en jaksa äitiäni!

[vittuuntunut]

En enää halua edes vierailla vanhempieni luona koska aina tulen kotiin pahalla mielellä. Kaikki mitä teen, sanon tai ostan tms jotain sanomista löytyy.
Äitini on aiheuttanut mulle syömishäiriön. Haukkui aina lihavia, oli itse jatkuvasti laihdutuskuurilla kun olin lapsi. Kun olin 12v sanoi mua läskiksi kun pyysin rahaa karkkiin. Luulin koko teini iän olevani lihava ja ruma kun olin 160/58. Nyt tiedän etten ollut. se ei koskaan kehunut mua mistään. Itsetuntoni on vieläkin ihan paska! Edelleen se ei puhu mistään muusta kuin laihduttamisesta (omastaan). Mä en vaan jaksa kuunnella sitä puhetta enää. Enkä varsinkaan halua että puhuu lapsieni kuullen.
Ostettiin talo syksyllä. Äitini mielestä talo oli ruma, vanha ja kallis. Ollaan remontoitu talo ihan kokonaan. Äitini on käynyt katsomassa mut ei oo kommentoinut mitään. kaikesta voi vaan päätellä että ihan järjetöntä remontoida vanhaa paskaa silti tulee remontin etenemistä katsomaan. Vanhasta ei voi saada nättiä vaikka kuinka laittaa rahaa remonttiin.
se vaan tykkää pikkusiskostani enemmän, niin oli lapsenakin. siskoni on niin kauniskin ja laiha!

 

[T]

Mun äiti on sellanen joka valittaa koko ajan, asiasta kuin asiasta. Jos sille soittaa joskus hyvillä mielin, niin samantien menee hermot, kun se alkaa siel valittaan mitä pitäs tehä ja ku eihän hän vanha ihminen enää jaksa sitä ja tätä... Vaik ei oo ees vanha ku ihan työikänen ois vielä,mut jäänyt varhaiseläkkeelle.

 

[vieras]

Kaikkien meidän äidit on ihan perseestä. Se vaan kuuluu äitien ominaisuuksiin. Kyllä munkin lapset tulee mua aikuisena haukkumaan miten paska mä olen.

 

[vieras]

Oletko keskustellut asiasta äitisi kanssa ikinä? Turhasta tuollaiset tunteet eivät tule, joten niitä kannattaa yrittää ratkoa. Vanhemmilla on suuri vaikutus lapsen itsetunnnon kehittymiseen ja elämän suuntaan, joten sinulla on täysi oikeus mainita asiasta äidillesi. Jos keskustelu ei auta ja äitisi saa sinulle edelleen pahan olon aikaiseksi niin välien katkaisu on kai ainoa vaihtoehto. Katkeroitua ei kuitenkaan kannata.
Itselläni samanlaisia kokemuksia...

 

[Täydellinen Nainen]

Kaikkien meidän äidit on ihan perseestä. Se vaan kuuluu äitien ominaisuuksiin. Kyllä munkin lapset tulee mua aikuisena haukkumaan miten paska mä olen.

No ei tuo kuulosta ihan normaalilta äidiltä!
Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta haukkua omaa äitiäni, eikä kyllä kenelläkään muulla tuntemallani!
Eikä äidin kuulu haukkua teiniä läskiksi!!

 

[Mie]

Mulla ainakin on mukava äiti Ymmärtää, auttaa, keskustelee, hoitaa lastani, auttaa tarvittaessa rahallisesti jne. Aina ei olla kaikista asioista samaa mieltä, mutta ei ole tarvekaan.

 

[Marraskuu08]

Mun äiti on ainakin aivan ihana Ymmärtää ja auttaa. Aina tulee hätiin jos tarvitaan. Pystyn puhumaan äitini kanssa asiasta kuin asiasta. Aina ei tietenkään ole samaa mieltä, mutta miksi pitäisi. Oletteko ajatellu ottaa asiaa esille ja jutella äitenne kanssa?? Ei välttämättä ole tietoinen mitä on tehny...tai sanonu. Puhumalla asiat selviää ja koskaan ei ole liian myöhäistä antaa anteeksi sekä selvittää asioita.

 

[punatukkainen]

Kaikkien meidän äidit on ihan perseestä. Se vaan kuuluu äitien ominaisuuksiin. Kyllä munkin lapset tulee mua aikuisena haukkumaan miten paska mä olen.

Mä kyllä toivon, että mun lapset ei haukkuis mua, kun ovat aikuisia. Sen takia yritän elää minulle miellyttävää elämää, ettei sitten tarvitse vanhana katkeroitua, niin kuin oma äitini.
En minäkään meinaa jaksaa kuunnella omaa äitiäni, joka haukkuu edelleen isääni meille lapsille ja sitä kuinka tylsää hänen elämänsä on.

 

[piparminttu]

:wave: sama täällä , mun äiti kans niin helv vaikea ihminen , vain minua kohtaan :kieh:
Edes äitienpäivänä en muistanut häntä.En kaipaa häntä elämääni

 

[emppa]

Kaikkien meidän äidit on ihan perseestä. Se vaan kuuluu äitien ominaisuuksiin. Kyllä munkin lapset tulee mua aikuisena haukkumaan miten paska mä olen.

Tyhmeliini!
Jotkut äidit on vaan ärsyttäviä ja rasittavia sillä tapaa "paskoja". Sitten on meitä joiden äideillä on todellisia ongelmia, jotka väkisinkin heijastuvat jälkipolviin. Mun äitini on käynyt terapiassa niin kauan kun muistan. Eikä siitä kyllä loppua tule... On aika raskasta toimia kyökkipsykologina sille ihmiselle, josta pitäisi olla tukea minulle. Kun omat lapset on pieniä ja mummo roikkuu siinä sivussa, uhkaillen itsensä tappamisella ym, ym. niin sanonpa vaan et on tullut ajateltua että missä jonossa mahdoin töröttää kun äitejä jaettiin?

Voin hyvin kuvitella olevani paska-akka, mutta ihan vaan silleen normaalisti.
Muistetaan kuitenkin että meitä on moneks, jookosta!

 

[vieras]

Äiti on koko elämäni ajan vaa lannistanu joka asiassa, ja muutenki on varsin negatiivinen ja pessimistinen tapaus. Minua kanssa haukku jo ennen teini-ikää lihavaksi, ja mitään vaatteita en kuulemma voinu laittaa päälleni ku millo mikäki paikka "purtsotti", niinku äitilläni oli tapana sanoa. Olen käyny jos jonkinlaisilla ammattiauttajilla, toivoakseni apua itsetunnon kohottamiseen, mut taidan olla menetetty tapaus. Tää itsetunto mikä mulla on, tai siis sen puute, tuhoaa elämäni. Kiitos äiti, kiitos.

 

[haisuli]

Meidän äiti taas on alkoholisti.Minun isosiskoani kohdellut kovalla kädellä ja siksi siskoni ei voi sietää äitiämme.Juhlat ovat todella kivoja tapahtumia mutta ei meidän perheessä.Saamme aina kuullu kun kukaan ei käy kylässä ja emme välitä äidistämme ja toivotte että äitimme kuolisi pois.Äitienpäivänä en käynnyt koska viikon putki takana.Lapenlapset eivät halua mummolaan eikä niitä pysty antaa hoitoon äidillemme.Ihailen aina mummoja jotka huoletivat ja antavat aikaansa lapsenlapsilleen.Näin meillä.

 

[jeps]

samaa linjaa täällä. aina kaikki muhn valinnat on olleet vääriä ja itsetunto litattiin jo lapsena, meillä sen teki kyllä isä ja äiti yhteistyönä: "ei susta koskaan mitään tuu, et sää ole oikeen minkään näköinen...yms."
Keskity sinä siihen, että olet itse parempi ihminen ja oikeudenmukainen omille lapsillesi, ihmisen itsetunto rakennetaan jo pienenä.

 

[BisBis]

Helvettiäkö pidätte yhteyttä äiteihinne? Jos ei mitään hyvää ihmisessä, niin antakaa olla. Tuskin olette masokistejä!? Itse katkaisin yhteyden muutamia vuosia sitten, enkä ole katunut päivääkään. Lapsia en olisi halunnut altistaa sille paskalle. Kerran yritti tulla käymään, mutta heitin pihalle (kirjaimellisesti).

 

[vieras]

En enää halua edes vierailla vanhempieni luona koska aina tulen kotiin pahalla mielellä. Kaikki mitä teen, sanon tai ostan tms jotain sanomista löytyy.
Äitini on aiheuttanut mulle syömishäiriön. Haukkui aina lihavia, oli itse jatkuvasti laihdutuskuurilla kun olin lapsi. Kun olin 12v sanoi mua läskiksi kun pyysin rahaa karkkiin. Luulin koko teini iän olevani lihava ja ruma kun olin 160/58. Nyt tiedän etten ollut. se ei koskaan kehunut mua mistään. Itsetuntoni on vieläkin ihan paska! Edelleen se ei puhu mistään muusta kuin laihduttamisesta (omastaan). Mä en vaan jaksa kuunnella sitä puhetta enää. Enkä varsinkaan halua että puhuu lapsieni kuullen.
Ostettiin talo syksyllä. Äitini mielestä talo oli ruma, vanha ja kallis. Ollaan remontoitu talo ihan kokonaan. Äitini on käynyt katsomassa mut ei oo kommentoinut mitään. kaikesta voi vaan päätellä että ihan järjetöntä remontoida vanhaa paskaa silti tulee remontin etenemistä katsomaan. Vanhasta ei voi saada nättiä vaikka kuinka laittaa rahaa remonttiin.
se vaan tykkää pikkusiskostani enemmän, niin oli lapsenakin. siskoni on niin kauniskin ja laiha!

Toi on just kun meillä sen takia olenkin nyt riidoissa äitini kanssa. Jos jotain olen ostanutkin niin meitin äiti pistää kyllä paremmaksi ja sitten niillä kehutaan niin kauan kuin mun hermot loppuu totaalisesti. Me kun remontoimme asuntoa niin johan äiti keksi että hänenkin on remontoitava. Siskoni on myöskin paljon parempi kuin minä ja kyllä äiti häntä auttaa siivoamisessa ja muussa (asuu yksin), ei toivoakaan että tulisi auttamaan meitä missään asiassa. onhan se mukava kuulla kun toisten äidit auttaa jos jossakin asiassa ja olkoon siitä kiitollisia.

 

[punatukkainen]

Kaikkien meidän äidit on ihan perseestä. Se vaan kuuluu äitien ominaisuuksiin. Kyllä munkin lapset tulee mua aikuisena haukkumaan miten paska mä olen.

Tyhmeliini!
Jotkut äidit on vaan ärsyttäviä ja rasittavia sillä tapaa "paskoja". Sitten on meitä joiden äideillä on todellisia ongelmia, jotka väkisinkin heijastuvat jälkipolviin. Mun äitini on käynyt terapiassa niin kauan kun muistan. Eikä siitä kyllä loppua tule... On aika raskasta toimia kyökkipsykologina sille ihmiselle, josta pitäisi olla tukea minulle. Kun omat lapset on pieniä ja mummo roikkuu siinä sivussa, uhkaillen itsensä tappamisella ym, ym. niin sanonpa vaan et on tullut ajateltua että missä jonossa mahdoin töröttää kun äitejä jaettiin?

Voin hyvin kuvitella olevani paska-akka, mutta ihan vaan silleen normaalisti.
Muistetaan kuitenkin että meitä on moneks, jookosta!

Mulle kerran yks terapeutti sano, että en ole äitini psykologi ja siinä vaiheessa otin vähän etäisyyttä vanhempiini. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska en olisi jaksanut kauaa kuunnella hänen ongelmiaan.
Onhan se surullista, että äitini antoi elämänsä pilata, eikä lapsillani ole läheistä suhdetta mummoon.
Minäkin olisin joskus tukea äidiltäni tarvinnut, mutta ei hän ole pystynyt siihen, ei ikinä. Onneksi minulla oli/on ihana kummitäti.

 

[leijona76]

Minun äitini mieliaihe on paino ja laihduttaminen. Jaksaa ja jaksaa ja jaksaa jauhaa muiden painosta vaikkei itsekään ole ihannemitoissa. Lastenlapsistaan tykkää puhua miten kunkin painokäyrä menee ja joka kerta muistaa tentata onko pojan käyrä laskussa ja tietää parhaiten missä sen tulisi olla |O On jopa lasten
hlökohtaisiin albumeihin merkannut kommentteja asiasta....Viime kerralla alkoi vatuttaa siinä määrin se jatkuva puhe pojan mitoista etten enää meinaa kommentoida mitään. Jos ei kelpaa niin olkoon. Ja siis poju on pitkä, painavahko, muttei mitenkään paljoa + käyrällä painossa, ei ole kukaan sanonut että olis liian painava, paitsi äitini. Äidit voivat olla tosi hankaliakin eikä lasten tarvitse kaikkea sietää, niinkun ei vanhempienkaan lasten taholta. On hänessä hyvääkin, mutta valitettavasti ne hankaluudet vievät voiton.

 

[Marraskuu08]

No sitten etäisyyttä kehiin. Ei ole pakko olla tekemisissä! Turha on omaa elämäänsä pilata enempää Jos mun äiti olisi tollainen mitä edellä saa lukea niin en viitsisi energiaa kuluttaa käymällä. Tai pitämällä yhteyttä sekä olemalla äitini terapeutti, sitä varten on ammatti-ihmiset :hug: kaikille ja jaksamista kakka äitien kanssa!

 

[pieras]

Minun äitini mieliaihe on paino ja laihduttaminen. Jaksaa ja jaksaa ja jaksaa jauhaa muiden painosta vaikkei itsekään ole ihannemitoissa. Lastenlapsistaan tykkää puhua miten kunkin painokäyrä menee ja joka kerta muistaa tentata onko pojan käyrä laskussa ja tietää parhaiten missä sen tulisi olla |O On jopa lasten
hlökohtaisiin albumeihin merkannut kommentteja asiasta....Viime kerralla alkoi vatuttaa siinä määrin se jatkuva puhe pojan mitoista etten enää meinaa kommentoida mitään. Jos ei kelpaa niin olkoon. Ja siis poju on pitkä, painavahko, muttei mitenkään paljoa + käyrällä painossa, ei ole kukaan sanonut että olis liian painava, paitsi äitini. Äidit voivat olla tosi hankaliakin eikä lasten tarvitse kaikkea sietää, niinkun ei vanhempienkaan lasten taholta. On hänessä hyvääkin, mutta valitettavasti ne hankaluudet vievät voiton.

Käskepä äitiäsi pitämään suusi kiinni asiasta ennen kuin lapsi ymmärtää mistä on kyse. Ettei hänen oma kehonkuvansa vääristy, syömishäiriöitä on myös pojilla.

 

[vierailija]

En enää halua edes vierailla vanhempieni luona koska aina tulen kotiin pahalla mielellä. Kaikki mitä teen, sanon tai ostan tms jotain sanomista löytyy.
Äitini on aiheuttanut mulle syömishäiriön. Haukkui aina lihavia, oli itse jatkuvasti laihdutuskuurilla kun olin lapsi. Kun olin 12v sanoi mua läskiksi kun pyysin rahaa karkkiin. Luulin koko teini iän olevani lihava ja ruma kun olin 160/58. Nyt tiedän etten ollut. se ei koskaan kehunut mua mistään. Itsetuntoni on vieläkin ihan paska! Edelleen se ei puhu mistään muusta kuin laihduttamisesta (omastaan). Mä en vaan jaksa kuunnella sitä puhetta enää. Enkä varsinkaan halua että puhuu lapsieni kuullen.
Ostettiin talo syksyllä. Äitini mielestä talo oli ruma, vanha ja kallis. Ollaan remontoitu talo ihan kokonaan. Äitini on käynyt katsomassa mut ei oo kommentoinut mitään. kaikesta voi vaan päätellä että ihan järjetöntä remontoida vanhaa paskaa silti tulee remontin etenemistä katsomaan. Vanhasta ei voi saada nättiä vaikka kuinka laittaa rahaa remonttiin.
se vaan tykkää pikkusiskostani enemmän, niin oli lapsenakin. siskoni on niin kauniskin ja laiha!