En jaksa mun miestä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vaimo

Vieras
En oikeasti enää jaksa. Naimisissa 2v. sitä ennen yhdessä 2v.
Eka lapsi vajaan vuoden ja toista odotan..
Mies käy töissä,tulee kotiin,syö ja lähtee. Illalla harvoin kotona,ehkä illan-pari viikossa. Olen vittuileva ja nalkuttava akka kun en moista ymmärrä,eihän hän nyt jaksa istua iltoja kotona. Lasta ei ole laittanut nukkumaan/syöttänyt kun viimeeksi monta viikkoa sitten,eihän se lastakaan nää kun sen tunnin päivässä kun käy täällä syömässä ja lepäämässä. Illat viettää kavereiden kanssa..
Nyt mietin seuraavaa siirtoa; lähteäkkö nyt yön aikana lapsen kanssa jonnekkin yöksi vai mitä?
Hävettää,en kehtaa oman äitini luokse mennä. Olen niin häpeissäni että mieheni on tuollainen! Puoli vuotta sitten se alkoi ja koko ajan pahenee..olen yrittänyt tästä jutella MONTA kertaa,aina sama lopputulos; hän ei edes ole paljoa pois kotonta. Itse en käy missään vaan olen aina kotona,mihinkä tästä edes lähtis kun on lapsi..tosin eipä mulla kamalaa hinkua mihinkään olekkaan,olisi vaan kiva jos joku jakaisi tätä lastenhoitoakin :( Mutta hän käy töissä niin muuta ei sitten tarvitsekkaan. Rahansa käyttää omiin menoihin.

Vaadinko mä liikoja ja olenko valittava ja vittuileva akka? Tuntuu että omakin tajunta hämärtyy!
 
Ja ikää hänellä kuitenkin 28v. Että ei mikään ihan teini enää. :(

Mua niin hävettää tämä tilanne, en voi kyllä oikeen mihinkään kotonta lähteä kun en kehtaa kertoa kellekkään :(
 
Parempi sun on oikeesti olla yksin lastesi kanssa, kuin tuollaisessa avioliitossa. Nyt jo joudut kaiken yksin hoitamaan, niin lähde pois ja ala elämään omaa elämää lastesi kanssa. Pääset loppujen lopuksi helpommalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja ikää hänellä kuitenkin 28v. Että ei mikään ihan teini enää. :(

Mua niin hävettää tämä tilanne, en voi kyllä oikeen mihinkään kotonta lähteä kun en kehtaa kertoa kellekkään :(

no mutta mä kyllä näkisin niin että miehesi on vastuussa teoistaan, enkä kykene olemaan sitä mieltä että sen käyttäytyminen olisi sinun syytäsi! sinun syytäsi toki on se, että siedät tollaista käytöstä itseäsi kohtaan, mutta nyt olet jo sen verran tehnyt asian eteen, että olet avannut suusi täällä!

noudattaako suhteenne samaa kaavaa kuin sinun isäsi ja äitisi suhde? nyt kannattaa miettiä, MIKSI siedät tuollaista käytöstä? ansaitset kunnioitusta!
 
Mitä sitä häpeämään lapsellista miestä! Ihan keskenkasvuiselta vaikuttaa. Tukeudu vaan omaan äitiisi. Syytön sinä olet siihen, että miehes arvojärjestys on ihan perseellään. Jos vaikka "heräisi", kun olet vähän aikaa poissa.
Mua niin suututtaa tollaset ukot! Tottakai saa omia kavereita ja menoja olla, mutta perhe on se ykkönen.
Älyttömän paljon voimia sulle!!!
 
Vanhenpana ja viisastuneena voin sanoa: Ei se ole sun vika. Et ole vastuussa miehesi käytöksestä. Eli kerro åiodillesi ja muillekin elämästäsi ja ota/hae apua pois lähtöön.

Itse häpesin ja koin, että olen vastuussa mieheni teoista/tekemättä jättämisistä. mutta senhän moka se oli... Liian monta vuotta pidin kulisseja yllä.

Ero tuli ja onneksi tuli. Lapset pelastui katkeralta äidiltä kun aloin oikeasti elämään hyvää elämää.

Kehtaa kertoa!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeli:
Mitä sitä häpeämään lapsellista miestä! Ihan keskenkasvuiselta vaikuttaa. Tukeudu vaan omaan äitiisi. Syytön sinä olet siihen, että miehes arvojärjestys on ihan perseellään. Jos vaikka "heräisi", kun olet vähän aikaa poissa.
Mua niin suututtaa tollaset ukot! Tottakai saa omia kavereita ja menoja olla, mutta perhe on se ykkönen.
Älyttömän paljon voimia sulle!!!

Ihan samat sanat täältä. Lähde pois! Tai vielä parempi. Pakkaa miehelles laukku. Miksi sun pitäisi nähdä se vaiva, et lähtisit, kun mies se on joka muutenkin jo muualla huuhailee. Tsemppiä!
 
Olen niin surullinen kun siitä ihanasta ja hyvästä miehestä kuoriutui tuommoinen paska :( En olisi ikinä uskonut että mies huuta ja räyhää miten olen nalkuttava ja vittuileva akka!
Perhe on miehelle toisella sijalla, ensimmäisenä on kaverit ja omat menot.
Kun sanoin että voisi palkastaan ostaa myös lapselle vaatteita ja tarvikkeita niin taas vaan vittuilin.. :( En ymmärrä miksi se tuhlaa rahansa mielummin kaikkeen muuhun kuin lapsiin ja perheeseen :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja k:
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeli:
Mitä sitä häpeämään lapsellista miestä! Ihan keskenkasvuiselta vaikuttaa. Tukeudu vaan omaan äitiisi. Syytön sinä olet siihen, että miehes arvojärjestys on ihan perseellään. Jos vaikka "heräisi", kun olet vähän aikaa poissa.
Mua niin suututtaa tollaset ukot! Tottakai saa omia kavereita ja menoja olla, mutta perhe on se ykkönen.
Älyttömän paljon voimia sulle!!!

Ihan samat sanat täältä. Lähde pois! Tai vielä parempi. Pakkaa miehelles laukku. Miksi sun pitäisi nähdä se vaiva, et lähtisit, kun mies se on joka muutenkin jo muualla huuhailee. Tsemppiä!

peesi tälle!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen niin surullinen kun siitä ihanasta ja hyvästä miehestä kuoriutui tuommoinen paska :( En olisi ikinä uskonut että mies huuta ja räyhää miten olen nalkuttava ja vittuileva akka!
Perhe on miehelle toisella sijalla, ensimmäisenä on kaverit ja omat menot.
Kun sanoin että voisi palkastaan ostaa myös lapselle vaatteita ja tarvikkeita niin taas vaan vittuilin.. :( En ymmärrä miksi se tuhlaa rahansa mielummin kaikkeen muuhun kuin lapsiin ja perheeseen :(

voisiko olla masentunut?

SILTI sinun pitää voida hyvin jotta voit huolehtia lapsistasi! ja tollainen käytös omalta puolisoltaan ei taatusti saa ketään voimaan hyvin!
 
Olin ennen samanlainen mies. Sitten vain jotenkin viisastuin. Se oli jonkin sortin masennusta. En osannut hakea apua.Se kesti 5 vuotta ennenkuin pääsin siitä yli. Nykyään oon erittäinhyvä isä lapsille. Yrittäkää hakea apua miehellesi. Uskon että, olette tärkeitä miehellesi, sillä on vain jokin nyt hätänä.
 
Elin myös ihan samankaltaisessa suhteessa useemman vuoden, paitsi meillä 3 lasta... Alku"huuman" (pari-kolme seurusteluvuotta...) mentyä mies alkoi viihtyä muualla paljon enempi kuin kotona. Lopulta kävi vaan suunnilleen pari krt/vko kyläilemässä. Mä hoidin AIVAN KAIKEN, vaikka perhe oli yhdessä suunniteltu ja naimisiin molemmat halus.
Nyt on sit avioeron harkinta-aika meneillään ja kohta lopullinen ero. Enkä kadu. Rakastan yhä tavallaan, ja suren sitä mitä meillä olisi voinut olla... Mutta tiedän että toista ei voi väkisin muuttaa. Ehkä hän jonain päivänä vielä huomaa mitä menetti... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kiitos tsemppauksesta <3 meen pakkaamaan ja menen vaikka äitini luokse.

Yleensä sanoisin että yrittäkää pariterapiaa ja tehkää kaikkenne. Mutta nyt en enää jaksa luottaa ihmisiin ja teillä on pahempi tilanne. Meillä sentäs menee hyvin teihin verrattuna. Teet oikean ratkaisun menemällä äitisi luokse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Samanlainen mies.:
Olin ennen samanlainen mies. Sitten vain jotenkin viisastuin. Se oli jonkin sortin masennusta. En osannut hakea apua.Se kesti 5 vuotta ennenkuin pääsin siitä yli. Nykyään oon erittäinhyvä isä lapsille. Yrittäkää hakea apua miehellesi. Uskon että, olette tärkeitä miehellesi, sillä on vain jokin nyt hätänä.

minulla oli myös tällainen mies. parempaan suuntaan ollaan menty mutta vielä on työtä tehtävänä.

mutta vaikka ap lähtee äitinsä luo, voitte silti yhdessä yrittää esim. parisuhdeterapiaa. luulen että välimatka on nyt enempi kuin tarpeen! tsemppiä :)
 

Similar threads

V
Viestiä
22
Luettu
323
M
J
Viestiä
34
Luettu
4K
J
?
Viestiä
34
Luettu
936
Aihe vapaa
Gluteus maximus
G

Yhteistyössä