Alkuperäinen kirjoittaja WcAnkka:
Meilläkin on isää juostu karkuun yöpaita päällä talvipakkasella. Äiti on täysi sadisti, isä kuristanut mua. Ja PALJON muuta. Veli- ja siskopuoli alkkiksia. Lapsuus yhtä helvettiä. Enkä oo "kuulunut" ikinä minnekään, aina on saanut pärjätä yksin.
Mutta jotenkin sitä on 31 vuoden ikään päästy ja edelleen uskon että asiat järjestyy ennen pitkää jotenkin. Ei muakaan terapia auttanut...paljoa ainakaan. Ite oon käsitellyt asioita parhaiten puhumalla ystäville. Taisin olla itekin aika rikki tuossa iässä...sulla nyt tietysti pahentaa asioita noin pahasti menneet suhteet.
En tiedä onko tästä apua, pintapuolinen raapaisu omiin kokemuksiini, mutta jos tästä mitään hyötyä on niin haluan vaan sanoa että aurinko paistaa risukasaankin. Se on itsestä kiinni, koko elämä on oppimista ja joskus niistä saa kalliisti maksaa mutta ainakin on kokemusta rikkaampi.
:hug: :hug: :hug:
sulla ollut samankaltaista.
joku kysyi olenko hoidossa ollut niin olin 2 viikkoa laitoksessa ja se olo siellä oli hirveää.ahdistuin vielä enemmän ja tunsin itseni sisään lukituksi.
mä olen kelannut elämääni edes takas,kaikkea sitä mitä mulle on tapahtunut lapsuudessa,nuoruudessa ja aikuisiällä.tavallaan se samakaava seurannut läpi elämän.teininä koulua käynyt kuin pakolla,kaverit tulivat ja menivät.koskaan kukaan ei pysähtynyt kysymään että mitä sulle kuuluu oikeasti?
muistan kun olin 16 mun mutsi eka kerran kun tulin kännissä oman mummon hautajaisiin ja sammuin sinne.joo noloa mutta viinaan kuollut mummo joka oli mulle vitun tärkee,mun elämän sisältö silloin kuoli.niin siis mun mutsi rupes et mä käytän aineita yms ja eka kertaa se yritti hyvittää ja tunkea itteensä läsnä olevaks mun elämään.liian myöhään koskaan en ole ollut läheinen enkä tule olemaan äitini kanssa.mä en voi sietää että vaikka isä hullu se et mutsi kasvatti meidät valehtelemaan ja peittämään asioita.tänä päivänäkin jos se sanoo päivää niin et tiedä tarkoittaako se huomenta,eli valehtelee mitä sylkisuuhun tuo ja aivan päivän selvistä asioista.
no joo kuhan vaan puran tätä tänne.ei se elämä ole aina ruusuilla tanssimista.