En halua lapsia nykyiseni, vaan eksäni kanssa...

["Vieras"]

Minkä ikäisiä olette? Onko eksäsi ensimmäinen nuoruuden rakkautesi? Sellaiset tuppaa jäädä kummittelemaan mieleen. Aika vielä kultaa muistot ja vanha suola alkaa janottaan. Se että ihastuu toisiin ihmisiin, vaikka on parisuhteessa on ihan normaalia. Pitää vain tietää omat rajat ja olla pettämättä omaa kumppania.

Et kuulosta olevan kovin selvillä vesillä itsesi kanssa. Onko lastenteko nyt ajan kohtaista? Suosittelisin ensin selvittämään omat ongelmat ja lykkäämään lastentekoa. Muuten siirrät omat ongelmasi jälkipolvelle aina voi myös kääntyä ammattiauttajien puoleen. Voisit vaikka käydä parisuhde terapiassa yksin ja yhdessä miehesi kanssa selvittämässä missä tilassa suhteenne on.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27782179]Minkä ikäisiä olette? Onko eksäsi ensimmäinen nuoruuden rakkautesi? Sellaiset tuppaa jäädä kummittelemaan mieleen. Aika vielä kultaa muistot ja vanha suola alkaa janottaan. Se että ihastuu toisiin ihmisiin, vaikka on parisuhteessa on ihan normaalia. Pitää vain tietää omat rajat ja olla pettämättä omaa kumppania.

Et kuulosta olevan kovin selvillä vesillä itsesi kanssa. Onko lastenteko nyt ajan kohtaista? Suosittelisin ensin selvittämään omat ongelmat ja lykkäämään lastentekoa. Muuten siirrät omat ongelmasi jälkipolvelle aina voi myös kääntyä ammattiauttajien puoleen. Voisit vaikka käydä parisuhde terapiassa yksin ja yhdessä miehesi kanssa selvittämässä missä tilassa suhteenne on.[/QUOTE]

Olemme kolmekymppisiä. Eksäni on ensimmäinen todellinen rakkauteni, mutta ei ensimmäinen jonka kanssa olen seurustellut. Lastenteko olisi ajankohtaista, mutta tosiaan, en halua tällaisissa tuntemuksissa edes yrittää raskautumista. Ensinnäkin olisi väärin sotkea lapsia tällaiseen kuvioon, toisekseen pelkään juuri sitä, että miettisinkö jatkuvasti, millaisia lapsia olisin eksän kanssa saanut jne. Pelkään, että jäisin haihattelemaan mielikuvitus- ja haavemaailmaani, surkuttelemaan menetettyä rakkautta tai mahdollisuuksia saada juuri hänen kanssaan lapsia, enkä pystyisi keskittymään minun ja nykyiseni lapseen. Voisihan tilanne olla eri sitten kun lapsi syntyisi, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että "sekoaisin" enemmän.

 

["vieras"]

Joskus ne haavekuvat romuttuu, kun tapaa todellisuudessa. Mulla kävi niin. Tapasin nuoruuden ihastuksen kadulla ja tajusin, kuinka hän olikaan vanhentunut ja iloisuus oli kadonnut jonnekin.

 

["vieras"]

Monikin ihastuu toisiin, vaikka oma puoliso on rakas ja arjessa kaikki on hyvin. Mulla toimii se, etten tee mitään. Anna pari kuukautta ajan kulua ilman, että teet mitään, niin eiköhän se mene ohi.

 

["Vieras"]

Hei, lohdutukseksi ei niistä lapsista välttämättä silti tulisi ulkoisesti tai luonteeltaan exäsi kanssa joten turha sen takia alkaa niitä tekemään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27781993]Tätä yritänkin nyt takoa itselleni: ennemmin vakaa parisuhde ja perhe-elämä, lapsilla välittävä isä ja välittävä äiti, kuin ihanat lapset ihanan miehen kanssa, josta ei kuitenkaan isäksi tai puolisoksi ole.[/QUOTE]

"ihanat lapset ihanan miehen" Mitä itseasiassa tällä tarkoitat? Että lapset voivat olla ihania vain jos ne on saatu eksän kanssa? Ominaisuudethan periytyvät molemmilta ja hyppivät sukupolvien yli, joten mitään ihmeellisiä lapsia et välttämättä tulisi eksäsikään kanssa saamaan. Tuntuu siltä, että yrittäisit yhteisiin lapsiin säilöä eksän ihanuudet siltä varalta, että hän taas häipyisi elämästäsi. Eli pahalta pakkomielteeltä eksään.

 

[Hmm...]

Enpä taitaisi aloittajan sijassa tehdä lapsia exän enkä nyksän kanssa.

Kyllä jokaiselle löytyy kiinnostava ja luotettava mies, josta tulee hyvä isä. Tosin se vaatii, että pitää myös itse kasvaa ottamaan onni vastaan.