En jaksa enää :(

[väsynyt äiti]

Mua niin suututtaa että tänä iltana räjähdin! Mies istuu sohvalla kaiket päivät ja yöt(valvoo aina myöhään)ja on tietokoneensa kimpus tai vahtaa leffojaan. Mä joudun joka ilta huolehtia lapsista, et ne saa iltapalansa, satunsa ja menee nukkumaan. Ja jokainen aamu nousen lasten kanssa ylös, en saa siis koskaan rauhassa nukkua. Muutenkin kärsin unettomuudesta ja joudun ottaa lääkettä että saan unta...Selkäkivutkin vaivaa,mihin otan vahvaa kipulääkettä. Silti mun pitäis jaksaa siivota, juosta ruokaostoksilla ja viedä lapsia kävelylle. Olen kyllä yrittänyt puhua asiallisesti tästä, sen jälkeen ehkä muutaman päivän homma toimii jotenkin. Ja olen kirjoittanut kirjeenkin siitä kuinka lopussa olen.

 

[tanuska]

Elämä ottaa päähän ja kovin samanlaiselta kuin oma kuullostaa. ei voi oikeen muuta sanoa kun et koita jaksaa...

 

[Sopraano]

:hug: Mun mies on ainakin semmonen, että sille pitää aina sanoa mitä mä toivon sen tekevän. Ja muistuttaa asioista aika ajoin. Perheen täytyy olla yhteisyritys, eikä toisella voi olla erityisoikeuksia nukkumiseen tai muuhunkaan vapaa-aikaan. Keskustelepas ukkos kanssa...

 

[Muikula]

No ei oo kyllä todellakaan oikein, että joudut yksin huolehtimaan kaikesta! Perhe on kahdestaan perustettu, ja siitä pitäisi kummankin vanhemman kantaa vastuuta! Säkin tarvitset omaa aikaa, ja miehes ei näköjään käsitä sitä! Jos se ei ymmärrä puhetta, niin kehottaisin oikeasti miettimään, että haluatko tätä samaa vuodesta toiseen...

 

[ixus]

:hug: Ukko ruotuun ja jaksamista.

 

[Kleopatra84]

Täällä kans.. Istun konella niin musiikki huutaa ja bassot paukuttaa kun otti se oluttakin.. väsyttäs muttei tässä melussa voi nukkua.. Ihanan kypsä tuleva isukki

 

[kt]

Mua niin suututtaa että tänä iltana räjähdin! Mies istuu sohvalla kaiket päivät ja yöt(valvoo aina myöhään)ja on tietokoneensa kimpus tai vahtaa leffojaan. Mä joudun joka ilta huolehtia lapsista, et ne saa iltapalansa, satunsa ja menee nukkumaan. Ja jokainen aamu nousen lasten kanssa ylös, en saa siis koskaan rauhassa nukkua. Muutenkin kärsin unettomuudesta ja joudun ottaa lääkettä että saan unta...Selkäkivutkin vaivaa,mihin otan vahvaa kipulääkettä. Silti mun pitäis jaksaa siivota, juosta ruokaostoksilla ja viedä lapsia kävelylle. Olen kyllä yrittänyt puhua asiallisesti tästä, sen jälkeen ehkä muutaman päivän homma toimii jotenkin. Ja olen kirjoittanut kirjeenkin siitä kuinka lopussa olen.

Ööö.. ettekö te kumpikaan käy missään töissä tms? Aloittakaa nyt ees joku harrastus niin tulis edes jonkinlainen rytmi päivään. En osaisi kyllä koko päivää vaan lötkötellä tai haahuilla, mulla ainaki pitää olla jonkinlainen tolokku päivän kulkuun, yleensä tyyliin työt/harrastukset/koti jne.

 

[ap]

Kiva et löytyy kohtalotovereita...vaikka ei tässä muuten mitään kivaa ole. Niinkun kirjotin oon kyllä yrittäny tästä puhua monet kerrat, mutta vastaus on aina pelkkää tiuskimista. Eroa oon suunnitellut jo kauan, yhteinen omaisuus hankaloittaa sen toteutumista

 

[Nette]

Huoh, kun näitä lukee niin ei tule samanmoista exää ikävä. Vauvavuosi oli sen kanssa kamalaa, ukko vaan istu koneella ja kittas kaljaa eikä osallistunut mihinkään muuhun kuin kaupasta ruuan tuontiin.

Onneks on taaksejäänyttä, ei tod. ole ikävä sitä hammasten kiristelyä ukosta ja omaa väsymystä!
Vaihdoin NIIIIIIN paaaaljon parempaan mieheen joka on sitä kaikkea mitä ex ei ole!!