Emetofoobikkoja?

Löytyykö meitä muita palstalaisia, joilla sama kärsimys?

 

:wave:

 

:wave: Ikävä kyllä.

 

:wave:

 

mikä???

 

Ei varmastikaan kauheen kiva juttu.

 

:| Mitä toi tarkottaa??

 

mun miehellä on tuo..

 

Emetofobia tarkoittaa kohtuutonta ja järjenvastaista oksentamisen pelkoa. Emetofobia voi ilmetä monin eri tavoin: henkilö voi pelätä vain omaa oksentamistaan, muiden oksentamista, oksentamista muiden nähden, jolloin mukana voi olla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, tai pelko voi liittyä pelkästään tarttuvaan oksennustautiin. Toiset pelkäävät eniten pahoinvointia, toisille pelottavimpia ovat oksentamisen äänet, oksennuksen haju tai itse oksennuksen näkeminen, jotkut pelkäävät kaikkea oksentamiseen liittyvää ja pelko voi rajoittaa jokapäiväistä elämää paljonkin. Usein taustalla on pelko kontrollin menettämisestä, ikävät muistot lapsuuden mahataudeista tai muu traumaattinen kokemus. Aina fobian syy ei kuitenkaan ole selvillä, etenkin jos pelko on alkanut hyvin varhaisessa iässä.

Emetofobia voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta hyvin usein pelko alkaa jo lapsuudessa, tavallisesti 6-10 vuoden iässä. [1] Toisinaan pelko lievenee tai katoaa iän myötä, mutta joskus fobia jatkuu aikuisiälle asti ja saattaa myös muuttua vaikeammaksi. Pelko voi myös alkaa vasta aikuisena esimerkiksi rajun mahataudin seurauksena.

Lähde: Wikipedia.

 

Kohtuutonta ja järjenvastaista oksentamisenpelkoa.

 

mä pelkään oksentamista ihan kamalasti nykyään. Oksentelin niin paljon esikoista odottaessani että kurkku oli ihan paskana. Nykyään pelkään oksentamista tai mahataudin saamista...

 

Mä muuten pelkään että meillä kasvaa tuleva emetofoobikko.. Mun kohta 8v tyttö tulee ihan hysteeriseksi jos sille tulee huono olo tai mahaa nipistää vaikka ihan vähän. Alkaa itkeä ja pidättää sitä oksentamista ihan viimeseen asti. Itse oksentaminen kyllä sujuu ihan hyvin ja on sitten ihan rauhallinen senj älkeen. Mutta se show ennen sitä on kyllä kamalaa.. Täytyykin muuten soittaa kouluterkalle tosta nyt kun tuli mieleen, kunhan koulut alkavat, että oliskos antaa mitään vinkkejä ennen kuin tilanne kehittyy tohon fobiaan asti.

 

Jep, ja olen ammatiltani sh/th ja työssäni joudun usein tekemisiin oksennusten kanssa =0. Nyt on onneksi hetkeksi luvassa siistimpää työtä, mutta loppuvuodesta taas palaan laitostyöhön...jee. Sydän hakkaa aina lujaa kun joku oksentaa tai edes kakoo...

 

Jep, ja olen ammatiltani sh/th ja työssäni joudun usein tekemisiin oksennusten kanssa =0. Nyt on onneksi hetkeksi luvassa siistimpää työtä, mutta loppuvuodesta taas palaan laitostyöhön...jee. Sydän hakkaa aina lujaa kun joku oksentaa tai edes kakoo...

Minä olisin ollut kiinnostunut sairaanhoitajan ammatista, mutta en voinut valita sitä tämän fobian takia. Olen sairaalassa sihteerinä ja ihailen ja ihmettelen sitä, kun sairaanhoitajat menevät pahoinvoivan ihmisen luokse, pitelevät kaarimaljaa kun toinen yrjöää ja sen jälkeen menevät kahville. Ei todellakaan onnistuisi minulta! Miten sinä hoidat ne tilanteet, kun joudut auttamaan toista oksentamisessa tai siivoamaan sottaisia lakanoita? Minä joudun välillä kuulemaan ja joskus todella harvoin näkemäänkin oksentamista. Minulle tulee aina ensimmäisenä paniikkireaktio eli kylmä hiki, sydän hakkaa ja jos suinkin mahdollista lähden painamaan päinvastaiseen suuntaan. Olen kyllä vuosien kuluessa vähän tottunut eli jos olen riittävän kaukana oksentavasta, en panikoidu. Oksennus maassa ei myöskään saa minua enää niin suunniltaan jos huomaan sen kauempaa. Sumennan silloin katseeni kun olen kohdalla. Kuulostaa ihan skitsolta vai mitä

Sain juuri ensimmäisen lapseni ja alkuraskauden pahoinvointi oli kyllä hirveä koettelemus. Onneksi sitä kesti vain 1,5 kk ja pystyin pidättämään oksennuksen joka kerta, vaikka välillä joudin istumaan vessan lattialla pytyn vieressä varmuuden vuoksi. Synnytykseni oli tosi kurja tämän emetofobian vuoksi. Olin ilmeisesti syönyt liian lähellä synnytystä ja tunsin syödyn ruuan maun suussani koko synnytyksen ajan ja jouduin taistelemaan oksennusta vastaan. Jos olisin suinkin vaan uskaltanut, olisin oksentanut synnytyksen alussa ja sitten saanut mahdollisesti olla rauhassa kauheasta pahasta olosta loppusynnytyksen. Harmittaa vietävästi, kun vielä ponnistusvaiheessa jouduin nieleskelemään oksennusta

 

Täällä myös! Olen kärsinyt lapsesta lähtien ja tilanne oli hyvinkin pahana 10 vuotta, kun olin lähdössä lapsuudenkodista omilleni. Välillä en pystynyt edes käymään kaupassa ilman paniikkia, kun pelkäsin oksentavani ihan koska vain. Se oli kammottavaa. Tilanne helpottui hieman lasten myötä, en enää pelkää omaa oksennusta mutta panikoin lasten sairastumista. Jos lapset yöaikaan yskivät, itkevät ja pyörivät rauhattomasti niin minulta häviää väsymys ja pyörin paniikissa sängyssä. Kelaan vain, että kohta se oksentaminen alkaa ja sitten tarttuu muihinkin.

Olimme koko perhe keväällä noroviruksessa ja vaikka se tautina olikin kamala niin jostain syystä se helpotti omaa panikointiani moneksi kuukaudeksi. Jotenkin oli sellainen olo, että nyt olemme hetken suojassa. Mutta nyt taas kesäloman loppuessa ja päiväkodin alkaessa olen ihan paniikissa, että koska lapset tuovat tuliaisia. Lapset ovat olleet vajaan vuoden päiväkodissa ja vain tuon yhden taudin ovat tuoneet mutta silti panikoin koko ajan asiasta

 

Se onkin täysi arvoitus minulle, miten selviän lapsen oksennusten siivoamisesta sitten joskus Onko jotain vinkkejä? Vauvan pulauttelu menee sujuvasti, mutta sitten myöhemmin voi olla kamalaa, kun jotuu auttamaan lasta oksentamisessa tai siivoamaan jälkiä. Ehdotinkin jo miehelle, että sanotaan päivähoitoon että jos lapsella on oksennustauti, soittavat isälle, muista sairauksista äidille

 

Mä sairastin rajun vatsataudin 2 vuotiaana. Lopetin kaiken syömisen ja juomisen vaikka tauti meni jo menojaan. Kuivumisen vuoksi mut laitettiin nenä-mahaletkuun keskussairaalaan.

En muista muuta sängyn 'kalterit' ja sen tunteen nenän alla kun letkut teipattiin siihen kiinni.

Muistan lapsuuden mahataudeista sen että mä huusin ja itkin aina oksentaessani niin että multa lähti ihan ääni ja kurkku oli kipeä kauan. Se maku :x ja se kun oksennusta roiskui naamalle kun johonkin vatiin piti yökkiä.
Mä pelkäsin kun isä joskus harvoin lähti viihteelle että jos se oksentaa sit....

No murkkuna kaikki ikäänkuin unohtui kun taudit harveni.

Ja sitten kun oma lapsi sai ekan taudin ja vielä rajun, joka tietenkin myös tarttui minuun...

Odotusajat ja synnytykset säästyin, enkä ekan aikana edes palstaillut vielä, niin olin autuaan tietämätön kaikesta oksentamisesta jota naiset joutuu kokemaan raskaana ollessaan tai synnyttäessään
Olis voinu lapset jäädä tekemäti..

Mutta erittäin kovaan ahdistukseen saakka pelkään taas nykyisin, tämä ohittaa kaikki lapsuuden kauhutkin asiasta. Onneksi mulla on ymmärtäväinen mies.

 

Ihana kuulla, että meitä on muitakin.. Helpottaa jo se, ettei ole yksin asian kanssa
Minulla kanssa itsellä ihan järjetön kammo asiasta.. jos itsellä huono olo, niin viimeseen asti täytyy yrittää keksiä syy, mistä se johtuu (joka toisinaan helpottaa tilannetta). Ja nykyään, jos tulee kammottava hikikohtaus (ihan normaalistakin asiasta), niin heti alkaa pelätä pahoinvoivansa.. oma pahoinvointi ei ole niin kammottavaa, kun se on jossain määrin hallittavissa, mutta toisten pahoinvointi on jotakin niin kammottavaa!

Ihana oli kuulla, kun joku tuossa kertoi, ettei raskausaikana ollut tarvinut oksentaa - se helpottaa minua lasta suunnittevaa hirveän paljon, kiitos siitä eikö meillä emeetikoilla ole usein tapana kerätä sellaiset puolisot, jotka pahoinvoi todella harvoin? ja yleensä välttyy oksentamiselta monissa tilanteissa, jossa muut voivat pahoin...
Kerran sain lääkäristä pahoinvointiestolääkkeen johonkin ihmevaivaan. Minulla vieläkin niitä jokunen kaapissa, huomattavasti helpottaa nekin jo tilannetta, että voi aivan äärimmäisessä hädässä ottaa sellaisen (joka auttaa takuuvarmasti)

 

Ainiin.. ja oletteko kaikki kertoneet muille tästä pelosta?

 

Ainiin.. ja oletteko kaikki kertoneet muille tästä pelosta?

Pikkuhiljaa, kun mulle psykologin tuolilla valkeni että mä en ole ainut ja että tämä on oikeasti pelkotila, fobia, enkä mä ole 'vain' hullu :ashamed:



Toisaalta, mun alkoholinkäyttö on yhden krapulan ansiosta pysynyt rajoissaan Aamuäreehän ei viinan vuoksi oksenna, ehei

 

Mä venytin lasten hankkimista juuri siksi, että pelkäsin odotusaikoja. Olin jo 26, kun aloin esikoista odottamaan vaikka vauvakuumetta tunnustelin 21-vuotiaasta. Odotusajat olivat mulla kamalia, sillä olin ihan raatona jo pahoinvoinnista. En uskaltanut lähteä mihinkään, kun pelkäsin oksentavani. Esikoisesta oksensin ehkä 10 kertaa koko aikana mutta muistan odotusajan todella huonovointisena ja rajoittavana. Toisesta oksensin enemmän mutta esikoisen pakottamana jouduin liikkumaan enemmän enkä siksi niin kärsinyt rajoittavuudesta.

Lasten oksennustaudit on mulle ihan hirveitä. Vanhin lapsi on 5v mutta olen vain yhden ainoan oksennuksen siivonnut, mies on hoitanut kaikki muut. Mies ottaa oksentajan aina viereensä, pyyhkii, putsaa, hoitaa, juottaa. Minä panikoin samaan aikaan sohvalla ja tuherran itkua, kun pelkään sairastuvani itse

Pelkään, että kaikki oksennukset ovat tartuttavia. Hinkkaan käsiäni ja lotraan käsidesin kanssa. Pyyhin pintoja, en anna lasten leikkiä samoilla leluilla kuin taudissa oleva jne. Teen niin ison numeron asiasta, että 5-vuotiaskin jo kammoksuu oksentamista :/ Tai hän ei pelkää oksentamista mutta puhuu aina negatiiviseen sävyyn jos joku on vaikka päiväkodissa oksentanut. Ihan selvästi olen siirtänyt omaa panikointiani jo tyttärelle Lapsiparka.

 

Ainiin.. ja oletteko kaikki kertoneet muille tästä pelosta?

Pikkuhiljaa, kun mulle psykologin tuolilla valkeni että mä en ole ainut ja että tämä on oikeasti pelkotila, fobia, enkä mä ole 'vain' hullu :ashamed:



Toisaalta, mun alkoholinkäyttö on yhden krapulan ansiosta pysynyt rajoissaan Aamuäreehän ei viinan vuoksi oksenna, ehei

Mulla ihan sama juttu, ja tämän takia oon alkanu rajoittaa myös miekkosen juomista

 

Ainiin.. ja oletteko kaikki kertoneet muille tästä pelosta?

Pikkuhiljaa, kun mulle psykologin tuolilla valkeni että mä en ole ainut ja että tämä on oikeasti pelkotila, fobia, enkä mä ole 'vain' hullu :ashamed:



Toisaalta, mun alkoholinkäyttö on yhden krapulan ansiosta pysynyt rajoissaan Aamuäreehän ei viinan vuoksi oksenna, ehei

Mulla ihan sama juttu, ja tämän takia oon alkanu rajoittaa myös miekkosen juomista

Minä myös abso ja muiden mielestä niuho. Mieskin nykyään lähes abso, ottaa vain jos on "kalareissulla" mutta ei koskaan minun aikana. Tapaamisen alkuaikoina otti hyvinkin paljon ja oksenteli milloin minnekin.

 

Onko kukaan keksinyt keinoa, millä tätä saisi lievitettyä? Onko esim. lasten myötä parantunut/lieventyny vaiva?

Millon olette viimeksi itse oksentaneet? ja millon joutunut kärsimään toisen oksennuksen näkemisestä/kuulemisesta/siivoamisesta?

 

No nythän hiljeni porukka :/