Mulla on melkein sama tilanne. Oon kotona kahden lapsen kanssa (3v ja 10kk) ja kolmas lapsi ilmoitti juuri tulostaan. Mies opiskelee kamalalla kiireella (ikää on sen verra, ettei viitsi koulunpenkkiä kauan kuluttaa) ja lähtee yleensä klo 8 kouluun ja tulee 20-21 kotiin (treenit joka ilta). Mulle on siis jäänyt lastenhoito ja kodinhoito ihan kokonaan. Meillä pojat onneksi nukkuu hyvin, mutta esikoisella on uhmaa, mikä välillä koettelee. Oon vaan ajatellut asian niin, että nää lapset on niin vähän aikaa pieniä, että kyllä mä jaksan. Toki joskus tulee kamala väsy ja tulee tiuskittua varsinkin miehelle, mutta mun pelastus on olleet mun vanhemmat maalla, joiden luokse oon aina lasten kanssa voinut mennä. Siellä on hyvä ladata akkuja ja antaa lasten temmeltää pihalla...lääniä kun siellä riittää. Myös lapset nauttivat siellä olosta. Me ei olla esikoisen syntymän jälkeen oltu, kuin viime vuoden toukokuussa miniristeilyllä ja se siinä. Kyllä se meidänkin aika vielä tulee. Joskus tuntuu raskaalta, mutta on nää pikku päivänsäteet kuitenkin sen arvosia. Tsemppiä! :hug:
En jaksa enään...
- Viestiketjun aloittaja mää
- Ensimmäinen viesti
Voit laittaa yv:tä tännekin! Jos vain olet jostain Etelä-Karjalan tienoilta, niin apua voisi löytyä...
Ymmärrän hyvin sen, että terveydenhoitajalle ei kehtaa ongelmista kertoa, jos hän on selvästi vastustanut raskauksia. Minäkin sinnittelin koko viimeisen raskauden töissä, vaikka sairasloma olisi ollut tarpeen loppuajsta, kun liikkuminen teki niin kipeää löystyneiden liitosten takia.. Ei kehdannut pyytää sairaslomaa, kun niin moni oli antanut negatiivista palautetta niin vanhana (40 v) raskautumiselle! Terveydenhoitaja tosin oli hyvin kannustava koko ajan. :flower:
Ymmärrän hyvin sen, että terveydenhoitajalle ei kehtaa ongelmista kertoa, jos hän on selvästi vastustanut raskauksia. Minäkin sinnittelin koko viimeisen raskauden töissä, vaikka sairasloma olisi ollut tarpeen loppuajsta, kun liikkuminen teki niin kipeää löystyneiden liitosten takia.. Ei kehdannut pyytää sairaslomaa, kun niin moni oli antanut negatiivista palautetta niin vanhana (40 v) raskautumiselle! Terveydenhoitaja tosin oli hyvin kannustava koko ajan. :flower:
Harmi kun emme asu sinunkaan lähellä...Asumme Oulun läänissä. Nykyään varsinkin ympäristön painostus on sellaista ettei kehtaa kovin helpolla apua hakea. Jos terkkari on vähänkään tyly niin en minä ainakaan kehtaa hälle alkaa kertomaan. Jotenkin aina ajattelen että kyllä mää jaksan, ei mun tartte terkkarille kertoa. Ja että miehellä loppuu kohta koulu niin voi olla enemmän mun apuna. Mut mies otti kesäopintojakin että saisi koulun nopeampaa ohi. Vuosi oisi vielä jälellä ja rankin vuosi vielä opinnäyte töineen ja työharjoiteluineen... :\| Mutta ei kannata edes ajatella sinne asti elämää... Töitä myös miehen pakko tehdä lomalla jotta päästäs tästä taloudellisesta ahdingostakin. Toivottavasti saadaan takautuvasti tukea mitä lapsen sairaus on vienyt ja vie...
Piristyin jo hieman kun sain lukea että on niitä muitakin joilla on yhtä rankkaa ja rankempaakin. Ja löytyi näinkin paljon neuvoja ja auttavia ihmisiä. Kirjoittelen teille yv:tä kunhan ehdin, niin voidaan vaihtaa ajatuksia vielä...
=)
Piristyin jo hieman kun sain lukea että on niitä muitakin joilla on yhtä rankkaa ja rankempaakin. Ja löytyi näinkin paljon neuvoja ja auttavia ihmisiä. Kirjoittelen teille yv:tä kunhan ehdin, niin voidaan vaihtaa ajatuksia vielä...
=)
Jinx
Ei se sun terkkari välttämättä tyly oo, se vaan haluu selventää sulle ettet tee enää tuollaista virhettä et laittaudut paksuksi kun ei edellisetkään tule hoidettua. Neuvoa se yrittää kun sun elämänhallinta on noin pahasti hukassa.
Toivottavasti saat asias järkättyä, ota vaan ittees niskasta kiinni äläkä kuvittele et tähän maailmaan voi lapsia suoltaa toisten huollettavaksi! Nykyään tuntuu olevan tuo masennus muotijuttu vaikka kysymys usein onkin vain laiskuudesta ja mukavuudenhalusta.
Toivottavasti saat asias järkättyä, ota vaan ittees niskasta kiinni äläkä kuvittele et tähän maailmaan voi lapsia suoltaa toisten huollettavaksi! Nykyään tuntuu olevan tuo masennus muotijuttu vaikka kysymys usein onkin vain laiskuudesta ja mukavuudenhalusta.
tuetulle lomalle
hei.
minäkin suosittelen kovasti että hakisitte tuettua lomaa. Nyt en vaan tiedä, että mistä vielä ehtisi tälle vuodelle sellaista hakemaan. Mutta niitä siis järjestetään myös syksyllä ja talvella.
Varmasti saisitte. Etsi ihan haulla 'tuetut lomat' eri järjestöt jakaa lomatukia. Me oltiin viime vuonna syksyllä ja kyllä oli ihanaa. Se ei tietenkään ole ratkaisu sun tähän hetkeen ja arkeen mut olisi ainakin mitä odottaa ja unelmoida. Ja sitten taas jaksaisi kun saisi viettää mukavan lomaviikon. Itse ainakin kadehdin muilta heidän ihania lomareissujaan. Oli ihanaa saada sitten ihan oma mukava perheen lomakokemus.
voimia sinun elämääsi. muista, että ei ole heikkoutta pyytää apua -päinvastoin!
minäkin suosittelen kovasti että hakisitte tuettua lomaa. Nyt en vaan tiedä, että mistä vielä ehtisi tälle vuodelle sellaista hakemaan. Mutta niitä siis järjestetään myös syksyllä ja talvella.
Varmasti saisitte. Etsi ihan haulla 'tuetut lomat' eri järjestöt jakaa lomatukia. Me oltiin viime vuonna syksyllä ja kyllä oli ihanaa. Se ei tietenkään ole ratkaisu sun tähän hetkeen ja arkeen mut olisi ainakin mitä odottaa ja unelmoida. Ja sitten taas jaksaisi kun saisi viettää mukavan lomaviikon. Itse ainakin kadehdin muilta heidän ihania lomareissujaan. Oli ihanaa saada sitten ihan oma mukava perheen lomakokemus.
voimia sinun elämääsi. muista, että ei ole heikkoutta pyytää apua -päinvastoin!
Täytyy sanoa, että olen hieman samoilla linjoilla kuin Jinx...Ei äitisi velvollisuus ole hoitaa lapsiasi jos hän ei halua (tosin silloin varmasti jää paljosta paitsi), hän on aikoinaan omat lapsensa hoitanut. Tuntuu järjettömältä pukata muksuja muksun perään ja sitten valittaa kun ei jaksakaan hoitaa :/ Ei siinä enää auta kuin jaksaa vaan!
En ole vaatinutkaan äidiltäni että hänen pitäisi hoitaa lapsiani. Olen vain kertonut tilanteeni hälle ja ihmettelemme vaan miksei voi hoitaa kun varmasti oisi aikaa. Koskaan en ole äidiltäni vaatinut että otatko hoitoon. Ja varmasti oisimme paremmin jaksaneetkin miehen kanssa mutta kun elämässä voi tulla yllättäviä asioita eteen jolloin ei niin helpolla jaksakkaan. Juurihan olen kertonut mitkä asiat vie voimia. tytön sairaus ja siitä aiheutuneet taloudelliset vaikeudet ja tietysti ne aiheuttaa sitten myös väsymystä ja masennusta yms.
Mutta eihän kaikki ymmärräkkään toisen tilannetta koskaan. Hyvä että suurin osa tesitä ymmräsi mua kuitenkin!
Tuo tuettu loma kuulostaa todella hyvälle jutulle. Otankin siitä selvää ja yritetään päästä sinne! KIITOS!!! :flower:
Mutta eihän kaikki ymmärräkkään toisen tilannetta koskaan. Hyvä että suurin osa tesitä ymmräsi mua kuitenkin!
Tuo tuettu loma kuulostaa todella hyvälle jutulle. Otankin siitä selvää ja yritetään päästä sinne! KIITOS!!! :flower:
kokenut
itsellä ollut aikanaan samanlaiset fiilikset, ja nyt kun on lapset jo isoja haluan ehdottomasti olla apuna jos suinkaan joku täälläpäin tarttee. asun siis etelä-karjalassa. rohkeasti viestiä jos olen tarpeen jollekulle!!
ja voimahalaus ap:lle. pyydä vaan rohkeasti apua, sitä varten on noita systeemejä kehitelty että voitaisiin auttaa Sinua ja muita.
\
Määhän olen juuri kertonut että apua en muilta ole hakenut enkä ole hakemassakaan kovin helpolla. Ja kyllä me ollaan lapset hoidettu ja ihmeen hyvin vielä. Ei juopotella eikä muutenkaan eletä epäsopivasti. Lapset saa ruokaa ja puhtaat vaatteet joka päivä. Toki he saattaa kärsiä siitä etten aina jaksa olla heille iloinen, mutta tuskimpa kukaan jaksaa AINA! Anteeksi jos sait sellaisen kuvan minusta että kaipaan mukavuutta vaan elämään ja olen laiska. Teen kllä kaikkeni lasten eteen sen minkä jaksan! :\|Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 15:10 Jinx kirjoitti:
Mä ehdottaisin ap:lle srk:ta ja sosiaalitoimistoa ensiksi, luulisi niistä apua saavan. :hug: Ja hyvä ehdotus oli myös se, että ottaa selvää Terveydenhoitoalan koulusta: meidän koulussa on sellainen projekti, jossa on kai kymmenen oppilasta suunilleen, ja he ovat perheissä tukena ja apuna päivittäisissä asioissa. Tämä ei ole harjoittelua, vaan periaatteessa kurssi.
Iso asia on ap, että itse huomaat että tarviit apua, se on hieno ja iso juttu.
Paljon voimia. :hug:
Iso asia on ap, että itse huomaat että tarviit apua, se on hieno ja iso juttu.
Paljon voimia. :hug:
Paljon voimia siulle :hug:
Tiedän tunteen, olen ollut joskus itsekkin ihan loppu noiden omien muksujen kanssa. Tarvittiin apua siihen tilanteeseen ja saatiinkin neuvolan kautta. Se vaan, kun on itse niin väsynyt että ei jaksaisi olla vaatimassa apua ja oikeuksiaan, yleensä kun lapsiperheille ei esim. tuota kotiapua olla ihan helpoin perustein jakamassa.
Jos jaksat ja halua voit laittaa myös miulle yv:tä. Puhuminenkin voi joskus auttaa ja hyvä että olet halukas tilanteestasi kertomaan ja apua vastaanottamaan.
:flower: :heart: :flower: Aurikoista päivänjatkoa kuitenkin!
Tiedän tunteen, olen ollut joskus itsekkin ihan loppu noiden omien muksujen kanssa. Tarvittiin apua siihen tilanteeseen ja saatiinkin neuvolan kautta. Se vaan, kun on itse niin väsynyt että ei jaksaisi olla vaatimassa apua ja oikeuksiaan, yleensä kun lapsiperheille ei esim. tuota kotiapua olla ihan helpoin perustein jakamassa.
Jos jaksat ja halua voit laittaa myös miulle yv:tä. Puhuminenkin voi joskus auttaa ja hyvä että olet halukas tilanteestasi kertomaan ja apua vastaanottamaan.
:flower: :heart: :flower: Aurikoista päivänjatkoa kuitenkin!
ei oo tosi
\
Hyi ku olet tyly.
AP:lle VOIMIA! :hug: Toivon sydämestäni, että asiat kääntyisi parhaaksi. :heart: =)
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 15:10 Jinx kirjoitti:
Hyi ku olet tyly.
AP:lle VOIMIA! :hug: Toivon sydämestäni, että asiat kääntyisi parhaaksi. :heart: =)
\
Tarkennan edellistä viestiäni tässä ketjussa, jonka kirjoitin tunnekuohun vallassa, kun ajattelin erästä ystävääni, jolla myös hankala tilanne
Minäkään en toki vähättele keskusteluapua, tottakai siitä voi olla - ja varmasti usein onkin - hyötyä. Sellaisessa tilanteessa, kun äiti on ihan puhki eikä selviydy enää edes kotitöistä, on kuitenkin mielestäni konkreettinen apu ensisijaista! Juuri sellaiset entisajan kodinhoitajat, joita omassa lapsuudenkodissanikin oli... he tekivät kotitöitä, siivosivat, laittoivat ruokaa, hoitivat vielä lapsetkin. Sellaisia tarvittaisiin nykyäänkin!
Mutta ap:lle :hug: minultakin ja runsaasi voimia selvitä!
Itse olen myös aika "monessa liemessä keitetty" ja jos haluat, niin mullekin saapi laittaa yv:tä...
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 14:05 hei kirjoitti:
Tarkennan edellistä viestiäni tässä ketjussa, jonka kirjoitin tunnekuohun vallassa, kun ajattelin erästä ystävääni, jolla myös hankala tilanne
Minäkään en toki vähättele keskusteluapua, tottakai siitä voi olla - ja varmasti usein onkin - hyötyä. Sellaisessa tilanteessa, kun äiti on ihan puhki eikä selviydy enää edes kotitöistä, on kuitenkin mielestäni konkreettinen apu ensisijaista! Juuri sellaiset entisajan kodinhoitajat, joita omassa lapsuudenkodissanikin oli... he tekivät kotitöitä, siivosivat, laittoivat ruokaa, hoitivat vielä lapsetkin. Sellaisia tarvittaisiin nykyäänkin!
Mutta ap:lle :hug: minultakin ja runsaasi voimia selvitä!
Itse olen myös aika "monessa liemessä keitetty" ja jos haluat, niin mullekin saapi laittaa yv:tä...
:hug: :hug: :hug: Sulle paljon!! Voi jos asuisitte täällä Lahdessa päin niin oisin auttanut sinua.
:hug: :hug: :hug:
:hug: :hug: :hug:
\
Aika ihmeellistä, että tässä on menty vain taaksepäin. Kotiin saa jonkun keskustelemaan tai pelkästään katsomaan lapsia, kun toinen on väsynyt kotitöistä ja lastenhoidosta ja jatkuvast siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Eli jos äiti vähän lepää, isompi työmäärä on edessä.
Meilläkin kävi kodinhoitaja, jos työssäkäyvä yh-äitimme sairastui tai me olimme sairaina ja äiti töissä, eikä mummo päässyt. Tekivät ruoan, siivosivat saman, minkä joutuu äitikin kotona ollessa tehdä, eli koko ajanhan joutuu kotona ollessa jotakin paikkaa siivota, jos lapsia kotona pyörii parikin, ja hoitivat siis samalla vielä lapset.Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 22:20 Asennekysymys kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 14:05 hei kirjoitti:
Tarkennan edellistä viestiäni tässä ketjussa, jonka kirjoitin tunnekuohun vallassa, kun ajattelin erästä ystävääni, jolla myös hankala tilanne
Minäkään en toki vähättele keskusteluapua, tottakai siitä voi olla - ja varmasti usein onkin - hyötyä. Sellaisessa tilanteessa, kun äiti on ihan puhki eikä selviydy enää edes kotitöistä, on kuitenkin mielestäni konkreettinen apu ensisijaista! Juuri sellaiset entisajan kodinhoitajat, joita omassa lapsuudenkodissanikin oli... he tekivät kotitöitä, siivosivat, laittoivat ruokaa, hoitivat vielä lapsetkin. Sellaisia tarvittaisiin nykyäänkin!
Mutta ap:lle :hug: minultakin ja runsaasi voimia selvitä!
Itse olen myös aika "monessa liemessä keitetty" ja jos haluat, niin mullekin saapi laittaa yv:tä...
Aika ihmeellistä, että tässä on menty vain taaksepäin. Kotiin saa jonkun keskustelemaan tai pelkästään katsomaan lapsia, kun toinen on väsynyt kotitöistä ja lastenhoidosta ja jatkuvast siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Eli jos äiti vähän lepää, isompi työmäärä on edessä.