Se on ihan shitti puhetta että ihmiselle annetaan vain sen verran kuin se jaksaa kantaa. No Minä EN jaksa enää enempää :'(
Mei pitää taas tänää lähtee lääkäriin :'(
Moon nytkii nieleskelly etten iha itkuu purskahtais. Varmaa se sit alkaa siel lääkäris :/
Tuo pien nyt valittelee taas et korvia koskee. Ja näyttää rinta-maha aluetta että sinnekii koskee.
Maanantain korvat oli terveet, sai tamikuurin sikainfluenssaan. Nyt sit tuntuu toi yskä vaa pahenevan ja noi korvat.
Ei kuitekaa oo mitää hengen ahistuksia yms.
Eilen käytin keskimmäistä kun valitti korvia. Paha tulehus. Alotettii antibiootit. Päivällä valitti kovaa kipua, pronaxenia annoin, hetken ajan oli helpompaa ja taas illalla lähes itki kipua.
Yön kuitekii nukkui. Nyt äskettäin sanoi: "äiti, miu korvaa ei koske enää! Äiti, miu korvasta vuotaa jotai märkää"
Sitä kellertävää möhnäähä sielt valu, ihan valumalla pitkin kaulaa ja hiuksia.
Sit se loppu.
Jos siel ois putki, niin ymmärtäisin vuodon, mut siel ei oo. Mut ei oo nyt sitä kipuakaan.
Elokuun puolen välin jälkeen on ihan kokoajan joku mein perheest ollu kipeenä enemmi ja/tai vähemmi.
Jotekii on nii henkisesti ja fyysisestikkii väsyny olo. Ukko kysy illalla, lemmitäänkö. Ei, mie en jaksa. Otti sit kainaloon haliin ja siin oli hyvä olla.
Pitäis siirtyy keittiöön ruokaa tekemään, mut nyt on puhti poissa. Eile oli viel ihan hyvä olo, enää ei oo. Jos miä lämmitän hodarit näille kahelle lapselle.
Saa mahaan jotai,
tarvii ootella sitä ukkoo, päästää taas sinne lääkäriin.
voi että ku sänky ja peitto kutsuis nii kovasti. sinne haluaisin hautautua. maata vaa. mut on se vaa siirryttävä keittiöön.
Mei pitää taas tänää lähtee lääkäriin :'(
Moon nytkii nieleskelly etten iha itkuu purskahtais. Varmaa se sit alkaa siel lääkäris :/
Tuo pien nyt valittelee taas et korvia koskee. Ja näyttää rinta-maha aluetta että sinnekii koskee.
Maanantain korvat oli terveet, sai tamikuurin sikainfluenssaan. Nyt sit tuntuu toi yskä vaa pahenevan ja noi korvat.
Ei kuitekaa oo mitää hengen ahistuksia yms.
Eilen käytin keskimmäistä kun valitti korvia. Paha tulehus. Alotettii antibiootit. Päivällä valitti kovaa kipua, pronaxenia annoin, hetken ajan oli helpompaa ja taas illalla lähes itki kipua.
Yön kuitekii nukkui. Nyt äskettäin sanoi: "äiti, miu korvaa ei koske enää! Äiti, miu korvasta vuotaa jotai märkää"
Sitä kellertävää möhnäähä sielt valu, ihan valumalla pitkin kaulaa ja hiuksia.
Sit se loppu.
Jos siel ois putki, niin ymmärtäisin vuodon, mut siel ei oo. Mut ei oo nyt sitä kipuakaan.
Elokuun puolen välin jälkeen on ihan kokoajan joku mein perheest ollu kipeenä enemmi ja/tai vähemmi.
Jotekii on nii henkisesti ja fyysisestikkii väsyny olo. Ukko kysy illalla, lemmitäänkö. Ei, mie en jaksa. Otti sit kainaloon haliin ja siin oli hyvä olla.
Pitäis siirtyy keittiöön ruokaa tekemään, mut nyt on puhti poissa. Eile oli viel ihan hyvä olo, enää ei oo. Jos miä lämmitän hodarit näille kahelle lapselle.
Saa mahaan jotai,
tarvii ootella sitä ukkoo, päästää taas sinne lääkäriin.
voi että ku sänky ja peitto kutsuis nii kovasti. sinne haluaisin hautautua. maata vaa. mut on se vaa siirryttävä keittiöön.