailu. Mutta silti jos yrittäisin toisen selän takana kyhjöttää niin ei tuntuis kivalta.

Nukuttaudun sohvalla, ja jos ei ole tarpeeksi väsy niin teen sitten vaikka niitä kotihommiakin, mutta siihen en rupea, että yrittämällä yrittäisin nukkumista. Siinä tosiaan menee hermo ja terveys. Yleensä kyllä luen. Tai sitte luen näitä juttuja täällä, ei pitäs...

Uupumus selittää varmaan paljon, mutta silleen toi masennus vois kuvata asiaa myös, että sä olet miehelles vihanen mutta sulla ei tunnu olevan varaa olla sitä avoimesti. Masennus on sisäänpäinkääntynyttä kiukkua. Ja semmoinen tilanne tietysti myös uuvuttaa.

Joo, sussa on se vika että sä olet ihminen ja ihmiset reagoi noin kun niillä on tuommoinen olo. Mutta se vapaaehtoisuusvaatimus on mun mielestä liian kova. Kaikki marttyyriksi ryhtyvät rakastaa tuota ajatusta, että jos toinen oikeesti rakastais niin se iha ite hoitais mua. Mutta musta se on liikaa vaadittu, niin surulliselta ku asia tuntuukin. Ihminen ei ole niin aloitekykyinen otus, että se tekisi jotain ihan uutta noin vaan naps. Näin etenkin arjen stressin alla. Sulla tarttee mennä todella huonosti, ennen kuin toinen ihan itse ryhtyy aloitteelliseksi. Silloin kun sulla menee vasta kohtuullisen huonosti, toinen vain lamaantuu entisestään.

Eli, vain yksi reaalinen mahdollisuus: sun on alistuttava opettamaan toiselle, mitä sä siltä haluat. Ihan täsmävaatimuksina, jotka vaikeutuu sitä mukaa kuin mies löytää itseluottamuksensa ja kykynsä toimia itse. Ja se opettaminen täytyy kyetä suorittamaan tietyllä rakkaudella ja ilolla ja ylpeydellä, ihan niinkuiin lastakin opetetaan jos halutaan sen oikeasti oppivankin.

Älä mene siihen halpaan, että keräät moraalisia ylemmyyspisteitä ja kiistät sitä tekeväsi koska kuitenkin koet edelleen lämpimiä ja kaipaavia tunteita. Sillä kun niitä pisteitä kertyy tarpeeksi, niin tuo lämmin kaipaus on valhetta vain. Vaadi huomioonottamista, ja näytä miten se tänään tapahtuu. Mutta en kyllä aloittais siitä, että miehen olis mua siliteltävä yksi yö. Jos sulla on piilevää kiukkua, niin luonnonlakien mukaan sitä on myös toisella osapuolella, ja silloin luultavasti tuommoisen silittelysession vaatiminen pistäisi pahasti vihaksi.

Koska jos mies kokee olevansa sun itkun syy (niinkuin tavallaan on), niin sen itkun hyvitteleminen on kiduttamista jos samalla miehen sielunpohjassa kaihertaa tunne, että mitä aiheellisempaa sun silitteleminen on niin sitä huonommaksi ihmiseksi tilanne hänet todistaa. Siinä on jotenkin vastaavasta pelosta kysymys kuin siinä tilanteessa, kun ihminen ei uskalla mennä lääkäriin koska vaiva voi olla jotain vakavaa.