En jaksa enää perhe-elämää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei vaan jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei vaan jaksa

Vieras
Tuntuu että kaikki on liikaa. Ihan kaikki. Tämä tavarapaljous josta mies ei suostu luopumaan. Komerot, laatikot, KAIKKI täynnä turhaa kamaa. Täältä ei löydä mitään. Oon niin poikki. Oon poikki lasten ääniinkin, en jaksaisi kuunnella edes ihan normi jutustelua päivän kuulumisista. En niin mitään. Saan kamalia raivareita aivan pikku asioista joka ei todellakaan ole minun tapaistani. Aika rennolla ranteella olen tähän mennessä elellyt, nyt on vaan jotenkin mitta täynnä. KAIKKEA!!!!!
 
Lähdeppä kuule lenkille. Huomenna otat roskapusseja ja viet monen monta pussillista tavaraa veks. Ja nyt ennen joulua käyt kaikki kaapit läpi ja ylimääräinen roina roskiin. Mies voi vuokrata itsellensä varastotilan muualta. Koti on paikka missä olisi tarkoitus pyörittää toimivaa arkea eikä varastoa.
 
Lähdeppä kuule lenkille. Huomenna otat roskapusseja ja viet monen monta pussillista tavaraa veks. Ja nyt ennen joulua käyt kaikki kaapit läpi ja ylimääräinen roina roskiin. Mies voi vuokrata itsellensä varastotilan muualta. Koti on paikka missä olisi tarkoitus pyörittää toimivaa arkea eikä varastoa.

Kerran oon koittanut tota ja eih.... Mies oli tooooosi vihainen kun olin heittänyt kaikkea "tärkeää" veks. Mies aika-ajoin itse järkkäilee tavaroitaan ja hyvää jälkeä silloin tekeekin mutta homma levii käsiin tosi nopeesti.

Eikä se oo vaan tää tavarapaljous vaan KAIKKI. Oon niin poikki kaikkeen täällä!!!!!
 
Ap, ymmärrän hyvin harmisi. Itsellä menis hermo, jos mieheni olis samanlainen. OIkeesti, tyhjentää päätä kummasti kun välillä pääsee turhasta tavarasta eroon. Paljon helpompi olla, kun ei ole nurkat täynnä tavaraa.

Itselläkin välillä mitta täysi enkä jaksaisi yhtään. Saan myös kummallisia raivokohtauksia, minä, rauhallinen ihminen. Menee hermo lasten tappeluun ja kaikkeen. Mutta loppujen lopuksi aika pienestä tulen hyvälle tuulelle - tänäänkin illalla lähdin yksin lenkille ja kauppaan, ai että teki hyvää. Tunnin päästä tulin tosi pirteenä takasin ja jaksoin taas.

Mutta tuo tavarapaljous on oikeesti ongelma. Mitä ihmettä mies niillä tavaroilla kuvittelee tekevänsä.
 
Menkää yhdessä neuvolaan puhumaan asiasta. mieskin on saatava mukaan jos menet yksin niin se on vain sinun näkökulmasi jota puidaan. Neuvolan terveydenhoitaja voi neuvoa teidät edelleen perheterapeutille mikä pitäisi olla joka kunnassa ilmainen mutta jonot voivat olla pitkät. Siksi akuuttiin tilanteeseen neuvola-aika , jotta kierre saadaan pysäytettyä. On sinun mielentervydestä ja jaksamisesta kiinni ja ennenkaikkea lastenne hyvinvoinnista. Jos miehesi ei halua lähteä niin vetoa siihen että hänen näkökulmansa ei sitten tule lainkaan esille että jos hän haluaa puolustaa kantaansa niin mukaan on tultava.

Tuo että kamat ja muu perhe-elämä sinua ravostuttaa niin sen takana voi olla jotain muuta, mikä on hyvä käydä läpi. Kuntasi ilmaiset psykiatriset sairaanhoitajat ovat sitä varten. He auttavat ihmisiä ihan kaikissa vastoinkäymisissä ja elämän solmuissa, mikään hullu ei tarvi olla että sinne voisi mennä vaan ihan tavallinen ihminen joka kohtaa elämässään haasteita tai esteitä. Tehkää se edes lastenne takia. Et taatusti ole ongelmasi kanssa yksin: varmasti yllättävän moni vanhemmista joskus ajattelee tavallasi kun on väsynyt ja antanut kaikkensa ja kun mikään ei riitä.
 
Menkää yhdessä neuvolaan puhumaan asiasta. mieskin on saatava mukaan jos menet yksin niin se on vain sinun näkökulmasi jota puidaan. Neuvolan terveydenhoitaja voi neuvoa teidät edelleen perheterapeutille mikä pitäisi olla joka kunnassa ilmainen mutta jonot voivat olla pitkät. Siksi akuuttiin tilanteeseen neuvola-aika , jotta kierre saadaan pysäytettyä. On sinun mielentervydestä ja jaksamisesta kiinni ja ennenkaikkea lastenne hyvinvoinnista. Jos miehesi ei halua lähteä niin vetoa siihen että hänen näkökulmansa ei sitten tule lainkaan esille että jos hän haluaa puolustaa kantaansa niin mukaan on tultava.

Tuo että kamat ja muu perhe-elämä sinua ravostuttaa niin sen takana voi olla jotain muuta, mikä on hyvä käydä läpi. Kuntasi ilmaiset psykiatriset sairaanhoitajat ovat sitä varten. He auttavat ihmisiä ihan kaikissa vastoinkäymisissä ja elämän solmuissa, mikään hullu ei tarvi olla että sinne voisi mennä vaan ihan tavallinen ihminen joka kohtaa elämässään haasteita tai esteitä. Tehkää se edes lastenne takia. Et taatusti ole ongelmasi kanssa yksin: varmasti yllättävän moni vanhemmista joskus ajattelee tavallasi kun on väsynyt ja antanut kaikkensa ja kun mikään ei riitä.


Ei me olla enää neuvolan asiakkaita, lapset jo isoja, ylä-aste ikää lähestyviä.

Ja kyllä, mulla on taustalla masennusta monelta vuodelta ja parisuhteessa ollut vaikeaa. Ja käyn viikottain terapiassa. Ongelmana on tosiaan tuo tavarapaljous (eilen illalla sain siivouskimmarit ja järkkäilin paikkoja, mitään en pois heittänyt, kunhan laitoin siistimmin) ja heti tuli parempi mieli. Mutta siis en ymmärrä... Oon vaan niin poikki että haaveilen vapaudesta. Että lapset olisi vaikka viikko-viikko meinigillä molemmilla. Saisin aina viikon olla ihan itekseen. Tein lapset nuorena ja en ole koskaan ollut/elänyt itekseni. Olin vain 16v kun tapasin mieheni.. Tässä on monen monta asiaa jotka vaikuttavat tähän olooni.
 
[QUOTE="Aapee";27615856]Ei me olla enää neuvolan asiakkaita, lapset jo isoja, ylä-aste ikää lähestyviä.

Ja kyllä, mulla on taustalla masennusta monelta vuodelta ja parisuhteessa ollut vaikeaa. Ja käyn viikottain terapiassa. Ongelmana on tosiaan tuo tavarapaljous (eilen illalla sain siivouskimmarit ja järkkäilin paikkoja, mitään en pois heittänyt, kunhan laitoin siistimmin) ja heti tuli parempi mieli. Mutta siis en ymmärrä... Oon vaan niin poikki että haaveilen vapaudesta. Että lapset olisi vaikka viikko-viikko meinigillä molemmilla. Saisin aina viikon olla ihan itekseen. Tein lapset nuorena ja en ole koskaan ollut/elänyt itekseni. Olin vain 16v kun tapasin mieheni.. Tässä on monen monta asiaa jotka vaikuttavat tähän olooni.[/QUOTE]

Muistaakseni Nelosella tuli vuosi-pari sitten hyvä sarja "himohamstraajat" tai "hamstraajat". Jos ne jaksot olisi vielä katsottavissa niin varmasti miehelläsi voisi vähän silmät aueta.
Joskus hamstrauksen taustalla voi olla psyyken häiriö, mutta se taitaa olla usein ihan vaan lapsuudenkodista totuttu tapa. "Jos tätä ja tätä vielä tarvitsis..."

Olisiko sulla jotain paikkaa mihin mennä pienelle lomalle vaikka viikonlopuksi? Vanhempien tai kaverin luo? Miten miehesi suhtautuisi semmoiseen?
Ja isompi asia: saisitteko lapset joksikin aikaa vaikka mummolaan, leirille tms?

Mulla on kanssa iso haave että saisin edes vuorokauden olla yksin tai miehen kanssa kahdestaan. On nuo muksut ihania mutta haluaisin joskus kokea taas sen ajan, kun koti oli hiljainen, kukaan ei keskeyttänyt jne.
 

Yhteistyössä