En jaksa enää miellyttää muita, enkä itseänikään

[loppun palanut]

Päivästä päivään sama rumba, ja lopputulos, ettei mulla ole itselleni ollenkaan aikaa.
tänään olen ehtinyt syödä kaksi leipää ja puolikkaan pullan. Kyllä sillä luulis pärjäävän.
En ehtinyt kuntosalille, vaikka oli mun vuoroni omaan aikaan. olen ihan loppu..
Miksi en osaa sanoa ei..

Kaiken lisäksi 2,5 v istuu tuossa vieressä, koska olen 2 tuntia koittanut saada sitä nukkumaan, mutta en enää jaksa. Nukahtakoon sit kun nukahtaa..

 

["muks"]

voih, tiedän suunnilleen miltä susta tuntuu ei sulla olis ketään mummaa joka hoitais? tai sit sovit jonku kaverin kanssa päivän että meette ostoksille, rannalle ja syömään. tälläsestä etukäteen jonku muun kanssa sovitusta menosta on helpompi pitää kiinni.. en nyt osaa oikein muutoinkaan auttaa... niin ja kyllä se mukula nukahtaa sit ku nukahtaa, saatpahan ehkä nukkua itsekkin aamulla pidempään...

 

["..."]

Mihin sulla kuuluu aika?

 

["..."]

siis kuluu aika...

 

["voi"]

Jos oikeesti olet "loppu" niin kannattaa hakea apua vaikka neuvolasta. Ainakin jos asuu pienellä paikka kunnalla, niin saa kyllä apua meillä ainakin.. Olen itse myös hakenut apua, silloin kun vauva oli ihan pieni ja minulla myös kolme isompaa lasta.... mies töissä aamusta iltaan... kodinhoitaja käy kerran viikossa, että pääsen itse johonkin ja perhetyöntekijä käy kotona auttamassa tiskeissä pyykeissä yms.

 

[loppuun palanut]

Olen liian kiltti, mulla ei oo omaa aikaa ollenkaan, koska olen tyhmä enkä osaa kieltäytyä mistään mitä minulta pyydetään. En osaa pitää kiinni omista ajoistani, ja nöyrryn aina tekemään kaiken sekä lapseni että kaikkien muiden hyväksi.
Hoidan lasta kotona, ja olen pian palaamassa työelämään, onneksi, sillä tuntuu ettei mulla ole enää muuten mitään omaa.
Tänään olen askarrellut lapsen kanssa, tehnyt ruokaa, kuunnellut lapsen uhmaamista, koittanut miellyttää lapsen isovanhempia tapaamisen muodossa, koittanut saada yliväsynyttä lasta päiväunille, auttanut ystävää järjestämään juhlia, joihin minua ei ole edes kutsuttu, hoitanut illalla toisen ystäväni lasta, vaikka piti mennä kuntosalille, jne, voisin jatkaa ihan loputtomiin..
Miksi on vaikeaa sanoa ei?
Päässähän mulla vikaa on..
Ei se taida neuvolan asia olla, jos ei osaa sanoa ei..

 

["viivi"]

Älä ystävä rakas suostu olemaan toisten kynnysmattona <3

Sinulla tuntuu olevan samaa ongelmaa kuin minulla, itse olen sitä työstänyt jo jonkin aikaa ja välillä on ihan kivojakin päiviä tätä nykyä.

Opettele ARVOSTAMAAN itseäsi ihan ihmisenä, älä arvosta itseäsi suorittamisesi kautta. Koskaan et saa muilta sitä riittävää arvostusta, et vaikka kuinka venyisit ja uhrautuisit. Sinulla on ihmisarvo, omana uniikkina yksilönä.

Rajaa aluksi ne hommat ja kontaktit kokonaan pois "työlistaltasi" jotka ahdistavat, esim. isovanhemmille ei ole pakko mennä kun he haluavat jos itse ei jaksa tai halua. Miehesi voi mennä lasten kanssa jos kyse on hänen vanhemmistaan, samalla saat itse vähän hengähdystaukoa. Näin olen itse tehnyt jos olen ollut ihan piipussa. Alkuun huolehdin, mitä tuumaavat, mutta kyllä ne ovat ymmärtäneet...

Ystävien juhlien avustaminen yms taas, pyysikö apua vai tarjouduitko itse? Minä olen ollut nuorempaa siskoani aina auttamassa, ei ole juuri tarvinnut pyytää, kun jo olen kaikkeni hänen eteensä tehnyt, ostanut ja venynyt. Hän kiittää käyttäytymällä huonosti minua kohtaan. Pitää äidin korvikkeena. Lopulta aloin ärsyyntymään asiasta, ja otin etäisyyttä. Olen jättänyt jopa ns pulaan joissain asioissa, kun kyseessä on kuitenkin aikuinen ihminen, elämän perusasioiden pitää alkaa onnistumaan ilman minuakin (kyseessä ei siis ole mikään ressukka vaan manipuloiva ihminen). Alkuun tuli kränää ja niskojen nakkelua, nyt jo arvostaa apuani. Olen ottanut linjan, että autan silloin jos/kun minun aikatauluuni ja jaksamiseeni sopii ilman että kaikki omassa elämässäni heittää häränpyllyä.

Tee nyt toistaiseksi vain ne ihan pakolliset jutut ja ne mitä oikeasti haluat tehdä. Muita juttuja mieti, voiko ne jättää ihan kokonaan pois. Jos haluat salille, sano se kaverillesi kun pyytää lastenvahdiksi. "En ikävä kyllä nyt voi tulla, on sovitua menoa". Ja piste siihen. Ei tarvi enempää selittää. Kaikilla on kuitenkin omat elämänsä ja menonsa.

Tsemppia!!!!