en halua että kukaan muu hoitaa lapsiani

1v, 3v ja masu-asukki siis meillä. iehen äiti on innokas hoitamaan,hän kyselee usein tarvitaanko apua ja myös ehdottelee että hän voisi viedä lapset puistoon ja suunnittelivat appiukon kanssa että veisivät lapset muumeja katsomaan heinäkuun lopussa...mutta kun minä en haluaen halua että kukaan muu hoitaa.miehen kanssa meillä on jatkuvasti riitoja,koska sitä nyppii ettei saa omia lapsiaan hoitaa ja anoppikin pahoittaa aina mielensä kun ei saa osallistua meidän lapsien hoitoon.

miten saan muut tajuamaan etten voi tälle mitään?

 

siis et anna isänkään osallistua? Oletko kenties masentunut tms.

 

siis et anna isänkään osallistua? Oletko kenties masentunut tms.

en.rakastan vain lapsiani ihan liikaa

 

Muiden ei tosiaan tarvitse hyväksyä tuollaista käytöstä sinulta! Ei ne lapset sun ole ja miksei muka muut saa lapsia hoitaa? ei ne siitä rikki mene tai kulu, karhunpalveluksen itsellesi noin teet!

 

Sinä voit muuttaa asian. Sinä olet se, joka asialle voi jotain tehdä. Turha valehdella muuta.






Tai voithan odottaa eroa ja yhteishuoltajuutta, sittenpähän voit vielä vähemmän kontrolloida.

 

Ööö... Vähän menee kyllä yli ettei isäkään saa hoitaa lapsiaan. Ei tuollainen ole mitään rakkautta lapsia kohtaan että estät muita ihmisiä solmimasta heihin läheistä suhdetta. Sulla ei taida olla ihan kaikki kunnossa?

 

Tuo on jo suhteen heitteille panoa!!! Siis ette ikinä ole antaneet lapsia edes tunniksi toisen ihmisen hoitoon että kahdestaan pääsette johonkin?! Sitte parin vuoden päästä itket kun mies jättää sinut. Vaikka rakastat lapsiasi yli kaiken, niin kyllä siitä parisuhteesta pitää pitää huolta ettet pian huomaa olevasikin yksin. Minä jajttelen että isovanhemmilla on jonkinlainen voisiko sanoa että "oikeus" tutustua lastenlapsiinsa myös ilman sitä vanhempaa siinä. Ja se ei tee huonoa äitiä jos lapsensa jättää silloin tällöin hoitoon. Se on sitä tervettä!

okei, teet miten teet, mutta en itse tuollaista ymmärrä. ja miksi sinä saisit vain tuosta asiasta päättää? Sinun miehesi on yhtä pätevä aikuinen päättämään lastenne asioista. Et voi vain yksin päättää! Joskus joutuu antamaan periksi. ja musta tuntuu että teillä sen mies joutuu tekemään paljon paljon useammin kuin sinä...Mieti rakas ihminen nyt hyvänen aika!

 

Ajattele asiaa lapsen kannalta äläkä omista tarpeistasi lähtöisin.

 

Miksi et halua että kukaan muu hoitaa?
Tiedäthän, että isovanhemmat on lapselle rikkaus. Isovanhemmat on yhtälailla sukua lapsillesi, kuin sinä ja miehesi. Ilman isovanhempia, sinulla ei olisi niitä naperoita mitkä sinulla nyt on.
Isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan samallatapaa kuin omia lapsiaan, ja sinä jos kuka tiedät mitä se lapseen kohdistuva rakkaus on.
Miksi haluat riistää isovanhemmilta lapsenlapset? Mikset anna heidän nauttia lapsenlapsistaan, kun itse sitä kuitenkn haluavat?
Kaikilla lapsilla ei edes ole innokkaita isovanhempia, kaikki rakastavat ihmiset ympärillä on vain plussaa.

Oletko miettinyt, haluaisiko lapsi viettää aikaa isovanhempiensa kanssa? Mutta ei saa, koska äiti ei anna.... Sekö on sitten sitä aitoa rakkautta lasta kohtaan? Itsekkyyttä, ei muuta.
Lapsen rakastaminen ei tarkoita, että se pitäisi omia kokonaan. Vaikka se sinun lapsesi on, anna sentäs isovanhempienkin hänestä nauttia.

Ja herranjestas, et anna edes isän hoitaa!? Miksi? Isään pätee sama teksti, kuin minkä tuohon yllekirjoitin koskien isovanhempia. Isä on lapsille yhtätärkeä vanhempi kuin äiti, ja sinä omalla itsekkyydelläsi vahingoitat tätä isä-lapsi suhdetta. Miksi oi miksi?

 

Minäkin rakastan lastani yli kaiken ja silti muutkin saavat häntä hoitaa. Lapsi on silminnähden iloinen kun pääsee esim. mummulaan.

 

en.rakastan vain lapsiani ihan liikaa

Tuo on ylisuojelevaisuutta. Ei lapselle ole pahaksi solmia useitakin läheisiä ihmissuhteita. ja miten se voi onnistua kun äiti on aina vierellä palvelemassa ja hoivamassa. Löysää nyt jo sitä napanuoraa vähän!

 

en.rakastan vain lapsiani ihan liikaa

Onko sinulla raskaudesta hormonit sekaisin ?

Siis mitä väliä jos et anna perheen ulkopuolisten hoitaa lapsia, siihen on täysi oikeus sinulla, MUTTA ESTÄT LASTEN ISÄÄ olemasta OMIEN lastensa kanssa.
Oletko ihan tässä ajassa vai missä.

Tuo käytös ei ole lastaan rakastavan äidin käytöstä vaan sairauden merkki.

Täytyy kysyä, että onko sinulla isää tai onko sinun isäsi lähtenyt kun olet ollut pieni ja teidän suhteenne on jäänyt etäiseksi, eli et ole koskaan kokenut mitään kivaa isäsi kanssa.
NYT ESTÄT lapsien isää ja lapsia muodostamasta suhteen keskenään, joka jokaisessa normaalissa perheessä on.

Kannattaisi käydä psykologin kanssa juttelemassa, voisi tehdä ihan hyvää

 

Hyi hitto. Mitenkähän miehesi on suostunut tuollaisen kanssa edes tekemään lapsia?

 

Ei tuollainen mun mielestä ole mitään rakkautta. Lapset tietenkin kasvaa eivätkä enää myöhemmin suostu tuohon äidin omituiseen valta-asemaan.

 

Lähisukulainen myös tuollainen,vasta yksi lapsi ja sekin vauva,ei muut saa hoitaa tai edes pitää sylissä
Itsellä siis 3 lasta ja saa mieheni ja itseni lisäksi mummut,papat ja tädit hoitaa meidän lapsia,tarjoavat apua ja itse kysytään joskus avuksi

 

Päivän porvoolainen

 

Provo?

On rakkautta lapsia kohtaan tarjota näille parhaat eväät elämään, eli useita tuttuja ja turvallisia aikuisia heistä huolehtimaan.

On taas jotain outoa läheisriippuvuutta tai isoa epävarmuutta omasta äitiydestä omia lapset niin että samalla estää näiden muita suhteita läheisiin aikuisiin.

Kuinka saisit itsesi tajuamaan sen?

 

Tekee ihan hyvää lapsillekin päästä mummolaan tms. Mitä sitten, jos joskus tarvitset pakosti lapsenvahtia, eikä lapset enää uskalla/halua olla edes isovanhempiensa kanssa? Itse olen vain iloinen (oma lehmä ojassa) jos lapset menevät mummolaan tai kummien luokse. Kasvattaa lastakin.

 

Ap:lla taitaa olla epavarma kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa, ja heijastaa sen nyt omiin lapsiinsa. Olet epavarma siita rakastaako lapsesi sinua viela jos saavat hyvan suhteen muihinkin aikuisiin, ja sen takia pyrit sen estamaan. Mutta mietippa vaheniko rakkautesi ensimmaistasi kohtaan kun kakkonen syntyi? Toivottavasti vastaus on ei ja sama patee lapsiinkin, ei rakkauden maara ole rajattua ja toiselta pois jos jotain muutakin rakasstaa. Kuten sanottua, mita useampi ihminen lapsiasi rakastaa ja aidosti valittaa sita parempi heidan, ja sinun kannalta, koska koskaan et voi tietaa mita tapahtuu.
Jos et ole provo vakavasti harkitse terapiaa ettet siirra omia ongemiasi lapsillesi.

 

Jos tämä olisi totta, ap:n ei tarvitsisi ponnistella saadakseen muut ymmärtämään mitään, vaan hankkia itselleen ammattiapua. Ihan jo lasten vuoksi.

 

Kuule. Sun täytyisi ymmärtää että tuolla ajattelulla ja käytöksellä teet pahaa lapsillesi, suhteellesi miehesi ja suhteellesi koko lähipiiriin. Sinä osoitat täydellistä halveksuntaa ja epäluottamusta lähimpiä ihmisiä kohtaan kun kiellät näiltä osallistumisen lastesi hoitoon. Kun tulet (huom: kun) tarvitsemaan apua jostain syystä (sairaus, onnettomuus, synnytys, pitkä sairaalassaolo tms), mieti onko kukaan enää valmis sinua auttamaan?

 

Voih ja taas yksi lapsi tulossa ottamaan osaa juhliin joissa äidin pää on vaan niin sekaisin...

Ap, tuota ei kutsuta rakkaudeksin vaan sairaalloiseksi omistushaluisuudeksi. Lapset ovat eri ihmisiä kuin sinä, erillisiä olentoja sinusta.

Miltäs mahtaisi sinusta tuntua jos miehesi alkaisi samanlaiseksi kuin sinä? Sanoisi että sinä et saa tavata ketään ulkopuolista tai viettää aikaa heidän kanssaa "koska rakastaa sinua niin paljon ettei halua antaa muiden olla kanssasi?

 

Olet liian riippuvainen lapsistasi. Liiallinen omistushalu ja tukahduttaminen ei ole tervettä rakkautta. Tuo tekee hallaa lastesi ihmissuhteille, kun he eivät pysty luomaan hyvää kiintymyssuhdetta isäänsä ja muihin läheisiin. Hae apua perheneuvolasta tai jostain. Tiedätkö, mistä tuo voisi johtua? Onko sinulle tapahtunut jotain ikäviä asioita lapsuudessasi? Millainen oli oma äitisuhteesi?

 

Että tällainen provo tällä kertaa. Kesäloma käynyt liian pitkäksi kirjoittajalla?

 

Porvoosta taitaa kajahtaa taas.

Mutta onhan niitä äitejä, joilla on lapsiinsa jonkinmoinen sairas riippuvuussuhde.