M
"mei"
Vieras
Tämän tunnustin eilen miehelle itselleenkin.
Eli olen appiukon kanssa aika huonoissa väleissä.Tässä on taustalla sukupolvenvaihdos ja appiukko pääsi meitä kiusaamaan yli 2 v ajan, päivittäin. Sain oikeasti loppuelämäntraumat tästä ajasta,lemmikkejäni on kuollut, appiukko varastanut tavaraa,lista on loputon......
Miestä asiat eivät vaivaa läheskään niin paljon kuin minua.
Koetan jättää kaiken taakse, ja appiukko on ollut hyvin mielinkielin sen jälkeen kun tuo sukupolvenvaihdos on suoritettu loppuun.Kaikki muuttui, kun hän ei enää olekaan niskan päällä.
Tilanne se,että ei käy meillä enää kuin pari kertaa vuodessa,tietää ettei ole tervetullut.Olen ollut huomaavinani että häntä kyllä kaduttaa kun ´menetti´meidät.
Mutta en halua enää edes että mieheni on isänsä kanssa tekemisissä :O Ja tämä on VÄÄRIN,koska appiukko on sairastunut,on todella yksinäinen (kun on näitä temppuja tehnyt muillekin,ei ole enää kavereita..).
Tiedän tasan tarkkaan että silloin kun mies on appiukon kanssa kahden, puhutaan minusta.Appiukko muistaa kertoa miehelle miten huono olen. Hän tavallaan ´kostaa´sen että minä sain tarpeekseni enkä välitä hänen seurastaan. koettaa noin varmaan saada poikansa puolelleen? En tiedä.
Mies ei KOSKAAN sano isälleen vastaan. Yhden kerran on suuttunut isälleen kunnolla,silloin appiukko kusi tuohon meidän terassille (tällaisia temppuja siis teki!!!!)...Mutta silloinkaan mies ei sanonut isälleen mitään!
Teidän mielestänne aivan tossukka siis,mutta jos on elänyt lapsuutensa narsistin vallan alla, ei osaa enää sanoa vastaan.......
Minä en halua olla appiukon kanssa tekemisissä,ja piste.Vihaan sitä ukkoa,niin helvettiä hän meidän elämästä teki.Ja ikävöin kuolleita lemmikkejäni
En millään pysty unohtamaan,se ei muutu..
Mutta miten asennoitua siihen että mies on yhteydessä isäänsä? Mies siis pitää ihan velvollisuutenaan käydä kyläilemässä isänsä luona. Kuuntelee hiljaa kun appiukko koettaa haukkua minut ja kaiken mitä olen tehnyt.
En ymmärrä miksi en vaan ohita koko asiaa...Kai pelkään että mies alkaa isäänsä uskoa? En tiedä.
Eli olen appiukon kanssa aika huonoissa väleissä.Tässä on taustalla sukupolvenvaihdos ja appiukko pääsi meitä kiusaamaan yli 2 v ajan, päivittäin. Sain oikeasti loppuelämäntraumat tästä ajasta,lemmikkejäni on kuollut, appiukko varastanut tavaraa,lista on loputon......
Miestä asiat eivät vaivaa läheskään niin paljon kuin minua.
Koetan jättää kaiken taakse, ja appiukko on ollut hyvin mielinkielin sen jälkeen kun tuo sukupolvenvaihdos on suoritettu loppuun.Kaikki muuttui, kun hän ei enää olekaan niskan päällä.
Tilanne se,että ei käy meillä enää kuin pari kertaa vuodessa,tietää ettei ole tervetullut.Olen ollut huomaavinani että häntä kyllä kaduttaa kun ´menetti´meidät.
Mutta en halua enää edes että mieheni on isänsä kanssa tekemisissä :O Ja tämä on VÄÄRIN,koska appiukko on sairastunut,on todella yksinäinen (kun on näitä temppuja tehnyt muillekin,ei ole enää kavereita..).
Tiedän tasan tarkkaan että silloin kun mies on appiukon kanssa kahden, puhutaan minusta.Appiukko muistaa kertoa miehelle miten huono olen. Hän tavallaan ´kostaa´sen että minä sain tarpeekseni enkä välitä hänen seurastaan. koettaa noin varmaan saada poikansa puolelleen? En tiedä.
Mies ei KOSKAAN sano isälleen vastaan. Yhden kerran on suuttunut isälleen kunnolla,silloin appiukko kusi tuohon meidän terassille (tällaisia temppuja siis teki!!!!)...Mutta silloinkaan mies ei sanonut isälleen mitään!
Teidän mielestänne aivan tossukka siis,mutta jos on elänyt lapsuutensa narsistin vallan alla, ei osaa enää sanoa vastaan.......
Minä en halua olla appiukon kanssa tekemisissä,ja piste.Vihaan sitä ukkoa,niin helvettiä hän meidän elämästä teki.Ja ikävöin kuolleita lemmikkejäni
Mutta miten asennoitua siihen että mies on yhteydessä isäänsä? Mies siis pitää ihan velvollisuutenaan käydä kyläilemässä isänsä luona. Kuuntelee hiljaa kun appiukko koettaa haukkua minut ja kaiken mitä olen tehnyt.
En ymmärrä miksi en vaan ohita koko asiaa...Kai pelkään että mies alkaa isäänsä uskoa? En tiedä.