Y
yksin kahdestaan
Vieras
Jotenkin tämä ajatus nousi mieleeni tänään. Meillä on 7kk ikäinen poika. Loppuraskaus oli rankkaa (olin pitkään osatohoidossa) ja samoin tämä vauva-aika. Meillä on lähes päivittäin riitaa. Itselläni on masennusta (käytän lääkkeitä) nyt ja ollut lähes 10 vuoden ajan. Mieheni kanssa ollaan oltu kolmisen vuotta yhdessä ja jotenkin alusta asti tuntui, ettei ehkä kuuluta yhteen hänen kanssaan ja lähinnä kai yhtä pidettiin kun halusin paeta yksinäisyytt'äni hänen kanssaan. Raskaus oli vahinko mutta en sitä kadu. Huomaan vain, että meidän suhteessa ei ole koskaan ollut hellyyttä, huomion osoituksia, mitään romatiikkaa. Vaan pelkkää (kylmää) seksiä ja hätäisiä pusuja (silloin jos mies humalassa - muuten ei suutele ollenkaan). Tuntuu vaan että tukehdun hänen kanssaan, haluan elää, tuntea että joku rakastaa.... Meni niin sekavaksi! Olisiko kamalaa erota nyt? Mietin sitäkin miten taloudellisestii pärjäisin. Mitenhän pojan suhteen huoltajuus-hommat (ollaan avo-liitossa).. Tämä on niin sekavaa... Vai petänkö miestänui ja haen sitä kautta hellyyttä,...