Empatiakyvyttömyys koululaisella, tavallistako?

[Lispetti]

Ihana.
Eikös sitä just sanota että lemmikkieläin voi auttaa empatian tai hoivaamisen kehittymisessä jotakuta lasta? Ja kyllä tuo poika kissalle leperteleekin, ihan eri tavalla kuin muille.

Enkä mä joka päivä tenttaa. Mutta jos on monena päivänä kuopuksen rökittämistä niin pakkohan niistä on keskustella.

Eläimen hommaaminen oli nerokas idea, jos siis muutenkin eläin on haluttu ja siitä pidetään huolta.

Lapset on lapsia, toki he saattavat yrittää vetää kissaa hännästä kun silmä välttää, ei sekään tee lapsesta psykopaattia tms. Vaatii vanhemmilta valvontaa ja ohjausta.

 

[Lispetti]

Ootko muuten puhunut sille pojalle, että sisarussuhde voi olla yksi elämän tärkeimmistä ja parhaimmista ihmissuhteista? Kukaan ei ymmärrä kuin oma sisarus kun on samassa kodissa kasvettu. Mikään ei ole niin surullista kuin sisarusten katkenneet välit ja siihen vaikuttaa ihan varmasti lapsuus tosi paljon.

Puheet vois jättää sikseen, toiminta on se mikä puree.
Esim. kun pikkusisko ihailee jotakin pojan osaamista, tai poika mahdollisesti haluaa opettaa pikkusisarelle jotakin. Nää on niitä tilanteita jotka ajavat heitä yhteen.
Ja varmaan tulee joskus joku sellainen tilanne missä poika kokee sisaren olevan cool.

 

[Peyote]

Puheet vois jättää sikseen, toiminta on se mikä puree.
Esim. kun pikkusisko ihailee jotakin pojan osaamista, tai poika mahdollisesti haluaa opettaa pikkusisarelle jotakin. Nää on niitä tilanteita jotka ajavat heitä yhteen.
Ja varmaan tulee joskus joku sellainen tilanne missä poika kokee sisaren olevan cool.

Toi on kyllä hyvä. Mä oon omalle esikoiselle kertonut siitä, kuinka paljon itse aina ihailin omia isoja sisaruksia ja kuinka voisin tehdä niiden puolesta mitä vaan, siltikin, ettei ne aina ois niin innostuneita olleet musta (meillä on isot ikäerot). Oon selittänyt että juuri sillä tavalla pikkusisko sinua katsoo, ylöspäin. Että yrittäis olla sen arvoinen. Pienestä asti olen "antanut" osallistua pikkusiskon hoitamiseen ja huomioimiseen ja oon yrittänyt saada siitä sellaisen jutun, missä esikoinen on saanut tuntea olevansa voimakas ja mahtava ja tarpeellinen.

Mutta lapset on erilaisia, minun poika on aika eri-tyinen/koinen tyyppi.

 

[Lispetti]

Toi on kyllä hyvä. Mä oon omalle esikoiselle kertonut siitä, kuinka paljon itse aina ihailin omia isoja sisaruksia ja kuinka voisin tehdä niiden puolesta mitä vaan, siltikin, ettei ne aina ois niin innostuneita olleet musta (meillä on isot ikäerot). Oon selittänyt että juuri sillä tavalla pikkusisko sinua katsoo, ylöspäin. Että yrittäis olla sen arvoinen. Pienestä asti olen "antanut" osallistua pikkusiskon hoitamiseen ja huomioimiseen ja oon yrittänyt saada siitä sellaisen jutun, missä esikoinen on saanut tuntea olevansa voimakas ja mahtava ja tarpeellinen.

Mutta lapset on erilaisia, minun poika on aika eri-tyinen/koinen tyyppi.

Kyllä!:heart:
Juuri näin! Meillä isoin sisko on jopa aika ylpee omasta pestistään. Hän on pienempien idoli ja nauttii siitä.:heart:


Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tukemaan sisarusten välejä. Echon poika on vielä niin nuori että kaikki on täysin auki. Tiiä vaikka ikäkin itsellään oikois suhteita paremmaks, mutta kannattaa siinä silti itsekin vahvistella ja ohjata.

 

[Lispetti]

Lapsia voi ajaa sellaisiin tilanteisiin että niitä yhtesiä onnistumisen kokemuksia (hyvä me) tulee.

 

[Echo]

Tehdääks teillä yhdessä sellasia kivoja asioita missä poika kokis sisarensa kanssa "yhdessätekemisen meiningin hauskuutta".
Ovathan he eri-ikäisiä ja erilaisia, mutta mitä yhteisiä kivoja juttuja heillä on?
Onko riittävästi yksilöaikaa lasten kanssa?

Meillä vanhin ei ole täyssisar pienimpien kanssa ja alusta asti ollaan ihan tietoisesti hitsattu heitä yhteen, oli se sitten oikein tai väärin, se on toiminut. Ovat tiimi!
Toki heillä on sisarusten välisiä faitteja, mutta loppupeleissä pitävät toistensa puolta ja viihtyvät yllättävän hyvin yhdessä.
Ensimmäinen kerta kun yhdessä kävivät jonkin asian tiimoilta mua vastaan niin koin että tässä on nyt mennyt jotakin oikein. Minä täältä ekana lähden, he jäävät, ja heillä on toisensa. Toki kemiatkin ovat olleet varmasti suotuisat, mutta uskon vahvasti että vanhemmilla on TODELLA ISO rooli sisarusten välisten suhteiden saralla.


Mä ymmärrän ihan täysin että se "rakastan sua" on tärkeää kuulla.
Jos teillä ei tunnusteta rakkautta vielä sanoin niin mikä estää aloittamasta?
Mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä.
Ja pukisit omia tunteita sanoiksi ja ilmeiksi niin usein kuin mahdollista.

Teillä on kyllä varmasti hyvä tiimi.

No kasvimaa me tehtiin, koululainen oli niin intsinä ja jännäsi sitä että ei olisi malttanut illalla käydä nukkumaan (ihan kuin se salaatti tai herne siellä kasvaisi niin että kohina käy ja aamulla on ikkunan edus vihreänä).
Leivotaan, lenkkeillään, käydään uimassa jne.
Ja siis ainakin pari kertaa viikossa sanon näille että rakastan heitä.

Kaikki on kivasti niin kauan kun mä tai mies ollaan läsnä. Sit kun mun silmä välttää niin alkaa muksinta tai muu härnääminen, tuntuu että tuo koululainen oikein katsoo että milloin olen toisessa päässä taloa.

 

[Peyote]

Meillä toi isompi on opettanut pienelle ukulele- ja kitarasointuja ja skeittausta. (Samoja opettanut myös mulle, onkin muuten tosi hyvä opettaja, vaikka kärsii itse oppimisvaikeuksista)

 

[Echo]

Meillä toi isompi on opettanut pienelle ukulele- ja kitarasointuja ja skeittausta. (Samoja opettanut myös mulle, onkin muuten tosi hyvä opettaja, vaikka kärsii itse oppimisvaikeuksista)

Tuo opettamaan laittaminen on muuten hyvä konsti.

 

[Echo]

Teillä on kyllä varmasti hyvä tiimi.

No kasvimaa me tehtiin, koululainen oli niin intsinä ja jännäsi sitä että ei olisi malttanut illalla käydä nukkumaan (ihan kuin se salaatti tai herne siellä kasvaisi niin että kohina käy ja aamulla on ikkunan edus vihreänä).
Leivotaan, lenkkeillään, käydään uimassa jne.
Ja siis ainakin pari kertaa viikossa sanon näille että rakastan heitä.

Kaikki on kivasti niin kauan kun mä tai mies ollaan läsnä. Sit kun mun silmä välttää niin alkaa muksinta tai muu härnääminen, tuntuu että tuo koululainen oikein katsoo että milloin olen toisessa päässä taloa.

Ai nii paitsi että kun tehtiin yhteisten kasvimaapenkkien lisäksi muksuille omat penkit, eli koululaisen kanssa laitettiin punajuurta kasvamaan ja kuopuksen kanssa sipulia, niin tietysti koululaisen oli pakko haukkua siinäkin kuopuksen sipulipenkkiä. :headwall: Kuopus kylläkin kehui koululaisen punajuuriplantaasia.

No, mutta kiitos teille hyvistä neuvoista. Toivottavasti tuo koululainen alkaisi arvostamaan pikkusisarustaan, yritän kannustaa siihen.

 

[Lispetti]

Teillä on kyllä varmasti hyvä tiimi.

No kasvimaa me tehtiin, koululainen oli niin intsinä ja jännäsi sitä että ei olisi malttanut illalla käydä nukkumaan (ihan kuin se salaatti tai herne siellä kasvaisi niin että kohina käy ja aamulla on ikkunan edus vihreänä).
Leivotaan, lenkkeillään, käydään uimassa jne.
Ja siis ainakin pari kertaa viikossa sanon näille että rakastan heitä.

Kaikki on kivasti niin kauan kun mä tai mies ollaan läsnä. Sit kun mun silmä välttää niin alkaa muksinta tai muu härnääminen, tuntuu että tuo koululainen oikein katsoo että milloin olen toisessa päässä taloa.

Kuulostaa kaiketi ihan normaalilta sisarusten väliseltä kahinalta.
Niitä hyvin onnistuneita hetkiä pitäis ylistää ja niistä vois palkita lapsia.

Laita heitä kaksistaan tekemään hommia ja seuraa etäältä ja ohjaa tarvittaessa.
Leipominen, kasvimaa, sulkapallo tai mikä nyt kumpaakin kiinnostais.

 

[Lispetti]

Tuo opettamaan laittaminen on muuten hyvä konsti.

Meillä on myös leikitty koulua. Isoin oli yleensä opettaja, mutta välillä pienemmätkin halusivat ja isompi opetti sitten miten opet työskentelee.

 

["Vieraana"]

Mutta kertomastasi välittyy minulle kuva, että sinunkin tunneskaalasi on rajoittunut ja empatiakyky vajavainen. Siis eihän sitä nyt elävää olentoa tuollaisten motiivien vuoksi "hommata", se ei todellakaan anna hyvää mallia lapselle! Lemmikki otetaan koska siitä tykätään ja sille halutaan tarjota hyvä elämä, ei opetusvälineeksi.

Samaa olen miettinyt, pisti silmään yhdes toises ketjus kun ap kertoi että kissa vapaana pihalla, ja "jos se nyt jää auton alle, onhan se elänyt kuitenkin hyvän elämän vapaana".
Eläintä ei tosiaan pidä ottaa opetusvälineeksi, ja vapaana pitäminen on väärin. Eläin ei kuole välttämättä heti jos vaikka auto tönäisee vaan saattaa kitua kauan. Samoin joku eläinrääkkääjä voi kiduttaa eläintä. Vapaana oleva kissa ei kuulu Suomen luontoon myöskään. Ja jos kissa kuolisi, eikö ap surisi vaan ajattelis vaan että "sehän on vaan eläin, otetaan toinen tilalle".
Tuollaisen ajattelutavan taustalla on usein myös se että lapsuudenkodissa eläintä on kohdeltu väärin tai eläimet ovat olleet navettakissan asemessa: villinä ja vapaana etsien itse ruokansa kunnes haulikko tai myrkky tappaa.
Eläin tarvitsee suojelua, siis lemmikkieläin.

 

[Echo]

[QUOTE="Vieraana";30016301]Samaa olen miettinyt, pisti silmään yhdes toises ketjus kun ap kertoi että kissa vapaana pihalla, ja "jos se nyt jää auton alle, onhan se elänyt kuitenkin hyvän elämän vapaana".
Eläintä ei tosiaan pidä ottaa opetusvälineeksi, ja vapaana pitäminen on väärin. Eläin ei kuole välttämättä heti jos vaikka auto tönäisee vaan saattaa kitua kauan. Samoin joku eläinrääkkääjä voi kiduttaa eläintä. Vapaana oleva kissa ei kuulu Suomen luontoon myöskään. Ja jos kissa kuolisi, eikö ap surisi vaan ajattelis vaan että "sehän on vaan eläin, otetaan toinen tilalle".
Tuollaisen ajattelutavan taustalla on usein myös se että lapsuudenkodissa eläintä on kohdeltu väärin tai eläimet ovat olleet navettakissan asemessa: villinä ja vapaana etsien itse ruokansa kunnes haulikko tai myrkky tappaa.
Eläin tarvitsee suojelua, siis lemmikkieläin.[/QUOTE]

Pyh. Tulkaa sanomaan tänne naapurustoon kaikille niille kissanomistajille joiden kissa pääsee täällä haja-asutusalueella ulkoilemaan yksin, että heillä on tunneskaala rajoittunut ja empatiakyky on vajavainen.

Kissan, kuin myös monen muun eläimen kohdalla pitää pyrkiä lajimukaisen käyttäytymisen tukemiseen. Saalistamista, kiipeilyä, mouruamista muiden kattien kanssa, yöelämää - mutta sitten pääsee meillä milloin tahansa (no ei ihan keskellä yötä) sisälle ja syömään erilaista ruokaa, ja loikoilemaan meidän sängyllä ja sohvalla ja olemaan isäntäväen paijattavana. On madotettu, rokotettu, ainut vapauden riisto on eli kastrointi. Mutta muuten on kuin Euroopan omistaja meillä.

Vai väitättekö että lajimukainen käyttäytyminen toteutuu parhaiten jossain kaupunkikolmiossa kun saa koko ikänsä katsella puiden latvoja 5.kerroksesta, puiden joissa voisi kokeilla kynsiään? Eläinrääkkäystä se on, sanon minä. Ainut hyvä kohde jolle antaisin kissan kerrostaloon olisi yksinäinen mummo tms.
Samoista lajityyppisyistä meille ei tule koiraa ennenkuin me jaksetaan lenkkeillä väh. se 2-3 kertaa päivässä sen kanssa, heitellä keppiä ja kouluttaa oikein jne. Sanomattakin on selvää että akvaariota meille ei tule koskaan.

En jaksa aina kaikkea kirjoittaa. Jos joku on tiimarinvihkoa päivittänyt tässä vuosien varrella niin kirjoittelin tässä vuosi sitten että kissa otettiin alunperin hiirten takia, ja hyvin on niitä vähentänyt. Mutta samalla siitä on ollut hyötyä lasten hoivaamisen ohjaamisessa, ja mä tykkään kissoista tosi paljon.

 

[viraus]

Oleks Jeesusta kokeillut jo?

 

[Lispetti]

Meillä on kissa joka ulkoilee valjaissa, eipä tulis mieleenkään päästää tonne teille juoksentelemaan vapaana, sehän olis henki pois hetkessä.
Luulen että kissa sopeutuu olemaan ihan pelkästään sisäkissanakin ja voi vallan mainiosti.

Maalla olis ihan eri juttu. Siellä meillä olis varppina kissa vapaana, jos olis ollu pennusta lähtien ja tottunut vapauteen, sanoi muut mitä hyvänsä.

 

[Echo]

Oleks Jeesusta kokeillut jo?

Tulihan se uskontokin sieltä. Vaikka kysyisin pihvin paisto-ohjetta niin eikös se puhe käänny Jeesuksiin.

 

[Echo]

Meillä on kissa joka ulkoilee valjaissa, eipä tulis mieleenkään päästää tonne teille juoksentelemaan vapaana, sehän olis henki pois hetkessä.
Luulen että kissa sopeutuu olemaan ihan pelkästään sisäkissanakin ja voi vallan mainiosti.

Maalla olis ihan eri juttu. Siellä meillä olis varppina kissa vapaana, jos olis ollu pennusta lähtien ja tottunut vapauteen, sanoi muut mitä hyvänsä.

Juu, iloitkaa kisusestanne. Mutta siis ei tämä ole kissaketju.

 

[Lispetti]

Tulihan se uskontokin sieltä. Vaikka kysyisin pihvin paisto-ohjetta niin eikös se puhe käänny Jeesuksiin.

No tuo kyseinen herra tuntuu olevan muillekin tärkeä.:heart:

 

[Echo]

No tuo kyseinen herra tuntuu olevan muillekin tärkeä.:heart:

Mä saan näköjään nykyään ihmiset miettimään uskonasioita jo pelkästään kirjautumalla palstalle ja puhumalla kokolihapihvin kypsyysasteesta.
Kuinka kätevää, ei tartte itse sanoa sanaakaan enää. Joku Billy Graham vois olla kateellinen.

No, hyvä jos joku Jesustakin miettii.

 

[Lispetti]

Juu, iloitkaa kisusestanne. Mutta siis ei tämä ole kissaketju.

No älä sitten puhu kissasta.
Tai ilmoita pitkän kissaviestisi perään notta kissoista ei muut saa kommentoida kun sää.

 

[Lispetti]

Mä saan näköjään nykyään ihmiset miettimään uskonasioita jo pelkästään kirjautumalla palstalle ja puhumalla kokolihapihvin kypsyysasteesta.
Kuinka kätevää, ei tartte itse sanoa sanaakaan enää. Joku Billy Graham vois olla kateellinen.

No, hyvä jos joku Jesustakin miettii.

Moni kristytty on varmaan salaa kateellinen sun taidoista. Tuohon ei moni saarnaajakaan varmasti pysty.


*NONIIN yritän lukea viestit vähän tarkemmin etten toistele sua tyyliin sanasta sanaan.:ashamed:

 

[Echo]

No älä sitten puhu kissasta.
Tai ilmoita pitkän kissaviestisi perään notta kissoista ei muut saa kommentoida kun sää.

Pakkohan mun vastata oli noille parille, jotka pitää mua jo empatiakyvyttömänä sen takia että meidän katti menee tuolla ulkona rinta rottingilla ja turkki tuulessa hulmuten.

 

[vierus]

Tulihan se uskontokin sieltä. Vaikka kysyisin pihvin paisto-ohjetta niin eikös se puhe käänny Jeesuksiin.

Jos se uskonto on sulle nro. yksi elämässä, niin aika hassua ettet siihen turvaudu?

 

[Echo]

Moni kristytty on varmaan salaa kateellinen sun taidoista. Tuohon ei moni saarnaajakaan varmasti pysty.

No jaa, aika moni pastori valittaa että kun menee "sokerinpalat" kaulassa jonnekin niin vaikkei itse sanoisi mitään niin ihmiset jäykistyy yhtäkkiä, leppoisa puhe katkeaa, aletaan puhua pitsinvirkkuusta tms.

Mutta tämä uskonnosta.

 

[Echo]

Jos se uskonto on sulle nro. yksi elämässä, niin aika hassua ettet siihen turvaudu?

Itse asiassa rukoilin tätä vasta eilen kun aloin olla tuskissani asian kanssa ja tajusin että tuo poitsu voi olla vähän tunnekylmä. Tyhmä minä. Mutta vaikka rukouskin auttaa niin munkin pitää vanhempana tehdä jotain eikä jättää kasvattamatta. Ei noita meidän muksuja mikään enkelikuoro ruoki, kasvata, pueta, leikitä ja vie harrastuksiin jne.
Jumala sitten luo hyviä tilanteita, olosuhteita, muokkaa poitsun sydäntä jne.

Mut tämä tästä.