Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Elovauvat 2007
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Seriina, post: 8236191, member: 14263"]</p><p>Piti tulla nyt kirjoittelemaan sitä "synnytyskertomusta" kun siitä vielä muistaa kaiken. Aika kultaa muistot niin voi olla että muutaman päivän päästä mikään ei tunnu enään niin kauhealta =) </p><p></p><p>Eli perjantai aamuna kuudelta minut alettiin valmistelemaan leikkaukseen kaikkine peräruiskeineen ynnä muine kivoine juttuineen... Minulle oli varattu aika leikkuriin 8.15 ja niinpä minut kärrättiin alakertaan siinä kahdeksan maissa. Tässä vaiheessa isä joutui menemään eri paikkaan odottelemaan minun valmistelujani. No minun sänky pukattiin siihen käytävälle ja sanottiin että kohta joku tulee hakemaan... siinä sitten odottelin yksikseni. Tähän asti olin ollut erittäin rauhallinen ja kaikki sykkeet ja muut olivat olleet normaalit. Mutta kun kukaan ei tuntunut minua hakevan... aikaa kului ja kului, kaikki vain kävelivät hirveällä kiirreellä ohi ja katselivat ohi mennen. Olin siinä pisteessä jo että jos joku ei minua kohta hae, alan kiljumaan. Paninkin silmät kiinni ja puristin sängyn laitaa kylmä hiki päässä :| </p><p></p><p>Sitten vihdoin minut tuli joku nainen siitä hakemaan ja kertoi että anteeksi että sait odotella, kun... ja syitä löytyi. Mietin että piruako just nyt kahville lähditte! <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite17" alt=":LOL:" title="Nauraa :LOL:" data-shortname=":LOL:" /> </p><p>Sitten minut kipattiin leikkauspöydälle jossa alettiin mittailemaan pulssia ja verenpainetta joka oli siinä vaiheessa erittäin korkea!Kello oli tässä vaiheessa 8.45. Kaikki kävivät kyselemässä että jännitänkö? Ei ole mitään hätää... onko mones lapsi?... kumpia kotona odottaa?... Olin niin hermostunut ja kypsä kyselyihin että mietin välillä että seuraava joka kysyy jotain saa nyrkistä :kieh: </p><p>Mutta minun parhaaksenihan he niitä kysymyksiä siinä tekivät. Lääkäri tuli piakkoin ja esitteli itsensä anestesia lääkäriksi huonolla suomenkielellä. Järkytyin! Jotenkin minullle tuli sellainen olo että kun hän ei osaa kunnolla suomea, osaakohan hän hommansa... pulssi nousi taas nopeasti ja taas kaikki tulivat hieromaan jalkojani ja yrittivät rentouttaa minua. Lääkäri alkoi pistellä selkääni sormillaan ja haki nikaman väliä johon voisi epiduraalipuudutteen laittaa. Sekin kävi jo valtavan kipeää ja hoitaja hoki että pukkaa selkää aina painallukseen päin, älä vedä pois. Vauva alkoi potkia ihan hurjasti mahassa ja olin aivan pihalla että minkä asennon valitsen että olisi hyvä olla. Koitin vain purra hammasta yhteen ja kaartaa selkääni. Nikaman välit olivat kuulemma niin turvoksissa että lääkäri ei löytänyt niitä ja minua ei kun hermostutti :| Minun piti aina kertoa missä tunnen kipua, eli onko kipu lonkissa vai selässä. Minua juili koko ajan lonkkiin, vuorotellen molempiin ja viimein kun huusin että auts, nyt sattui selkään lääkäri sanoi että hyvä ja jalat alkoi puutua. Voi mikä autuus. Tämän jälkeen vielä spinaalipuudutus ja leikkaus voisi alkaa... Kello oli tässä vaiheessa 9.30, eli 45 min se lääkäri yritti piikittää minua selkään! huh huh...</p><p></p><p>Tämän jälkeen tuli ihana tuttu lääkäri kättelemään ja kysyi onko kaikki hyvin ja kyseli kaiskenlaisia lapsen koosta ja kaikkea mikä sai minut unohtamaan koko puudutuksen. Sillä he tiesivät etukäteen että pelkään ihan pirusti sitä vaihetta kun puudutus alkaa nousta rintojen kohdalle! Ja niinhän se taas teki ja tässä vaiheessa oli vain kyse omasta tsemppauksesta että en taas alkanut ylihengittää kuten on käynyt kahdessa edellisessä sectiossa. Tässä vaiheessa onneksi ihana mieheni päästettiin sisälle. Hän istui viereeni, puristi kädestä, katsoi silmiin ja kysyi: onko kaikki hyvin, miltä tuntuu? Ja oli niin rauhallisen näköinen että minunkin oli ihan pakko rauhoittua :heart: </p><p>Siinä hän sitten istui vieressäni koko leikkauksen ajan pitäen minua kädestä kiinni.</p><p>Leikkaus alkoi ja mukana oli erikoistuva nuori naislääkäri joka teki toimenpiteen, vanhemman lääkärin opastuksella. Vanhempi lääkäri kertoi kokoa ajan mitä seuraavaksi tehdään ja niinpä itsekkin kuulin siinä sivussa että missä kerroksessa ollaan menossa, välillä ymmärsin välillä en. Jossain vaiheessa säikähdin kun verta alkoi mennä aikalailla paljon, mutta he saivat korjattua tilanteen nopeasti.</p><p>Ainut asia mikä jäi päällimmäisenä mieleeni oli se vaihe kun lasta yritettiin "repiä" kolmen voimin ulos kohdusta. Kysyinkin jälkeenpäin lääkäriltä että mikä siinä oli niin tiukkaa, hän sanoi vain ettei meinannut saada otetta vauvasta ja se aina lipsahti hänen käsistään takaisin. Muuten itse leikkauksesta jäi tosi positiivinen mieli. Kello oli tässä vaiheessa 10.05. Sen jälkeen kun vauva oli ulkona ja oli ensimmäiset karjaisunsa karjaissut ja kävi vähän minun poskeani vasten nuuhkuttamassa, hänet annettiin isälle joka lähti viemään häntä pesulle ja lämpökaappiin. Minä jäin kursittavaksi kokoon. Tämä vaihe kestikin taas jonkin tovin, sillä harjoitteleva lääkäri oli todella tarkka ja sanoikin itse myöhemmin meidän keskustellessa olevansa vielä hidas mutta perusteellinen. Pääsin heräämöön 11.30. Siellä olin aivan tokkurainen mutta kun mieheni tuli kertomaan pojan trategiset mitat ja näytti kamerasta kuvia, olin niin kuin mitään leikkausta ei olisi tapahtunutkaan.. poikaa oli vain hirveä ikävä. Jäin heräämöön joksikin aikaa lepäämään josta minut sitten vietiin osastolle. Vauva ei ollut vielä päässyt osastolle kun minut sinne siirrettiin. Tässä vaiheessa jo hoitajat ilmoittivat minulle että pojan sokereissa on vähän häikkää ja tämän takia häntä syötetään lämpökaapissa jonkin aikaa... Aika oli pitkä, kunnes poika tuli luokseni huoneeseen. Olin vielä vuoteen oma joten sain vain silitellä hänen poskeaan ja hoitaja esitteli pojan hienon mustan tuuhean tukan :heart: </p><p>Myöhemmin iltapäivällä hoitaja tuli kertomaan että poika on pakko viedä keskolaan sokeriarvojen takia ja laittaa tippaan. Kyllä ei ollut itku kaukana, kun tiesin että en pääse itse mukaan! Mies lähti pojan mukaan sinne ja tuli myöhemmin kertomaan että hän jää sinne muutamaksi päiväksi, ja että pääsen katsomaan häntä sinne heti kun kykenen.</p><p>Seuraavana päivänä hoitajat sitten käyttivät minua pojan luona pyörätuolilla. Se oli oikeastaan meidän ensitapaamisemme... Hän oli vasta syönyt joten hän vain nukkui tyytyväisenä ja tuhisi uskomattoman suloisena. Illalla aioin mennä katsomaan poikaa uudestaan mutta sitten minulle nousi kuume. Eli en päässyt sitten katsomaan poikaa ollenkaan siihen asti kun hän maanataina puoliltapäivin pääsi osastolle. Tämän jälkeen olemmekin olleet sitten erottomattomat, kuten arvata saattaa. Maito nousi heti rintoihin kun sain vauvan lähelleni ja siitä asti hän on sitä imenytkin hankasti ja olen ajatellut että tämän vaikean lähtömme jälkeen en edes rajoita, vaan annan hänelle kaiken aikani mitä minulta liikenee.</p><p>Isommat sisarukset ovat onneksi ottaneet tulokkaan tosi reippaasti vastaan ja ymmärtävät että äiti välillä imettää ja kun vauva nukkuu on minulla myös heille aikaa :heart: </p><p></p><p>Seriina ja Niilo 8vrk</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Seriina, post: 8236191, member: 14263"] Piti tulla nyt kirjoittelemaan sitä "synnytyskertomusta" kun siitä vielä muistaa kaiken. Aika kultaa muistot niin voi olla että muutaman päivän päästä mikään ei tunnu enään niin kauhealta =) Eli perjantai aamuna kuudelta minut alettiin valmistelemaan leikkaukseen kaikkine peräruiskeineen ynnä muine kivoine juttuineen... Minulle oli varattu aika leikkuriin 8.15 ja niinpä minut kärrättiin alakertaan siinä kahdeksan maissa. Tässä vaiheessa isä joutui menemään eri paikkaan odottelemaan minun valmistelujani. No minun sänky pukattiin siihen käytävälle ja sanottiin että kohta joku tulee hakemaan... siinä sitten odottelin yksikseni. Tähän asti olin ollut erittäin rauhallinen ja kaikki sykkeet ja muut olivat olleet normaalit. Mutta kun kukaan ei tuntunut minua hakevan... aikaa kului ja kului, kaikki vain kävelivät hirveällä kiirreellä ohi ja katselivat ohi mennen. Olin siinä pisteessä jo että jos joku ei minua kohta hae, alan kiljumaan. Paninkin silmät kiinni ja puristin sängyn laitaa kylmä hiki päässä :| Sitten vihdoin minut tuli joku nainen siitä hakemaan ja kertoi että anteeksi että sait odotella, kun... ja syitä löytyi. Mietin että piruako just nyt kahville lähditte! :laugh: Sitten minut kipattiin leikkauspöydälle jossa alettiin mittailemaan pulssia ja verenpainetta joka oli siinä vaiheessa erittäin korkea!Kello oli tässä vaiheessa 8.45. Kaikki kävivät kyselemässä että jännitänkö? Ei ole mitään hätää... onko mones lapsi?... kumpia kotona odottaa?... Olin niin hermostunut ja kypsä kyselyihin että mietin välillä että seuraava joka kysyy jotain saa nyrkistä :kieh: Mutta minun parhaaksenihan he niitä kysymyksiä siinä tekivät. Lääkäri tuli piakkoin ja esitteli itsensä anestesia lääkäriksi huonolla suomenkielellä. Järkytyin! Jotenkin minullle tuli sellainen olo että kun hän ei osaa kunnolla suomea, osaakohan hän hommansa... pulssi nousi taas nopeasti ja taas kaikki tulivat hieromaan jalkojani ja yrittivät rentouttaa minua. Lääkäri alkoi pistellä selkääni sormillaan ja haki nikaman väliä johon voisi epiduraalipuudutteen laittaa. Sekin kävi jo valtavan kipeää ja hoitaja hoki että pukkaa selkää aina painallukseen päin, älä vedä pois. Vauva alkoi potkia ihan hurjasti mahassa ja olin aivan pihalla että minkä asennon valitsen että olisi hyvä olla. Koitin vain purra hammasta yhteen ja kaartaa selkääni. Nikaman välit olivat kuulemma niin turvoksissa että lääkäri ei löytänyt niitä ja minua ei kun hermostutti :| Minun piti aina kertoa missä tunnen kipua, eli onko kipu lonkissa vai selässä. Minua juili koko ajan lonkkiin, vuorotellen molempiin ja viimein kun huusin että auts, nyt sattui selkään lääkäri sanoi että hyvä ja jalat alkoi puutua. Voi mikä autuus. Tämän jälkeen vielä spinaalipuudutus ja leikkaus voisi alkaa... Kello oli tässä vaiheessa 9.30, eli 45 min se lääkäri yritti piikittää minua selkään! huh huh... Tämän jälkeen tuli ihana tuttu lääkäri kättelemään ja kysyi onko kaikki hyvin ja kyseli kaiskenlaisia lapsen koosta ja kaikkea mikä sai minut unohtamaan koko puudutuksen. Sillä he tiesivät etukäteen että pelkään ihan pirusti sitä vaihetta kun puudutus alkaa nousta rintojen kohdalle! Ja niinhän se taas teki ja tässä vaiheessa oli vain kyse omasta tsemppauksesta että en taas alkanut ylihengittää kuten on käynyt kahdessa edellisessä sectiossa. Tässä vaiheessa onneksi ihana mieheni päästettiin sisälle. Hän istui viereeni, puristi kädestä, katsoi silmiin ja kysyi: onko kaikki hyvin, miltä tuntuu? Ja oli niin rauhallisen näköinen että minunkin oli ihan pakko rauhoittua :heart: Siinä hän sitten istui vieressäni koko leikkauksen ajan pitäen minua kädestä kiinni. Leikkaus alkoi ja mukana oli erikoistuva nuori naislääkäri joka teki toimenpiteen, vanhemman lääkärin opastuksella. Vanhempi lääkäri kertoi kokoa ajan mitä seuraavaksi tehdään ja niinpä itsekkin kuulin siinä sivussa että missä kerroksessa ollaan menossa, välillä ymmärsin välillä en. Jossain vaiheessa säikähdin kun verta alkoi mennä aikalailla paljon, mutta he saivat korjattua tilanteen nopeasti. Ainut asia mikä jäi päällimmäisenä mieleeni oli se vaihe kun lasta yritettiin "repiä" kolmen voimin ulos kohdusta. Kysyinkin jälkeenpäin lääkäriltä että mikä siinä oli niin tiukkaa, hän sanoi vain ettei meinannut saada otetta vauvasta ja se aina lipsahti hänen käsistään takaisin. Muuten itse leikkauksesta jäi tosi positiivinen mieli. Kello oli tässä vaiheessa 10.05. Sen jälkeen kun vauva oli ulkona ja oli ensimmäiset karjaisunsa karjaissut ja kävi vähän minun poskeani vasten nuuhkuttamassa, hänet annettiin isälle joka lähti viemään häntä pesulle ja lämpökaappiin. Minä jäin kursittavaksi kokoon. Tämä vaihe kestikin taas jonkin tovin, sillä harjoitteleva lääkäri oli todella tarkka ja sanoikin itse myöhemmin meidän keskustellessa olevansa vielä hidas mutta perusteellinen. Pääsin heräämöön 11.30. Siellä olin aivan tokkurainen mutta kun mieheni tuli kertomaan pojan trategiset mitat ja näytti kamerasta kuvia, olin niin kuin mitään leikkausta ei olisi tapahtunutkaan.. poikaa oli vain hirveä ikävä. Jäin heräämöön joksikin aikaa lepäämään josta minut sitten vietiin osastolle. Vauva ei ollut vielä päässyt osastolle kun minut sinne siirrettiin. Tässä vaiheessa jo hoitajat ilmoittivat minulle että pojan sokereissa on vähän häikkää ja tämän takia häntä syötetään lämpökaapissa jonkin aikaa... Aika oli pitkä, kunnes poika tuli luokseni huoneeseen. Olin vielä vuoteen oma joten sain vain silitellä hänen poskeaan ja hoitaja esitteli pojan hienon mustan tuuhean tukan :heart: Myöhemmin iltapäivällä hoitaja tuli kertomaan että poika on pakko viedä keskolaan sokeriarvojen takia ja laittaa tippaan. Kyllä ei ollut itku kaukana, kun tiesin että en pääse itse mukaan! Mies lähti pojan mukaan sinne ja tuli myöhemmin kertomaan että hän jää sinne muutamaksi päiväksi, ja että pääsen katsomaan häntä sinne heti kun kykenen. Seuraavana päivänä hoitajat sitten käyttivät minua pojan luona pyörätuolilla. Se oli oikeastaan meidän ensitapaamisemme... Hän oli vasta syönyt joten hän vain nukkui tyytyväisenä ja tuhisi uskomattoman suloisena. Illalla aioin mennä katsomaan poikaa uudestaan mutta sitten minulle nousi kuume. Eli en päässyt sitten katsomaan poikaa ollenkaan siihen asti kun hän maanataina puoliltapäivin pääsi osastolle. Tämän jälkeen olemmekin olleet sitten erottomattomat, kuten arvata saattaa. Maito nousi heti rintoihin kun sain vauvan lähelleni ja siitä asti hän on sitä imenytkin hankasti ja olen ajatellut että tämän vaikean lähtömme jälkeen en edes rajoita, vaan annan hänelle kaiken aikani mitä minulta liikenee. Isommat sisarukset ovat onneksi ottaneet tulokkaan tosi reippaasti vastaan ja ymmärtävät että äiti välillä imettää ja kun vauva nukkuu on minulla myös heille aikaa :heart: Seriina ja Niilo 8vrk [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 6, 7, 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttimies yritti tehdä sovinnon koulukiusaajansa kanssa mutta saikin keskaria
5 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
”Taas konflikti rippileirillä: Kaksi nuorta kotiin, pappi ulos” Näitä pervopappeja taitaa olla todella paljon?
Tänään 11:39
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mehiläinen on pieni, mutta saa lentokoneenkin palaamaan varikolle
Tänään 11:37
viisikymppinen isoäiti
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Poliisin tehtäviin täysillä toimivaltuuksilla 12 kuukauden monimuotokurssilla
Tänään 11:16
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Bokashoiko kukaan muu?
Tänään 10:01
-roosaruusa-
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
no eipä uskois, mäyrä osaa kiivetä puuhun
Tänään 10:00
viisikymppinen isoäiti
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ullatus, että Parolan tapahtumat oli vain persupropagandaa
Tänään 09:33
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Perussuomalaiset järjesti viimeeksi Glebin puolesta mielenosoituksen. Vieläkö lähdetään marssimaan Putinin puolesta, kun Gleb on taas otsikoissa?
Tänään 09:26
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Ketju JO-faneille
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 6K
Aihe vapaa
2.
Lestadiolainen pahuus kotona: Anna-Roosa oli noin 4-vuotias, kun oman isän rekemät raiskaukset alkoivat.
Started by vierailija
Eilen 09:45
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Mikä sateenkaariporukkaa oikein vaivaa kun pitää tuhota ihmisten omaisuutta?
Started by vierailija
Maanantai klo 00:18
Luettu: 595
Aihe vapaa
4.
Pekka Toveri: "Suomi on sodassa" - Ei kai kokoomus vie meitä sotaan?
Started by vierailija
Maanantai klo 19:19
Luettu: 574
Aihe vapaa
5.
Tulkkeja tarvittaneen taas kerran? ”Raskaasti aseistautuneet hyökkääjät avasivat tulen hääjuhlassa Ranskassa”
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:20
Luettu: 462
Aihe vapaa
6.
”Spit on that thing” 😅 Miehet, ottaisitteko ”Hawk Tuahit” tältä söpöliiniltä?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:45
Luettu: 415
Aihe vapaa
7.
"Maahanmuuttovirasto lakkauttaa vastaanottokeskuksia, koska niiden tarve on vähentynyt."
Started by vierailija
Maanantai klo 10:20
Luettu: 408
Aihe vapaa
8.
Kuinka moni suomalainen äänesti persuja viime vaaleissa suhteessa mamujen määrään?
Started by vierailija
Maanantai klo 11:33
Luettu: 405
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Bokashoiko kukaan muu?
Latest: -roosaruusa-
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Ullatus, että Parolan tapahtumat oli vain persupropagandaa
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
no eipä uskois, mäyrä osaa kiivetä puuhun
Latest: -roosaruusa-
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatiot 111 julkaistu
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
5.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
6.
Kilttimies ei siis vihaa kissoja vaan niiden tekemää tuhoa
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
7.
Yllätystarkastuksen karu tulos: hoivakodissa ei ollut paikalla yhtään suomea puhuvaa hoitajaa
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
8.
Kilttimies yritti tehdä sovinnon koulukiusaajansa kanssa mutta saikin keskaria
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Elovauvat 2007
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu