En enää usko parisuhteeseen

[Vuodatus]

Luulin löytäneeni hyvän miehen, meillä oli aina mukavaa yhdessä ja intohimoa riitti. Sanoi rakastavansa minua. Sitten hän vain ilmoitti minulle, ettei enää halua nähdä eikä näe meillä tulevaisuutta. Jos en olisi tutustunut koko tyyppiin, olisin säästynyt taas kerran vähemmällä. En jaksa tätä enää. En jaksa miehiä. Annoin hänelle itsestäni kaiken, näytin millainen olen ja millainen perheeni on, yritin kohdella häntä kuin kukkaa kämmenellä. Olen alle 25-vuotias, ja usko siihen että saisin joskus hyvän miehen ja perheen on mennyt... en odota elämältä enää mitään annettavaa.

 

[Mangopepe]

Niinhän se menee, että suurin v****us tulee, kun on olo kuin oravalla talvena huomatessaan kävyn jäätyneen. Toisin sanoen jos ei heru tarpeeksi lempeä, ei sitä päätänsä viitsi seinään loputtomiin hakata.

Faktaa on, että vaikka naisesta tuntuu, että intohimoa riittää, se ei välttämättä toisesta osapuolesta siltä tunnu. Esim. ei siitä paljoa mitään saa, jos toinen vain lahnana makoilee tms.

Esim. Islamilaisten liitot kestää juuri siksi, kun naisen on oltava se palvelija ja levittää sillon kun miehestä tuntuu siltä. Suurin osa kariutuneista liitoista lähipiirissäni on juurikin lähtöisin "rakkauden" hiipumisesta, joka aiheutuu miehen aivojen turhautumisesta seksin puutteeseen. Pitempiaikaiset "päänsäryt" pidemmän päälle aiheuttavat sen, että aidan takana ruoho näyttää entistä vihreämmältä.

Ennenvanhaanhan kun mies tuli töistä niin ei siinä ollut työn määrästä uupunutta vaimoa odottamassa, vaan ruoka oli pöydässä jne. Feministit vaan jauhavat naisten oikeuksista ym, mutta fakta on, että miehet tarvitsevat seksiä pitääkseen tunteensa elossa. Hyvää sellaista.

Toisekseen on tullut huomattua, että parisuhteessa jotkut naiset "rupsahtaa", ei viitsi enää tehdä ulkonäölleen mitään, muulloin kuin kavereiden kanssa kuppilaan mennessä. Juurikin YH- äideissä huomaa, että ei siinä mies paljoa paina, tottakai lapset ovat etusijalla. Riittämättömyyden tunne sekä se, että ei saa tarpeeksi huomiota osakseen, aiheuttaa pakoreaktion.

 

[Mies_82]

Luulin löytäneeni hyvän miehen, meillä oli aina mukavaa yhdessä ja intohimoa riitti. Sanoi rakastavansa minua. Sitten hän vain ilmoitti minulle, ettei enää halua nähdä eikä näe meillä tulevaisuutta. Jos en olisi tutustunut koko tyyppiin, olisin säästynyt taas kerran vähemmällä. En jaksa tätä enää. En jaksa miehiä. Annoin hänelle itsestäni kaiken, näytin millainen olen ja millainen perheeni on, yritin kohdella häntä kuin kukkaa kämmenellä. Olen alle 25-vuotias, ja usko siihen että saisin joskus hyvän miehen ja perheen on mennyt... en odota elämältä enää mitään annettavaa.

Oletpas aikaisin luovuttanut. En tiedä mitkä kriteerit sinulla on, mutta jos et aivan kohtuuttomia odota ja et luovuta, niin varmasti löydät vielä.

Et kertonut, kuinka kauan olitte yhdessä. Veikkaisin, että ette kovin kauan, koska puhuit intohimon riittämisestä. Sellaisille liian pian tulleille rakkauden tunnustuksille voit viitata kintaalla. Kunhan ne alun hormonihuurut alkavat laimenemaan muutaman kuukauden jälkeen, niin sitten vasta näkee paremmin suhteen kestämisen.

Parisuhteissa on aina riskejä. Niitä et voi neuvotella pois tai poistaa pelkästään omalla käytökselläsi. Seuraavakin ja sitä seuraava voi sinut jättää, mutta sekään ei olisi toivottomuuden merkki. Mieti mitä oikeasti haluat mieheltä ja yritä löytää sellainen, joka on sitä jo valmiiksi. Älä ole niitä naisia, jotka yrittävät omalla käytöksellään "parantaa" miehen. Siitä ei tule yhtään mitään.

 

[alkuperäinen]

Miehet kiinnostuvat minusta baarissa ulkonäköni takia, luonteet taas ei välttämättä mene yksiin. Netti treffit taas voivat olla ihan mitä tahansa- ihmiset eivät ole yleensä sitä mitä väittävät olevansa. En vaadi mitään mahdottomia, tavallista miestä vain. Miestä, jonka kanssa on hyvä olla ja jakaa arkea.

 

[modeemiX]

Olet vielä nuori, joten jos etsit miestä ikäisistäsi miehistä, niin he eivät ole vielä valmiita sitoutumaan. Tosi moni tuon ikäinen on vielä enemmän kiinnostunut kavereistaan, työstään/opiskelustaan, autoista, tietokoneesta tms. Nuoret miehet eivät osaa välttämättä vielä arvostaa sitä, mihin kaikkeen naisesta oikein on.

 

[Heh!!!]

Luulin löytäneeni hyvän miehen, ...Annoin hänelle itsestäni kaiken, näytin millainen olen ja millainen perheeni on...

Johtuisikohan juuri tuosta?

 

[alkuperäinen]

Luulin löytäneeni hyvän miehen, ...Annoin hänelle itsestäni kaiken, näytin millainen olen ja millainen perheeni on...

Johtuisikohan juuri tuosta?

Eli? Minun ei olisi pitänyt olla oma itseni? Olisi pitänyt olla jotain muuta kuin olen?

 

[Miehensapalvoma]

Mina olen nainen ja vaittaisin etta varmasti tuo Mangopepen kirjoitus on suurella osin tottakin.... Kun menin naimisiin niin vanha aitini minulle antoi neuvoksi, etta ala tytto hyva koskaan risti jalkojasi kun mies seksia kaipaa.... ja sita neuvoa olen uskolllisesti noudattanut ja suhde toimii todellakin erinomaisesti ja intohimoa ja tunnetta ja laheisyytta ja huomioonottamista riittaa miehen taholta yllin kyllin ja koskaan ei tarvitse edes pohtia etta olisiko mahdollista etta mies kiinnostuisi vieraista. Mieheni on itsekin sanonut, etta ei han sentaan tyhma ole, miksi han riskeeraisi kaiken sen upean ja hyvan mita hanella on, hetken huvilla. Han suorastaan palvoo minua. Ja on muuten komea, varakas, alykas ja fiksu mies, joka kohtelee minua kuin jumalatarta. Mutta tietysti minun taytyy laittaa korteni kekoon, eli seksia meilla harrastetaan joka paiva vahintaan kaksi kertaa (aamuisin/lounasaikaan ja iltaisin/oisin). Mutta mitas tuosta, minustakin se on kivaa ja jos joskus ei huvittaisi, niin kun vaan rupeaa hommiin niin vahan ajan paasta jo huvittaa itseakin. Ja nain ei edes paakaan sarje koskaan

 

[Miehensapalvoma]

Lisays edelliseen viela:

Ja koskaan ei auta unohtaa pitaa huolta itsestaan, vaan omasta ulkonaostaan kannattaa huolehtia ja antaa naisellisuuden tulla esiin. Miehet todellakin saattavat olla hieman alkukantaisia taman asian suhteen, mutta jos se on niin, niin meidan naisten ei auta kuin hyvaksya ja oppia elamaan sen kanssa ja panna oma kortemme kekoon asian suhteen.

Ja sanonpa etta itse en ole edes mikaan missi-tyyppinen nainen, vaan sellainen persoonallisella tavalla nayttavan nakoinen nainen. Kun huolehdit naista miehen perustarpeista (tarpeeksi seksia ja silmaa miellyttava nainen) niin sen jalkeen voit olla ihan rauhassa sellainen kuin olet, oma itsesi siis, kun mies yksinkertaisesti palvoo maata jalkojesi alla ja on valmis tekemaan mita tahansa eteesi.

Mina olen ollut jo lahes 10 vuotta naimisissa ja mina olen meista se joka liikkuu enemman tyonsa puolesta ja tekee enemman toita, mutta tiedatteko tuo minun macho mieheni esim. hoitaa kodin kokonaan ja kokkaakin viela. Mina keskityn lapsen hoitoon puoliksi mieheni kanssa, teen pidempaa paivaa toissa ja viihdytan miestani ja nautin vapaa-ajasta yhdessa mieheni ja perheemme kanssa. Ja koko perhe voi hyvin

 

[tasavertainen]

Alistaa voi myös ylistämällä, kuten moni tietää.

 

[tiedetään]

Alistaa voi myös ylistämällä, kuten moni tietää.

Niin tehdään monella työpaikalla. Kehumalla ja lipevyydellä ihminen saadaan rehkimään itsensä väsyksiin.

 

[niinno...]

Aina voi ruikuttaa ja rypeä itsesäälissä kun on onnistunut taas löytämään miehen joka ottaa ja jättää, mutta ei se mitään auta. Pitää vain jatkaa elämää.

Mulle noita paskiaisia on osunut kohdalle enemmän kuin tarpeeksi, aina sai pettyä, mutta vuosi sitten tapasin miehen joka on kaikkea mitä olen koskaan toivonut, ja yhdessä ollaan edelleen.

Ei saa olla noiden miestenkään suhteen liian sinisilmäinen, ja esim. parin kuukauden tuttavuuden jälkeen ei todellakaan tunne vielä sitä toista, ja tiedä että mitä aivoituksia sen päässä liikkuu.

Ei saa koskaan luottaa kehenkään muuta kuin itseensä. Eikä heti olla suhteessa liian vakavasti ja päästää liian lähelle.

Ap. on kyllä aika nuori ja ehtii vielä löytää sen elämänsä miehen. On kuule olemassa meitä kolmekymppisiä, joille tuntuu, ettei ole ketään olemassa, ja vasta siinä kolmenkympin kieppeillä löytyy se tarpeeksi aikuinen, reilu ja luotettava mies, kuka on kanssasi tosissaan.

Ja pitääkö sitä jatkuvasti olla jonkun kanssa? Välillä tekee ihan hyvää olla yksin, ei saa olla väkisin koko aika hakemassa kumppania kun ei osaa olla yksin tai kun muillakin on.

Kai ap. tiedät, että baareista ja netistä et löydä muuta kuin kusipäisiä miehiä, varsinkaan mihinkään känniläisiin en suosittele koskemaan, eri asia on jos tyyppi on suhteellisen selvinpäin eikä ole mikään häntäheikki naistenmies.

 

[Hei Mangopepe]

Islamilaisten liitot kestää juuri siksi, kun naisen on oltava se palvelija ja levittää sillon kun miehestä tuntuu siltä.

Ootko ihan ulalla vai taysin pihalla? Islamilaisten liitot kestaa, koska nainen ei voi erota miehesta.

 

[alkuperäinen]

En vaan tiedä mitä teen väärin. Olin liian aikaisin liian tosissani ja näytin että välitin? Aina silloin, kun itse olen ollut silleen että "katellaan", on suhteesta tullut jotain. Silloin kun olen ollut tosissani ja näyttänyt sen, on mennyt pieleen. Etsin ehkä vääränlaisia miehiä? Miehet kiinnostuvat minusta ehkä ulkonäköni takia, vaikka minussa on paljon muutakin kuin ulkonäkö. En todellakaan ole mikään tuulitunneli tai sydämetön ihminen.Ei ole enää olemassa aitoja, hyväsydämisiä, rehellisiä, avoimia ihmisiä.Tai jos on, ne on varattuja tai ei muuten kemiat kohtaa. Kun vähän uskaltautuu olemaan optimisti, että sellainen ihminen vielä olisi niin jo taas viedään matto jalkojen alta..

 

[N75]

Nuo seksin merkitystä korostavat kirjoitukset tuntuvat melko oudoilta siihen nähden, että niin moni nainen kärsii seksinpuutteesta parisuhteessa. Olen aina pitänyt itsestäni huolta, olen objektiivisestikin arvioiden varsin viehättävä, näyttävä ja ollut innostunut seksistä oman kumppanin kanssa. Ihan mielelläni harrastaisin sitä päivittäin tai useita kertoja viikossa. Luonteessakaan ei ole vikaa vaan olen empaattinen, avulias ja ystävällinen. Tykkään hemmotella toista ruualla, paijaan ja olen aktiivinen keksimään yhteisiä kivoja asioita. Korkeasti koulutettu, fiksu ja menestynyt. Silti, kerta toisensa perään minut on jätetty puolen vuoden ihanan seurustelun jälkeen. Joka kerta mies on ollut alkuun ihan päästään sekaisin minusta ja halunnut vaikka mitä yhteiseltä tulevaisuudelta, mutta kylmennyt pikkuhiljaa fyysisesti ja henkisesti ja todennut sitten ettei tunnukaan siltä. Alkaa pikkuisen vituttaa, eivätkä tällaiset erinomaiset neuvot kyllä auta yhtään.

 

[alkuperäinen]

Nuo seksin merkitystä korostavat kirjoitukset tuntuvat melko oudoilta siihen nähden, että niin moni nainen kärsii seksinpuutteesta parisuhteessa. Olen aina pitänyt itsestäni huolta, olen objektiivisestikin arvioiden varsin viehättävä, näyttävä ja ollut innostunut seksistä oman kumppanin kanssa. Ihan mielelläni harrastaisin sitä päivittäin tai useita kertoja viikossa. Luonteessakaan ei ole vikaa vaan olen empaattinen, avulias ja ystävällinen. Tykkään hemmotella toista ruualla, paijaan ja olen aktiivinen keksimään yhteisiä kivoja asioita. Korkeasti koulutettu, fiksu ja menestynyt. Silti, kerta toisensa perään minut on jätetty puolen vuoden ihanan seurustelun jälkeen. Joka kerta mies on ollut alkuun ihan päästään sekaisin minusta ja halunnut vaikka mitä yhteiseltä tulevaisuudelta, mutta kylmennyt pikkuhiljaa fyysisesti ja henkisesti ja todennut sitten ettei tunnukaan siltä. Alkaa pikkuisen vituttaa, eivätkä tällaiset erinomaiset neuvot kyllä auta yhtään.

Juuri tuolta minustakin tuntuu.En ole aikaisemmin edes ollut seksuaalisesti kovin aktiivinen, mutta tässä viimeisimmässä halusin koko ajan ja mies halusi vielä enemmän. Pidin miehestä niin hyvää huolta kuin ikinä pystyin, kuin kukkaa kämmenellä, sekö ei sitten ollutkaan hyvä juttu? Olin miehen mielestä kaunis nainen ja halusin pitää huolta itsestäni. Kuitenkin tuli selväksi, että esim. meikkasin liikaa hänen mielestään.Eli täytyy olla kaunis mutta ei saa meikata... Eikö tämä ole kuitenkin sellainen asia joka on aika helposti korjattavissa? Mies oli aluksi todella kiinnostunut minusta ja sanoi rakastavansa, sitten ei yhtäkkiä enää kiinnostanutkaan kun ei enää tuntunut siltä. Mikä meni vikaan? Yritin liikaa ja toivoin että tästä tulisi jotain?

 

[Mies_82]

Jos yhdessä on oltu vasta joitakin kuukausia, niin ei varmasti kannata vielä olettaa suhteen kestävän vanhuuteen asti.

Siinä alussa on molemmilla jonkinlainen hullaantumisen kausi, jota en kyllä itse kutsu vielä rakkaudeksi. Siitä tullaan aina lopulta alas ja helposti erotaan, koska se "rakkaus" jostain syystä loppuikin. Kuvittelevat naivisti sen alun voimakkaan tunteen jatkuvan samanlaisena hamaan tulevaisuuteen asti.

Rakkaus tulee joskus myöhemmin. Sen jälkeen, kun suhde on jo asettunut ja on koettu hyviä ja huonoja kausia yhdessä. Siis eroamatta ja ongelmat ratkoen.

Toiset kiertelevät jatkuvasti näitä lyhyitä suhteita aina hakien sitä alun tunnetta ja pettyvät yhä uudelleen sen ns. rakkauden häviämiseen muutaman kuukauden jälkeen.

 

[Syödessä]

nälkä kasvaa. Jos antaa kaiken kerralla niin jossain vaiheessa loppuu. En halua tuomita koska itse olen samanlainen, kaiken mitä olen tehnyt olen aina tehnyt perheen takia ja jopa itseni välillä kokonaan unohtanut mutta eipä näytä riittävän vaan mulla vaimo ilmoitti että ei enään tunteita eikä haluja. Nyt sitten eletään yhdessä mutta vailla yhteiseloa. Unelmoin joskus että tapaisin sellaisen henkilön jota AP tai N75 kertoo olevansa. Ehkä ongelma vaan että sellaiset henkilöt on niin vaikea löytää ja yleensä kun löytää he ovat varattuja ja mennään ristiin. Jatka ihmeessä etsimistä, on meitä miehiä jotka sinustakin unelmoi täällä!

 

[Miehensapalvoma]

Mina luulen, etta naiset yleisesti ottaen melko usein tekevat sen virheen, etta kun mies on loytynyt, keskitytaan pelkastaan haneen ja yritetaan tehda kaikki miehen eteen ja hemmotella miesta, kuin mies olisi joku taivaan lahja (hyva mies toki onkin ihmeellinen tapaus, mutta ei silti kannata ruveta palvomaan maata hanen jalkojensa alla). Alkuun se on varmasti hullaantumista, eika rakastamista ja sitten pidemman paalle tulee se rakastaminen jos on tullakseen. Minun mielestani alkuun vaikka osoittaa tunteensa ja etta on hullaantunut ja ihastunut toiseen, ei pida unohtaa muuta elamaa, eika pida ruveta naisen liikaa hemmottelemaan miesta, antakaa miehen hoitaa se puoli ensimmaisen puolen vuoden ajan. Ja jos ei hemmottele niin se on hanen vikansa ja te naiset nauttikaa miehesta, mutta alkaa heti tarrautuko ja takertuko liikaa ja alkaa missaan nimessa anna elamanne ruveta pyorimaan pelkan miehen ymparilla. Antakaa miehen tehda toita teidan eteenne ja hanen keksia niita kivoja juttuja ja antakaa hanen joutua hieman odottamaan teidan tapaamistanne ja yhdessa oloa.

Minka eteen yleensa ihminen on valmis tekemaan enemman toita?
Jos saa haluamansa liian helposti, arvostaako sita samalla lailla kuin jotain sellaista, jonka eteen on hieman joutunut ponnistelemaankin? Ja jopa odottamaan etta siita paasee nauttimaan?
Miettikaa esim. hyvaa ruokaa... maistuuko se jokapaivainen kotiruoka samalta kuin se ruoka, jota saa vain jostain tietysta hyvasta ravintolasta ja jonne ei ole varaa ihan joka paiva menna? Ja hyva kattaus on kaiken A ja O ja tietysti miellyttava ilmapiiri ja etta tunnelma on erittain viihtyisa.

 

[lililiii]

On semmonen sanonta, että mitä huonommin naista kohtelee niin sitä rakastuneempi se on.. itse olen oikeasti todella kaunis nainen ja olen aika hankala luontoinen ja kuulemma dominoiva ja egoistinen... nyt ehkä hieman vähemmän kuin ennen, mutta mua ei ole ikinä yksikään mies jättänyt. Päin vastoin ruikuttavat perään vielä vuosien jälkeen vaikka jo naimisissa olen. Tämä ehkä kertoo jotain.

 

[plap]

Minulla vähän samat kokemukset kuin lililiiillä. Olen myös kaunis ja ulkonäöstäni ja kunnostani huolehtiva nainen. Olen myös suhteellisen hankalaluontoinen ja itsekäskin. Minuakaan ei ole kukaan koskaan jättänyt, vaan kauan sitten jättämät miehet itkevät vieläkin perääni. Myöskin minuun ihastutaan todella helposti ja monista miehistä olenkin saanut todellisia maanvaivoja.

 

[äärestä laitaan]

Siinä alussa on molemmilla jonkinlainen hullaantumisen kausi, jota en kyllä itse kutsu vielä rakkaudeksi. Siitä tullaan aina lopulta alas ja helposti erotaan, koska se "rakkaus" jostain syystä loppuikin. Kuvittelevat naivisti sen alun voimakkaan tunteen jatkuvan samanlaisena hamaan tulevaisuuteen asti.

Meidän "alkuhuuma" kesti yhdeksän vuotta. Se ei koskaan asettunut ja rauhoittunut ns. normaaliksi rakastamiseksi. Me erosimme. Ei sellaista intohimon ja huuman määrää kestä kukaan vuodesta toiseen, varsinkin kun ne tunteet heilahtelevat sinne ikävämpäänkin suuntaan yhtä lailla.

 

[blondimus]

sama homma täällä kuin iiii ja plap...itse olen määräilevä pirttihirmukin varmasti, itsestäni huolta pitävä ja meneväkin joskus, ikinä en ole itsekään jätetyksi tullut, vasta tekstienne jälkeen rupesin itsekin ajattelemaan, että mun paskamaisesta luonteestaniko se johtuu että ukot roikkuu helmassa?
toisaalta olen kyllä sitten erittäin lämminsydäminen ja tunteellinen ihminenkin, en pelkästään nalkuttava kotihirmu!
ja yksi huono puoli tässä mainittakoon, tykkään kyllä itsekin vähän rokimmista miehistä, en mistään kotinysväreistä, ja niitä "renttujahan" kerääntyy ympärille

 

[no]

Ehkä ne miehet mankuu kauniin ja itsekkään naisen perään sen vuoksi, että eivät ole ehtineet kohdata todellista arkea. Toisaalta taas mankuminen todistaa hyvin onnistuneesta valloituksesta ja hallinnasta.
Sitä vain en ymmärrä, että miksi pitää olla tietoisesti hankala ja jäädä loppupeleissä nuolemaan näppejään.

 

[alkuperäinen]

Niin, kun toinen ihminen jätetään yllättäen, sitä saattaa jäädä roikkumaan perään vuosikausiksi. Vaikka nainen olisi kuinka kaunis, kestääkö miehet oikeassa elämässä vaikealuontoista naista? Itsekin kyllä olen temperamenttinen, mutta kiltti.

Sanokaa te viisaammat, mistä sen tietää että on löytänyt sopivan kumppanin itselleen?

Minusta tuntui, että nyt olen löytänyt oikean miehen ja pidän sitä miestä niin hyvin kuin pystyn. Mutta nyt kun miettii joitakin asioita, niin eise ehkä ollutkaan niin täydellinen suhde tai mies. Esim. hän tarkkaili minua ja ulkonäköäni koko ajan. Olen hoikka nainen ja hän ilmoitti minulle, että parin kilon painonvaihtelut näkyy minussa heti ja se ei miellytä häntä- olisi pitänyt olla laihempi. Lisäksi en uskaltanut puhua hänelle asioista, esim. kerran minulla oli hätä tilanne jolloin olisin tarvinnut apua. En edes uskaltanut mainita hänelle siitä sanaakaan, vaan soitin entiselle poikaystävälle jonka tiedän voivani soittaa ja hän auttaa minua.