En aio menna isan hautajaisiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Isalla syopa - mitaan ei ole tehtavissa. Syopa on levinnyt kaikkialle sisaelimiin. On palleatiivisen hoidon piirissa. Eivat ole antaneet mitaan aika-ennustetta.

Aiti kovin huono ja heikko. Molemmat asuvat yhdessa kotona. Luulen etta tulevat kuolemaan varmaan ihan vaan muutaman viikon erolla. Varmasti taman vuoden puolella.

En aio menna hautajaisiin.

Miksi pitaa menna hautajaisiin? Jos ei halua. Muitten ihmisten takiako? Ne kuolleet eivat siita mitaan tieda kuka siella on ja kuka ei. Jos olen 'hyvastit' sanonut ja saavuttanut jonkinmoisen rauhan asian kanssa, niin pitaako sinne hautajaisiin menna seisoskelemaan ja nyokyttelemaan? En mene. Piste.

Eipa kait kukaan hautajaisiin halua menna. Olkoon sitten veli ja koko suku vihaisia. En mene. En.
 
Tähän sopii kommentiksi hyvin sama, mitä Teemu Suninen kommentoi Ylen ralliradion haastattelussa kun toimittaja kysyi miten erikoiskoe sujui ja mitkä ovat fiilikset:

Paskaa.
 
Jaa, no sit et vaan mene ja thats it. Tosin joudut sitä papatusta kuuntelemaan suvulta sit lopun elämääsi, miten nolo mukuka olit, kun et edes vanhempiesi hautajaisiin mennyt. Mut jos sen kestät ja oot asian kanssa ok, niin fine, jätä menemättä.
 
Haluat siis siivota kuoleman pois elämästäsi.

Ennen kuoltiin kotona. Turkuun tuli eka sairaala 1800-luvulla. Siinä oli alle kymmenen paikkaa. Jo pienet lapset näkivät, miten sisaruksia kuoli kotona. Isoisoisoisäni ja puolisonsa sairasti ja kuoli kotonaan Turussa 1800-luvulla. Heiltä oli kuollut 4 lasta muutaman vuoden iässä ja syntyessäänkin muutama.

Aivan kamalaa se on. Hautajaiset ovat kamalat. Mutta se on siirtymäriitti. Yhteisöllinen tapahtuma, jos sinne tulee muitakin.

Mutta surullista, jos ei kukaan tule hautajaisiin. Aivan kuin kukaan ei tulisi saattamaan viimeiselle matkalle. Jonkinlaista kunnioituksen puutetta. Vähän kuin oma lapsi häpäisisi vainajan.
 
Stressaavia tilanteita hautajaiset. Äitini ja isäni päättivät yhdessä jo hyvissä ajoin ettei muistotilaisuutta tai hautapaikkaa heille järjestetä. Molemmat ovat jo kuolleita ja heidät tuhkattiin ja siroteltiin muistolehtoon. Kaikki hoitui hautaustoimiston ja seurakunnan kautta. Siunaustakaan ei siis ollut, kun eivät olleet seurakunnan jäseniä.
 
Stressaavia tilanteita hautajaiset. Äitini ja isäni päättivät yhdessä jo hyvissä ajoin ettei muistotilaisuutta tai hautapaikkaa heille järjestetä. Molemmat ovat jo kuolleita ja heidät tuhkattiin ja siroteltiin muistolehtoon. Kaikki hoitui hautaustoimiston ja seurakunnan kautta. Siunaustakaan ei siis ollut, kun eivät olleet seurakunnan jäseniä.
 
Haluat siis siivota kuoleman pois elämästäsi.

Ennen kuoltiin kotona. Turkuun tuli eka sairaala 1800-luvulla. Siinä oli alle kymmenen paikkaa. Jo pienet lapset näkivät, miten sisaruksia kuoli kotona. Isoisoisoisäni ja puolisonsa sairasti ja kuoli kotonaan Turussa 1800-luvulla. Heiltä oli kuollut 4 lasta muutaman vuoden iässä ja syntyessäänkin muutama.

Aivan kamalaa se on. Hautajaiset ovat kamalat. Mutta se on siirtymäriitti. Yhteisöllinen tapahtuma, jos sinne tulee muitakin.

Mutta surullista, jos ei kukaan tule hautajaisiin. Aivan kuin kukaan ei tulisi saattamaan viimeiselle matkalle. Jonkinlaista kunnioituksen puutetta. Vähän kuin oma lapsi häpäisisi vainajan.

Voi olla etta siina on jotain sen tyyppista kun sanoit (haluat siivota kuoleman pois). Monissa hautajaisissa olen ollut. Asun kovin kaukana vanhemmistani. Ja ymmarran tuon yhteisollisyydenkin. En vaan kesta ajatusta etta pitaa siella seisoskella muitten ihmisten takia - ja kuunnella niita juttuja. Isa ollut suuri vaikuttaja joten tiedan etta tupa tulee olemaan taynna. Mutta mina en niita hopinoita halua kuunnella enka tieda miksi minun pitaisi siella olla. Ellie vaan niitten muitten ihmisten takia? Isan takia ei. Han tietaa mita ajattelen ja tunnen.
 
Voi olla etta siina on jotain sen tyyppista kun sanoit (haluat siivota kuoleman pois). Monissa hautajaisissa olen ollut. Asun kovin kaukana vanhemmistani. Ja ymmarran tuon yhteisollisyydenkin. En vaan kesta ajatusta etta pitaa siella seisoskella muitten ihmisten takia - ja kuunnella niita juttuja. Isa ollut suuri vaikuttaja joten tiedan etta tupa tulee olemaan taynna. Mutta mina en niita hopinoita halua kuunnella enka tieda miksi minun pitaisi siella olla. Ellie vaan niitten muitten ihmisten takia? Isan takia ei. Han tietaa mita ajattelen ja tunnen.
Olet siis päättänyt jo asian?
 
Voi olla että tulet katumaan päätöstäsi kun pääset kuoleman puimisessa eteenpäin. En tällä hetkellä tekisi päätöksiä.
Itse en mennyt isäni hautajaisiin, hän ei ikinä ollut osallisena elämässäni, joten ajattelin on ihan luonnollista jättää menemättä.
 
Mieheni kuoli varsin nuorena. Voit arvata, että se oli elämäni kamalin asia. Se, että hautajaisiin tuli osa hänen ystävistään ja osa ei samoista syistä kuin sinäkin, oli toki ymmärrettävää. En voinut tietenkään vaatia ketään olemaan mukana, mutta nyt jälkikäteen olen miettinyt mieheni sosiaalista luonnetta, miten hän jaksoi raahautua hautajaisiin ja piti sitä yhtenä arvokkaana asiana elämässään muistaa vainajaa. Olisi ollut hieno ele hänen ystäviltään ymmärtää se asia miehestäni. Kunnioittaa, millainen hän oli ja tulla hautajaisiin. Koin, että ne pois jääneet olivat melko itsekkäitä reppanoita. Kuolema on vaikea asia, mutta se koskee meitä kaikkia.
Isäni hautajaisiin menin ilman muuta. Rakastan äitiäni ja veljiäni, niin halusin olla tukena.
Mieheni kuoleman jälkeen hautajaiset ovat menneet ihan samassa kategoriassa kuin häät ja muut kissanristiäiset. Yhteisöllisiä tilaisuuksoa.
Ai niin, mieheni sisar ei ottanut osaa hautajaisiin syystä, ettei pidä minusta. Mitä väliä? Eikö hän välittänytkään veljestään?
 

Yhteistyössä