Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
~Elokuun pikkuiset elokuussa. ~ Tämä on MEIDÄN kuumme!!~
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vimmu, post: 24411768, member: 61270"]</p><p>Suuren suuret onnittelut <strong>Raitis, Darkred, Janette, Hemuli ja Biliga</strong> ja jos joku jäi mainitsematta!</p><p></p><p>Tässä olisi vihdoin minun kertomusta... <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Eli maanantaina 4.7. vessakäynnillä ilman mitään ennakkovaroituksia pönttöön lorahti lapsivettä... Tunne oli jännä (anteeksi seikkaperäinen selitys <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> ) kun olin normaalisti pissalla, niin yhtäkkiä tuntui ettei se lopu ollenkaan ja samantien tajusin etteihän se ole pissaa laisinkaan. Sitä siis lorahti ihan kunnolla ja tämän jälkeen sen viiden-kuuden päivän ajan koko ajan. Mä aloin täriseen kun tajusin että nyt se tapahtuu <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" />. Mies tuli siinä sitten kotiin ja yhdessä ihmeteltiin että onko tämä sitä nyt vai ei, ja päätin sitten soittaa synnärille. Sieltä käskivät lähtemään hetin tulemaan, koska viikkoja niin vähän (35+3) että se on siinä ja siinä estelläänkö. Meiltä oli matkaa sairaalaan noin 80 km eli meiltä meni kuitenkin 1,5h ennenkun sinne päästiin. Tunne oli tosi jännä ja kiirettä ei osannut pitää kun yhtään ainutta supistusta ei vielä ollut... Sairaalassa mut sitten laitettiin käyrille, testiä se kätilö ei muistaakseni edes tehnyt kun näki miten paljon sitä meni. Siinä sitten käyrillä alkoi pikkuhiljaa supistella, mutta myös itkettää. Alkoi siis pelottaa ihan hemmetisti kun ei tiennyt mitä tapahtuu ja miksi jo nyt, ei ollut osannut yhtään valmistautua! Käyrä oli hyvä ja sen jälkeen mentiin ultraan mistä en kyllä muista mitään, en edes tajunnut katsoa ruutua kun itketti ja pelotti niin paljon. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja auki en tainnut olla kuitenkaan kuin sormelle. Kaula taisi olla hävinnyt. Siinä sitten siirryin osastolle odottelemaan että jotain tapahtuisi ja mies lähti nukkumaan. Siinä vaiheessa itkinkin jo aika hysteerisesti, en olisi millään halunnut jäädä yksin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten keskelle kun pelotti niin. Tässä vaiheessa mulle myös laitettiin antibioottitippa ja siitä eteenpäin antibioottia laskettiin kolme kertaa päivässä. Yön aikana supistukset sitten koveni, mutta sain kipulääkettä mikä sitten laannutti supistukset ja aamuun mennessä ne oli loppuneet kokonaan. Tästä eteenpäin sitten vaan odoteltiin että jotain tapahtuisi, tai lähinnä minä ja mies odoteltiin. Synnytystä ei siis estelty mutta ei myöskään käynnistetty. Antibioottia meni päivittäin tipan kautta. Nämä päivät sairaalassa oli ihan mukavia, en ollut aikaisemmin ollut sairaalassa joten mitään kokemusta ei ollut. Mutta oli kivaa vaan olla hoidettavana ja syödä ja levätä hyvin <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" />. </p><p></p><p>Torstaina päästiin uudestaan ultraan ja vauvalle tehtiin koko arvio ja sen perusteella sitten tehtiin päätös käynnistää. Olisin halunnut käynnistyksen jo torstaina, mutta lääkäri päätyi perjantaihin jolloin viikkoja kasassa tarpeeksi. Supitukset kuitenkin käynnistyi to-pe yönä spontaanisti ja pe aamuna sain lääkettä avittamaan niitä. Se perjantai päivä oli aivan kauhea! Sairaalassa oli ihan tukahduttavan kuuma ja ovia oli pakko pitää auki. Ja osastolla oli ihan kauhea ruuhka, eli käytännössä porukkaa lappasi meidän huoneen ohi ihan koko ajan ja sepä oli mukavaa olla siellä supistuskivuissa kun jokaisen ihmisen oli pakko tuijottaa kun kävelivät ohi. Taisi olla jo aika lähellä etten olisi näyttänyt niille keskaria... Olisin niin halunnut olla ihan omassa rauhassa ja keskittyä synnytykseen. Pakko oli siis välillä kuumudesta huolimatta laittaa ovi kiinni. Illalla kahdeksan aikaan supistukset oli jo niin kipeitä ettei hiljaa pystynyt olemaan ja kätilö sitten suositteli siirtymistä alakertaan saliin. Se olikin sitten niin suuri helpotus... Mies tietenkin sai siinä vaiheessa jäädä myös sinne. Alhaalla oli viileää ja ennenkaikkea oma huone jossa telkkari yms. Ja ilokaasu, joka alussa tuntui aivan mahtavalta! Sen avulla ekaan kertaan moneen moneen tuntiin sain edes vähän rentouduttua. Kun se ei enää auttanut sain lihakseen pistettävän jonkun lääkkeen, mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Kahden aikaan yöllä aloin olla jo niin kipeä ja väsynyt, että nukahdin aina kymmeneksi minuutiksi ja heräsin supistuskipuun ja siinä vaiheessa vedin kaasua, mutta eihän se enää auttanut. Olin aikaisemmin sanonut kätilölle etten tahdo epiduraalia, mutta se sai sitten puhuttua mut ympäri. Ennen kun lääkäri tuli pistämään sen ehdin jo oksentaa, ilokaasu ei siis todellakaan sovi mulle... Epiduraali ei ollut läheskään niin paha ja kipeä laittaa mitä olin kuvitellut, ja sen avulla sain sitten vihdoin ja viimein nukuttua. Samalla laitettiin myös oksitosiinia menemään tipan kautta (antibioottia meni myöskin edelleen). Neljältä heräsin taas siihen että supistukset alkoi tuntumaan ja kätilö tuli laittamaan epiduraalin uudestaan. Kuudelta heräsin sitten taas siihen, että oksetti. Olin täynnä johtoja, joten oksensin sitten siihen lattialle... Ja mies ihana siivosi <3! Supitukset alkoi taas tuntumaan ja kätilö tuli seitsemän aikaan laittamaan uudestaan epiduraalin ja teki sisätutkimuksen ja suureksi iloksi olin jo reilusti auki, en muista kuinka paljon. Siinä välissä sitten vaihtuikin kätilö. Vähän epiduraalin laiton jälkeen alkoi tuntumaan että täytyisi päästä vessaan ja olin lukenut että se tarkoittaa sitä että ponnistuttaa. Soitin kätilön paikalle ja se sanoikin että vauvan pää on jo ihan tässä hollilla että alapa vaan ponnistamaan <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" />. Kello taisi olla 20 vaille kahdeksan. Siinä sitten aloin ponnistamaan ja alku meni tosi hyvin, ei sattunut juuri ollenkaan. Kätilö kehui kovasti että ponnistan ihan täydellisesti ja mut on luotu synnyttämään <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite17" alt=":LOL:" title="Nauraa :LOL:" data-shortname=":LOL:" />. Mutta sitten yhdessä vaiheessa se alkoi sattumaan niin paljon että vaan huusin kurkku suorana, mitä en ole ikinä ennen tehnyt, huusin etten enää voi ja haluun lopettaa, kiroilin... Mutta jostain sitä sai sisua ponnistaa vaikka sattui, kätilö käski mun koskettaa vauvan päätä kun se oli jo tuloillaan ja ehkä se sitten auttoi. Se kipu oli jotenkin tuolla sisällä, sattui luihin ihan kauheasti ja oli kauheeta ponnistaa kun tiesi että se vaan pahentaa sitä kipua. Pään syntymisen jälkeen pahin kipu helpotti ja kätilöt käski lopettaan ponnistamisen. Jälkeenpäin sain kuulla että normaalia lyhyempi napanuora oli ollut kiertyneenä kaulan ympärille, joten vauva olisi kai ollut vaarassa jos en olisi lopettanut. Kätilöt auttoi sitten saatuaan napanuoran pois loputkin vauvasta ulos, mun tosin oli pakko myös ponnistaa mutta silloin jo sain luvan. Vauva nostettiin heti meille nähtäväksi mutta mua sattui niin paljon etten pystynyt muuta ajatteleen, vaikersin vaan että sattuu sattuu... Kipu kuitenkin loppui ihan kokonaan nopeasti ja vilkaisin vauvaakin, eka ajatus oli että miten se voi olla noin pieni (painoi 2700). Sen jälkeen onkin sitten vähän hämärää, isä leikkasi napanuoran ja jossain vaiheessa vauva nostettiin paidan sisälle ja imetin, mutta en tarkalleen muista mitä milloinkin. Mutta se tunne oli jotain aivan uskomatonta... Itkukin taisi päästä. Ponnistus vaihe kesti siis 20 minuuttia ja istukan syntymää en edes muista. Saatin kuitenkin nähdä istukka ja se oli ihan mielenkiintoista. Itse selvisin ilman mitään vammoja, kiitos kuuluu varmasti kätilölle jolle sanoin että pelkään episiotomiaa ja tikkaamista tosi paljon, tuntui että se teki kaikkensa ettei niitä jouduta tekemään. Keskutelussa se sanoi että episiotomia olisi varmasti helpottanut sitä kipua, mutta hyvä ettei tehty kun toivuin niin nopeasti. Nousin melkein saman tien istumaan ja kävin omatoimisesti vessasakin, mitäkätilö vähän kauhisteli. Siitä sitten mentiin suihkun ja kahvien jälkeen osastolle, ja loppu päivästä onkin jo aika hämärän peitossa...</p><p></p><p>Ja nyt ihana poika on viisi viikkoa vanha ja ristiäiset tulevana viikonloppuna :heart:.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vimmu, post: 24411768, member: 61270"] Suuren suuret onnittelut [B]Raitis, Darkred, Janette, Hemuli ja Biliga[/B] ja jos joku jäi mainitsematta! Tässä olisi vihdoin minun kertomusta... :) Eli maanantaina 4.7. vessakäynnillä ilman mitään ennakkovaroituksia pönttöön lorahti lapsivettä... Tunne oli jännä (anteeksi seikkaperäinen selitys :) ) kun olin normaalisti pissalla, niin yhtäkkiä tuntui ettei se lopu ollenkaan ja samantien tajusin etteihän se ole pissaa laisinkaan. Sitä siis lorahti ihan kunnolla ja tämän jälkeen sen viiden-kuuden päivän ajan koko ajan. Mä aloin täriseen kun tajusin että nyt se tapahtuu :). Mies tuli siinä sitten kotiin ja yhdessä ihmeteltiin että onko tämä sitä nyt vai ei, ja päätin sitten soittaa synnärille. Sieltä käskivät lähtemään hetin tulemaan, koska viikkoja niin vähän (35+3) että se on siinä ja siinä estelläänkö. Meiltä oli matkaa sairaalaan noin 80 km eli meiltä meni kuitenkin 1,5h ennenkun sinne päästiin. Tunne oli tosi jännä ja kiirettä ei osannut pitää kun yhtään ainutta supistusta ei vielä ollut... Sairaalassa mut sitten laitettiin käyrille, testiä se kätilö ei muistaakseni edes tehnyt kun näki miten paljon sitä meni. Siinä sitten käyrillä alkoi pikkuhiljaa supistella, mutta myös itkettää. Alkoi siis pelottaa ihan hemmetisti kun ei tiennyt mitä tapahtuu ja miksi jo nyt, ei ollut osannut yhtään valmistautua! Käyrä oli hyvä ja sen jälkeen mentiin ultraan mistä en kyllä muista mitään, en edes tajunnut katsoa ruutua kun itketti ja pelotti niin paljon. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja auki en tainnut olla kuitenkaan kuin sormelle. Kaula taisi olla hävinnyt. Siinä sitten siirryin osastolle odottelemaan että jotain tapahtuisi ja mies lähti nukkumaan. Siinä vaiheessa itkinkin jo aika hysteerisesti, en olisi millään halunnut jäädä yksin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten keskelle kun pelotti niin. Tässä vaiheessa mulle myös laitettiin antibioottitippa ja siitä eteenpäin antibioottia laskettiin kolme kertaa päivässä. Yön aikana supistukset sitten koveni, mutta sain kipulääkettä mikä sitten laannutti supistukset ja aamuun mennessä ne oli loppuneet kokonaan. Tästä eteenpäin sitten vaan odoteltiin että jotain tapahtuisi, tai lähinnä minä ja mies odoteltiin. Synnytystä ei siis estelty mutta ei myöskään käynnistetty. Antibioottia meni päivittäin tipan kautta. Nämä päivät sairaalassa oli ihan mukavia, en ollut aikaisemmin ollut sairaalassa joten mitään kokemusta ei ollut. Mutta oli kivaa vaan olla hoidettavana ja syödä ja levätä hyvin :D. Torstaina päästiin uudestaan ultraan ja vauvalle tehtiin koko arvio ja sen perusteella sitten tehtiin päätös käynnistää. Olisin halunnut käynnistyksen jo torstaina, mutta lääkäri päätyi perjantaihin jolloin viikkoja kasassa tarpeeksi. Supitukset kuitenkin käynnistyi to-pe yönä spontaanisti ja pe aamuna sain lääkettä avittamaan niitä. Se perjantai päivä oli aivan kauhea! Sairaalassa oli ihan tukahduttavan kuuma ja ovia oli pakko pitää auki. Ja osastolla oli ihan kauhea ruuhka, eli käytännössä porukkaa lappasi meidän huoneen ohi ihan koko ajan ja sepä oli mukavaa olla siellä supistuskivuissa kun jokaisen ihmisen oli pakko tuijottaa kun kävelivät ohi. Taisi olla jo aika lähellä etten olisi näyttänyt niille keskaria... Olisin niin halunnut olla ihan omassa rauhassa ja keskittyä synnytykseen. Pakko oli siis välillä kuumudesta huolimatta laittaa ovi kiinni. Illalla kahdeksan aikaan supistukset oli jo niin kipeitä ettei hiljaa pystynyt olemaan ja kätilö sitten suositteli siirtymistä alakertaan saliin. Se olikin sitten niin suuri helpotus... Mies tietenkin sai siinä vaiheessa jäädä myös sinne. Alhaalla oli viileää ja ennenkaikkea oma huone jossa telkkari yms. Ja ilokaasu, joka alussa tuntui aivan mahtavalta! Sen avulla ekaan kertaan moneen moneen tuntiin sain edes vähän rentouduttua. Kun se ei enää auttanut sain lihakseen pistettävän jonkun lääkkeen, mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Kahden aikaan yöllä aloin olla jo niin kipeä ja väsynyt, että nukahdin aina kymmeneksi minuutiksi ja heräsin supistuskipuun ja siinä vaiheessa vedin kaasua, mutta eihän se enää auttanut. Olin aikaisemmin sanonut kätilölle etten tahdo epiduraalia, mutta se sai sitten puhuttua mut ympäri. Ennen kun lääkäri tuli pistämään sen ehdin jo oksentaa, ilokaasu ei siis todellakaan sovi mulle... Epiduraali ei ollut läheskään niin paha ja kipeä laittaa mitä olin kuvitellut, ja sen avulla sain sitten vihdoin ja viimein nukuttua. Samalla laitettiin myös oksitosiinia menemään tipan kautta (antibioottia meni myöskin edelleen). Neljältä heräsin taas siihen että supistukset alkoi tuntumaan ja kätilö tuli laittamaan epiduraalin uudestaan. Kuudelta heräsin sitten taas siihen, että oksetti. Olin täynnä johtoja, joten oksensin sitten siihen lattialle... Ja mies ihana siivosi <3! Supitukset alkoi taas tuntumaan ja kätilö tuli seitsemän aikaan laittamaan uudestaan epiduraalin ja teki sisätutkimuksen ja suureksi iloksi olin jo reilusti auki, en muista kuinka paljon. Siinä välissä sitten vaihtuikin kätilö. Vähän epiduraalin laiton jälkeen alkoi tuntumaan että täytyisi päästä vessaan ja olin lukenut että se tarkoittaa sitä että ponnistuttaa. Soitin kätilön paikalle ja se sanoikin että vauvan pää on jo ihan tässä hollilla että alapa vaan ponnistamaan :D. Kello taisi olla 20 vaille kahdeksan. Siinä sitten aloin ponnistamaan ja alku meni tosi hyvin, ei sattunut juuri ollenkaan. Kätilö kehui kovasti että ponnistan ihan täydellisesti ja mut on luotu synnyttämään :laugh:. Mutta sitten yhdessä vaiheessa se alkoi sattumaan niin paljon että vaan huusin kurkku suorana, mitä en ole ikinä ennen tehnyt, huusin etten enää voi ja haluun lopettaa, kiroilin... Mutta jostain sitä sai sisua ponnistaa vaikka sattui, kätilö käski mun koskettaa vauvan päätä kun se oli jo tuloillaan ja ehkä se sitten auttoi. Se kipu oli jotenkin tuolla sisällä, sattui luihin ihan kauheasti ja oli kauheeta ponnistaa kun tiesi että se vaan pahentaa sitä kipua. Pään syntymisen jälkeen pahin kipu helpotti ja kätilöt käski lopettaan ponnistamisen. Jälkeenpäin sain kuulla että normaalia lyhyempi napanuora oli ollut kiertyneenä kaulan ympärille, joten vauva olisi kai ollut vaarassa jos en olisi lopettanut. Kätilöt auttoi sitten saatuaan napanuoran pois loputkin vauvasta ulos, mun tosin oli pakko myös ponnistaa mutta silloin jo sain luvan. Vauva nostettiin heti meille nähtäväksi mutta mua sattui niin paljon etten pystynyt muuta ajatteleen, vaikersin vaan että sattuu sattuu... Kipu kuitenkin loppui ihan kokonaan nopeasti ja vilkaisin vauvaakin, eka ajatus oli että miten se voi olla noin pieni (painoi 2700). Sen jälkeen onkin sitten vähän hämärää, isä leikkasi napanuoran ja jossain vaiheessa vauva nostettiin paidan sisälle ja imetin, mutta en tarkalleen muista mitä milloinkin. Mutta se tunne oli jotain aivan uskomatonta... Itkukin taisi päästä. Ponnistus vaihe kesti siis 20 minuuttia ja istukan syntymää en edes muista. Saatin kuitenkin nähdä istukka ja se oli ihan mielenkiintoista. Itse selvisin ilman mitään vammoja, kiitos kuuluu varmasti kätilölle jolle sanoin että pelkään episiotomiaa ja tikkaamista tosi paljon, tuntui että se teki kaikkensa ettei niitä jouduta tekemään. Keskutelussa se sanoi että episiotomia olisi varmasti helpottanut sitä kipua, mutta hyvä ettei tehty kun toivuin niin nopeasti. Nousin melkein saman tien istumaan ja kävin omatoimisesti vessasakin, mitäkätilö vähän kauhisteli. Siitä sitten mentiin suihkun ja kahvien jälkeen osastolle, ja loppu päivästä onkin jo aika hämärän peitossa... Ja nyt ihana poika on viisi viikkoa vanha ja ristiäiset tulevana viikonloppuna :heart:. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ÄITI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"SDP peruuttaisi hallituksen yli miljardin euron kehitysapuleikkauksista ja jakaisi kehitysapuna maailmalle jopa kaksi miljardia euroa vuodessa"
12 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Enää vain vasemmistoliitto ja vihreät vastustavat selkeästi jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumista"
26 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Vihreän liikenteen käyttäjät puukotelleet toisiaan Munkassa
35 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Suomalainen nainen sai Italiassa pyytämättä ja yllättäen kimppakivaa
56 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"SDP julkaisi vaihtoehtobudjettinsa: Yli 300 miljoonalla lisää veronkiristyksiä, paluu autoilijan kurittamiseen ja yhä enemmän rahaa ulkomaille"
Tänään 08:38
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Miehen naispuolinen ystävä
Tänään 07:54
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Suomalaistutkijan mukaan Trump nimittää hallintoonsa ihmisiä, jotka haluavat kitkeä feminismiä, wokea tai marxilaisuutta"
Eilen 23:45
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Onko normaalia
Eilen 22:46
vierailija
1 Viestiä
Lapsen saaminen
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 964
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 748
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 634
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 501
Aihe vapaa
5.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 472
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 468
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 462
Aihe vapaa
8.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:04
Luettu: 374
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Nyt meni kyllä Perussuomalaisten kannatus todella harkintaan
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
nyt nolottaa
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
3.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Keski-ikäistyminen on perseestä.
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
5.
Haaveena vauva 2025
Latest: jauhopeukalo
10 min sitten
Lapsen saaminen
6.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
7.
"SDP peruuttaisi hallituksen yli miljardin euron kehitysapuleikkauksista ja jakaisi kehitysapuna maailmalle jopa kaksi miljardia euroa vuodessa"
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
8.
"Enää vain vasemmistoliitto ja vihreät vastustavat selkeästi jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumista"
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
~Elokuun pikkuiset elokuussa. ~ Tämä on MEIDÄN kuumme!!~
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
