Missä lapset eläisivät ilman sinua? Kuka heille kertoisi, miksi olet poissa? Kuka heistä pitäisi huolta? Miltä se lapsista tuntuisi? Oletko siis suunnitellut tällaisia asioita vielä?
Minä ajattelen, että sinulla itselläsi on oikeus päättää omasta elämästäsi, sehän on sinun omasi. Ei kukaan voi komentaa sinua jaksamaan. Mutta haluaisitko oikeasti kuitenkin jaksaa? Toki tiedät, että jotkut ovat löytäneet jotain, jonka avulla he oikeasti jaksavat. Ei väkisin, vaan ilman pakkoa ja ihan totisesti. Ne ihmiset eivät tahdo enää kuolla. Eikö se olisi mahtavaa?
Käyn itse läpi samoja ajatuksia. Ja haluan vain löytää sen jonkun kipinän, minkä avulla tahdon elää. Ja kyllä se tuolla jossain on, ehkä avioeron takana tai syntyy töihin palatessa. Nyt jaksan kuten sinäkin, lasten vuoksi. Uskomatonta, mutta nykyään joinain päivinä olen onnellinen siitäkin, että elän. Olen ollut henkisesti sairas jotain kymmenen vuotta ja saman ajan käynyt terapiassa, joskaan en kerro että edelleen on näitä ajatuksia.