Mua on sitten ruvennu kyllästyttää ja ärsyttää mun mies. Mä en jaksais olla sen kaa. Olisin mieluummin kahden lapsen kanssa. Tuntuu vaan että rakkaus on kuollut eikä mulla oo mitään tunteita sitä kohtaan enää. En vaan haluais erota lapsen takia kun surettaa miehen puolesta se että hän ei sais elää yhdessä samassa kodissa lapsen kanssa. tiedän että sen sydän särkyis enkä haluais tehdä sitä sille...
en jaksa enää
- Viestiketjun aloittaja Riikka
- Ensimmäinen viesti
-Positiivi-
Mieti miksi joskus rakastuit häneen.. Menkää kahdestaan vaikka risteilylle / kylpylään niin suhde saa kummasti voimia! =)
marianna72
Minä mietin tuota samaa asiaa kolme vuotta sitten.
No me kylläkin erottiin, mutta nyt ollaan oltu taas yksissä ja onni kukoistaa!
Onnea teille eteenpäin ja suosittelen minäkin teille yhteisiä hetkiä ja paljon puhumista :heart:
No me kylläkin erottiin, mutta nyt ollaan oltu taas yksissä ja onni kukoistaa!
Onnea teille eteenpäin ja suosittelen minäkin teille yhteisiä hetkiä ja paljon puhumista :heart:
kravatti
Minulla on aivan samanlaiset fiilikset. En kohta enää keksi mitään syytä olla mieheni kanssa. Viimeisimmästä riidasta on aikaa muutama viikko, eikä mies suostu puhumaan minulle mitään, mikä ei lasten kannalta ole pakollista. Ja koko riita alkoi siitä, että en kuukautiskivuiltani pystynyt hänelle vällyjen välissä olemaan mieliksi. Niin on omaan napaansa tuijottaja, että pahempaa saa etsiä. En tosiaankaan tunne miestäni kohtaan mitään muuta kuin inhoa, oikein oksettaa kun ajattelen, että pitäis esim. halailla ja pussailla saati sitten rakastella.Lasten takia kyllä minuakin surettaa, onhan heillä nyt kuitenkin isä, mikä oikeus minulla on ajatella itseäni ja viedä heiltä isä pois.
umpikuja
Samaa olen vuoden päivät pyöritellyt päässäni :rakastanko vaiko enkö??? :headwall: välillä kuvittelen että rakastankin ja mitäs nyt hulluja....mutta esim.eilen taas yök ,inho nosti päätään ihan!hän solvaa ja nimittelee mitä kamalimmilla sanoilla kun riitelemme..ja riitelemme usein.TÄmä tuhoaa kyllä suhteemme ,hitaasti mutta varmasti.Lähinnä lapsen takia olen halunnut kaikkeni tehdä suhteemme parantamiseksi.Ainoa mitä emme vielä ole kokeilleet on ammattiapu...enkä tiedä onko minulla voimia moiseen ruotimiseen kenenkään kanssa....mies on hyvä isä ,uskollinen ,rehti ja rakastaa minua.En vain ymmärrä hänen täydellistä itsekkyyttään sängyssä+hellyyden puutetta jne.sotkee kuin viimeist päivää,ei korjaa jälkiään.Lista on pitkä.
Äippyrä03
Riikka: Aivan kuin mun ajatuksia. Et ole ainoa, joka noin tuntee... Mies yrittää välillä halailla yms. mutta itsestä se e tunnu hyvälle vaan on suorastaan teennäistä. Toisaalta en haluaisi erota, mutta miksi kituuttaa yhdessä, kun ei ole mitään positiivisia tunteita miestä kohtaan... 
hennis
\
just Ja halle lujaa!!! \|O \|OAlkuperäinen kirjoittaja 22.09.2004 klo 11:47 jasmin kirjoitti:\AAMEN SULLEKIN!!!Alkuperäinen kirjoittaja 21.09.2004 klo 23:32 Pappi kirjoitti:
arrgghhhh
siis täällä aivan samaa!!! ku oisin itteeni lukenut yuosta ap tekstistä ja muistakin. Mulla ois kauhea halu vaan päästä eroon miehestäni, mut ku on kaksi yhteistä ipanaa, niin sitä ajattelee heitä.. Mieheni on kyllä hyvä isä, mutta kun mun tunteet häntä kohtaan ovat hävinneet jonnekkin ja takaisin niitä ei tunnu saavan. Miehen koskettaminenkin tuntuu niin etovalta. Halailut ja pussailut tuntuu kaikkea muuta kuin ihanalta ja eipä meillä nykyään sitä tehdä kun välttelen viimeiseen asti. Sängyssä torjun miehen, mutta se ei tunnu ymmärtävän et kaikki ei oo kohdallaan. Lepertelee ja sanoo rakastavansa, mutta mua ei kiinnosta!!!! Tällaista tää on.... En tiiä kauan jaksan tätä osittain teeskentelyäkin..
ompa tääl monia joilla samanlaisia ajatuksia kuin meikäläisellä..meillä myös taitaa olla koko suhde kaatumassa..en voi sanoa miehelleni että rakastan koska EN tiedä rakastanko vai en. Sen tiedän että samalla tavalla en rakasta kuin esim vuosi sitten kun ei poikaa viel ollu. Ja sänkyhommatkaan eivät juurikaan enää kiinnosta..minua siis. Miehel kyl ois haluja jne...mut mua ei kiinnosta ollenkaan. Enkä oikeen osaa sanoa että miksi. Mies sitten syyttää poikaa siitä et kaikki on muuttunu huonompaan ku penska synty.. On siinä kans isä..en tiedä mitä täs tekis..kaipa tämä eroon päätyy, mutta koska siten en osaa sanoa..
sama täällä
Minäkin ilmoittaudun joukkoon kurjaan :attn: Nyt on kyllä ero tulossa. Monesti on sitä aijottu kun ei meidän suhde oo muuta kun kaveruutta. Mut mistä saa voimia ja tukea tähän vaikeaan päätökseen? Ja mitä sanoa lapsille??? Mies on hyvä isä ja mahtava ihminen mutta me EI SOVITA YHTEEN
äippä vaan
Se on hyvä, että osaat ajatella tilannetta myös lapsen ja miehesi kannalta. Niin, mieti tarkkaan haluatko erottaa lapsen ja isän toisistaan. Kyllähän se on nähty miten niin moniin miehiin sattuu se, että vaimo jättää. Siinä sitten vihoitellaan puolin ja toisin jos toisella on vielä tunteita toista kohtaan. Teidänkin suhteeseen on tullut jo arki, mutta minusta se ei tosiaankaan ole huono asia. Arjen pikku asioista ne ilot tulevat. Kun pariskunnalle tulee jälkikasvua niin elämä ei ole enää pelkkää seksiä ja intohimoa(onneksi) vaan lapset ovat tuoneet lisää sisältöä elämään. Ja mitä se rakkaus on, eikö se ole välittämistä. Sinä varmaan tarkoitit tuolla rakkaudella sitä ihastumisen tunnetta. En minäkään tunne enää mitään ihastumisen tunnetta miestäni kohtaan. Kun pesen hänen pierukalsareita ja lapset kitisee vieressä niin siitä on romanttisuus kaukana. Arki tulee vastaan joka miehen kanssa, usko pois
tsemppistä
Oon huomannut, että pienen vauvan kanssa sitä on niin väsynyt ja räytynyt ja hormonit harhauttaa, että väkisinkin miehen kanssa suhde laimenee. Olen kuitenkin ajatellut asian niin että tämä on ohimenevä vaihe, varmaan tilanne muuttuu kun saa paremmin nukuttua ja pystyy edes vähän huomioimaan itseäänkin. Yritä ajatella asiaa pitemmällä aikavälillä. Ei se mies yleensä vaihtamalla parane - tulee vielä uusperheen ongelmia, eikä yksinkään lasten kanssa pelkästään kivaa olisi.
Tsemppistä meille väsyneille!! :heart:
Tsemppistä meille väsyneille!! :heart: