turhuuksien turhuus
en todellakaan kaipaa moraalisaarnoja.. mutta jos joku olisi ollut vastaavassa tilanteessa. eli homma on näin, että miehen kans oltu yli 7v yhdessä, välillä ylä ja alamäkiä. miehellä jotain pettämistä ollut mistä menty yli jne. on aika meneväinen ja vähän itsekäs luonteeltaan mutta hyviä puolia löytyy paljon ja rakastan häntä. varsinainen ongelma on se, että sekoan kohta läheisyydenpuutteesta!!! olen miehelle monta monta monta kertaa itkien pyytänyt että halaisi ja hellisi, mutta ei ei mitään!!!! tiedän että osaa kyllä, lapsiakin lohduttaa jne joten ei ole taidon puutteesta kiinni.. joka yö menen nukkumaan toivoen että mies hetkeksi laittaisi kädet ympärilleni ja vaikka sanoisi hyvää yötä. olisin tuosta ikionnellinen!!! viime yönä yritin mennä hänen peiton alle, lähelle... johon mies äkäisesti murahti haluavansa nukkua rauhassa. oikeasti nyt tuntuu siltä että jos en saa mitään hellyyttä teen jotain typerää :_(