En jaksa!! :S

Onko muilla tämmöstä.
Tuntuu että lapsi on vain taakka ja että miksi on koko lapsen tehny maailmaan!!
Mietin paljolti sitä mitä kaikkea voisin tehä jos ei olis koko lasta.
Ei paljoa huvita lapsen kanssa touhuilu, leikkiminen tai mikään.
Työpäivän jälkeen haen lapsen ja vituttaa jo valmiiksi ilta, ootan vaan että menis jo nukkumaan nii ois omaa aikaa ees vähän.

Eikä lapsi edes ole kovin vaikea tapaus. Ihan ok kiltti ja herttainenkin. Rakastankin lastani, ei siinäkään pitäisi vika olla.
Mua vaan tympii tää yksinhuoltajan arki kun ei ole mitään omaa, yhtä oravanpyörää vaan. Viikonloppuna ootan että pääsis jo töihin ja arkena ootan että ois jo viikonloppu nii vois..mitä..no kuunnella kitinää ja olla kotona henkilökohtainen palvelija.. Että ei kai siinä.

Ja oi kyllä mulla on seurustelusuhdekin ja se menee hyvin.
Omaa aikaa ei juuri oo kun kerran kuussa joku muutaman päivän pätkä, siis ilman lasta. Ei tässä voi sanoo muuta kun että en mä tällästa elämää halua.
Koko ajan kotona jumissa illat kun lapsi nukkuu ja iltapäivällä sitä kodin pyörittämistä niin ei ehikään mitään.
Lastakaan ei kehtaa iltapäivällä viedä hoitoon että sais omaa aikaa, kun on hoidossa jo mun työpäivät, mitä helvettiä mä teen tän elämäni kanssa??!

 

Mitäkö teet elämälläs? Olet marttyyri ja pyöri vaan itsesäälissä.. Syytä muita omista valinnoistasi ja pistä lapsesi maksamaan siitä. Sitte jää odottamaan, että uusi hehkeä elämä tippuu taivaasta eteesi

 

Mitäkö teet elämälläs? Olet marttyyri ja pyöri vaan itsesäälissä.. Syytä muita omista valinnoistasi ja pistä lapsesi maksamaan siitä. Sitte jää odottamaan, että uusi hehkeä elämä tippuu taivaasta eteesi

hyvin sanottu.

 

Laita lapsi isälleen,tai jonnekkin mihin on tervetullut

 

Onko muilla tämmöstä.
Tuntuu että lapsi on vain taakka ja että miksi on koko lapsen tehny maailmaan!!
Mietin paljolti sitä mitä kaikkea voisin tehä jos ei olis koko lasta.
Ei paljoa huvita lapsen kanssa touhuilu, leikkiminen tai mikään.
Työpäivän jälkeen haen lapsen ja vituttaa jo valmiiksi ilta, ootan vaan että menis jo nukkumaan nii ois omaa aikaa ees vähän.

Eikä lapsi edes ole kovin vaikea tapaus. Ihan ok kiltti ja herttainenkin. Rakastankin lastani, ei siinäkään pitäisi vika olla.
Mua vaan tympii tää yksinhuoltajan arki kun ei ole mitään omaa, yhtä oravanpyörää vaan. Viikonloppuna ootan että pääsis jo töihin ja arkena ootan että ois jo viikonloppu nii vois..mitä..no kuunnella kitinää ja olla kotona henkilökohtainen palvelija.. Että ei kai siinä.

Ja oi kyllä mulla on seurustelusuhdekin ja se menee hyvin.
Omaa aikaa ei juuri oo kun kerran kuussa joku muutaman päivän pätkä, siis ilman lasta. Ei tässä voi sanoo muuta kun että en mä tällästa elämää halua.
Koko ajan kotona jumissa illat kun lapsi nukkuu ja iltapäivällä sitä kodin pyörittämistä niin ei ehikään mitään.
Lastakaan ei kehtaa iltapäivällä viedä hoitoon että sais omaa aikaa, kun on hoidossa jo mun työpäivät, mitä helvettiä mä teen tän elämäni kanssa??!

Onko tilanne ollut aina tuo vai onko nyt tullut noi fiilarit? Voisiko lapsi olla viikonloppuisin edes kerran kk tukiperheessä/sun vanhemmilla/isälläään, että saisit omaa aikaa.
Iän myötä toi helpottaa kun lapsi pärjää aina enemmän itsenäisesmmin. tsemppiä, hae apua ja tukea!!

 

Kuulostaapa ikävältä Ehkä tosiaan asennemuutos ois järkevin veto. Tuo on sinun elämäntilanteesi ja sen kanssa on elettävä. Ei se siitä valittamalla miksikään muutu. Tai sit on vaan myönnettävä oma huono äitiys ja tosiaan annettava lapsi jollekin, joka antaa lapselle rakkautta lapsen ansaitsemalla tavalla.

 

Kuulostat masentuneelta. Apua on saatavilla. Kehoittaisin ottamaan ensisijaisesti neuvolaan yhteyttä, sieltä neuvovat sinulle apua. Ei tartte pelätä, että huostaanottavat tms. vaan aidosti haluavat auttaa.
Yksinhuoltajan arki on todella raskasta ja tarvitset tukea ja saat sitä JOS VAIN ON ROHKEUTTA HAKEA APUA!! Neuvolaan siitä, terkkarille puhumaan asiasta...

 

:hug: Eikö lapsen isä tapaa lasta ollenkaan?

 

Kyllä mä annan lapselleni läheisyyttä ja rakkautta.
Lapsen ei tosiaan tarvi kärsiä rakkaudettomuudesta ja välinpitämättömyydestä, vaikka minua asiat tympisikin.
Tuo oli nyt minulta hieman kärjistetty kirjoitus kun oli erittäin paha olla.
Kiitos niille jotka vastasi asiallisesti.
Välillä tämä arki vaan kasaantuu niskaan ja sillä hetkellä kun niin tänään kävi kirjoitin tänne.
Masentunut en koe olevani, olen useimmiten tehokas työssäni ja lapsenkin kanssa jaksan kuitenkin ihan hyvin. Lemmikkejäkin on ja nekään eivät ole heitteillä tai vailla hoitoa, kuten ei lapsikaan.
Koen siispä olevani tunnollinen ihminen mitä tulee arkeen mutta ehkä sallin itselleni jopa hetken itsesääliä tämän kaiken arjen keskellä.
En kuitenkaan jää sinne vellomaan.

Kiitos vielä kuitenkin teille, etenkin jotka vastasitte asiallisesti. =)
Nuo aikaisemmat ajatukset oli tosiaan vaan ajatuksia ja niitä sain vähän purettua mosiella tapaa.

 

Kyllä mä annan lapselleni läheisyyttä ja rakkautta.
Lapsen ei tosiaan tarvi kärsiä rakkaudettomuudesta ja välinpitämättömyydestä, vaikka minua asiat tympisikin.
Tuo oli nyt minulta hieman kärjistetty kirjoitus kun oli erittäin paha olla.
Kiitos niille jotka vastasi asiallisesti.
Välillä tämä arki vaan kasaantuu niskaan ja sillä hetkellä kun niin tänään kävi kirjoitin tänne.
Masentunut en koe olevani, olen useimmiten tehokas työssäni ja lapsenkin kanssa jaksan kuitenkin ihan hyvin. Lemmikkejäkin on ja nekään eivät ole heitteillä tai vailla hoitoa, kuten ei lapsikaan.
Koen siispä olevani tunnollinen ihminen mitä tulee arkeen mutta ehkä sallin itselleni jopa hetken itsesääliä tämän kaiken arjen keskellä.
En kuitenkaan jää sinne vellomaan.

Kiitos vielä kuitenkin teille, etenkin jotka vastasitte asiallisesti. =)
Nuo aikaisemmat ajatukset oli tosiaan vaan ajatuksia ja niitä sain vähän purettua mosiella tapaa.

Uskon kyllä, että et koe olevasi masentunut, koska selviät arjesta. Mutta, jos jatkossakin vain selviät eikä tuo arki tunnu edelleenkään mielekkäältä, niin kannattaa muistaa, että totaalinen romahdus on vasta tuloillaan. Älä päästä asioita siihen pisteeseen vaan juttele jo nyt jonkun ammattilaisen kanssa.

 

Onko muilla tämmöstä.
Tuntuu että lapsi on vain taakka ja että miksi on koko lapsen tehny maailmaan!!
Mietin paljolti sitä mitä kaikkea voisin tehä jos ei olis koko lasta.
Ei paljoa huvita lapsen kanssa touhuilu, leikkiminen tai mikään.
Työpäivän jälkeen haen lapsen ja vituttaa jo valmiiksi ilta, ootan vaan että menis jo nukkumaan nii ois omaa aikaa ees vähän.

Eikä lapsi edes ole kovin vaikea tapaus. Ihan ok kiltti ja herttainenkin. Rakastankin lastani, ei siinäkään pitäisi vika olla.
Mua vaan tympii tää yksinhuoltajan arki kun ei ole mitään omaa, yhtä oravanpyörää vaan. Viikonloppuna ootan että pääsis jo töihin ja arkena ootan että ois jo viikonloppu nii vois..mitä..no kuunnella kitinää ja olla kotona henkilökohtainen palvelija.. Että ei kai siinä.

Ja oi kyllä mulla on seurustelusuhdekin ja se menee hyvin.
Omaa aikaa ei juuri oo kun kerran kuussa joku muutaman päivän pätkä, siis ilman lasta. Ei tässä voi sanoo muuta kun että en mä tällästa elämää halua.
Koko ajan kotona jumissa illat kun lapsi nukkuu ja iltapäivällä sitä kodin pyörittämistä niin ei ehikään mitään.
Lastakaan ei kehtaa iltapäivällä viedä hoitoon että sais omaa aikaa, kun on hoidossa jo mun työpäivät, mitä helvettiä mä teen tän elämäni kanssa??!

ahaa, että yksi ipana, ja muutama päivä kuukaudessa vapaata ja mikään ei ole hyvin. tiesitkö että monikaan äiti ei saa koskaan päivääkään vapaata, vuosiin, ennen kuin lapset isoja.
taidat kuulua niihin jotka eroavat ilman oikeaa syytä, kun kaikki pitäisi tulla ilmaiseksi kuin manulle illallinen.

vinkki: jospa kasvat aikuiseksi. pitikö mennä pukkaamaan lapsia kakarana?

 

Laita lapsi isälleen,tai jonnekkin mihin on tervetullut

peesi.
älä pidä lasta tekosyynä omalle marttyyriudellesi. sitä samaa se on muillakin ja paljon enemmän töitä kuin 2 henkisessä perheessä. sinähän makoilet sorkat pystytssä illat!

 

Minkä ikäinen lapsesi on? Moneltako hän menee nukkumaan ja mitä sillä aikaa teet? Jos sulla ois omaa aikaa niin mitä haluaisit mieluiten tehdä? Mietin että oisko mikään jotenkin sovellettavissa tai järjestettävissä..

Mikä kodin pyörittämisessä tuntuu raskaimmalta? Itellä se oli jatkuvalta tuntuva imurointi varsinkin keittiön lattialta, mutta ratkaisin ongelman hankkimalla robotti-imurin joka imuroi itsekseen kunhan vaan tyhjentää pikkutavarat ensin lattialta pois tieltä. Tiskin määrää olen vähentänyt huomattavasti laittamalla osan astioista yläkaappeihin ja käyttämällä vain tiettyjä astioita, jotka tulee sitten pestyä useammin eivätkä jää tiskipyödälle lojumaan..

 

ota itteäs niskasta kiinni ja tee elämäsi elämisen arvoiseksi lapsen kanssa.mitä tekisit jos sulla ei olisi lasta,ryyppäisit,hengailisit kamujen kanssa,shoppaisit????todella sisältörikasta...tiedän että yh:n arki on raskasta,mulla 2 pientä lasta,mutta olen täysin neuvoton kun lapset kyläilemässä ja en osaa tehdä mitään....kaikkein parasta tässä elämässä on juuri se että voin tarjota LAPSILLENI TURVALLISEN RAKKAAN OMAN KODIN,ÄIDIN JOKA ON ONNELLINEN LAPSISTAAN JA ON LÄSNÄ.

 

Piti vielä tulla kirjoittamaan että musta on outoa jos äiti ei saa valittaa väsymystään koska on ihmisiä joilla on vielä vaikeampaa. Yhtä lailla minä en varmaan saisi sanoa olevani nälkäinen, koska kehitysmaat on nälkään kuolevia ihmisiä pullollaan..

Väestöliitto keräsi viime vuonna (vai oliko se sitä edeltävänä) äitien tuntoja ylös ja tunteiden top 10:ssä ekalla sijalla oli väsymys, toisella rakkauden tunne. Ja samassa yhteydessä puhuttiin miten tärkeää on että äiti pääsee tuulettamaan tuntojaan, niin jaksaa sitten arkea paremmin.

 

no tietty uusi lapsi uuden rakkaan kanssa. ja sit taas sama homma seuraavan rakkaan kanssa jne. siinäpä se, kysy vaikka emilyniltä!

 

Ihan tuttuja tunteita nuo, että ei jaksaisi päivästä toiseen lapsen kanssa ja välillä kaduttaa, kun on tullut hankkineeksi koko lapsen. Ei sitä osannut arvata etukäteen, miten totaalisesti elämä muuttuu lapsen myötä. Itselläni lapsen isä ei sairautensa vuoksi voi osallistua kuin pieneltä osin lapsen hoitoon ja en voi esim. milloinkaan jättää lasta isälle lähteäkseni itse johonkin harrastukseen tms. Ennen lasta työelämässä oli välillä hyvinkin stressaavaa, mutta vapaa-aikana ja lomilla sai levätä. Rakastan lastani, mutta silti useinkin lasken tunteja hänen nukkumaanmenoonsa, jotta saisin edes muutaman tunnin omaa aikaa. Lapsi on minullakin ihana ja herttainen, mutta normaalin lapsen tavoin kiukuttelee, kokeilee rajoja yms.

Osalllistun harvoin näihin keskusteluihin nettipalstoilla, koska niin paljon korpeaa se, että aina kun joku uskaltaa sanoa olevansa väsynyt, niin puolet kommenteista on tyyliä "muilla on paljon vaikeampaa, älä vello itsesäälissä, itsepähän lapsesi hankit". Mitähän hyötyä noista kommenteista on? Ehkäpä sellaisten kirjoittajat voivat tuntea olevansa väsyneitä äitejä ylempänä.

 

Jes pääsin kirjautumaan.. Noh asiaan, mulla on aika usein ollut tuollaisia tuntemuksia ja ajatuksia mutta itse tiedän mistä ne johtuu niin niin.. Poika on hoidossa nyt ja mitäs mä teen, kökötän yksin himassa ja mietin poikaa. Nyt voisin olla ulkona pitämässä hauskaa niin kuin kaikki muutkin "normaalit ihmiset". Mut ei, ihan mukavaa tämä on, palstailla, syödä herkkuja ja kuunnella musiikkia . Tietysti olisi mukavaa jos olisi seuraa mutta toisaalta tämä yksin oleminen on aikamoista herkkua, ei tarvitse nyt huolehtia mistään muusta kuin että muki on täynnä glögiä ja itsellään on rento olo .

Huomenna poika taas kotiin ja arkeen takas . Ikävä on jo poikaa, en voisi kuvitella elämää ilman mun pikkuista riiviötä :heart: