En käsitä vinkumista, jos ei saa lasta kun on jo lapsia. Jotkut kun ei saa sitä ensimmäistäkään!

Mua ei ainakaan hirveästi lohduttaisi se tieto että joku ei saa ensimmäistäkään jos itse en saisi toista tai kolmatta...

Saatan vinkua paljon paljon pienemmistäkin ongelmista. Kyllä varmasti sekundäärinen lapsettomuus tuottaa monille todella pahan olon ja tarpeen "vinkua" kuten ap asian ilmaisi.

 

Me saimme lapsen hoidoilla muutama vuosi sitten. Nyt odotan toista, myös hoidoilla saatua.

Tulen aina olemaan pahoillani siitä etten voi tulla raskaaksi luomuna, en tule koskaan kokemaan spontaanin raskauden iloa ja tarkoituksellisuutta. Tulen olemaan surullinen jos haluan vielä lapsia enkä niitä enää saisi, hoidoillakaan.

Naiselle se on vain sellainen juttu että kokee olevansa vajaa jos ei pysty raskautumaan. Mutta suoranaisesti en valita vaan toivon että joku edes ymmärtää tämänkin seikan.

Eikä se toinen lapsi ole sen vähempipätöinen kuin ensimmäinenkään, ihan yhtä toivottu ja tärkeä raskaus on tämäkin kuin ensimmäinen.

Osaan arvostaa esikoista, hän on meidän oma joululahjamme, vuosia toivottu ja monena joulunakin itkimme omaa pientä. Sitten koitti joulu kun saimme omamme. Mutta ihan yhtä monta vuotta olemme kaivanneet tätäkin lasta ja sitä joka ehkä tulee joskus myöhemminkin.

 

Nyt sanon julmasti. Jos oikeasti kymmenen lapsen jälkeen piehtaroi surussaan, kun ei saa sitä yhdettätoista, ei se paljon puhuttu vanhemmuuden jalostava vaikutus (on valmis uhraamaan oman henkensä lapsen puolesta jne.) ei ehkä ole ihan täyteen kukoistukseensa päässyt.

 

Kaikesta voi vinkua. Minulla on ystävä joka on lääkäri ja jolla on 4 lasta, kaikki "vahinkoja" ts. mies ei halunnut, rouva halusi. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ekasta laakista. Sitten kun yritti peräti 6kk viimeistä mieheltä salaa ja vinkui koko ajan kun ei tule niin meinasi hermot mennä. Ja jälkeeäin kertoo kaikille miten oli vahinko...

Ja omasta kokemuksesta. On aivan eri yrittää sitä ekaa kuin tokaa puhumattakaan kolmannesta. Mutta kaikestahan voi valittaa. Minä haluaisin olla terve miljonääri.

 

Lapsettomuus-historiaa on takana täälläkin useampi vuosi, ja vaikka kuopuksen tulemista odotettiin kolme vuotta niin en kertaakaan valittanut ääneen asiasta, koska muistan lopun elämäni sen tunteen kun esikoistakaan ei vielä ollut ja pelkäsin ettei minusta tule koskaan äitiä. tein myös silloin päätöksen, että mikäli meille joskus suodaan yksikään lapsi niin toista emme lähde enää hoidoilla tekemään. Onneksi hän tuli omin konstein sitten meille loppujen lopuksi. :heart: