En jaksaisi tätä uusioperhettä mistä apu?

Olen lopen uupunut miehen entisen temppuihin ja heidän yhteisen lapsen! En jaksa enää olla lapatossu ja venyvä märkäsukka... :'( Minulla ja miehelläni on yksi 2v poika ja toinen syntyy huhtikuussa. Olen miettinyt ottavani time outin tästä, mutta jotenkin pelkään jääväni yksin ilman tukea tässä raskaudessa. äshhhh.. Mutta en enää jaksa exän, anopin ja tytön kiukutteluja ollenkaan. Pitäisikö kylmästi ottaa time out?? pärjäänkö yksin kahden pienen kanssa?? muutuuko elämäni sitäkautta paremmaksi.. Ikinä en tule saamaan "amerikkalaista" unelmaa sen tiedän kyllä.. :'( en vain tiedä miten jatkaa
 
minulla
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.11.2006 klo 18:43 Äiti82 kirjoitti:
Olen lopen uupunut miehen entisen temppuihin ja heidän yhteisen lapsen! En jaksa enää olla lapatossu ja venyvä märkäsukka... :'( Minulla ja miehelläni on yksi 2v poika ja toinen syntyy huhtikuussa. Olen miettinyt ottavani time outin tästä, mutta jotenkin pelkään jääväni yksin ilman tukea tässä raskaudessa. äshhhh.. Mutta en enää jaksa exän, anopin ja tytön kiukutteluja ollenkaan. Pitäisikö kylmästi ottaa time out?? pärjäänkö yksin kahden pienen kanssa?? muutuuko elämäni sitäkautta paremmaksi.. Ikinä en tule saamaan "amerikkalaista" unelmaa sen tiedän kyllä.. :'( en vain tiedä miten jatkaa
aika samanmoiset fiilikset, ja raskaus saa vielä ne oikeen tuplaantuun!!!mutta sinuna en vielä käyttäiusi time-outtia, oletko puhunut miehellesi miten koet asiat ja sinua väsyttää??
aikani minäkin hampat irvessä leikin superihmistä, hoidin miehen etämuksua vko kaupalla, ja itkin väsymystä..sitten pari kertaa sanoin etten jaksa, itsekäs olin kuulemma, ja en välittänyt lapsesta pätkääkään, tätä lähinnä huuteli se exä..
sit paloi pinna, ei oo kauaankaan, huusin että miksi mun täytyy jaksaa kantaa vastuu toisten lapsista, että he voivat säädellä omaa elämäänsä, hoitaa menoja jne..minä en jaksa, enkä halua, olen raskaana, ja mua väsyttää, tartten omaakin aikaa, jos ei sovi, lähe nostelemaan!!!kutakuinkin näitä lauseita käytin, terotin miehelleni, että jos en töihin pysty väsymyksen, lahasen hb:n sekä oksennuksen takia, miten he kuvittelevat että pienen lapsen hoito olisi kuin leikkiä..
exä tästä nurisi aikansa, mutta mieheni lopulta ymmärsi mua, sanoi exälleen että minä en ole lastenhoitaja, ja tammikuuhun asti ainakin lapsi käy vain vkoloppuisin kun mies kotona, ja sen jälkeenkin koska vauva syntyy helmikuun alussa..että nyt ei auta kun ymmärtää!!!
eli puhu, jankkaa, huuda ja perustele ja muistuta että olet raskaana, uskon että ne miehen silmät aukee, anopista ja existä älä nyt murehdi, mies pistää ne ruotuun kun ymmärtää!!!!voimia, ja tule kertomaan miten käy.. :hug:
 
Minäkin olin joskus se alistuva, suostuvainen ja joustava (liian) uusi puoliso, joka otti liian paljon p.askaa niskaan miehen exän taholta. Lapsillekaan en uskaltanut mitään sanoa edes aiheesta. Mitta vaan täyttyi. En jaksanut enää olla hiljaa, kun oli niin hirveän paha olo. Annoin kaiken tulla ulos, riideltiin miehen kanssa monet riidat, mutta pikkuhiljaa alkoi tulla asioihin muutosta. Mieheni alkoi vihdoin puolustaa minua ja teki selväksi lapsille, miten minua EI saa kohdella omassa kodissani. Mieheni alkoi myös ymmärtää asioita minun näkökulmastani, siihen asti oli ajatellut melko suppeasti. Nykyään meillä on asiat ihan hyvin, ja olen iloinen, että jaksoin uskoa parempaan sen h.elvetin keskellä.
 
äiti82 jatkaa
niin itsekkin odotan nyt toista lasta... Jos joskus tapaan miehen minä olen lapsien kanssa paketti!!! Eli mies ei saa pelkästään minua vaan koko paketti.. Sen mukana tulee exät sun muut... No minun tulisi hyväksyä mieheni pakettina.. En voi saada pelkästään miestä vaan mukana tulee tytär ja sen karsea äiti!!!!!!! Ja olen tullut tulokseen vuosia tilanteessa olleena että en halua tätä pakettia.. Mutta on vaikea irroittautua kun on raskaana vaikka kärsin samalla #&%?$!* :'( :'( :'( Harmittaa tietyllä tavalla että on toinen tulossa, kun nyt ymmärrän, että tästä ei tule mitään.. Tyttö on mieheni rakas lapsi!! Mutta hankaloittaa minun ja minun lapsieni elämää mitä en enää jaksa.. Joten minun on lähdettävä ja siihen tarvitsen voimia!! Äshhh vaikea selittää mutta en jaksa enää taistella!!!!!
Haluaisin mutkattoman perheen. Ydinperheet on mutkattomia!! Sitä en tule koskaan saamaan..
 
vinku
Yritä keksutella miehen kanssa ennenkuin teet lopullisen johtopäätöksen.Jos keskustelu ei tuota tulosta,niin olet ainakin yrittänyt kaikkesi saada homma toimimaan. :hug: Kyllä se siittä vielä iloksi muuttuu usko pois.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.11.2006 klo 20:13 vinku kirjoitti:
Yritä keksutella miehen kanssa ennenkuin teet lopullisen johtopäätöksen.Jos keskustelu ei tuota tulosta,niin olet ainakin yrittänyt kaikkesi saada homma toimimaan. :hug: Kyllä se siittä vielä iloksi muuttuu usko pois.
voi toivoisin että uskoa riitää mutta se alkaa olla loppu kaikkeen... yritän vaan jaksaa 2v kanssa.. Toivon että elämä tästä helpottuu suuntaan tai toiseen.... Miehen kanssa taas tapeltiin tosta se lähti huutaen varmaan äiteensä hoiviin.. Niin usko ja toivo on mennyt ja rakkauskin on sammumassa

:'( :'(
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.11.2006 klo 20:53 äiti82 kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.11.2006 klo 20:13 vinku kirjoitti:
Yritä keksutella miehen kanssa ennenkuin teet lopullisen johtopäätöksen.Jos keskustelu ei tuota tulosta,niin olet ainakin yrittänyt kaikkesi saada homma toimimaan. :hug: Kyllä se siittä vielä iloksi muuttuu usko pois.
voi toivoisin että uskoa riitää mutta se alkaa olla loppu kaikkeen... yritän vaan jaksaa 2v kanssa.. Toivon että elämä tästä helpottuu suuntaan tai toiseen.... Miehen kanssa taas tapeltiin tosta se lähti huutaen varmaan äiteensä hoiviin.. Niin usko ja toivo on mennyt ja rakkauskin on sammumassa

:'( :'(
Jatkan vielä..... miettikää kaikki tarkkaan ketkä lähtee uusperhe kuvioon mukaan se on yllättävän raskasta ja täytyy sopeutua moneen... Jään ehkä suosiolla yksin ja pidän vaan rattopoikia.. itsenäistä elämää... varmaan vähemmän tulee hakattua päätä seinään :headwall:
 
Kiitos kaikille tuesta!! Ja siitä että sain purnata oikein kunnolla.. Eilisen juttelun "riidan" jälkeen ei miestä olekkaan näkynyt... No mutta tiedänpähän nyt taas että minä se yksin jäin.. :'( :headwall: :headwall:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.11.2006 klo 08:56 Minäkin-81 kirjoitti:
Hei! Sun tarina kuulosti siltä, että meilä vois olla aika paljon yhteistä!!!!
Huvittaisko sua kirjotella s-postia????
tottakai olen todella masentunut!!!! haluaisin toivoa tähän.. Miten jaksaa yksin kahden kanssa!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.11.2006 klo 08:04 äiti82 kirjoitti:
Kiitos kaikille tuesta!! Ja siitä että sain purnata oikein kunnolla.. Eilisen juttelun "riidan" jälkeen ei miestä olekkaan näkynyt... No mutta tiedänpähän nyt taas että minä se yksin jäin.. :'( :headwall: :headwall:
Olen pahoillani :hug: Minunkin miehelläni oli tapana riitojen (samasta aiheesta) jälkeen häipyä omille teilleen, ei vastannut puhelimeenkaan. Se oli tosi raskasta aikaa, ja vaikeaa on ollut "parantua", vaikka yhdessä jatkoimmekin ja mies on parantanut tapansa.
 

Yhteistyössä