en halua olla äiti kohta 6vuotiaalle

[mam]

en ainakaan kohta enään, on niin mitta täysi, siis jos joku ei kohta keksi millä tuon käytös loppuu niin sitten on pakko luovuttaa. mä en jaksa katsoa enään sitä jos oot sekunninkin niin että et oo täysin skarppina pahoinpitelee 1,5vuotiasta siskoaan. ja mä en halua enään yhtään kertaa että niin käy. suurin osa saadaan estettyä, mutta jos hetkenkin keskityt muuhun siis 1s ajan niin työntää siskon vaikka päin seinää. mistään ei oo vielä apua löytynyt. ei perheneuvolasta,ei toimintaterapiasta. #huokaus#

mulla ei enään kohta pidä pinna ton kanssa!!

 

[vieras]

Neurologi?

 

[psjätäse]

ENÄÄN ei miellytä.

 

[No]

Oletteko kokeilleen jäähyä?
Tarroja jos on kiltisti?
Luulis että jos istuu puolet päivästä jäähyllä niin alkaisi huvittaa käyttäytyä..
Neurologi on sitten hyvä osoite myös...

 

[.]

Se on enää, ei enääN.

 

[lll]

Sääli ettei enää saa antaa lapsille piiskaa. *avaa sateenvarjon*

 

[lapinonni]

Sisarukset yleensä moksivat toisiaan. Miksi määrittelet pahoinpitelyksi?

 

[a]

Oletteko kokeilleen jäähyä?
Tarroja jos on kiltisti?
Luulis että jos istuu puolet päivästä jäähyllä niin alkaisi huvittaa käyttäytyä..
Neurologi on sitten hyvä osoite myös...

Huoh. Ihan varmasti on kokeillut. Voin omasta puolesta sanoa, että sillä EI ole merkitystä vaikka lapsi istuis KOKO PÄIVÄN jäähyllä jos lapsella on joku "vika". Sillä ei kertakaikkiaan ole lapsen käytökseen ainakaan positiivista vaikutusta. Olen sen nähnyt ja kokenut ja elän sitä helvettiä parhaillaan. Meillä tosin ollaan siinä onnellisessa asemassa, että lapsi on vihdoin päässyt sairaalaan tutkimusjaksolle.

Ap:lle tsemppiä. Tiedän tuntemukset

 

[lapinonni]

Nyt kysyn oikeasti ap.ltä ja tuolta a nimimerkiltä, että miten tuo väkivalta eroaa muuten lasten normaalista tappelusta??? :ashamed:
En vittuillakseni vaan siksi että voisin jotenkin ymmärtää paremmin :ashamed:

 

[äiti neljälle]

1. 6v tarvitsee jo omaa rauhaa, ilman pikkusisaruksia
2. 6v tarvitsee myös omaa kahdenkeskistä aikaa mm.äidin kanssa
3. 6v osaa kertoa, mikä mättää, kun hetken malttaa kysellä. Ja vastaukseksi ei riitä, että ei vaivaa mikään. Kerro että olet huolissasi ja että jokin asia on vialla, kun käyttäytyy noin rumasti.
4. 6v osaa jo keskustella ja asiat pitää perustella lapselle

 

[09]

Voisko olla kyse ihan puhtasti huomion hakemisesta? Jos hän kokee, että pienempi saa enemmän huomiota, eikä saa sitä muulla tavalla, kuin tuollaisella käytöksellä. Lapsi haluaa huomiota, vaikka siten vaan negatiivista. Oletko ottannut / isä ottanut ihan kahden keskistä aikaaa hänen kanssa? Eli käyty vaikka puistossa, matsissa, jäätelöllä tms. ihan vaan kahdestaan?

 

[samassa veneessä]

en ainakaan kohta enään, on niin mitta täysi, siis jos joku ei kohta keksi millä tuon käytös loppuu niin sitten on pakko luovuttaa. mä en jaksa katsoa enään sitä jos oot sekunninkin niin että et oo täysin skarppina pahoinpitelee 1,5vuotiasta siskoaan. ja mä en halua enään yhtään kertaa että niin käy. suurin osa saadaan estettyä, mutta jos hetkenkin keskityt muuhun siis 1s ajan niin työntää siskon vaikka päin seinää. mistään ei oo vielä apua löytynyt. ei perheneuvolasta,ei toimintaterapiasta. #huokaus#

mulla ei enään kohta pidä pinna ton kanssa!!

Mutta meillä pojalla on se neurologinen diagnoosikin kyllä. Vaatii niin pitkää pinnaa kaikki, ymmärrän sua niin hyvin!!

 

[tt]

Sisarusten välinen väkivaltakin pitäisi ottaa vakavasti, eikä tyyliin "ainahan ne toisiaan muksii". Kyllä sisaruksetkin voivat aiheuttaa toiselle vammoja, ainakin henkiselle puolelle. Tiedän monta pikkusiskoa, joita isoveli on aika surutta mätkinyt. Osalle on jäänyt arpia vain ihoon, toisille syvemmällekin, esim. ihmisiin luottaminen on vaikeaa.

 

[Miekkojen kuningatar]

en ainakaan kohta enään, on niin mitta täysi, siis jos joku ei kohta keksi millä tuon käytös loppuu niin sitten on pakko luovuttaa. mä en jaksa katsoa enään sitä jos oot sekunninkin niin että et oo täysin skarppina pahoinpitelee 1,5vuotiasta siskoaan. ja mä en halua enään yhtään kertaa että niin käy. suurin osa saadaan estettyä, mutta jos hetkenkin keskityt muuhun siis 1s ajan niin työntää siskon vaikka päin seinää. mistään ei oo vielä apua löytynyt. ei perheneuvolasta,ei toimintaterapiasta. #huokaus#

mulla ei enään kohta pidä pinna ton kanssa!!

Lapsellasi (poika?) ei ole muita kuin sinä. Sinun on jaksettava, koska olet lapsellesi kaikkein tärkein ihminen. Mitä tapahtuu, jos luovutat? Annatko lapsesi toiseen kotiin? Jokainen äiti on joskus väsynyt ja pahan riitelyn aikana saattaa vaikka haluta luopua lapsestaan. Kuitenkin jokainen henkisesti terve äiti ei halua antaa lastaan pois. Hänelle huutaminen ei auta. Oman mielesi tyyneyden löytäminen rauhoittaa lapsesikin mieltä. Hän kaipaa rakkautta ja rajoja. Hän kaipaa sinun huomiotasi. Hän on kuin siili tässä Kirsi Kunnaksen runossa:

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

 

[a]

lapinonnille vastaan omasta puolestani, että meillä se käytännössä tarkottaa sitä, että isompi lapsi ottaa vaikka paistinpannun ja sillä lyö pienempää ilman mitään syytä siihen. Isommalla lapsella kuitenkin sen verran paljon ikää, että PITÄISI tajuta, ettei noin tehdä. Saattaa pukata portailla. Tai heittää kivellä. Ihan mitä vaan. Se, mikä tekee siitä erilaista kuin normaali lasten tappelun on SE; ETTÄ SE TEHDÄÄN ILMAN MITÄÄN SYYTÄ. Eli mitään tappelua ei edes ole. Ja tätä on kaiken aikaa, ihan koko ajan. En tiedä osasinko selittää ymmärrettävästi.

 

[a]

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Meidän lapsesta on erityislastentarhan opettaja sanonu, että hän on kuin tunteellinen siili. Tämän runon lukiessa multa tuli ihan oikea itku...tää kuvaa meidän lasta :'(

Sori ap, että hyppäsin tähän ketjuun.

 

[vieras]

Pidä pienempi sun lähellä samassa huoneessa ja heti jos isompi tekee jotain, joutuu toiseen huoneeseen (vaikka sitten keittiön kynnyksen toiselle puolelle) ja pienemmälle extrapaljon kivaa huomiota lohdutukseksi. Niin kauan kun isompi käyttäytyy nätisti, saa olla teidän kanssa ja saa huomiota sultakin. Mutta heti kun vaikka vähän nipistää tai mitä tahansa lievääkin, ulos huoneesta ja huomiotta.

 

[lapinonni]

lapinonnille vastaan omasta puolestani, että meillä se käytännössä tarkottaa sitä, että isompi lapsi ottaa vaikka paistinpannun ja sillä lyö pienempää ilman mitään syytä siihen. Isommalla lapsella kuitenkin sen verran paljon ikää, että PITÄISI tajuta, ettei noin tehdä. Saattaa pukata portailla. Tai heittää kivellä. Ihan mitä vaan. Se, mikä tekee siitä erilaista kuin normaali lasten tappelun on SE; ETTÄ SE TEHDÄÄN ILMAN MITÄÄN SYYTÄ. Eli mitään tappelua ei edes ole. Ja tätä on kaiken aikaa, ihan koko ajan. En tiedä osasinko selittää ymmärrettävästi.

Ok! Meilläkin vanhin lapsista erkkalapsi ja tuo kuulostaa ihan tutulta. Onneksi on jo kasvanut asian ohi.
Itse lohduttauduin sillä ettei toinen oikeasti näe sitä miten vaarallista voi olla esim portaissa tönäisy. Että nuo ns. normilapset ymmärtää sen vaaran, mutta erkkalapsi ei.
Vahdittava oli tietysti tosi tarkkaan ja pienempiä ei voinut ikinä jättää erkkalapsen kanssa kahden.
En mitenkään pitänyt kuitenkaan asiaa "vaikeana", kun tiesin ettei toinen pohjimmiltaan halunnut satuttaa. En tästä asiasta tajunnut edes neurologisella tutkimus jaksolla osoittaa huolta.
Meillä puukoilla on uhkailtu ja syy oli vain se että sellainen sattui kädessä olemaan kun "hermot meni".
Neuvoja en osaa antaa, muuta kuin silmä kovana! Otat pienimmät tai erkkalapsen vaikka vessaankin mukaan...

 

[a]

lapinonni: missä iässä teillä lapsi kasvoi asian ohi?? Meillä lapsi jo 9v, kohta 10 eikä mitään edistystä tapahdu, ei niin mitään.

 

[huoh]

Pidä pienempi sun lähellä samassa huoneessa ja heti jos isompi tekee jotain, joutuu toiseen huoneeseen (vaikka sitten keittiön kynnyksen toiselle puolelle) ja pienemmälle extrapaljon kivaa huomiota lohdutukseksi. Niin kauan kun isompi käyttäytyy nätisti, saa olla teidän kanssa ja saa huomiota sultakin. Mutta heti kun vaikka vähän nipistää tai mitä tahansa lievääkin, ulos huoneesta ja huomiotta.

Tää varmasti toimii hetken, ainakin ns. normaaleille lapsille. Pirkäaikaisessa väkivallan kierteessä tai erityislapselle tuosta on vaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

 

[vieras]

Pidä pienempi sun lähellä samassa huoneessa ja heti jos isompi tekee jotain, joutuu toiseen huoneeseen (vaikka sitten keittiön kynnyksen toiselle puolelle) ja pienemmälle extrapaljon kivaa huomiota lohdutukseksi. Niin kauan kun isompi käyttäytyy nätisti, saa olla teidän kanssa ja saa huomiota sultakin. Mutta heti kun vaikka vähän nipistää tai mitä tahansa lievääkin, ulos huoneesta ja huomiotta.

Tää varmasti toimii hetken, ainakin ns. normaaleille lapsille. Pirkäaikaisessa väkivallan kierteessä tai erityislapselle tuosta on vaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Musta tässä tilanteessa tärkeintä on varmistaa nuoremman turvallisuus, ennenkuin sattuu vahingossa jotain vakavaa tai pysyviä henkisiä vaurioita. Muuten on perheessä kaksi ongelmalasta kohta. Erkkalapsen kannalta hyvää mutta silti samalla mahdollista ja pienempää vahingoittamatonta ratkaisua ei välttämättä ole olemassakaan tai ainakaan mahdollista saada kotikonstein järjestettyä. Koska mikään puhuminen ja selittäminen tuskin tilanteessa auttaa. Ehdottomasti kannatan käyntiä neurologilla, mutta sinne ei varmaan ihan jonottamatta pääse.

Ihan järkyttävää ajatella, että ilman mitään syytä tai ennakkovaroitusta toista pahoinpidellään jatkuvasti eikä pieni voi ymmärtää yhtään, miksi. Jos vanhemmat kohtelisivat lasta noin, niin sehän otettaisiin huostaan välittömästi, eikä lapselle tee eroa, kuka se pahoinpitelijä on.

 

[mam]

en ainakaan kohta enään, on niin mitta täysi, siis jos joku ei kohta keksi millä tuon käytös loppuu niin sitten on pakko luovuttaa. mä en jaksa katsoa enään sitä jos oot sekunninkin niin että et oo täysin skarppina pahoinpitelee 1,5vuotiasta siskoaan. ja mä en halua enään yhtään kertaa että niin käy. suurin osa saadaan estettyä, mutta jos hetkenkin keskityt muuhun siis 1s ajan niin työntää siskon vaikka päin seinää. mistään ei oo vielä apua löytynyt. ei perheneuvolasta,ei toimintaterapiasta. #huokaus#

mulla ei enään kohta pidä pinna ton kanssa!!

Mutta meillä pojalla on se neurologinen diagnoosikin kyllä. Vaatii niin pitkää pinnaa kaikki, ymmärrän sua niin hyvin!!

kiitos. saanko kysyä onko diagnoosi adhd?

sitä nimittäin epäilen vahvasti meidän lapsella ja niin epäilee perinnöllisyyslääkärikin. perheneuvola on sitä mieltä että jatkotutkimuksille ei ole aihetta, ja kyselee vaan että mitä se diagnoosi hyödyttäisi, no minusta aika paljonkin!

huoh.

 

[mam]

Pidä pienempi sun lähellä samassa huoneessa ja heti jos isompi tekee jotain, joutuu toiseen huoneeseen (vaikka sitten keittiön kynnyksen toiselle puolelle) ja pienemmälle extrapaljon kivaa huomiota lohdutukseksi. Niin kauan kun isompi käyttäytyy nätisti, saa olla teidän kanssa ja saa huomiota sultakin. Mutta heti kun vaikka vähän nipistää tai mitä tahansa lievääkin, ulos huoneesta ja huomiotta.

Tää varmasti toimii hetken, ainakin ns. normaaleille lapsille. Pirkäaikaisessa väkivallan kierteessä tai erityislapselle tuosta on vaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Musta tässä tilanteessa tärkeintä on varmistaa nuoremman turvallisuus, ennenkuin sattuu vahingossa jotain vakavaa tai pysyviä henkisiä vaurioita. Muuten on perheessä kaksi ongelmalasta kohta. Erkkalapsen kannalta hyvää mutta silti samalla mahdollista ja pienempää vahingoittamatonta ratkaisua ei välttämättä ole olemassakaan tai ainakaan mahdollista saada kotikonstein järjestettyä. Koska mikään puhuminen ja selittäminen tuskin tilanteessa auttaa. Ehdottomasti kannatan käyntiä neurologilla, mutta sinne ei varmaan ihan jonottamatta pääse.

Ihan järkyttävää ajatella, että ilman mitään syytä tai ennakkovaroitusta toista pahoinpidellään jatkuvasti eikä pieni voi ymmärtää yhtään, miksi. Jos vanhemmat kohtelisivat lasta noin, niin sehän otettaisiin huostaan välittömästi, eikä lapselle tee eroa, kuka se pahoinpitelijä on.

minä olen samaa mieltä, ja parhaani tietysti teen niinkuin mieskin. no mä oon nyt vuoden tapellut eri tahojen kanssa että pääsis neurologille asti

 

[lapinonni]

lapinonni: missä iässä teillä lapsi kasvoi asian ohi?? Meillä lapsi jo 9v, kohta 10 eikä mitään edistystä tapahdu, ei niin mitään.

Kai tuo diagnoosistakin riippuu?
Meillä kohta 11v ja tarkkaa aikaa loppumisesta en osaa sanoa, on vähentynyt pikkuhiljaa, kun oppinut pidentämään pinnaa.
Kyllä edelleenkin olen tarkkana, mutta voin vessassakin käydä ilman huolta. Huomaan kun pinna alkaa kiristymään ja silloin olen lähellä.
Mieskään ei huomaa mitään muutosta. Mutta itse olen ottanut sellaisen asenteen että mietin mikä tilanne oli vuosi sitten. Onko mikään muuttunut sinä aikana parempaan?
Meillä on kiinnipitotilanteet melkein mennyt nolliin kuin vuosi sitten niitä oli useitakin kertoja päivissä. Haukkumiset vähentyneet huomattavasti. Ja tuo arvaamattomuus on tullut arvattavuudeksi.
Just kävi tuo erkka pyyhkimässä pikkusiskonsa pepun :heart:

Muoks: Diagnoosi: ADHD,AS ja uhmakkuushäiriö

 

[mam]

1. 6v tarvitsee jo omaa rauhaa, ilman pikkusisaruksia
2. 6v tarvitsee myös omaa kahdenkeskistä aikaa mm.äidin kanssa
3. 6v osaa kertoa, mikä mättää, kun hetken malttaa kysellä. Ja vastaukseksi ei riitä, että ei vaivaa mikään. Kerro että olet huolissasi ja että jokin asia on vialla, kun käyttäytyy noin rumasti.
4. 6v osaa jo keskustella ja asiat pitää perustella lapselle

sillä on omaa rauhaa, on kahdes keskistä aikaa, positiivista huomiota. keskustelusta ei oo mitään hyötyä. ei jäähystä, ei palkitsemisesta,kehumisesta,kielloista, seuraamuksista,johdonmukaisuudesta, selittämisestä. ollaan jopa piirretty tapahtumia ja tunnetiloja+keskusteltu. tietää kyllä mikä on väärin ja mikä oikein. mutta koko kotona olo on hirveää härdelliä, jos olisin yh en saisi mitään muuta tehtyä kuin vahdittua lapsia.