En jaksa enää hoitaa vauvaa

[fkfkjbkg]

Pekka Valmari on kehuttu refluksista tietävä lääkäri Oulun suunnalla, en tiedä missä ottaa julkisen lisäksi vastaan - vai ottaako. Toinen todella hyvä, mutta ilmeisesti ei lähellä on Tarja Ruuska. Sitten yksityisellä ODL lääkärikeskusta on kehuttu, pitäisi tietää refluksista.
Lastenlääkäri on ok, mutta tuntuu että tietävät kaikesta _vähän_. Lasten gastroentologi olisi paras vaihtoehto. Tsemppiä!

 

[jep..]

käy yksityisellä ja pyydä testejä voi olla jotain vatsavaivaa esim allergian takia.

itkuun auttoi meillä välillä juuri vaunuilla hetkuttelu, kapalointi, kantoliina ja cuplaton.

oman jaksamisesi kannalta sinun tarvitsisi saada unta ja seuraa myös muuta kuin vauva, voisitkohan olla vaikka äidilläsi kyläilemässä muutaman päivän vauvan kanssa. tai olisiko miehen vanhemmista vaikka apua tai muita sukulaisia joita voisit pyytää apuun esim sisaruksia.

itsellä välillä kun pinnaa kiristää niin pakkaan vauvan vaunuihin ja lähden pihalle kävelemään tai autoon ja lähdemme kylille jollain tuttavalle tai vaikka vaan vaunuttelemaan uusiin maisemiin. ja kun välillä kun vauva nukkuu nukun itsekin.

tsemppiä!!

 

[kokemus]

ei tämä nuku missään. lääkäri ei ota vakavasti. kuulemma vauvat vaan huutaa ja pitäs loppua 4kk mennessö.

meillä ollut sama juttu kaikkien kolmen kanssa ei puhettakaan muutakuin muutamien kymmenien minuuttien unosista....ja kyllä, elämä helpottui 4 kk jälkeen VOIMIA

 

["ÄITIX2"]

Itku tuli tekstiäsi lukiessa. Kuulostaa niin kovin tutulta ja lähimenneisyyden asialta. Vaikkakin tätä helvettiä on eletty kohta 11kk. Koliikki, masennus....mitä sitä muuta tarvitsee mennäkseen hajalle Todella hajalle.

Vieläkään en osaa arvostaa itseäni, vaan syytän vauvan ja toisen lapseni itkusta, temppuilusta ym. normaalista käytöksestä vain itseäni. Syytän, että olen pilannut lapseni olemalla huono äiti (kun siis menin masentumaan).

Hae rakas apua. Kerro neuvolassa ja liioittelekin vaikka, jos siltä tuntuu. Oikeasti, hae apua. Tuosta ei voi mennä kuin huonompaan suuntaan ja en halua, että sitä koet.

 

["vieras"]

Alan ihmisetkin sanoo että jos vauva itkee ja äidistä tuntuu ettei jaksa enää niin vauva pitää laittaa omaan sänkyyn ja vaikka ovikin kiinni jos siltä tuntuu.Tärkeintä on että äiti rauhoittuu koska sitä ennen ei voi vauvakaan rauhoittua.

Kyllä näin sanovat.

Mut jos lapsella on jokin sairaus/kipu, niin auttaako siihen se et annetaan äidin rauhoittua eikä veidä lasta hoitoon.
Ap:n teksistä muutenkin paistaa läpi se et hän itse tarvitsee apua, sitä kautta jaksaa sitten hoitaa vauvansa ja jatkaa elämäänsä.

 

[niin..]

on yrittänyt hakea vauvallensa apua esim neuvolasta sitä vielä saamatta, joskus kun on väsynyt on vaikea keksiä uusia apukeinoja ja selkeästi lapsestasi välität kun pyrit asiaa selvittämään.

 

["jjjj"]

Vielä sellaista, että sitten jos/kun menet lääkäriin tai mihin vain menetkin hakemaan apua niin muista se, että sinä olet sen vauvan kanssa koko ajan ja oikeasti jopa tiedät, onko ne itkut liikaa jne. Ja vaikka et olekaan lääkäri itse niin voit silti "arvata", onko se normaalia vai ei. Helpommin sanottuna, kyllä sinä äitinä tiedät, jos kaikki ei ole hyvin. Ja ei, koko päivän vähän väliä tulevat maratonhuudot eivät ole normaalia, eikä vähän väliä pulauttelu kauankin syömisen jälkeen tai kippuraan itsensä vetäminen tai kokoaikainen nieleskely jne. Lääkäri voi olla haluton uskomaan, mutta voimia siihen tappeluun..Lääkäri näkee lastasi vain hetken ja sinä koko ajan. Sulla ihan oikeasti on parempi kuva siitä, miten asiat on.

 

[noin]

Kaikista typerimpiä viestejä tässäkin ketjussa on nämä "et kai laita lasta itkemään yksinään sänkyynsä, lapsi saa siitä traumoja, kylmä ja kolkko maailma, lässynlää..."

Joo-o, tosi moni teistäkin varmaan muistaa traumaattisen kokemuksen 2 kk ikäisenä kun vähän itketti kun ilmaa kiersi mahassa. Pashapuhetta.

Tavallaan peesaan tätä, tosin kai tuossa on kyse enemmän sellaisen alitajuisen turvallisuuden tunteen menettämisestä joka saattaisi vaikuttaa lapseen negatiivisesti. Mutta ei ne vauvat heti ekasta "laakista" rikkimene, käsitykseni mukaan tutkimuksetkin pohjaavat sellaiselle että lapsi jää alinomaan ilman huomiota. Päivittäin, pitkiksi ajoiksi jne. Muutoihan täällä maailmassa ei juuri tervettä ihmistä olisi...

Paljon pienempi paha on antaa lapsen hetken itkeä rauhassa jotta äiti saa itsensä kerättyä kuin se että äiti väsymyksissään tekee jotain tyhmää. Ihmisiltä on kadonnut vaan kohtuullisuuden taju -ihan suuntaan ja toiseen.

 

["vieras"]

Mäkin yritin hakea apua neuvolasta ku vauva sai karmeita itkukohtauksia. Saipa vauva karmean itkukohtauksen neuvolalääkärikäynnillä, itki jäykkänä sylissäni eikä mikään auttanu. Neuvolalääkäri oli tyyliin 25 vuotias ja kirjoitti vain korttiin "koliikkivauva".

Vasta 1-vuotiaana todella pahojen ihottumien takia vein yksityiselle ja maitoallergia todettiin samantien

 

[jook]

[QUOTE="vieras";23843446]Kyllä näin sanovat.

Mut jos lapsella on jokin sairaus/kipu, niin auttaako siihen se et annetaan äidin rauhoittua eikä veidä lasta hoitoon.
Ap:n teksistä muutenkin paistaa läpi se et hän itse tarvitsee apua, sitä kautta jaksaa sitten hoitaa vauvansa ja jatkaa elämäänsä.[/QUOTE]

Ei se lasta auta - muutoin kuin voi vaikkapa estää tälläisen surullisen jutun kuin ravistelu. Jos se ei ole apu lapselle niin sit ei mikään. Turvallisempaa jätää lapsi hetkeksi että äiti rauhoittuu ja vasta sitten alkaa miettiä taas uudestaan mikä lapsella olisi.

Miksi äiti ei saa olla ihminen?

Tässä tapauksessa apua tarvii niin lapsi kuin äitikin. Yhtäpaljon.

 

[Oddsocks vieraana]

1.Lapsi toiselle lääkärille arvioitavaksi
2. Itselle välitöntä apua, oli vauvassa fyysista vikaa tai ei
3. Tukitoimia ja apua sinulle vaikka syy vauvan itkuun löytyisikin: tarvitset lepoa!

Sinulla on selvästi masennus. Se ei mene ohi itsekseen, vaan se täytyy hoitaa. Elämäsi paranee tuosta kyllä, eikä masennus tee sinusta yhtään huonompaa äitiä (sen hoitamattomuus kylläkin).

Sinulla on nyt valtava vastuu sen pienen avutooman ihmisolennon elämästä. Hän on sinusta täysin riippuvainen, ja siksi on ensisijaista pitää omasta jaksamisesta huoli. Äkkiä hakemaan apua, ja niin monelle lääkärille kun on tarvis kunnes sitä apua tulee. Ole rehellinen tilaanteestasi.

Et ole yhtään huonompi vaikket jaksakaan, jokaisella on oma sietokykynsä eikä kukaan valitse masentua. Jotkut ovat tosin siinä mielessä itsekkäitä, että katsovat hoidonhakemisen jotenkin häpellisenä ja antavat lapsen kärsiä itsensä mukana. Masennus ei ole heikkouden tai huonouden merkki, siinä on kysymys aviokemioista, se on tauti siinä missä muutkin, ei siinä ole mitään hävettävää.

Paljon tsemppiä, toivottavasti apua löytyy pian!

 

[flkgfbklg]

Niin ja julkisen terveydenhuollon ala-arvoisesta hoidosta/välinpitämättömyydestä voi laittaa valituksen Valviraan (Valvira.fi) Kaikki vaan valittamaan jos aihetta on..itsellä sellainen tapaus, että huh, pian 12kk taisteltu pienen pojan hoidon puolesta;(

 

["vieras"]

Ei se lasta auta - muutoin kuin voi vaikkapa estää tälläisen surullisen jutun kuin ravistelu. Jos se ei ole apu lapselle niin sit ei mikään. Turvallisempaa jätää lapsi hetkeksi että äiti rauhoittuu ja vasta sitten alkaa miettiä taas uudestaan mikä lapsella olisi.

Miksi äiti ei saa olla ihminen?

Tässä tapauksessa apua tarvii niin lapsi kuin äitikin. Yhtäpaljon.

Ihan omakohtaisesti olen huomannut et kannattaa hoitaa itsensä kuntoon, niin sitä jaksaa porskuttaa etiäpäi.
Se et äiti tuntee olevansa vankilassa omassa kotonaan, eikä hän saa syötyä eikä nukuttuu ei oo lapsen etu.

 

["Suvi"]

Kuulostaa ihan samalta kuin oman esikoiseni kanssa 5 v sitten. Jotkut vauvat itkevät todella paljon, melkein koko ajan, sanotaan sitä nyt vaikka koliikiksi. Sille on tyypillistä juuri se, ettei itkuun auta mikään, vaikka varmasti jokainen äiti kaikkensa tekee, ettei vauva itkisi. Minäkin kannoin vauvaa, hieroin, kylvetin, laitoin liinaan, vaunuihin, annoin cuplatonia, imetin, olin imettämättä, olisin vaikka päälläni seisonut, jos itku olisi sillä loppunut. Mutta mikään ei auttanut. Tunsin itseni maailman paskimmaksi äidiksi, ja olin niin väsynyt, että olisin halunnut vain kuolla, mutta en voinut, koska minun piti huolehtia vauvasta - näin ajattelin. Toinen lapseni taas itki sen verran kuin vauvat nyt yleensäkin itkevät, mutta oli aivan uskomaton tunne, kun lapsen otti syliin, ja se todellakin lopetti itkemisen tai ainakin itku vaimeni! Tuli sellainen olo, että minähän osaan, minä olen hyvä äiti. Jos on vain tällainen kokemus, ei TODELLAKAAN ymmärrä sitä, miltä tuntuu, kun teet kaikkesi ja vauva vain itkee. Silloin tulee juuri sellaisia "neuvoja", että vauvat itkee, etkö tiennyt, jotkut äidit ei vaan kestä äitiyttä jne. Meillä on nyt ihana terve ja iloinen 5-vuotias (+ pikkusisko). Itkun syy ei koskaan selvinnyt, allergiasta ei kuitenkaan ainakaan ollut kyse (pikkusiskolla sen sijaan oli kaikki mahdolliset allergiat). Pahinta itkuvaihetta kesti noin 4 kk ja sitten se koko ajan väheni. Omia synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyviä tunteitani olen käynyt läpi terapiassa, ja nyt alan olla sinut niidenkin kanssa. Sinulle ap haluan sanoa, että sinussa ei ole mitään vikaa äitinä, et voisi tehdä mitään enempää mikä lopettaisi vauvasi itkun. Yritä vain pitää vauvaasi lähelläsi mahdollisimman paljon, itkusta huolimatta, niin vauva kokee olevansa turvassa. Kerro neuvolassa rehellisesti ja kaunistelematta masennusoireistasi, yleensä sitä kautta ohjataan neuvolapsykologille hyvinkin nopeasti. Hanki jostain apua arkeesi, kerro ystävillesi missä jamassa olet, joku varmasti auttaa! Levänneenä itkuakin on helpompi taas jaksaa. Tämä vaihe ei kestä ikuisesti, lupaan sen! Tsemppiä, toivon sulle ja vauvallesi parempia aikoja, ja olen ihan varma, että ne ajat eivät edes ole kaukana!

 

["juupeli"]

Meillä kans huutava vauva (2kk), joten tiedän hyvin miltä tuntuu. Voimia kovasti. Täällä nauvolassa ja lääkärissä huutaminen kuitattiin koliikkina, eikä sitä siis sen isommin ole tutkittu. Meillä vauvan vaivoihin on kuitenkin auttanut vyöhyketerapia, nyt on poika jo selvästi rauhallisempi ja tyytyväisempi. Hyviä päiviä alkaa olla enemmän kuin huonoja ja ehdottomasti suosittelen muitakin ainakin kokeilemaan, jos muu ei tunnu auttavan. Lisäksi mulle neuvottiin, että jos maitohappobakteereja antaa vauvalle, niin kannattaa antaa jauhemaista (ja erityisesti vauvoille tarkoitettuja), koska tipat on öljypohjaisia ja monesti vaan pahentaa jo ennestään masuvaivaisen vauvan vaivoja.

 

[aletheia]

Meillä selvisi itkun syyksi refluksi. Kerkesin minäkin hajota täysin sen 7 viikon aikana, minkä vauva syntymästään asti huusi. Huusi enemmän kuin 3 vanhempaa lasta yhteensä vauvoina Vaihdoin korviketta, aloin käyttää maidonsakeuttajaa (Omneon kanssa ei tarvitse) ja nukutin kohoasennossa.

 

[pohojanmaalta minäkin]

joo kannatan minäkin käyttämään yksityisellä ja ap koita saaha se vauva hoitoon et saisit nukkua,se on kauheaa elää univajeessa.

 

[voimia ap!]

suosittelen masuvaivoihin jauhemaista maitohappobakteerivalmistetta!!Meillä ei esikoisella auttanut masuvaivoihin mikään muu kuin tuollainen,suosittelen todella!! Ja aika lailla kuuluu nuo Rela tipat pahentavan masuvaivoja.

 

[Voimia!]

En tiedä luetko vielä ap ketjua, mutta haluan kertoa oireita refluksista joita meillä oli pojalla, jospa osaisit yhdistää niitä sinun vauvaasi. Eli poika itki paljon. Lähinnä yöt oli karmeita! Vauva veti itseään kaarelle ja nieleskeli paljon. Joskus saattoi kuulua ruokatorvesta sellaista kurlutusta aivan kuin maito siellä liikkuisi. Lisäksi oli pahoja ilmavaivoja lähinnä yöllä. Ei puklautuksia juuri ollenkaan. Meillä todettiin silent-refluksi ph-mittauksella ja saimme reseptilääkkeet joilla yöt hieman helpottuivat. Refluksi hävisi itsestään vähän ennen vuoden ikää kun poika alkoi olla enemmän pystyasennossa. Neuvolassa he todella harvoin tietävät refluksista mitään, joten suosittelen menemään yksityiselle vaikka se maksaa. Pieni hinta siitä että saa vastauksia! Minulla oli myös todella vaikeaa katsella kun vauva vain huusi ja tein mitä tahansa, ei se auttanut. Paljon voimia sinulle! Muista, että vaikka lapsi huutaisi myös sinun sylissäsi, on hänellä kuitenkin siinä turvallinen olo ja saa itkeä turvassa. Pienellä on varmasti joku hätä, joten lähde heti hakemaan apua! Äläkä luovuta vaikka eivät heti uskoisi sinua!

 

["äitix4"]

Kiitos nimimerkki "äiti" pitkästä vastauksesta varsinkin lause että melkeen vihaa vauvaa jota haluaa rakastaa, hätkähdytti; siltä joskus tuntuu!

niin ja tosiaan se vielä, että vauva parkuu yleensä vähän aikaa syömisen jälkeen ja sillä on selvästi epämukava olo. kyse ei ole siitä ettäkö olisi vielä nälkäinen. yleensä kun puklaa niin helpottaa.

kiitos myös infosta että yksityiseltä voidaan ohjata erikoislääkärille kunnalliselle puolelle

HEI AP!
Haluatko kaveria mukaan lääkärille tueksi?
Oletko OUlun läheltä (noin parin sadan kilsan säteellä?)
Olen 3 lapsen äiti ja tiedän todella miten takki voi olla tyhjä tuossa tilanteessa.
Meil valvottiin 2vuotta ja oksenneltiin yms itkettiin kohtauksittain.Kunnes lastenlääkäri määräsi Zantac lääkettä refluksiin.TK lääkärit sanoivat minun olevan hullu ja väsynyt että kuvittelen kaiken. Yksityinen mehiläisessä kuunteli minua viimein.
Lapsellamme närästi todella voimakkaasti (voit kuvitella miltä itsellä närästys tuntuu)
sen 2vuotta.

Jos tarvit kaveria joka tukee ja neuvoo (joskus voi olla ärsyttävää kyllä neuvot) kokemuksen pohjalta laita yhteystietosi niin viestailaan.

Voimia sinulle.

 

["Äiti minäkin"]

Surullinen mieli tuli tästä ketjusta ap:n puolesta, toivon, että saat asianmukaista apua ja elämä alkaa pian hymyillä ja saat nauttia elämästä pikkuisesi kanssa! Ihanaa myös lukea, että jotkut ovat tarjonneet tukeaan ja kertoneet omista rankoista kokemuksistaan.

Ala-arvoisista kommenteista minäkin järkytyin, toden totta en ymmärrä, miten jotkut voivat olla niin julmia!!

Iso halaus ap:lle ja pikkuiselle! -Hanna

 

[sareiv]

Vie yksityiselle lasten allergologille. Oulussa löytyy useampikin hyvä lasten allergologi, joka ottaa vauvan hädän todesta! Ei ne neuvolassa/terveyskeskuksessa oikeesti tiedä mitään. Mullekin sanottiin vain, et ei sillä vauvalla mitään oo, kyllä se kohta helpottaa. Kuitenkin kun aloitin maidottoman ruokavalion itselläni, imetin siis, niin lapsi muuttui aivan toiseksi. Itkevästä, yölläkin vain max puolituntia kerralla nukkuneesta pojasta tuli aurinkoinen ja hyväntuulinen ja nukkui pian yöt läpeensä.
Ja sinun itsesi pitää myös saada apua! Auttaisin, jos asuttais lähellä. Tiedän niin hyvin tuon, kun äiti väsyy ja ajaa itsensä ihan loppuun. Ei se ole kenenkään etu..

 

[kasvain?]

Jos vauva vaan huutaa 24/vrk niin silloin voi olla vaikka kasvain aivoissa.
Muutamia tapauksia tiedän näin olleen.
Vie lapsi yksityiselle lastenlääkärille ja vaadi päästä tutkimuksiin, jos kaikki muut on jo suljettu pois, taudit siis. Syökö huonosti, onko pituus ja painokäyrät laskusuuntaisia tai hitaasti nousevia???

 

[feger]

Tsemppiä ap:lle! Toivottavasti apu löytyy pikkuiselle ja ap:lle lepotauko!

Itselläni molemmat vauvat olleet enemmän ja välillä vähemmän itkuisia. Eihän se herkkua ole, varsinkin jos esikoinen sattuu olemaan koliikkivauva, jos kaikki muutenkin on ihan uutta ja outoa. Enemmän vastuuta yhtäkkiä ja sitä rataa.

Asenne toisen lapsen kohdalla oli vähän erilainen ja elämäntilanne muutenkin eri, niin se huuto ei rassannut niin paljoa. Mutta jälkensä se on minuunkin jättänyt, minua alkaa ahdistaa pikkuvauvan itkuääntä kuullessa.

 

["sara"]

VOIMIA SINULLE AP! Ja kyllä vaan teet aivan mahtavaa työtä vauvan kanssa, kun jaksat huolehtia omasta olostasi huolimatta <3
Minulla tuli semmoinen mieleen, kerroit, että äitisi asuu kauempana, niin voisitko mennä vaikka äitisi luo muutamaksi päiväksi lepäämään? Saisit levätä ja äitisi pystyisi auttamaan sinua ja näkisikin paremmin, kuinka avun tarpeessa olet
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!