Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Elovauvat 2014 <3 *elokuussa* MEIDÄN KUU!!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Pinsuli, post: 30206240, member: 122912"]</p><p>Tsemppiä imetyksen kanssa taistelijoille! Kannattaa sitkeästi yrittää jatkaa, on se sen arvoista. Mutta pitää myös muistaa, ettei imettäminen ole hyvän äitiyden mitta. Jos ei onnistu millään, eikä jaksa enää yrittää, niin sitten kannattaa siirtyä pulloon. Mutta ei kannata luovuttaa helpolla!</p><p>Mulla ei ole imetys sattunutkaan. Maidon nousu sattui 3. - 5. päivänä, mutta itse imettäminen on ollut vain ihanaa. Mulla on ulospäin kääntyneet ja isot rinnanpäät, niistä on helppo saada ote, ja maitoakin tulee suihkuamalla. Tosin se meinaa olla ongelma, kun vauva sitten nielee ilmaakin tosi paljon. </p><p></p><p>Mua vaivaa ilmeisesti ummetus. Vatsavaivat on aivan kaameet, ja alavatsassa on jatkuva tylppä jomotus, se tuntuu etenkin kävellessä ja istuessa. Vatsa on niiiiiin kovalla, että itkettää :'( Vettä yritän kitata hirveitä määriä ja toivon, että se auttaisi. En haluais joutua turvautumaan lääkkeisiin kun pelkään et suoli ei sitten toimi enää ilman niitä.</p><p></p><p>Kirjoitan tänään myöhemmin mun synnytyskertomuksen kun istutaan autossa vähän pidempi aika! <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p><strong>/edit - Tässä nyt olis sitä mun synnytyskertomusta! </strong></p><p></p><p>Eli maanantaina 11.8. (Rv 41+4) mulla alkoi tulemaan enemmän ja enemmän kirkasta limavuotoa, ja mun alaselkä tuntui olevan aivan jumissa. Supistuksia tuli enemmän kuin aiemmin, mutta ne eivät olleet millään muotoa kipeitä - ennen kuin ensimmäiset napakammat iskivät n. klo 23. Sain kuitenkin nukahdettua muutamaksi tunniksi. Kahdelta esikoinen herätti itkullaan, ja hänet rauhoiteltuani huomasin, että mua supisti useasti, ja sen verran kipeästi etten voinut makoilla. Pysyin sitten supistusten kanssa hereillä. Jumppapalloilin, lämmittelin kaurapussia ja yritin rentoutua. En kuitenkaan ihan täysin uskonut, että pian synnyttäisin. Supistuksia tuli alle kymmenen minuutin välein ja ne kesti noin 30 - 60 sekuntia.</p><p>Puntaroin siinä herätänkö miehen, oli aika yksinäistä. Välillä kävin makoilemassa sängyllä hänen vieressään, ja supistuksen tullessa mun oli jo pakko puristaa lujasti hänen kättään. Siihen mies sit heräsi, ja kerroin että supistaa, mutta nuku nyt vaan vielä. Kävin sitten suihkussa neljän aikaan, ja se auttoi kyllä hurjasti! En olis halunnut pois. </p><p></p><p>Kuudelta sit herätin lopulta miehen, ihan vaan seuraksi. Aattelin, että lähdetään näytille kunhan esikoinen herää 7-8 välillä. Supistukset kuitenkin laantui, niiden voimakkuus pieneni ja väli kasvoi. Aattelin vaan, että tässä nyt tääkin oli taas, kiva. Onneks mulla oli sovittuna aika käynnistyksen harkintaan äitipolille klo 10. Aattelin, et ainakin saan siellä tietää onko supistukset tehneet mitään. Edellinen kuulemani tilanne alakerrassa oli "noin kahdelle sormelle auki, kanavaa 2 cm jäljellä" viikoilla 41+3. </p><p>Lähdettiin sitten kohti äitipolia, siellä käyrillä makoillessani ei tullut ainuttakaan supistusta, ja vauvakin oli nukkunut pitkään. Käyrä oli kuitenkin hyvä unikäyrä. Lääkärin paikkeilla tehtiin sitten sisätutkimus, tai itseasiassa kaksi, koska paikalla oli myös kandi-opiskelija, joka tutki kohdunsuun myös. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Lääkäri totesi kohdunsuun olevan 3-4 cm auki, kaulaa oli sentti jäljellä. Tämä oli noin klo 11.00. Huokaisin helpotuksesta, jotain oli tapahtunut! Kohdunsuu oli vielä takana, joten lääkäri ei voinut luvata mitään vauvan syntymähetkestä. Ultralla katsottiin, että kaikki oli kunnossa, painoarvio 2,8-2,9 kg. Varattiin synnytyssali torstaille 14.8. kalvojen puhkaisua varten.</p><p></p><p>Käytiin vielä uudestaan kätilön luona, hän halusi kuulla mitä lääkäri sanoi. Siinä nojailin tuolin selkänojaan ja puuskuttaen kerroin tilanteen kohdunsuulla, sekä synnytyssalin varauksesta. Kätilö vähän vinosti hymyillen totesi, että sua kun tässä katselen, niin voin sanoo ettei kannata ainakaan heti lähteä sairaalalta pois. Naurahdin vähän ja irvistelin yhtäkkiä palanneiden supistusten keskellä. Ne tuntui tulevan jatkuvalla syötöllä, ja tuntuivat suunnilleen siltä kuin mun lantio olisi ollut kirjaimellisesti tulessa. Ymmärrän nyt miks ne on "synnytyspolttoja" <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Esikoisen synnytyksessä olin tuossa vaiheessa jo täynnä puudutuksia. </p><p></p><p>Jäätiin pyörimään synnytysvastaanoton eteen koska aina kun yritin kävellä, tuli kamala supistus ja pystyin vaan nojaamaan mieheen ja inisemään. Puolisen tuntia kärvistelin siinä, kunnes oli jo pakko ilmoittautua svo:lle. Pystyasennossa oli kamalaa, ja joku painoi lantiollani kovasti. Pääsin svo:lla taas käyrille, ja tällä kertaa supistuksia tuli erittäin jatkuvalla syötöllä, nätin tasaisesti 5 min välein. Mun onneksi huomasin ettei Himpulan sydänäänet laskeneet supistusten aikaan kuten esikoisen, joten osasin vähän rentoutua. Kyljellään oli hyvä olla. </p><p>Kätilö tuli siihen tutkimaan kohdunsuun ja sanoin hänelle vähän epäilevästi, että puoltoista tuntia sitten olin vaan 3-4 cm auki, tuskin siellä mitään on tapahtunut. Kätilö naurahti ja sanoi, että tämä on kuule ainakin 5 cm! Mun silmät rävähti lautasiksi ja pieni paniikki meinas iskeä. 5 cm??? Esikoisen synnytyksessä olin ekassa tutkimuksessa sormenpäälle auki! Kätilö sanoi, ettei hänellä ole mitään annettavaa mulle, että mitäs sanoisin jos menisin suoraan synnytyssaliin. Suostuin tietysti, joten otin peräruiskeen, ja klo 13.50 pääsin synnytyssaliin. Siellä olin heti 7 cm auki ja sain ilokaasun, ja hieman myöhemmin kohdunkaulan puudutteen. Se tosin ei tehonnut, lääkärin mukaan siksi kun synnytys eteni niin nopeasti. Ilokaasu ei auttanut kovin pitkälle, ja pystyin hengittämään sitä vain supistuksen alkuvaiheessa. Pahimmassa kohdassa pystyin vaan huutamaan "EI EI EI EI EI" <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> En oo ikinä eläessäni ollut niin aidosti epätoivoinen. Tässä kohdassa taisin alkaa kiemurtelemaan ja olemaan niin äänekäs, että kätilö kysyi missä supistukset tuntuu. Vaikeroin, että lonkkia revitään erilleen ja lantio räjähtää. Sisätutkimuksen jälkeen todettiin sitten että olin valmis ponnistamaan. Niin siis fyysisesti, mut en tosiaan henkisesti! Muistaakseni aloin itkemään ja hoin, etten halua ponnistaa. Olin ollut salissa vasta ehkä 1,5h, eikä mun pää ollut pysynyt synnytyksessä mukana. Olin siis aivan paniikissa. Onneksi mun kätilö oli aivan ihana (<3), ja rauhoitteli kertomalla että vauva voi loistavasti, mun ei tarvitsisi ponnistaa ennen kuin haluan. Kuitenkin hän mun tosi kovien polttojen tullessa aina kehotti koittamaan vähän ponnistamista, koska se helpottaisi mun oloa. Kerran uskalsin yrittää ja vauva tipahti kerralla kunnolla alaspäin. Siitä ne kivut vasta alkoikin! Ikinä ei ole niin epämukava olo ollut, hyh. Sain sitten pudendaalipuudutuksen helpottamaan ponnistamista (puudutti siis alapään, mutta ei vienyt supistuksia), ja sen voimin sain tytön punnerrettua pihalle 12.8. klo 15.47 painaen 3330g <3 </p><p></p><p>Himpulalla oli napanuora kaulan ympärillä, mutta siitä ei ollut ongelmaa, 9 pistettä sai. Eli siis synnytyssalissa oltiin kaks tuntia ennen tytön syntymää. Vertauksena voin sanoo että esikoisen kohdalla oltiin 23h salissa ennen pojan syntymää! PIENI muutos. Olin onnesta soikeana, enkä voinut uskoa, että MINÄ olin selvinnyt niin vähillä puudutteilla! (Esikoisesta oli epiduraali x3, pudendaali, 2 kipupiikkiä, kipulääkkeet tipasta...) Oli ihanaa olla heti selväjärkisenä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Tosiaan epparia ei tarvittu, eikä tikkejä. Vuotoa tuli normaalin verran ja jälkeiset tuli kokonaisena ulos. </p><p></p><p>Yks yö oltiin Taysin synnyttäneiden osastolla ja toiseksi yöksi siirryttiin potilashotelliin, minne mieskin pääsi. Suosittelen ehdottomasti taysin potilashotellia, etenkin uudelleensynnyttäjille!</p><p></p><p>Kokonaisuudessaan jäi helkkarin hyvä fiilis synnytyksestä, voisin tuollaisena tehdä vielä vaikka kolmannenkin kerran... <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Vaikka sattui ja pelotti ja hui. Mutta on se synnytyksen jälkeinen lähes euforinen tunne vauva kainalossa niin koukuttava <3 </p><p></p><p>Pinsuli ja Himpula 1 vko 4 vrk <3</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Pinsuli, post: 30206240, member: 122912"] Tsemppiä imetyksen kanssa taistelijoille! Kannattaa sitkeästi yrittää jatkaa, on se sen arvoista. Mutta pitää myös muistaa, ettei imettäminen ole hyvän äitiyden mitta. Jos ei onnistu millään, eikä jaksa enää yrittää, niin sitten kannattaa siirtyä pulloon. Mutta ei kannata luovuttaa helpolla! Mulla ei ole imetys sattunutkaan. Maidon nousu sattui 3. - 5. päivänä, mutta itse imettäminen on ollut vain ihanaa. Mulla on ulospäin kääntyneet ja isot rinnanpäät, niistä on helppo saada ote, ja maitoakin tulee suihkuamalla. Tosin se meinaa olla ongelma, kun vauva sitten nielee ilmaakin tosi paljon. Mua vaivaa ilmeisesti ummetus. Vatsavaivat on aivan kaameet, ja alavatsassa on jatkuva tylppä jomotus, se tuntuu etenkin kävellessä ja istuessa. Vatsa on niiiiiin kovalla, että itkettää :'( Vettä yritän kitata hirveitä määriä ja toivon, että se auttaisi. En haluais joutua turvautumaan lääkkeisiin kun pelkään et suoli ei sitten toimi enää ilman niitä. Kirjoitan tänään myöhemmin mun synnytyskertomuksen kun istutaan autossa vähän pidempi aika! :) [B]/edit - Tässä nyt olis sitä mun synnytyskertomusta! [/b] Eli maanantaina 11.8. (Rv 41+4) mulla alkoi tulemaan enemmän ja enemmän kirkasta limavuotoa, ja mun alaselkä tuntui olevan aivan jumissa. Supistuksia tuli enemmän kuin aiemmin, mutta ne eivät olleet millään muotoa kipeitä - ennen kuin ensimmäiset napakammat iskivät n. klo 23. Sain kuitenkin nukahdettua muutamaksi tunniksi. Kahdelta esikoinen herätti itkullaan, ja hänet rauhoiteltuani huomasin, että mua supisti useasti, ja sen verran kipeästi etten voinut makoilla. Pysyin sitten supistusten kanssa hereillä. Jumppapalloilin, lämmittelin kaurapussia ja yritin rentoutua. En kuitenkaan ihan täysin uskonut, että pian synnyttäisin. Supistuksia tuli alle kymmenen minuutin välein ja ne kesti noin 30 - 60 sekuntia. Puntaroin siinä herätänkö miehen, oli aika yksinäistä. Välillä kävin makoilemassa sängyllä hänen vieressään, ja supistuksen tullessa mun oli jo pakko puristaa lujasti hänen kättään. Siihen mies sit heräsi, ja kerroin että supistaa, mutta nuku nyt vaan vielä. Kävin sitten suihkussa neljän aikaan, ja se auttoi kyllä hurjasti! En olis halunnut pois. Kuudelta sit herätin lopulta miehen, ihan vaan seuraksi. Aattelin, että lähdetään näytille kunhan esikoinen herää 7-8 välillä. Supistukset kuitenkin laantui, niiden voimakkuus pieneni ja väli kasvoi. Aattelin vaan, että tässä nyt tääkin oli taas, kiva. Onneks mulla oli sovittuna aika käynnistyksen harkintaan äitipolille klo 10. Aattelin, et ainakin saan siellä tietää onko supistukset tehneet mitään. Edellinen kuulemani tilanne alakerrassa oli "noin kahdelle sormelle auki, kanavaa 2 cm jäljellä" viikoilla 41+3. Lähdettiin sitten kohti äitipolia, siellä käyrillä makoillessani ei tullut ainuttakaan supistusta, ja vauvakin oli nukkunut pitkään. Käyrä oli kuitenkin hyvä unikäyrä. Lääkärin paikkeilla tehtiin sitten sisätutkimus, tai itseasiassa kaksi, koska paikalla oli myös kandi-opiskelija, joka tutki kohdunsuun myös. :D Lääkäri totesi kohdunsuun olevan 3-4 cm auki, kaulaa oli sentti jäljellä. Tämä oli noin klo 11.00. Huokaisin helpotuksesta, jotain oli tapahtunut! Kohdunsuu oli vielä takana, joten lääkäri ei voinut luvata mitään vauvan syntymähetkestä. Ultralla katsottiin, että kaikki oli kunnossa, painoarvio 2,8-2,9 kg. Varattiin synnytyssali torstaille 14.8. kalvojen puhkaisua varten. Käytiin vielä uudestaan kätilön luona, hän halusi kuulla mitä lääkäri sanoi. Siinä nojailin tuolin selkänojaan ja puuskuttaen kerroin tilanteen kohdunsuulla, sekä synnytyssalin varauksesta. Kätilö vähän vinosti hymyillen totesi, että sua kun tässä katselen, niin voin sanoo ettei kannata ainakaan heti lähteä sairaalalta pois. Naurahdin vähän ja irvistelin yhtäkkiä palanneiden supistusten keskellä. Ne tuntui tulevan jatkuvalla syötöllä, ja tuntuivat suunnilleen siltä kuin mun lantio olisi ollut kirjaimellisesti tulessa. Ymmärrän nyt miks ne on "synnytyspolttoja" :D Esikoisen synnytyksessä olin tuossa vaiheessa jo täynnä puudutuksia. Jäätiin pyörimään synnytysvastaanoton eteen koska aina kun yritin kävellä, tuli kamala supistus ja pystyin vaan nojaamaan mieheen ja inisemään. Puolisen tuntia kärvistelin siinä, kunnes oli jo pakko ilmoittautua svo:lle. Pystyasennossa oli kamalaa, ja joku painoi lantiollani kovasti. Pääsin svo:lla taas käyrille, ja tällä kertaa supistuksia tuli erittäin jatkuvalla syötöllä, nätin tasaisesti 5 min välein. Mun onneksi huomasin ettei Himpulan sydänäänet laskeneet supistusten aikaan kuten esikoisen, joten osasin vähän rentoutua. Kyljellään oli hyvä olla. Kätilö tuli siihen tutkimaan kohdunsuun ja sanoin hänelle vähän epäilevästi, että puoltoista tuntia sitten olin vaan 3-4 cm auki, tuskin siellä mitään on tapahtunut. Kätilö naurahti ja sanoi, että tämä on kuule ainakin 5 cm! Mun silmät rävähti lautasiksi ja pieni paniikki meinas iskeä. 5 cm??? Esikoisen synnytyksessä olin ekassa tutkimuksessa sormenpäälle auki! Kätilö sanoi, ettei hänellä ole mitään annettavaa mulle, että mitäs sanoisin jos menisin suoraan synnytyssaliin. Suostuin tietysti, joten otin peräruiskeen, ja klo 13.50 pääsin synnytyssaliin. Siellä olin heti 7 cm auki ja sain ilokaasun, ja hieman myöhemmin kohdunkaulan puudutteen. Se tosin ei tehonnut, lääkärin mukaan siksi kun synnytys eteni niin nopeasti. Ilokaasu ei auttanut kovin pitkälle, ja pystyin hengittämään sitä vain supistuksen alkuvaiheessa. Pahimmassa kohdassa pystyin vaan huutamaan "EI EI EI EI EI" :D En oo ikinä eläessäni ollut niin aidosti epätoivoinen. Tässä kohdassa taisin alkaa kiemurtelemaan ja olemaan niin äänekäs, että kätilö kysyi missä supistukset tuntuu. Vaikeroin, että lonkkia revitään erilleen ja lantio räjähtää. Sisätutkimuksen jälkeen todettiin sitten että olin valmis ponnistamaan. Niin siis fyysisesti, mut en tosiaan henkisesti! Muistaakseni aloin itkemään ja hoin, etten halua ponnistaa. Olin ollut salissa vasta ehkä 1,5h, eikä mun pää ollut pysynyt synnytyksessä mukana. Olin siis aivan paniikissa. Onneksi mun kätilö oli aivan ihana (<3), ja rauhoitteli kertomalla että vauva voi loistavasti, mun ei tarvitsisi ponnistaa ennen kuin haluan. Kuitenkin hän mun tosi kovien polttojen tullessa aina kehotti koittamaan vähän ponnistamista, koska se helpottaisi mun oloa. Kerran uskalsin yrittää ja vauva tipahti kerralla kunnolla alaspäin. Siitä ne kivut vasta alkoikin! Ikinä ei ole niin epämukava olo ollut, hyh. Sain sitten pudendaalipuudutuksen helpottamaan ponnistamista (puudutti siis alapään, mutta ei vienyt supistuksia), ja sen voimin sain tytön punnerrettua pihalle 12.8. klo 15.47 painaen 3330g <3 Himpulalla oli napanuora kaulan ympärillä, mutta siitä ei ollut ongelmaa, 9 pistettä sai. Eli siis synnytyssalissa oltiin kaks tuntia ennen tytön syntymää. Vertauksena voin sanoo että esikoisen kohdalla oltiin 23h salissa ennen pojan syntymää! PIENI muutos. Olin onnesta soikeana, enkä voinut uskoa, että MINÄ olin selvinnyt niin vähillä puudutteilla! (Esikoisesta oli epiduraali x3, pudendaali, 2 kipupiikkiä, kipulääkkeet tipasta...) Oli ihanaa olla heti selväjärkisenä :D Tosiaan epparia ei tarvittu, eikä tikkejä. Vuotoa tuli normaalin verran ja jälkeiset tuli kokonaisena ulos. Yks yö oltiin Taysin synnyttäneiden osastolla ja toiseksi yöksi siirryttiin potilashotelliin, minne mieskin pääsi. Suosittelen ehdottomasti taysin potilashotellia, etenkin uudelleensynnyttäjille! Kokonaisuudessaan jäi helkkarin hyvä fiilis synnytyksestä, voisin tuollaisena tehdä vielä vaikka kolmannenkin kerran... ;) Vaikka sattui ja pelotti ja hui. Mutta on se synnytyksen jälkeinen lähes euforinen tunne vauva kainalossa niin koukuttava <3 Pinsuli ja Himpula 1 vko 4 vrk <3 [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 5 1 8
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Jussi H-a: "Ei ole oikein, että Suomi toimii globaalina sosiaalitoimistona, jonne kuka tahansa voi lampsia elämään veronmaksajien rahalla ja..."
26 min sitten
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Poliisi poisti julkisesta rakennuksesta Trumpin kannattajia apinoineet terrorijärjestöä tukevat vasemmistolaiset
47 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Miksi Pekka Katajan murhan yritystä ei tutkittu?
Tänään 10:48
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
LeviNYT matkailulehti yllätti Petturi Orpon
Tänään 09:30
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Oliko tämä henkilö, jonka kanssa vornanen paini teinikiimassaan persu?
Tänään 09:18
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Suomen tukema armeija etenee Ukrainassa
Tänään 09:06
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Marinin hallitukselta taas täydellinen onnistuminen
Tänään 08:54
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
No niin
Tänään 08:11
Rätti Väsynyt
13 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Maanantai klo 20:54
Luettu: 997
Aihe vapaa
4.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:08
Luettu: 820
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Maanantai klo 01:54
Luettu: 794
Aihe vapaa
6.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 595
Aihe vapaa
7.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Started by vierailija
Eilen 12:58
Luettu: 573
Aihe vapaa
8.
Uskomattoman kaunis Ruotsin Madde-prinsessa meni sitten pilaamaan kasvonsa 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 07:49
Luettu: 545
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Jussi H-a: "Ei ole oikein, että Suomi toimii globaalina sosiaalitoimistona, jonne kuka tahansa voi lampsia elämään veronmaksajien rahalla ja..."
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
2.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
3.
Oliko tämä henkilö, jonka kanssa vornanen paini teinikiimassaan persu?
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
4.
Marinin hallitukselta taas täydellinen onnistuminen
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
6.
Keksi uusi kirosana
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
7.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Latest: vierailija
33 min sitten
Aihe vapaa
8.
LeviNYT matkailulehti yllätti Petturi Orpon
Latest: vierailija
36 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Elovauvat 2014 <3 *elokuussa* MEIDÄN KUU!!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu