en enää jaksa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itken
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itken

Vieras
Last night I dreamed of you
Dream too perfect to be true
Together in a place where blossoms grew
And then I woke up next to you

Last night I dreamed of you
Inside my dream was not so new
The sun was shining and the sky was blue
And then I woke up next to you

Kuvitelmaa.en jaksa enää.tää on paskaa täyttä paskaa,nää paskat lääkkeet edes auta mitään yhtä hevon vittua.
 
tehtyt mieli jo vuoden tappaa ittensä.kokeilin lääkkeillä ja pirtulla ja sammuin kaverin sohvalle ja kerkesivät viedä vatta huuhteluun.en vaan jaksa.sisko nussi ukon kanssa ero tuli kaikki on paskaa.
 
Voin sanoo että itsemurha ei oo ratkasu.En tarkemmin selosta mutta eipä ole täälläkään aina hyvin mennyt.Sain älyttömästi voimaa uskonasioista ja rukoilemalla.Älä luovuta,kukaan läheisistäsi ei halua sitä.Ajattele heitä jos et itseäsi. :hug:
Kaikilla ihmisillä on joku tarkotus olla täällä maan päällä.
 
Kyllä se niin vaan on, että vaikka kaikki olis juuri nyt niin paskaa, niin ihan totta se ei sitä ole esim. vuoden päästä. Silloin ihmettelet että miten olenkin voinut ajatella noin... PÄivä paistaa oikeasti joskus risukasaankin, ja paskan määrä elämässä on vakio, eli seuraavaksi tulee jotakin hyvää...
 
Jos sisko ja ukko nussii. Ensinnäkin sun ukko on niin huono, ettei sen takia kannata itseään tappaa. Kannattaa etsiä ja varmasti löytyy parempi. Noin niljakkeita kun on harvassa. Toisekseen se siskokin on niin aivoton, ettei senkään takia kannata itseään tappaa. Siskoa ei voi etsiä uutta, mutta voi unohtaa sen olemassaolon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vautsivau:
Jos sisko ja ukko nussii. Ensinnäkin sun ukko on niin huono, ettei sen takia kannata itseään tappaa. Kannattaa etsiä ja varmasti löytyy parempi. Noin niljakkeita kun on harvassa. Toisekseen se siskokin on niin aivoton, ettei senkään takia kannata itseään tappaa. Siskoa ei voi etsiä uutta, mutta voi unohtaa sen olemassaolon.

Juu sisko tulee ovella vastaa,mies makaa sohvalla nukuksissa(juonut)
Menen sohvalle istumaan hänen viereensä,mies kehuu luullen mua siskokseni "tiesin että haluat vielä lisää" shokki on melkoinen kun tajuaa mun olevan siinä eikä systerin.Viha päissäni vetelen äijää pipoon sain kyllä takaisin mutta tuossa tilassa tuntunut missään,sain tietää että olivat pelehtineet jo pidempään.äitini kääntyy siskon puoleen,onhan hän aina ollut se läheisempi ja juorut kertova kersa.ja tuo on mun isosisko??32 vuotias huora!!
kaikki vaan on ollut yhtä paskaa ja toi itsari yritys oli kaiketi joku hätähuuto et mulla on paha olla..vaikka mitään apua mistää ole ollut,meinasin autolla vetää päin kallioo ja siinäkin epäonnistuin.eli en edes kykene itteäni päiviltä laskeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Taitasit tarvita jonkinlaista keskusteluapua/terapiaa

Eivät sentään yrittäny mihinkään "hoitoon" laittaa ton viina/lääkejutun jälkeen?

terapeutille sain ajan ja kävin siellä.mitään apua ollut.eikä noista lääkkeistä mitä tuupattiin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tehtyt mieli jo vuoden tappaa ittensä.kokeilin lääkkeillä ja pirtulla ja sammuin kaverin sohvalle ja kerkesivät viedä vatta huuhteluun.en vaan jaksa.sisko nussi ukon kanssa ero tuli kaikki on paskaa.

Voi sua, älä nyt itseäs yritä tappaa. Mä tiedän et susta tuntuu tosi pahalta. Mulla kans ero tulossa, ukko löys uuden...Vituttaa niin vitusti, mut mä tiedän et yks kaunis päivä tää paska loppuu ja mä voin olla onnellinen kun tuosta paskasta eroon pääsin.

Tsemppiä ja voimia...aikansa se ottaa, mut yks kaunis päivä elämä hymyilee, usko mua :hug:

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Taitasit tarvita jonkinlaista keskusteluapua/terapiaa

Eivät sentään yrittäny mihinkään "hoitoon" laittaa ton viina/lääkejutun jälkeen?

terapeutille sain ajan ja kävin siellä.mitään apua ollut.eikä noista lääkkeistä mitä tuupattiin..

No sitten lääkkeen vaihto!
Mikäs terapiassa mätti?
 
Se terapia taitaisi olla paikallaan, eikö lääkäri kirjoittanut lähetettä terapiaan sen itsari yrityksen jälkeen? Olisi ainakin pitänyt.
Sinun elämäsi on tällähetkellä helvettiä, mutta tarviiko jäädä tuleen makaamaan? Mieti mitä menetit? Pettävän kusipään? Siskon jonka älykkyys taitaa olla tasoa ameeba? Selkärangattoman äidin joka menee latvastalahon siskosi puolelle?
Oikeesti hei, et ole menettänyt mitään, tulevaisuutesi on paljon parempi jos vain itse haluat, jokainen meistä on vastuussa omasta onnellisuudestaan, niin sinäkin.
Mene terapiaan, hoida itsesi kuntoon ja aloita uusi elämä, sinä et tarvitse elämääsi ihmisiä jotka ovat valmiita sinut pahimmalla tavalla pettämään ja rikkomaan.
Vaikka olet nyt pohjalla niin sieltä on yksi suunta ja se on ylös päin, sinä et tiedä mikä sinua elämässä odottaa, eikö kannattaisi katsoa homma loppuun asti?
Jos vain haluat niin sinua odottaa parempi huominen, mutta se on sinusta itsestäsi kiinni.
Voimia! :hug:

Ja anteeksi jos sanani sinua satuttavat, minä olen ollut myös siellä pohjalla ja eräs ihminen sai kovilla mutta järkevillä sanoillaan minut tajuamaan että sinne pohjalle ei tarvitse jäädä vaan sieltä voi pienin askelin nousta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Taitasit tarvita jonkinlaista keskusteluapua/terapiaa

Eivät sentään yrittäny mihinkään "hoitoon" laittaa ton viina/lääkejutun jälkeen?

terapeutille sain ajan ja kävin siellä.mitään apua ollut.eikä noista lääkkeistä mitä tuupattiin..

No sitten lääkkeen vaihto!
Mikäs terapiassa mätti?

Lääkkeitä on kokeiltu kaiken moisia ja tunkeneet unilääkkeistä alkaen.ei ole normaalia kun ei nuku öisin kuin 3-4 tuntia ja kulkee haaamuna niin ne sanoivat.
Terapiassa tai kallonkutistajalla käydessä vaikka sä kuinka puhut ja puhut niin mitään mua ainakaan auttanut.mun elämä tähän 23vuoteen asti on ollut ihan paskaa.ei ole koulutusta,saanut äijiltä turpaan tai sitten ne on riidan tullen satuttaneet itteensä sillä keinoin koittaen satuttaa mua,yks kävi mun vanhempien päälle ja köytettynä oli illan meidän pihapuuhun.Joo ja älkää sanoko että mä kerään renttuja!en todellakaan,olen koittanut kattoo miehiä eri piireistä ja eriluontosia,alussa ne on ihania ja sit niihin tulee joku piru,kai sekin sitten musta johtuu vaikka kotona olen nätisti ja en juo seukatessa yms.perhe suhteista puhuessa isä on ollut väkivaltainen hullu mitä on juostu yöpaita päällä karkuun talvipakkasessa,nähnyt kuinka se on kuristanut äitiäs,ampunut haulikolla sisällä ynnä muuta,sisaruksiin välit on etäiset oon aina ollut niiden sylkykuppi jonka saa talloa jalkoihinsa,pikkuveli kuoli viinaan jonka kanssa olin läheinen.sukua ei ole kaikki viinaan kuolleet melkein.voisi luokitella ei mihinkään kuulumattomaan sakkiin mut,sielu on tuuliajolla ja levoton.
mutta elämä on niinkö sitä sanotaan?
 
Ootko koskaan ollut osastolla hoidossa?

Karua ja kurjaa on kyllä elämässäs ollut, ollaan vähän samassa veneessä

Kyllä se joku lääke auttaa, joku terapia tai löydät sen oikean ihmisen
Kun vaan jaksaisit ajatella päivän kerrallaan

Jonnekkin sun pitää saada tuosta pahasta olostas puhuttua


:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Le Pen:
Hyvä että jaksat kirjoitella tänne. Kirjoita lisää jos tuntuu helpottavan. Yritetään vastailla.

mä olen koko yön ja päivän tässä ollut ja koittanut miettiä jotain perkeleen ratkasua.jotain mikä helpoittas tän olon,sais tän kaiken tunteen loppumaan mitä mulla on sisällä.
en tiedä ymmärtääkö kukaan tätä tunnetta kun en pysty sitä itellenikään selittämään tai tekemään sille jotain että se loppuu,lakkaisi huutamasta sitä levottomuuttaan.
 
Meilläkin on isää juostu karkuun yöpaita päällä talvipakkasella. Äiti on täysi sadisti, isä kuristanut mua. Ja PALJON muuta. Veli- ja siskopuoli alkkiksia. Lapsuus yhtä helvettiä. Enkä oo "kuulunut" ikinä minnekään, aina on saanut pärjätä yksin.

Mutta jotenkin sitä on 31 vuoden ikään päästy ja edelleen uskon että asiat järjestyy ennen pitkää jotenkin. Ei muakaan terapia auttanut...paljoa ainakaan. Ite oon käsitellyt asioita parhaiten puhumalla ystäville. Taisin olla itekin aika rikki tuossa iässä...sulla nyt tietysti pahentaa asioita noin pahasti menneet suhteet.
En tiedä onko tästä apua, pintapuolinen raapaisu omiin kokemuksiini, mutta jos tästä mitään hyötyä on niin haluan vaan sanoa että aurinko paistaa risukasaankin. Se on itsestä kiinni, koko elämä on oppimista ja joskus niistä saa kalliisti maksaa mutta ainakin on kokemusta rikkaampi.

:hug: :hug: :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Le Pen:
Hyvä että jaksat kirjoitella tänne. Kirjoita lisää jos tuntuu helpottavan. Yritetään vastailla.

mä olen koko yön ja päivän tässä ollut ja koittanut miettiä jotain perkeleen ratkasua.jotain mikä helpoittas tän olon,sais tän kaiken tunteen loppumaan mitä mulla on sisällä.
en tiedä ymmärtääkö kukaan tätä tunnetta kun en pysty sitä itellenikään selittämään tai tekemään sille jotain että se loppuu,lakkaisi huutamasta sitä levottomuuttaan.

Joo, luulen että monikin meistä ymmärtää. Saatko unta?

 
Alkuperäinen kirjoittaja WcAnkka:
Meilläkin on isää juostu karkuun yöpaita päällä talvipakkasella. Äiti on täysi sadisti, isä kuristanut mua. Ja PALJON muuta. Veli- ja siskopuoli alkkiksia. Lapsuus yhtä helvettiä. Enkä oo "kuulunut" ikinä minnekään, aina on saanut pärjätä yksin.

Mutta jotenkin sitä on 31 vuoden ikään päästy ja edelleen uskon että asiat järjestyy ennen pitkää jotenkin. Ei muakaan terapia auttanut...paljoa ainakaan. Ite oon käsitellyt asioita parhaiten puhumalla ystäville. Taisin olla itekin aika rikki tuossa iässä...sulla nyt tietysti pahentaa asioita noin pahasti menneet suhteet.
En tiedä onko tästä apua, pintapuolinen raapaisu omiin kokemuksiini, mutta jos tästä mitään hyötyä on niin haluan vaan sanoa että aurinko paistaa risukasaankin. Se on itsestä kiinni, koko elämä on oppimista ja joskus niistä saa kalliisti maksaa mutta ainakin on kokemusta rikkaampi.

:hug: :hug: :hug:
sulla ollut samankaltaista.

joku kysyi olenko hoidossa ollut niin olin 2 viikkoa laitoksessa ja se olo siellä oli hirveää.ahdistuin vielä enemmän ja tunsin itseni sisään lukituksi.
mä olen kelannut elämääni edes takas,kaikkea sitä mitä mulle on tapahtunut lapsuudessa,nuoruudessa ja aikuisiällä.tavallaan se samakaava seurannut läpi elämän.teininä koulua käynyt kuin pakolla,kaverit tulivat ja menivät.koskaan kukaan ei pysähtynyt kysymään että mitä sulle kuuluu oikeasti?
muistan kun olin 16 mun mutsi eka kerran kun tulin kännissä oman mummon hautajaisiin ja sammuin sinne.joo noloa mutta viinaan kuollut mummo joka oli mulle vitun tärkee,mun elämän sisältö silloin kuoli.niin siis mun mutsi rupes et mä käytän aineita yms ja eka kertaa se yritti hyvittää ja tunkea itteensä läsnä olevaks mun elämään.liian myöhään koskaan en ole ollut läheinen enkä tule olemaan äitini kanssa.mä en voi sietää että vaikka isä hullu se et mutsi kasvatti meidät valehtelemaan ja peittämään asioita.tänä päivänäkin jos se sanoo päivää niin et tiedä tarkoittaako se huomenta,eli valehtelee mitä sylkisuuhun tuo ja aivan päivän selvistä asioista.
no joo kuhan vaan puran tätä tänne.ei se elämä ole aina ruusuilla tanssimista.

 
Tännehän sä voit purkaa, pääasia että johonkin. Ja mulle saa laittaa YV:tä jos haluaa jutella.
Kyllähän tuo menneisyys vaikuttaa siihen millaisia me ollaan, mutta sen voi kääntää voitoksi :hug:
 
Mulla kanssa oli lapsuus tuollaista helvettiä
Koulu meinas jäädä kesken, kun puhkes paniikkihäiriö

Kyllä sitä vaan välillä tulee kelattua elämää ja mietittyä, et mitä järkee tässä on oikein?
Kun kaikki melkein on menny jo vituiks, niin miten se muka paremmaks muuttus

Onks sulla lapsia? Tai kavereita, joiden kanssa jutustella?
 
Sulla on oikeus tuntea pyhää raivoa, mutta älä kohdista sitä itseesi. Sua kohtaan on tehty niin paljon pahaa, että pärjäät paremmin ilman tuommosia paskapäitä. Mä kihisen raivosta ku luen tuota sun kertomusta. Nyt otat semmoisen roolin, että elämä on teatteria, sä olet voittajien puolella ja siskosi sekä miehesi saavat ansionsa mukaan. Mä en henk.koht. olisi enää missään tekemisissä kummankaan petturin kanssa, mutta laittaisin omat asiani niin uskomattoman hyvälle mallille, että siinäpähän ihmettelisivät jos sattuisivat joltain yhteiseltä tutulta kuulemaan. Voimia sulle, olet kyllä saanut enemmän kantaaksesi kuin kenenkään kuuluisi :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja WcAnkka:
Meilläkin on isää juostu karkuun yöpaita päällä talvipakkasella. Äiti on täysi sadisti, isä kuristanut mua. Ja PALJON muuta. Veli- ja siskopuoli alkkiksia. Lapsuus yhtä helvettiä. Enkä oo "kuulunut" ikinä minnekään, aina on saanut pärjätä yksin.

Mutta jotenkin sitä on 31 vuoden ikään päästy ja edelleen uskon että asiat järjestyy ennen pitkää jotenkin. Ei muakaan terapia auttanut...paljoa ainakaan. Ite oon käsitellyt asioita parhaiten puhumalla ystäville. Taisin olla itekin aika rikki tuossa iässä...sulla nyt tietysti pahentaa asioita noin pahasti menneet suhteet.
En tiedä onko tästä apua, pintapuolinen raapaisu omiin kokemuksiini, mutta jos tästä mitään hyötyä on niin haluan vaan sanoa että aurinko paistaa risukasaankin. Se on itsestä kiinni, koko elämä on oppimista ja joskus niistä saa kalliisti maksaa mutta ainakin on kokemusta rikkaampi.

:hug: :hug: :hug:
sulla ollut samankaltaista.

joku kysyi olenko hoidossa ollut niin olin 2 viikkoa laitoksessa ja se olo siellä oli hirveää.ahdistuin vielä enemmän ja tunsin itseni sisään lukituksi.
mä olen kelannut elämääni edes takas,kaikkea sitä mitä mulle on tapahtunut lapsuudessa,nuoruudessa ja aikuisiällä.tavallaan se samakaava seurannut läpi elämän.teininä koulua käynyt kuin pakolla,kaverit tulivat ja menivät.koskaan kukaan ei pysähtynyt kysymään että mitä sulle kuuluu oikeasti?
muistan kun olin 16 mun mutsi eka kerran kun tulin kännissä oman mummon hautajaisiin ja sammuin sinne.joo noloa mutta viinaan kuollut mummo joka oli mulle vitun tärkee,mun elämän sisältö silloin kuoli.niin siis mun mutsi rupes et mä käytän aineita yms ja eka kertaa se yritti hyvittää ja tunkea itteensä läsnä olevaks mun elämään.liian myöhään koskaan en ole ollut läheinen enkä tule olemaan äitini kanssa.mä en voi sietää että vaikka isä hullu se et mutsi kasvatti meidät valehtelemaan ja peittämään asioita.tänä päivänäkin jos se sanoo päivää niin et tiedä tarkoittaako se huomenta,eli valehtelee mitä sylkisuuhun tuo ja aivan päivän selvistä asioista.
no joo kuhan vaan puran tätä tänne.ei se elämä ole aina ruusuilla tanssimista.

No joo. Jos on yksin eikä saa unta niin noita vanhojahan sitä tulee kelattua. Uskallatko käveleskellä ulkona, onko luontoa lähellä esim. metsäpolkua tai meren rantaa? Ootko muistanut syödä?

Yritä kelata vaan tätä päivää ja pitää huolta ittestäs. Laita kämppä kuntoon jos jaksat. Jos tulee mieleen jokin positiivinen juttu niin nappaa siitä heti kiinni ja kehitä eteenpäin.

 
kuka nyt tätä vitun paskaa elämää jaksaiskaa.. mul ei ooo lääkkeit vaik varmaa tarviisin oon oiha hajal kaikki o perseseest elämä o pelkkää saatanaa ja tuskaa mikä auttaa??
 

Yhteistyössä