En halua enää olla kummi lapselle, mitä tehdä?

No ole kummina ja tuki & turva lapselle jos tulevaisuudessa hänen elämäänsä vaikuttaa huonolla tavalla nuo idiootit vanhemmat? =)
Mikä sen parempaa kuin olla paikalla kun LAPSI kummia tarvitsee, ei kummit vanhempia varten olekaan

Toisaalta kyllä tekisi mieli seurata miten tilanne kehittyy, mutta en oikein halua katsoa taas sitten vierestä asioita kun tekee niin pahaa. Jospa vaan odottelis että lapsen vanhemmat aikuistuvat oikeasti ja pysyisi taka-alalla kuten täällä joku oli tehnyt. Olisi kuitenkin yhteydessä lapseen sitten kun tämä jotain jo ymmärtää... Hmm. Täytyy kuitenkin tarkkaan miettiä. Isoja juttuja.

Niin on, mä kannatan tuota tapaa kuitenkin. Saako kysyä, miten ne vanhemmat on järkyttäviä ihmisiä, niinkuin aloituksessa kuvaat?

 

Niin vähän ajattelin... Harmittaa vaan, kun olemme niin tunnollisia ihmisiä ja käytöstapoihimme ei kuulu sanoa ihmisille suoraan mitä ajattelemme heistä ja etenkin heidän käytöksestään.

Voiko vanhemmat ottaa lapselle uudet kummit jossakin vaiheessa? Muistan joskus kuulleeni jonkun tulleen noin 5-vuotiaalle lapselle kummiksi, mutta hänet taidettiinkin kastaa kirkkoon vasta sitten 5-vuotiaana.

Meillä on otettu vanhemmalla pojalle uusi kummi pojan olleessa 6v. Ei siis mitään sen kummempaa kuin että kirkon kirjoihin merkitään uusi kummi ja saattaa olla että vanhemmat joutuvat keskustelemaan hieman asiasta papin kanssa...siis että miksi kummeja lisää jne.

Niin jotain tällaista mä ajattelin, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Ei se saa olla pakkopullaa kaikille osapuolille, se ei ole enää mun mielestä lapsen etujen mukaista.

niin onhan toi yks vaihtoehto tietysti. Miten se on kaikille osapuolille pakkopullaa? Okei teidän välit ei toimi ja sä lupasit lähtee heikkona hetkenäs kummiks ku selkis ettei niillä liikaa tarjokkaita ole. Onks noi ne syyt?

Emme olleet tunteneet näiden ihmisten kanssa kovinkaan kauan aikaa kun kysyivät. Mutta klassinen tarina - olemme tulleet tutuiksi. Tulemme vanhempien kanssa toimeen omilla sosiaalisilla taidoillamme, mutta emme hyväksy heidän kasvatusmenetelmiään (mielestäni hyvin kyseenalaisia) ja käytöstapojaan (jälkimmäisiä kun ei ole ollenkaan). Olemme vain liian erilaisia ihmisiä, eikä kummiuttamme arvosteta heidänkään puoleltaan ollenkaan, joten ...?

 

mitä ne kasvatusmenetelmät on?? Jos siinä porukassa on jotain tuollaista niin kyl se lapsi tarvii normaalin ja järkevän ihmisen jossain vaiheessa tuekseen. Itse mietin tosi tarkkaan silloin kun kummiksi ryhdyin kun lapsen perheen tiesin ja heidän ongelmat ja olen ajatellut niin pitkälle, että jos tarve vaatii tyttö voi muuttaa meille asumaan. En voi ummistaa silmiäni jos näen tai kuulen jotain epäilyttävää. Et suojelemaan sitä perhettä en ole ryhtynyt, mutta sitä tyttöä kyllä.

 

Mulla on kans kummipoika ja hänen vanhempansa olivat ennen yhdet parhaista kamuista...no pojan isään meni suhteet kun he erosivat pojan äidin kanssa. Ja nyt kun pojan äiti löysi uuden ja minä sain oman lapsen niin eipä ole äitiä paljookaan kiinnostanut minun yhteyden otot. Olen yrittänyt käydä, mut olen tervetullut vain silloin kun hän tarvitsee hoitajaa...On luvannut tulla pojan kanssa käymään koko kesän , mut ei vaan ole näkyny ei kuulunu...
yhteydenotto on siis vain yksipuolista (minun) ja sekin on turhaa yleensä...
Kummipoikaani kyl muistan aina merkkipäivinä lahjalla ja muutenkin tuliaisia tuon jos reissaan ja joskus käyn sen hakemassa ulos jolloin hengaillaan puistossa tai käydään kattoo laivoja(sen mieli puuhaa)
Mietin vaaan et toimiiko tää pitemmän päälle ja muistaako sit isona poikana kuumitätiään

 

No ole kummina ja tuki & turva lapselle jos tulevaisuudessa hänen elämäänsä vaikuttaa huonolla tavalla nuo idiootit vanhemmat? =)
Mikä sen parempaa kuin olla paikalla kun LAPSI kummia tarvitsee, ei kummit vanhempia varten olekaan

Toisaalta kyllä tekisi mieli seurata miten tilanne kehittyy, mutta en oikein halua katsoa taas sitten vierestä asioita kun tekee niin pahaa. Jospa vaan odottelis että lapsen vanhemmat aikuistuvat oikeasti ja pysyisi taka-alalla kuten täällä joku oli tehnyt. Olisi kuitenkin yhteydessä lapseen sitten kun tämä jotain jo ymmärtää... Hmm. Täytyy kuitenkin tarkkaan miettiä. Isoja juttuja.

mitä ne vanhemmat sit tekee joka saa sut ns voimaan pahoin ?

 

Jos vanhempien kanssa ei toimeen tule,niin mitä sitten?Kummina ootte kummilapselle,yhteyttä voi pitää ilman vanhempiakin.Kumminhommiin ei tule ryhtyä säälistä tai heikkona hetkenä.

Meillä 2 kummityttöä,vaikka mikä eteen tulis vanhempien kanssa niin tyttöä ei unohdettais koskaan.Monelle lapselle kummi on se tärkein vanhempien jälkeen.

 

mitä ne kasvatusmenetelmät on?? Jos siinä porukassa on jotain tuollaista niin kyl se lapsi tarvii normaalin ja järkevän ihmisen jossain vaiheessa tuekseen. Itse mietin tosi tarkkaan silloin kun kummiksi ryhdyin kun lapsen perheen tiesin ja heidän ongelmat ja olen ajatellut niin pitkälle, että jos tarve vaatii tyttö voi muuttaa meille asumaan. En voi ummistaa silmiäni jos näen tai kuulen jotain epäilyttävää. Et suojelemaan sitä perhettä en ole ryhtynyt, mutta sitä tyttöä kyllä.

Tämä on juuri se sama asia, mitä mietin. Mutta en tiedä, onko mulla luonnetta tilanteen seuraamiseen. Eri asia olisi, jos nämä asuisivat lähellä, mutta kun välimatkaakin on vajaa 500 km ja ovat ainuita tuttuja sillä suunnalla.

Eivät siis ole mitään väkivaltaisia, mutta näkyy että on hermot todella tiukassa ja jättävät lapsen yksin huutamaan paniikinomaista itkua, kun kiistelevät siitä kumman vuoro on mennä lohduttamaan tai tekemään jotain kun eivät edes tiedä mitä tehdä. Vähän on kovakouraista meininkiä välillä hermojen mentyä ja ruokkivat miten sattuu. Turvallisuudesta ei välitetä, annetaan lapsen kolhia itseä surutta ja sitten nauravat päälle että "mitäs tyhmä menit sinne, oma vika". Kaikkea tälläistä, ehkä tätä suunsoittoa enemmän. Oli sellainenkin tilanne, että toinen vanhemmista heitti pallon päin lapsen naamaa ja parkuhan siitä tuli. Taas tuli kommenttia "miksi et idiootti ottanut kiinni".

 

Jos vanhempien kanssa ei toimeen tule,niin mitä sitten?Kummina ootte kummilapselle,yhteyttä voi pitää ilman vanhempiakin.Kumminhommiin ei tule ryhtyä säälistä tai heikkona hetkenä.

Meillä 2 kummityttöä,vaikka mikä eteen tulis vanhempien kanssa niin tyttöä ei unohdettais koskaan.Monelle lapselle kummi on se tärkein vanhempien jälkeen.

Tämä oli meillä neljäs kummilapsi.

 

En lukenut kaikkea,mitä tähän kirjoitettu.
Mutta kyllähän se kummilapsi kasvaa ja silloin siihen voi olla yhteydessä ilman niitä vanhempia.

Olosuhteiden takia itse tutustuin kummityttööni paremmin vasta, kun oli isompi, melkein teini.
Ja on tosi kiva olla kummitäti kivalle kummitytölle, joka nyt jo 25-vuotias.

 

Kiva et ootte suostunut tyhmyyttänne ja nyt lapsi menettää yhden kummin vaan koska teitä ei enää nappaa.

 

Mulla on kans kummipoika ja hänen vanhempansa olivat ennen yhdet parhaista kamuista...no pojan isään meni suhteet kun he erosivat pojan äidin kanssa. Ja nyt kun pojan äiti löysi uuden ja minä sain oman lapsen niin eipä ole äitiä paljookaan kiinnostanut minun yhteyden otot. Olen yrittänyt käydä, mut olen tervetullut vain silloin kun hän tarvitsee hoitajaa...On luvannut tulla pojan kanssa käymään koko kesän , mut ei vaan ole näkyny ei kuulunu...
yhteydenotto on siis vain yksipuolista (minun) ja sekin on turhaa yleensä...
Kummipoikaani kyl muistan aina merkkipäivinä lahjalla ja muutenkin tuliaisia tuon jos reissaan ja joskus käyn sen hakemassa ulos jolloin hengaillaan puistossa tai käydään kattoo laivoja(sen mieli puuhaa)
Mietin vaaan et toimiiko tää pitemmän päälle ja muistaako sit isona poikana kuumitätiään

Hui, ihmisiä on moneen junaan. Ärsyttää just tuollainen välinpitämättömyys ja oman navan tuijottelu. Näillekin kun ollaan jotain tuliaista ja lahjaa viety, niin ei vanhemmat edes kiitä. Meille antoivat tämän miehen työpaikaltaan saaman joululahjan, kun saatiin oma lapsi. Oli firman logot ja kaikki...

Uskoisin, että pojalla on jo sen verran ikää että ymmärtää jotakin ja selvä suhde on varmasti jo syntynyt, joten ei varmasti sinua unohda vanhempanakaan. Parhaat muistot syntyvät lapsuudessa.

 

Jos vanhempien kanssa ei toimeen tule,niin mitä sitten?Kummina ootte kummilapselle,yhteyttä voi pitää ilman vanhempiakin.Kumminhommiin ei tule ryhtyä säälistä tai heikkona hetkenä.

Meillä 2 kummityttöä,vaikka mikä eteen tulis vanhempien kanssa niin tyttöä ei unohdettais koskaan.Monelle lapselle kummi on se tärkein vanhempien jälkeen.

Tämä oli meillä neljäs kummilapsi.

Laskeeko sitten kummilasten arvo mitä enemmän niitä on?Luultavammin meilläkin tulee olemaan kummilapsia enemmän,kunhan sisarrukset rupee lisäntymään Mutta siis,kaikki saman arvoisia,oli miten monta tahansa..vanhemmista välittämättä.

Mielestäni..jos vanhemmilla ongelmia niin sitä enemmän on tarvetta kummeille.

 

Kiva et ootte suostunut tyhmyyttänne ja nyt lapsi menettää yhden kummin vaan koska teitä ei enää nappaa.

Säälin saa lahjaksi, kateus täytyy ansaita.

 

Jos vanhempien kanssa ei toimeen tule,niin mitä sitten?Kummina ootte kummilapselle,yhteyttä voi pitää ilman vanhempiakin.Kumminhommiin ei tule ryhtyä säälistä tai heikkona hetkenä.

Meillä 2 kummityttöä,vaikka mikä eteen tulis vanhempien kanssa niin tyttöä ei unohdettais koskaan.Monelle lapselle kummi on se tärkein vanhempien jälkeen.

Tämä oli meillä neljäs kummilapsi.

Laskeeko sitten kummilasten arvo mitä enemmän niitä on?Luultavammin meilläkin tulee olemaan kummilapsia enemmän,kunhan sisarrukset rupee lisäntymään Mutta siis,kaikki saman arvoisia,oli miten monta tahansa..vanhemmista välittämättä.

Mielestäni..jos vanhemmilla ongelmia niin sitä enemmän on tarvetta kummeille.

Niin että on joku ihminen, joka voi soittaa sossut paikalle?

 

Jos vanhempien kanssa ei toimeen tule,niin mitä sitten?Kummina ootte kummilapselle,yhteyttä voi pitää ilman vanhempiakin.Kumminhommiin ei tule ryhtyä säälistä tai heikkona hetkenä.

Meillä 2 kummityttöä,vaikka mikä eteen tulis vanhempien kanssa niin tyttöä ei unohdettais koskaan.Monelle lapselle kummi on se tärkein vanhempien jälkeen.

Tämä oli meillä neljäs kummilapsi.

Laskeeko sitten kummilasten arvo mitä enemmän niitä on?Luultavammin meilläkin tulee olemaan kummilapsia enemmän,kunhan sisarrukset rupee lisäntymään Mutta siis,kaikki saman arvoisia,oli miten monta tahansa..vanhemmista välittämättä.

Mielestäni..jos vanhemmilla ongelmia niin sitä enemmän on tarvetta kummeille.

Niin että on joku ihminen, joka voi soittaa sossut paikalle?

Miks mä sossun akkoja paikalle soittaisin??Olisin läsnä kummimuksulle,kuuntelisin ja auttaisin minkä voisin.Siihen mitää sossun akkoja tarvita.

 

Minulla oli aikanaan kai 5 kummia, joista yksi jopa teki minut perinnöttömäksi, mutta ei se ole haitannut elämääni pätkääkään! Parasta kummiudessa on ollut se, että ne ihmiset, jotka kerran tulivat - kun lapsella on pakko olla ne kummit - valituiksi, ovat voineet irtautua pestistään juuri silloin, kun on alkanut tympiä koko touhu.

Miksi sulle, ap. on niin hirveän tärkeää korostaa itseäsi...

 

Hei! Minulla on hieman sama tilanne, minut on valittu kummiksi myös. Mietin vain, mitä vastuuta tuo oikeastaan tuo mukanaan? Sylikummillahan on vastuu, mutta entä sivukummin tehtävät? Tuli tilanne, vanhemmilla loppui kai vaihtoehdot kesken ja lyhyen soiton aikana olin jo harkitsematta suostunut. Milloin on myöhäistä peruuttaa, ristiäisten jälkeen?

 

On aivan uskomatonta, että kummiudesta ei pääse virallisesti eroon. Onkohan mikään muu dokumentti, johon joskus nimensä lykkää, yhtä peruuttamaton kuin kummiksi lupautuminen? Lopullista kuin kuolema... Minun tapauksessani olisi lapsenkin etu, että en roikkuisi enää edes nimellisesti kummina. Välit voivat olla oikeasti huonot, riippumatta onko lapsi ihana vai ei. Jos nimeään ei saa poistettua kummilistasta, sitten sitä kanssa on aina kummi, pitipä yhteyttä tai ei. Enää en suostu kenellekään kummiksi. Tämä joustamattomuus srk:n taholta on ainoa syy, mikä laittaa harkitsemaan kirkosta eroamista, ihan protestiksi!

 

Minä täytän kohta 39 ja edelleen mun kummit minua muistavat, joten aina se kummius ei pääty eti kun siitä vaan irti pästään.
Minä vierailen lapsieni kanssa heidän luona ja esim uudetvuodet juhlitaan heidän luona ja musta on jotenkin hellyyttävää kun viimekin vuonna sain heiltä synttärilahjan jossa oli koko perheelle omat muumi-käsipyyhkeet

Joskus mulle työnnetään 10 euroa taskuun jne jne
Aina on semoista jälkkäriä tarjolla mistä tietävät mun lasten tykkäävän ihan hirmuisesti.

 

Minulla oli aikanaan kai 5 kummia, joista yksi jopa teki minut perinnöttömäksi, mutta ei se ole haitannut elämääni pätkääkään! Parasta kummiudessa on ollut se, että ne ihmiset, jotka kerran tulivat - kun lapsella on pakko olla ne kummit - valituiksi, ovat voineet irtautua pestistään juuri silloin, kun on alkanut tympiä koko touhu.

Miksi sulle, ap. on niin hirveän tärkeää korostaa itseäsi...

Siis nyt on menny tällä kirjottajalla pikkusen asiat sekasin. Se, että joku on sun kummi ei tarkota millään tapaa, että olisit oikeutettu perintöön. Itse en näe kummiutta niin erikoisena juttuna, voipi johtua siitä, että omasta kummistani en ole kuullut useisiin vuosiin (pahasti alkoholisoitunut) siskoni kummit myös aivan samanlaisia, heitäkään ei ole näkynyt tai kuulunut moniin moniin vuosiin, joten en itse näe sitä niin kummallisena, jos välit kummeihin jää. Eiköhän se lapsi pärjää varsin mainiosti vaikka kummi ei pitäisi yhteyttä. Itse en tunne ketään jolle kummi olisi jotenkin erityisen tärke ihminen.