en jaksa enää. elämäni näyttää toivottomalta.

Mä tavallaan tunnistan tuosta itseni, siis silleen et mun elämä on pitkälti täällä kotona, lapset ja mies täyttää sen. Muutamia kavereita on, mut aika harvoin tulee nähtyä, en oo kamalan sosiaalinen nykyään. Yksi sellainen ystävä jolle voin oikeasti avautua sisimmistä tunteistani, mut asuu toisessa maassa, ei nähdä oikeastaan ikinä vaan laitellaan s-postia lähinnä. Ei mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia.
Mut mua tilanne ei silleen ahdista, nautin kotona olosta ja lapsiarjesta. Mut olen miettinyt et mitä sit kun lapset kasvaa, tuntuuko tyhjältä elämä sitten kun nyt lapset on mun elämän ja olemisen keskipiste.
Mut olen ajatellut et miehen kanssa sit touhuillaan yhdessä jotain ja jos en töitä sais (mulla yliopistokoulutus mut ei työkokemusta kun oon kotiäitinä ollut ) nin sit hakeudun seurakunnan kautta johonkin vapaaehtoistoimintaan mukaan. Tai aloitan opiskella jotain. Tai alan harastaa jotain. Sit jos alkaa tuntua tyhjältä. Ja nuo ajatukset ainakin mulla on tuoneet mielekkyyttä ja rauhaa tän asian kanssa.

mä olen kanssa kotonaa viihtyvää tyyppiä. ei kaipaa railakkaita baari-iltoja, en sitä että kyläillään päivittäin.... en ole silleen sosiaalinen. mutta kyllä mä nyt edes JOTAIN muuta kaipaan kun vaan tää raastava yksinäisyyden tunne perheen sisällä.

et edes joskus joku soittaisi et hei, oon kohta siellä laita kahvi tippuu.

Missä asutte?

espoossa.

olis kivatutustua, ite myös.

no ihanaa! kerroks jotain itsestäsi. minkä ikäinen olet, millainen ihminen? uppooko ronskikin huumori? onko lapsia?

itse olen 27v, 2 lasta, koululaisia jo. olen iloinen ja puhelias kun pääsen vauhtiin. muhun uppoo ronski, mustakin huumori....

 

Hei! Laita kaffit tippuun, oon kohta siellä...ja liuta lapsia mukana, sopiiko
tuon pullakaffit mukanani, nährään! =)

ei kuule lapset haittaa! tänne vaan! [/quote]

Hei, sulla on hyvä asenne! Ihmettelen, miksi sulla ei ole ystäviä. Voisin kyllä kuvitella sinusta sydänystävää itselleni. Mulla taas on se, että mulla..öh..on aikasen monta lasta ja kaikki kulkee mukanani. Yksinkertaisesti moneen kyläpaikkaan ei voi mennä siksi, kun ei ole tilaa. Kuuden hengen pöytä on jo meistä liian pieni. Toivon sinulle ystävää, koeta jotenkin päästä johonkin naisporukkaan (harrastuksissa) tai jossain ja sitä kautta kutsut sitkeesti käymään. Sanot, että pannu on kuumana 2 minuutin päästä, nyt mennään jne. =)[/quote]

montaks lasta teillä on? uskon että on hanakalaa monen lapsen kanssa mennä kyläilee, mutta voihan ne lapset käydä vaikka osissa siellä kaffepöydässä.. aina löytyy jokin ratkaisu.

kiitti sanoistasi.

 

Etelä-Pirkanmaa kuittaa :wave: Ystävät ovat lämpimästi tervetulleita! =)

muoks vielä :hug: ap.lle ja muille, miten meitä yksinäisiä voi olla niin paljon? :/

 

Hei, mäkin olen Espoosta, mistä päin sinä? Tosin mulla ei ole lapsia.

 

Hei, mäkin olen Espoosta, mistä päin sinä? Tosin mulla ei ole lapsia.

no eihän lapsettomuus ole este! me ollaan olari-matinkylä akselilta.

 

Etelä-Pirkanmaa kuittaa :wave: Ystävät ovat lämpimästi tervetulleita! =)

muoks vielä :hug: ap.lle ja muille, miten meitä yksinäisiä voi olla niin paljon? :/

no kun mä mietin samaa. netistä saa lukea tosi paljon yksinäisten kirjoituksia.... miten me yksinäiset ei vaan päädytä yhteen!?

 

viisi on, Ja kyllä, ne jotka lapsia hyvin sietää, saa vuorottelulla kaiken järjestyyn hienosti. Se on se asenne. 150 neliön taloon emme mahdu esimerkiksi erään ns.ystävän mielestä .., pyytää kylään aina minua ja tyttäriä 2...että se asenne se on se ratkaisevin, ainakin tässä mainitsemassani tapauksessa!

 

Etelä-Pirkanmaa kuittaa :wave: Ystävät ovat lämpimästi tervetulleita! =)

muoks vielä :hug: ap.lle ja muille, miten meitä yksinäisiä voi olla niin paljon? :/

Jos te muutkin olette hieman erikoisia ihmisiä kuten minä, eikä löydy yhteistä monenkaan kanssa? Ujot ei helposti avaudu? Onhan syitä... monikaan ei tiedä omia syitään, mä tiedän omat, joita en nyt jaksa alkaa tässä listaamaan jokaista, mutta olen huomannut että aika moni nainen, johon olen tutustunut ei edes tunne itseään. Ja sitten on niitä joiden puheenaiheet on vain pintaa, sellaista en kauaa jaksa. Syitä riitää... jokainen kai ansaitsee oman tyyppisiä ihmisiä, toisille löytyy monta, toisille yksi kaksi...

 

viisi on, Ja kyllä, ne jotka lapsia hyvin sietää, saa vuorottelulla kaiken järjestyyn hienosti. Se on se asenne. 150 neliön taloon emme mahdu esimerkiksi erään ns.ystävän mielestä .., pyytää kylään aina minua ja tyttäriä 2...että se asenne se on se ratkaisevin, ainakin tässä mainitsemassani tapauksessa!

no voi luoja..... meidän 110m2 kämppään mahtuisitte kyllä kaikki. mulla on usein miehen veljen lapset täällä, täällä on vietetty synttäreitä niin et poikia oli 15, pöytääm emme mahtuneet joten mentiin lattialle viltin päälle ikäänkuin retkelle syömään kakkua ja muita herkkuja. ikävää että kaverisi asenne on moinen, mutta kaikki ei kestä lasten hälinää.

 

Etelä-Pirkanmaa kuittaa :wave: Ystävät ovat lämpimästi tervetulleita! =)

muoks vielä :hug: ap.lle ja muille, miten meitä yksinäisiä voi olla niin paljon? :/

Jos te muutkin olette hieman erikoisia ihmisiä kuten minä, eikä löydy yhteistä monenkaan kanssa? Ujot ei helposti avaudu? Onhan syitä... monikaan ei tiedä omia syitään, mä tiedän omat, joita en nyt jaksa alkaa tässä listaamaan jokaista, mutta olen huomannut että aika moni nainen, johon olen tutustunut ei edes tunne itseään. Ja sitten on niitä joiden puheenaiheet on vain pintaa, sellaista en kauaa jaksa. Syitä riitää... jokainen kai ansaitsee oman tyyppisiä ihmisiä, toisille löytyy monta, toisille yksi kaksi...

puhut ihan asiaa. mä oon alkuun kamalan ujo, saatanpa saada porukassa jopa paniikkikohtauksen. pelkään niin kamalasti uusia ihmisiä. se on minulla yksi syy. mutta, kun pääsen tutustuu toiseen ihmiseen minusta kuoriutuu TÄYDELLINEN vastakohta sille mitä olen aluksi. ja ujouteni liittyy epävarmuuteen muista ihmisistä... niin monta kertaa olen joutunut pettymään ihmisten kanssa etten uskalla kovin herkästi luottaa.

 

Etelä-Pirkanmaa kuittaa :wave: Ystävät ovat lämpimästi tervetulleita! =)

muoks vielä :hug: ap.lle ja muille, miten meitä yksinäisiä voi olla niin paljon? :/

Jos te muutkin olette hieman erikoisia ihmisiä kuten minä, eikä löydy yhteistä monenkaan kanssa? Ujot ei helposti avaudu? Onhan syitä... monikaan ei tiedä omia syitään, mä tiedän omat, joita en nyt jaksa alkaa tässä listaamaan jokaista, mutta olen huomannut että aika moni nainen, johon olen tutustunut ei edes tunne itseään. Ja sitten on niitä joiden puheenaiheet on vain pintaa, sellaista en kauaa jaksa. Syitä riitää... jokainen kai ansaitsee oman tyyppisiä ihmisiä, toisille löytyy monta, toisille yksi kaksi...

puhut ihan asiaa. mä oon alkuun kamalan ujo, saatanpa saada porukassa jopa paniikkikohtauksen. pelkään niin kamalasti uusia ihmisiä. se on minulla yksi syy. mutta, kun pääsen tutustuu toiseen ihmiseen minusta kuoriutuu TÄYDELLINEN vastakohta sille mitä olen aluksi. ja ujouteni liittyy epävarmuuteen muista ihmisistä... niin monta kertaa olen joutunut pettymään ihmisten kanssa etten uskalla kovin herkästi luottaa.

Ei kannata sitten hakeutua porukkaan, vaan jonkun kanssa kaksin juttelemaan?

 

mä olin yksinäinen ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, silloin mulla ei ollut mitään. musta se mies on tärkein ja ystävät sitte jäljestä. olin meinaa 3v yksinhuoltaja, niin kyllä tää voittaa sen että näki kavereita muutamia kertoja viikossa.