Jupinaa miehen vanhemmista

[murmelli]

En tiedä mistä alottaisin.


Anoppi on maailman lempein, ihanin, hyväluontoisin nainen. Mutta siippansa on täys piru.
Appiukko haukkuu kaikkea/kaikkia näkee kaikessa vaan vikoja. Kaikessa paitsi itsessään.
Hän on virheetön.
Appiukko on niin raskas ihminen, etten jaksa häntä enää. Hankalaa ulkoistaa hänet elämästämme täysin, kun asuvat tuossa vieressä ja päivittäin nähdään. Anoppi puolustelee tyyliin "se nyt on aina ollu tuommonen, älä välitä" eli ikään ku antaa hyväksynnän toisen pas*amaisuudelle.

Harmi vaan, että ovat lasten ainoot isovanhemmat. Mun vanhemmat on jo kuollu.

 

["vieras"]

Asuuko se teillä? Jos ei niin mitä sitten? Kunhan ei luonne ole jälkikasvuunsa tarttunut niin eiköhän tuo ole enemmän anoppisi ja appiukon itsensä murhe.

Sitäpaitsi ei se valitus aina tyhjästä tule vaikka se siltä itsestä vaikuttaisikin.

 

["vieras"]

Aikoinaan samanlaiselle ihmiselle suorat sanat sanoneena; suosittelen, loppu se v-mäisyys siihen!!

 

[murmelli]

Naapurissa asuu. En vaan jaksa enää jatkuvaa haukkumista ja valittamista, kun käyn siellä lasten kanssa. Meinaatko, että oon jotenkin tietämättäni ansainnu jatkuvan valittamisen, päin naamaa haukkumisen jne. ??

Joku tuon silmittömän katkeruuden aiheuttaa, tiedänhän mäkin sen, mutta tuskin se mun syytä on. En siis suostu likasangoksi. Se vaan harmittaa, että appiukon mukana menee myös anoppi, joka on ollut meille aina (mulle ja lapsille) rakas ja tärkeä.

 

["mie"]

Kuin omasta näppäimistöstä kirjoitettu.Tosin minun appiukkoni on täysi narsisti,ja appivanhemmille tulikin avioero.
Eron jälkeen anopista tuli itse piru,aiemmin oli maailman kultaisin,nyt tekee kaikkensa että meillä on vaikeaa....