En enää haluaisi liikkua missään meidän taaperon kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuskastunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuskastunut äiti

Vieras
Olen kohta ihan epätoivoinen meidän taaperon kanssa. Itse olen rauhallinen, mutta lapseni (1 v 9kk) on todella vilkas tapaus. Aina tönii kaikkia, vie muitten lelut, huutaa jos ei saa haluamaansa, juoksee joka paikkaan, ei pelkää MITÄÄN.

Muut äidit katsovat mua ja lastani vihaisesti. Pari kertaa muitten lasten äidit on jopa töytäisseet kovakouraisesti lastani, kun lapseni on yrittänyt viedä toisten lasten leluja. Se tuntuu minusta todella pahalta. Lapseni ei ole tahallaan ilkeä, hän on vain niin pieni eikä oikein ymmärrä mitään. Tekisi mieli olla vaan jatkossa kotona, etten vaan pahoita kenenkään mieltä tai ettei lapseni kiusaisi ketään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuskastunut äiti:
Olen kohta ihan epätoivoinen meidän taaperon kanssa. Itse olen rauhallinen, mutta lapseni (1 v 9kk) on todella vilkas tapaus. Aina tönii kaikkia, vie muitten lelut, huutaa jos ei saa haluamaansa, juoksee joka paikkaan, ei pelkää MITÄÄN.

Muut äidit katsovat mua ja lastani vihaisesti. Pari kertaa muitten lasten äidit on jopa töytäisseet kovakouraisesti lastani, kun lapseni on yrittänyt viedä toisten lasten leluja. Se tuntuu minusta todella pahalta. Lapseni ei ole tahallaan ilkeä, hän on vain niin pieni eikä oikein ymmärrä mitään. Tekisi mieli olla vaan jatkossa kotona, etten vaan pahoita kenenkään mieltä tai ettei lapseni kiusaisi ketään.

Pitäisköhän sun kattoa vähän enemmän sen perään jos kerran on "niin pieni vielä eikä ymmärrä mitään"
 
pitäs varmaan keskittyä sitten lapsensa valvomiseen, että muiden ei tarvitse hoitaa sitä puolestasi?

ei sille mitään voi jos on vilkas, mutta sit pitää kattoo että ei muita satuta jne
 
Kerhossa tms voisi opetella ottamaan muita huomioon erilailla kun kotona, etenkin jos on ainoa lapsi? Samalla oppisi sosiaalista elämää muutenkin ja eskari esim olisi helpompi.
 
Lapsia on niin erilaisia, mutta eihän nuo opi olemaan muiden kanssa ja liikkumaan kodin ulkopuolella, jos eivät sitä pääse tekemään. Meidän nuorin on sangen vilkas ja välitön tapaus. Tuossa on se hyvä puoli, että hän kyllä ottaa tilansa, tutustuu helposti, omaksuu uusia asioita helposti, kertoo, jos joku huonosti, eikä juuri kärsi alakuloisuudesta tai pelokkuudesta. Eli joissain asioissa aika helppo lapsi :D
 
meillä on kanssa mitään pelkäämätön esikoinen.ei ole koskaan ketään vierastanut.eikä vastaan ole vielä tullut mikään mikä pelottais.ikää veijarilla on nyt kaksi.sai pikku veljen 1.5 vuotiaana ja on kyllä ihan hyvin mennyt jakeluun ettei toisen kädestä saa ottaa.
tönimistä oli meilläkin puistossa,ja koko ajan piti vahdata ettei töytäise ketään kumoon.jatkuvalla kieltämisellä on mennyt pikku hiljaa jakeluun ja osaa nyt leikkiä muiden kanssa ja vie pienemmillekkin leluja jos tiputtavat omansa.
teillä taitaa ymmärtää mutta ei tahdo.
 
Meidän kuopus oli aivan samallainen 1v 9kk iässä. Ei tehnyt mieli käydä tutussa perhekahvilassa tai edes omassa taloyhtiön pihassa leikkimässä, kun niin rasittavaa se jatkuva lapsen ohjaaminen ja kieltäminen oli.

Ainakin meillä tuo piirre lapsessa tuli ihan yllättäen vastaan, kun ennen sitä oli käyttäytynyt nätisti ja tuolla tutussa perhekahvilassakaan ei ollut koskaan moisia ongelmia kohdattu.

Tuo vaihe kesti aikansa, pitkältä se tuntui, vaikka tosi asiassa taisi kestää max. 1kk. Nyt on tasan 2-vuotias ja käyttäytyy taas nätisti. Toki joskus jotain pientä lelun ottamista saattaa tehdä, mutta ihan eri maata on kuin 1v 9kk iässä.

Ole sinnikäs ja ohjaa lasta mahd. paljon, kyllä hän oppii! Mutta jos päästät lapsen aina sieltä mistä aita on matalin niin sitten ei jatkossa ole hyvää tiedossa. Oman mielenrauhan säilyttämiseksi voita aivan hyvin vältelläkin nyt kerhoja ja muita, missä lapsia paljon. Sen sijaan pyydä lapsiperheellisiä kylään jne. Jolloin lapsen kontrollointi on helpompaa, kun vähemmän ihmisiä ympärillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuskastunut äiti:
Olen kohta ihan epätoivoinen meidän taaperon kanssa. Itse olen rauhallinen, mutta lapseni (1 v 9kk) on todella vilkas tapaus. Aina tönii kaikkia, vie muitten lelut, huutaa jos ei saa haluamaansa, juoksee joka paikkaan, ei pelkää MITÄÄN.

Muut äidit katsovat mua ja lastani vihaisesti. Pari kertaa muitten lasten äidit on jopa töytäisseet kovakouraisesti lastani, kun lapseni on yrittänyt viedä toisten lasten leluja. Se tuntuu minusta todella pahalta. Lapseni ei ole tahallaan ilkeä, hän on vain niin pieni eikä oikein ymmärrä mitään. Tekisi mieli olla vaan jatkossa kotona, etten vaan pahoita kenenkään mieltä tai ettei lapseni kiusaisi ketään.
Ei tossa ole muuta kuin kurin puutetta. KOMENNA sitä lasta ja vie vaikka väkisin pois tilanteesta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hän.:
Alkuperäinen kirjoittaja tuskastunut äiti:
Olen kohta ihan epätoivoinen meidän taaperon kanssa. Itse olen rauhallinen, mutta lapseni (1 v 9kk) on todella vilkas tapaus. Aina tönii kaikkia, vie muitten lelut, huutaa jos ei saa haluamaansa, juoksee joka paikkaan, ei pelkää MITÄÄN.

Muut äidit katsovat mua ja lastani vihaisesti. Pari kertaa muitten lasten äidit on jopa töytäisseet kovakouraisesti lastani, kun lapseni on yrittänyt viedä toisten lasten leluja. Se tuntuu minusta todella pahalta. Lapseni ei ole tahallaan ilkeä, hän on vain niin pieni eikä oikein ymmärrä mitään. Tekisi mieli olla vaan jatkossa kotona, etten vaan pahoita kenenkään mieltä tai ettei lapseni kiusaisi ketään.
Ei tossa ole muuta kuin kurin puutetta. KOMENNA sitä lasta ja vie vaikka väkisin pois tilanteesta.

Aina ei ole hyvä myöskään pakottamalla pakottaa. Kuria on monenlaista, hiljaista ja sitten kovaäänistä ja karua. Lapsia on erilaisia ja kaikkiin ei tehoa yksi ja ainoa keino.

Meillä Komentaminen vain lisäsi vettä myllyyn uhmaiässä - Toki kielletyt asiat pitää aina tehdä selväksi, mutta tapoja on monia.
 
Ollaan kyllä käyty paljon kerhoissa ja yritän joka kertaa opettaa lapselle, ettei tavaroita oteta toisten kädestä eikä muita tönitä. Ei mene perille. Juuri se jatkuva kieltäminen käy tosiaan voimille, samoin jatkuva vahtiminen, ettei satuta pienempiään. Sen takia tekisi mieli pysyä jatkossa vaan kotona.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ollaan kyllä käyty paljon kerhoissa ja yritän joka kertaa opettaa lapselle, ettei tavaroita oteta toisten kädestä eikä muita tönitä. Ei mene perille. Juuri se jatkuva kieltäminen käy tosiaan voimille, samoin jatkuva vahtiminen, ettei satuta pienempiään. Sen takia tekisi mieli pysyä jatkossa vaan kotona.

Tuo on totta, että tietyn ikäisen kanssa vahtiminen käy voimille. Onneksi välillä löytyy sellaistakin leikkiseuraa, että leikit sujuu ylättävn rauhallisesti. Mutta seuraavalla kerralla taas otetaan äideiltä luulot pois :D :D Tätä tää on. Vanhin pojista sai välillä todella kovaääniset ja pitkäkestoiset raivarit kielloista. Välillä taas käyttäytyi kuin enkeli. Mutta jos tuo huomasi, että varoin ihmisten ilmoilla kieltämistä raivareiden pelossa, niin voit vaan arvata mitä siitä seurasi. Eli aika ajoin lapsi testasi, kielletäänkö yhä vai ei. Kaikki tutut ja tuntemattomattomat on päässeet kuulemaan meidän taisteluja. Mutta parhaimmillaan oikein fiksu ja hyvin käyttäytyvä lapsi :D :D
 
Lasten kanssa ei kannata olla niin herkkänahkainen. Aina joku on eri mieltä kasvatustavoista ja lapsen käytöksestä ja jaksaapa joku ihmetellä kampaamattomia hiuksia. Eiköhän jokaisella ole kuitenkin jotain haasteita.
 
Mä en kyllä lähtis kenenkään lasta tönimään, mutta myönnän että mua nyppii ne äitien kullat, joita ei esim. kerhossa tai piirissä oteta sinne piiriin istumaan silloin kun muutkin niin tekee, vaan lapsi saa juosta missä vaan ja äiti vaan huutelee kullannuppunsa perään, että tulisitko sä tänne jne... ja sitten kaikkien muiden lapset saa istua vaan odottamassa että se yksi tottelisi..
 
Jos yrittäisit totuttaa lapsesi eka muutamaan lapseen, siis.. Öhh. Mulla menee nyt kielet sekaisin, mites mä tän selittäisin.

Siis että vaikka juttelet tästä ongelmasta jonkun äitikaveris kanssa. Kerrot avoimesti, että sulla on ollu vaikeeta, et oikein saa kontaktia lapsees kertoaksees, että muut pitää ottaa huomioon. Sitten muutaman viikon ajan näkisitte tosi usein tän äitikaverin + sen lasten kanssa ja lapses olis paljon tekemisissä niiden samojen lasten kanssa. Sä oot jo kertonu tälle kaverilles sun ongelmasta, joten se ei ihan het vedä hernettä nenään jos teidän lapsille tulee kränää. Sit sun lapsi sais tutustua kunnolla toisiin lapsiin ja tottua siihen, ettei hän ole ainoa lapsi paikalla. Ehkä nää muut lapsetkin osais sit pistää vastaan ja kommunikoida sun lapselle mikä on oikein ja mikä on väärin.

Emmä tiiä. Oliko ihan tyhmä idea?
 
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Mä en kyllä lähtis kenenkään lasta tönimään, mutta myönnän että mua nyppii ne äitien kullat, joita ei esim. kerhossa tai piirissä oteta sinne piiriin istumaan silloin kun muutkin niin tekee, vaan lapsi saa juosta missä vaan ja äiti vaan huutelee kullannuppunsa perään, että tulisitko sä tänne jne... ja sitten kaikkien muiden lapset saa istua vaan odottamassa että se yksi tottelisi..

No siis meidän lapsi taitaa olla just tällanen sun kuvailema kauhulapsi. Ja helppohan sun on sanoa, jos omat lapsesi tottelee ja istuu sen jälkeen kiltisti paikoillaan, mutta kun meillä ei tottele, vaikka kuinka sanois. Tänäänkin muskarissa hain pojan ainakin 20 kertaa juoksentelemasta. Tunnin jälkeen olin aivan loppu siihen pojan perässä juoksemiseen. Kerhoissa on aivan sama juttu. Tää on tosi raskasta äidille. Jossain vaiheessa mä vaan luovutan ja päästän pojan leikkimään, vaikka muut lapset kuinka istuis kauniisti rivissä.

Nina TT -kiitos ideasta. Toisaalta juuri tuontyylistä me ollaan jo yritettykin toteuttaa, mutta ei siitä tunnu olevan kauheesti apua. Ja tosiaan aika paljon käydään ihmisten ilmoilla, että luulis, että tuo meidän tenava olis jo jotain oppinut, mutta kun ei. Samanlaista tönimistä viikosta toiseen. Tönii ja vie leluja vain pienemmiltään, isompia lapsia ihailee ja leikkii tosi nätisti heidän kanssaan.

 
Meiltä löytyy samanlainen taapero. Onhan siinä joo haastetta koittaa pysyä perässä. Tosin hän ei varastele leluja kun sisarustensa käsistä. Mutta juoksisi vaikka auton alle, kun ei vaan sitä varovaisuutta tunnu olevan. Tulee mm rattaista turvavöiden läpi jos haluaa pois kyydistä. Ja yleensä se tapahtuu kaupassa tms sopimattomassa paikassa missä ei voi juosta kun päätön kana.
 
Ei siinä auta muu kuin olla koko ajan ns. askeleen edellä taaperoaan. Ennakoida. Ja pyytää kovasti anteeksi jos napero pääsee jotakuta tirpaisemaan.

Onneksi se vaihe menee nopsaan ohi. Mä välttelin pahimmassa vaiheessa ihan tietoisesti ruuhkaisia leikkipuistoja yms. Mielummin menin sellaiseen paikkaan, missä poikani sai temmeltää rauhassa, ilman "pelkoa" siitä että joku tulee liian liki (poika vihasi sitä, ja sitten heilui nyrkki) kuin paikkaan missä ei äidillä eikä lapsella ole kivaa.
 
Niin se on, toiset lapset vaativat tosi paljon vahtimista Kyllä se siitä pian helpottaa. Jos pidätte vähän taukoa kerhoista yms. ja käytte vaan vaikka kaksin leikkipuistossa. Ja kaupassa jos käytte, niin käytte hoitamassa vaan ihan pari ostosta kerralla, ei mitään "kärryt kerralla täyteen" -operaatioita, jotka on lapsen kärsivällisyyden kannalta vaativia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ei siinä auta muu kuin olla koko ajan ns. askeleen edellä taaperoaan. Ennakoida. Ja pyytää kovasti anteeksi jos napero pääsee jotakuta tirpaisemaan.

Onneksi se vaihe menee nopsaan ohi. Mä välttelin pahimmassa vaiheessa ihan tietoisesti ruuhkaisia leikkipuistoja yms. Mielummin menin sellaiseen paikkaan, missä poikani sai temmeltää rauhassa, ilman "pelkoa" siitä että joku tulee liian liki (poika vihasi sitä, ja sitten heilui nyrkki) kuin paikkaan missä ei äidillä eikä lapsella ole kivaa.

Tätä vaihetta on kestäny jo useampi kuukausi. Tuntuu että tuo on aina ollut samanlainen. Siksi tuntuukin, että alan olla jo ihan poikki tähän vahtimiseen ja komentamiseen. Aaargh..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tätä vaihetta on kestäny jo useampi kuukausi. Tuntuu että tuo on aina ollut samanlainen. Siksi tuntuukin, että alan olla jo ihan poikki tähän vahtimiseen ja komentamiseen. Aaargh..

Puhuuko lapsi?

Meillä tuollainen käytös liittyi pojan puheen kehityksen viivästymään.

Ymmärrän, ja muistan, että aika ajoin otti koville :/ :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tätä vaihetta on kestäny jo useampi kuukausi. Tuntuu että tuo on aina ollut samanlainen. Siksi tuntuukin, että alan olla jo ihan poikki tähän vahtimiseen ja komentamiseen. Aaargh..

Puhuuko lapsi?

Meillä tuollainen käytös liittyi pojan puheen kehityksen viivästymään.

Ymmärrän, ja muistan, että aika ajoin otti koville :/ :hug:

Ei puhu eikä juuri ymmärrä puhettakaan. Ollaan käyty puheterapiassakin, mutta ei siitä ole kauheasti apua ollut eikä kuulema vielä tässä iässä tilanteelle voi oikein mitään tehdä. Mutta selkeästi puheen viivästymää/puheen ymmärtämisen viivästymää on meilläkin. Siksi kai tämä niin raskaalta tuntuukin, kun poika ei oikein ymmärrä niitä kieltoja. Tai kai ymmärtää, mutta ei halua ymmärtää. Kiitos tuesta, jotenkin lohduttavaa että on muitakin samassa tilanteessa olleita :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tätä vaihetta on kestäny jo useampi kuukausi. Tuntuu että tuo on aina ollut samanlainen. Siksi tuntuukin, että alan olla jo ihan poikki tähän vahtimiseen ja komentamiseen. Aaargh..

Puhuuko lapsi?

Meillä tuollainen käytös liittyi pojan puheen kehityksen viivästymään.

Ymmärrän, ja muistan, että aika ajoin otti koville :/ :hug:

Ei puhu eikä juuri ymmärrä puhettakaan. Ollaan käyty puheterapiassakin, mutta ei siitä ole kauheasti apua ollut eikä kuulema vielä tässä iässä tilanteelle voi oikein mitään tehdä. Mutta selkeästi puheen viivästymää/puheen ymmärtämisen viivästymää on meilläkin. Siksi kai tämä niin raskaalta tuntuukin, kun poika ei oikein ymmärrä niitä kieltoja. Tai kai ymmärtää, mutta ei halua ymmärtää. Kiitos tuesta, jotenkin lohduttavaa että on muitakin samassa tilanteessa olleita :)

Meidän pojalla alkoi puhetta tulla 2½ v iässä. Tukiviittomia alettiin käyttämään keväällä 2008, poika on syntynyt tammikuussa 2006 eli oli 2 v ja risat tuolloin. Viittomat helpottivat kommunikointia, pojan turhautuminen väheni, ja hänestä tuli kuin uusi lapsi. Nyt on 3½ v ja risat, ja puhuu hyvin, ihan kuten muutkin ikäisensä (osittain jopa paremmin) ja on niin kiltti kuin tuonikäiset yleensäkin.
Toivotaan, että teilläkin menee kaikki hyvin :)
 
Kiitos. Toivotaan tosiaan, että meilläkin menee kaikki ihan hyvin. Viime aikoina poika on alkanut ymmärtää ehkä vähän enemmän puhetta, joten tuskin tilanne meilläkään ihan toivoton on. Mutta tällä hetkellä se vain kausittain tuntuu siltä...
 

Yhteistyössä