Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
**Elokuun elohiiret HELMIKUUSSA**
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Siobhan42, post: 23110509, member: 56971"]</p><p><strong>Mittumaarialla </strong>on ihania luomukokemuksia! Mulla on ollut kanssa sellaiset haaveena, joskin olen myös kirjoittanut "toivomuslistalle" että mieli voi synnytyksen aikana muuttua (ja onkin)... Ja voi <strong>Mammy</strong>, mä hekottelin täällä ääneen tuon sun lapsiveden menon takia. Oma kokemus on vähän saman tapainen, vaikken sektiolla synnyttänyt olekaan...</p><p></p><p>Jospas nyt raapustan tänne näitä omia kokemuksianikin. Esikoisen syntyessä supparit alkoi sopivasti perjantai-iltana klo 23 paikkeilla. Niitä tuli aika tiheään, mutta kipeitä vain kerran tunnissa, eli nukuin yön yli heräten vaan niihin kipeisiin. Nousin kyllä jo kuuden jälkeen aamulla kun aloin tajuta että tässä taitaa olla tosi kyseessä. Aamupäivä meni kuitenkin aikas lailla samaan tahtiin, käytiin miehen kanssa kaupassa mutta kaupungille en sitten enää lounaan jälkeen viitsinyt lähteä. Mies laittoi iltaruoan paria tuntia tavallista aikaisemmin, klo 16 paikkeilla, minkä jälkeen meikäläinen painui kylpyyn kärvistelemään. Jaksoin siellä tunnin verran (veden jäähdyttyä se ei pahemmin enää auttanut), ja kuuden jälkeen sanoin miehelle että nyt lähdetään sairaalaan. No, pakkaamiseen ja taksin soittamiseen meni oma aikansa eli klo 19 jälkeen me sinne päästiin. Taisin olla just sen 4 cm auki, eli synnytyssaliin vaan. Sain ilokaasua n. klo 20 alkaen, ja ajantaju on sen jälkeen aikas heikkoa. Kahteen kertaan oksensin synnytyksen aikana, varsinkin toka kerta vei kaikki voimat. Taisi olla klo 21:30 paikkeilla kun totesin miehelle että mä en kestä, jos en ole edelleenkään 5 cm enempää auki niin mä haluan epiduraalin, jos olen jo 7 cm niin sitten ehkä kestän. "Entäs jos oot auki 6 cm?" "Öööh, no katotaan". No, 6 cm mä olin auki, ja jätin sitten sen epiduraalin väliin. Klo 23 mennessä mulla oli punnistussupistuksia näiden aukeamissuppareiden päälle, seuraava suppari alkoi ennenkuin edellinen oli loppunut, ja oli siis aivan kauheaa. Onneksi ilokaasu vähän selvitti päätä niin että pysyi perässä kuitenkin siitä, että suppareissa oli eroja. Lapsivesi ei ollut edelleenkään mennyt, ja jossain vaiheessa sitten sanoin kätilölle että miten olis jos puhkaisisit sittenkin kalvot. Aika tasan klo 24 hän sitten tuli jonkun vehkeen kanssa, meikkis synnytyspöydälle, ja juuri kun hän oli tulossa mun taakse, oli vasemman jalan takana niin kalvo puhkesikin itsestään. Tai siis se <em>räjähti</em>, kuului oikein sellainen poks. Kaikki oli tietty ihan märkiä... Mutta tää sitten kummasti auttoi, olin 10 cm auki ja aukeamissupparit loppui ja sain siirtyä pottatuolille ja alkaa ponnistamaan. Neiti syntyi 00:24. Ekasta synnytyksestä mulla ei ole kuin positiivisia muistoja ponnistusvaiheesta, sain jotain alapäätä puuduttavaa eikä itse synnytys tuntunut juuri miltään. Enkä edes revennyt. </p><p></p><p>Vauva oli kyllä vähän "omituinen", hän ei nimittäin huutanut, inisi vaan vähän. Mä kun olin luullut, että kaikki vastasyntyneet karjaisee oikein kunnolla. Ehdin jo kysellä oliko hänessä jotain vikaa, mutta ei sitten kuulemma ollut. Sain vauvan rinnalle melkein saman tein, itse olin ihan poikki ja olisin itse asiassa mielummin jättänyt väliin... nukahdin siihen sitten parin tunnin päästä vastasyntynyt sylissä kun ei ollut oikein mitään paikka mihin häntä laittaa. Eli synnytys meni hyvin, sairaalakokemus synnytyksen jälkeen olikin sitten *vähän* huonompi, vaikka saimmekin oman huoneen, mies sai olla meidän kanssa (oli kolme yötä, vikaksi lähti kotiin nukkumaan kunnolla). Mutta siis henkilökunta häiritsi vähän koko ajan, jos vauvalta sai hetken nukahataa niin sitten oli aikuinen herättämässä : / Tän takia lähdinkin kakkosen kanssa kotiin yhden yön jälkeen (alle 24 tuntia synnytyksestä).</p><p></p><p>Toinen synnytys alkoi sekin klo 23 jälkeen illalla, taisipa olla torstai. Tosi päinvastoin kun ekassa se alkoi lapsivesien menolla. Tämä kuopus oli ollut tosiaan vähän poikittain ja perätilassa tosi myöhään vielä, eli meillä oli käsky lähteä sairaalaan samantein jos vedet menisivät. Eli teimme sitten näin, esikoinen jäi mummun kanssa nukkumaan. Suppareita ei mulla edelleenkään ollut. Sairaalassa tutkivat ja totesivat vauvan olevan oikeassa asennossa. Jäimme kuitenkin sinne nukkumaan yöksi. Lähetin aamulla miehen kotiin kun suppareita ei vieläkään ollut. Puolen päivän aikaan tuli lääkäri kierrokselle ja kysyi josko mä halusin, että ne yrittäis käynnistää synnytystä. Totesin että en halua, ja ne lähetti mut kotiin, käskien tulla takaisin viimeistään seuraavana aamuna jos suppareita ei siihenkään mennessä ollut tullut, silloin se sitten käynnistettäisiin (tulehdusriskin vuoksi, silloin vesien menosta olis ollut vajaat 36 tuntia, täällä on mun käsittäkseni raja 48 tuntia). Kävelin puolisen tunnin matkan kotiin, kävin suihkussa, sain otettua nokosetkin ja lähdimme kaupungille vähän kävelemään ja syömään. Ja siellä ne supparit sitten vihdoinkin alkoivat, vähän ennen klo 17. Ehdimme juuri syömään, mutta klo 18 olo oli niin hirveä että mä totesin että nyt lähden sairaalaan. Vauva oli ilmeisesti niin korkealla, että pää hankasi häpyluuta vasten, luu hiersi siis joka supparilla luuta vasten, ja se oli siis ihan hirveää. Pääsin sairaalalle n. klo 18:20, mies kävi hakemassa meidän kamat kotoa ja tuli 20 min myöhemmin. Sopivasti kun meikäläiseltä tuli taas ruoat ylös... En ollut kuin 2 cm auki, mutta kätilö suostui kuitenkin pitään mut siellä ja laittoi synnytyssaliin. Ilokaasua sain rukoilla, hänen mielestään en ollut vielä tarpeeksi auki kivunlievitystä varten, mutta sain sitä sitten kuitenkin, onneksi. Vähän ennen puoli kahdeksaa tein kuolemaa tuon pään takia, ja ilmoitin kätilölle, että halusin epiduraalin. Joku lääkärikin siinä pyöri, vauvan sydänäänet ei tainneet oikein reagoida ihan niinkuin piti, vaikka en ole kyllä ihan varma asiasta kun olin vähän noissa ilokaasuhöyryissä. Kätilö sitten tutki kuinka paljon olin auki: 5-6 cm! Vajaassa tunnissa! Katsoin kelloa ja totesin että se taitaa olla täällä tunnin päästä, ehkä mä kuitenkin kestän sittenkin ilman sitä epiduraalia. Ja parasta tässä sisätutkimuksessa oli se, että vauva pääsi vihdoinkin luiskahtamaan tuon luun alta, eli kipu väheni tosi paljon. Seisoin koko synnytyksen ajan sellaista kävelytuolia vasten, joskin halusin taas pottatuolille synnyttämään. Jossain vaiheessa apuhoitaja kehoittikin mua siirtymään siihen, mutta halusin seistä niin kauan kuin mahdollista. Ja sitten se olikin liian myöhäistä, ja jouduin synnyttämään seisaaltani. Ei sikäli, että mulla olis jotain sitä vastaan ollut periaatteessa, mutta pelkäsin että jos voimat menee ja mä kaadun, että siinä käy huonosti. Mutta hyvin se meni, vauva työnnettiin isä raukan syliin - se taisi olla meistä ainoa joka ei tajunnut että se syntyisi n 3-4 ponnistuksella. Sitä oli kyllä varoitettu että vauva laitetaan sille syliin, mutta se ei sitten ehtinyt edes hihoja vetää ylös kun neiti tuli vauhdilla lentäen. Ja sama juttu kävi kuin ekan vauvan kanssa, eli kuopuskaan ei itkenyt ollenkaan, vähän vaan piti sellaista pikkukitinää. Mutta täysien pisteiden vauva hänkin oli.</p><p></p><p>Tää toinen syntymä sattui kyllä paljon enemmän kuin ensimmäinen, eli tällä kolmannella kertaa olisin kyllä menossa taas siihen pottatuolille koska luulen, että lantio aukeaa siinä paremmin. Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen synnytyksiini, toi ilokaasu on kuitenkin toiminut tosi hyvin mulle. Nyt on vaan eri sairaala edessä kun olemme muuttaneet, eli saas nähdä mitkä käytännöt täällä on...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Siobhan42, post: 23110509, member: 56971"] [B]Mittumaarialla [/B]on ihania luomukokemuksia! Mulla on ollut kanssa sellaiset haaveena, joskin olen myös kirjoittanut "toivomuslistalle" että mieli voi synnytyksen aikana muuttua (ja onkin)... Ja voi [B]Mammy[/B], mä hekottelin täällä ääneen tuon sun lapsiveden menon takia. Oma kokemus on vähän saman tapainen, vaikken sektiolla synnyttänyt olekaan... Jospas nyt raapustan tänne näitä omia kokemuksianikin. Esikoisen syntyessä supparit alkoi sopivasti perjantai-iltana klo 23 paikkeilla. Niitä tuli aika tiheään, mutta kipeitä vain kerran tunnissa, eli nukuin yön yli heräten vaan niihin kipeisiin. Nousin kyllä jo kuuden jälkeen aamulla kun aloin tajuta että tässä taitaa olla tosi kyseessä. Aamupäivä meni kuitenkin aikas lailla samaan tahtiin, käytiin miehen kanssa kaupassa mutta kaupungille en sitten enää lounaan jälkeen viitsinyt lähteä. Mies laittoi iltaruoan paria tuntia tavallista aikaisemmin, klo 16 paikkeilla, minkä jälkeen meikäläinen painui kylpyyn kärvistelemään. Jaksoin siellä tunnin verran (veden jäähdyttyä se ei pahemmin enää auttanut), ja kuuden jälkeen sanoin miehelle että nyt lähdetään sairaalaan. No, pakkaamiseen ja taksin soittamiseen meni oma aikansa eli klo 19 jälkeen me sinne päästiin. Taisin olla just sen 4 cm auki, eli synnytyssaliin vaan. Sain ilokaasua n. klo 20 alkaen, ja ajantaju on sen jälkeen aikas heikkoa. Kahteen kertaan oksensin synnytyksen aikana, varsinkin toka kerta vei kaikki voimat. Taisi olla klo 21:30 paikkeilla kun totesin miehelle että mä en kestä, jos en ole edelleenkään 5 cm enempää auki niin mä haluan epiduraalin, jos olen jo 7 cm niin sitten ehkä kestän. "Entäs jos oot auki 6 cm?" "Öööh, no katotaan". No, 6 cm mä olin auki, ja jätin sitten sen epiduraalin väliin. Klo 23 mennessä mulla oli punnistussupistuksia näiden aukeamissuppareiden päälle, seuraava suppari alkoi ennenkuin edellinen oli loppunut, ja oli siis aivan kauheaa. Onneksi ilokaasu vähän selvitti päätä niin että pysyi perässä kuitenkin siitä, että suppareissa oli eroja. Lapsivesi ei ollut edelleenkään mennyt, ja jossain vaiheessa sitten sanoin kätilölle että miten olis jos puhkaisisit sittenkin kalvot. Aika tasan klo 24 hän sitten tuli jonkun vehkeen kanssa, meikkis synnytyspöydälle, ja juuri kun hän oli tulossa mun taakse, oli vasemman jalan takana niin kalvo puhkesikin itsestään. Tai siis se [I]räjähti[/I], kuului oikein sellainen poks. Kaikki oli tietty ihan märkiä... Mutta tää sitten kummasti auttoi, olin 10 cm auki ja aukeamissupparit loppui ja sain siirtyä pottatuolille ja alkaa ponnistamaan. Neiti syntyi 00:24. Ekasta synnytyksestä mulla ei ole kuin positiivisia muistoja ponnistusvaiheesta, sain jotain alapäätä puuduttavaa eikä itse synnytys tuntunut juuri miltään. Enkä edes revennyt. Vauva oli kyllä vähän "omituinen", hän ei nimittäin huutanut, inisi vaan vähän. Mä kun olin luullut, että kaikki vastasyntyneet karjaisee oikein kunnolla. Ehdin jo kysellä oliko hänessä jotain vikaa, mutta ei sitten kuulemma ollut. Sain vauvan rinnalle melkein saman tein, itse olin ihan poikki ja olisin itse asiassa mielummin jättänyt väliin... nukahdin siihen sitten parin tunnin päästä vastasyntynyt sylissä kun ei ollut oikein mitään paikka mihin häntä laittaa. Eli synnytys meni hyvin, sairaalakokemus synnytyksen jälkeen olikin sitten *vähän* huonompi, vaikka saimmekin oman huoneen, mies sai olla meidän kanssa (oli kolme yötä, vikaksi lähti kotiin nukkumaan kunnolla). Mutta siis henkilökunta häiritsi vähän koko ajan, jos vauvalta sai hetken nukahataa niin sitten oli aikuinen herättämässä : / Tän takia lähdinkin kakkosen kanssa kotiin yhden yön jälkeen (alle 24 tuntia synnytyksestä). Toinen synnytys alkoi sekin klo 23 jälkeen illalla, taisipa olla torstai. Tosi päinvastoin kun ekassa se alkoi lapsivesien menolla. Tämä kuopus oli ollut tosiaan vähän poikittain ja perätilassa tosi myöhään vielä, eli meillä oli käsky lähteä sairaalaan samantein jos vedet menisivät. Eli teimme sitten näin, esikoinen jäi mummun kanssa nukkumaan. Suppareita ei mulla edelleenkään ollut. Sairaalassa tutkivat ja totesivat vauvan olevan oikeassa asennossa. Jäimme kuitenkin sinne nukkumaan yöksi. Lähetin aamulla miehen kotiin kun suppareita ei vieläkään ollut. Puolen päivän aikaan tuli lääkäri kierrokselle ja kysyi josko mä halusin, että ne yrittäis käynnistää synnytystä. Totesin että en halua, ja ne lähetti mut kotiin, käskien tulla takaisin viimeistään seuraavana aamuna jos suppareita ei siihenkään mennessä ollut tullut, silloin se sitten käynnistettäisiin (tulehdusriskin vuoksi, silloin vesien menosta olis ollut vajaat 36 tuntia, täällä on mun käsittäkseni raja 48 tuntia). Kävelin puolisen tunnin matkan kotiin, kävin suihkussa, sain otettua nokosetkin ja lähdimme kaupungille vähän kävelemään ja syömään. Ja siellä ne supparit sitten vihdoinkin alkoivat, vähän ennen klo 17. Ehdimme juuri syömään, mutta klo 18 olo oli niin hirveä että mä totesin että nyt lähden sairaalaan. Vauva oli ilmeisesti niin korkealla, että pää hankasi häpyluuta vasten, luu hiersi siis joka supparilla luuta vasten, ja se oli siis ihan hirveää. Pääsin sairaalalle n. klo 18:20, mies kävi hakemassa meidän kamat kotoa ja tuli 20 min myöhemmin. Sopivasti kun meikäläiseltä tuli taas ruoat ylös... En ollut kuin 2 cm auki, mutta kätilö suostui kuitenkin pitään mut siellä ja laittoi synnytyssaliin. Ilokaasua sain rukoilla, hänen mielestään en ollut vielä tarpeeksi auki kivunlievitystä varten, mutta sain sitä sitten kuitenkin, onneksi. Vähän ennen puoli kahdeksaa tein kuolemaa tuon pään takia, ja ilmoitin kätilölle, että halusin epiduraalin. Joku lääkärikin siinä pyöri, vauvan sydänäänet ei tainneet oikein reagoida ihan niinkuin piti, vaikka en ole kyllä ihan varma asiasta kun olin vähän noissa ilokaasuhöyryissä. Kätilö sitten tutki kuinka paljon olin auki: 5-6 cm! Vajaassa tunnissa! Katsoin kelloa ja totesin että se taitaa olla täällä tunnin päästä, ehkä mä kuitenkin kestän sittenkin ilman sitä epiduraalia. Ja parasta tässä sisätutkimuksessa oli se, että vauva pääsi vihdoinkin luiskahtamaan tuon luun alta, eli kipu väheni tosi paljon. Seisoin koko synnytyksen ajan sellaista kävelytuolia vasten, joskin halusin taas pottatuolille synnyttämään. Jossain vaiheessa apuhoitaja kehoittikin mua siirtymään siihen, mutta halusin seistä niin kauan kuin mahdollista. Ja sitten se olikin liian myöhäistä, ja jouduin synnyttämään seisaaltani. Ei sikäli, että mulla olis jotain sitä vastaan ollut periaatteessa, mutta pelkäsin että jos voimat menee ja mä kaadun, että siinä käy huonosti. Mutta hyvin se meni, vauva työnnettiin isä raukan syliin - se taisi olla meistä ainoa joka ei tajunnut että se syntyisi n 3-4 ponnistuksella. Sitä oli kyllä varoitettu että vauva laitetaan sille syliin, mutta se ei sitten ehtinyt edes hihoja vetää ylös kun neiti tuli vauhdilla lentäen. Ja sama juttu kävi kuin ekan vauvan kanssa, eli kuopuskaan ei itkenyt ollenkaan, vähän vaan piti sellaista pikkukitinää. Mutta täysien pisteiden vauva hänkin oli. Tää toinen syntymä sattui kyllä paljon enemmän kuin ensimmäinen, eli tällä kolmannella kertaa olisin kyllä menossa taas siihen pottatuolille koska luulen, että lantio aukeaa siinä paremmin. Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen synnytyksiini, toi ilokaasu on kuitenkin toiminut tosi hyvin mulle. Nyt on vaan eri sairaala edessä kun olemme muuttaneet, eli saas nähdä mitkä käytännöt täällä on... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Suomalaistutkijan mukaan Trump nimittää hallintoonsa ihmisiä, jotka haluavat kitkeä feminismiä, wokea tai marxilaisuutta"
53 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Onko normaalia
Eilen 22:46
vierailija
1 Viestiä
Lapsen saaminen
3.
relaatio 1069
Eilen 21:49
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Heikki Hiilamo: "Tapa, jolla julkisen terveydenhuollon kriisiin suhtaudutaan, pistää epäilemään, että joku suorastaan haluaa systeemin romahtavan"
Eilen 18:22
vierailija
21 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ja niin kilttilässä valmistaudutaan tulvaan
Eilen 16:56
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
SDP haluaa suomalaisille natziveron
Eilen 16:18
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
nyt nolottaa
Eilen 14:45
viisikymppinen isoäiti
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Valtion koulukodit pidättää kehittämispäällikkö Jani Mélingin (vihreät) virasta epäselvien hankintojen takia"
Eilen 14:25
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 919
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 746
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 630
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 483
Aihe vapaa
5.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 465
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 464
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 459
Aihe vapaa
8.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:04
Luettu: 368
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
3.
Heikki Hiilamo: "Tapa, jolla julkisen terveydenhuollon kriisiin suhtaudutaan, pistää epäilemään, että joku suorastaan haluaa systeemin romahtavan"
Latest: Johnny Appleseed
16 min sitten
Aihe vapaa
4.
"Valtion koulukodit pidättää kehittämispäällikkö Jani Mélingin (vihreät) virasta epäselvien hankintojen takia"
Latest: Johnny Appleseed
21 min sitten
Aihe vapaa
5.
Masennuksen takia on helppo päästä eläkkeelle.
Latest: vierailija
27 min sitten
Aihe vapaa
6.
"Yliopistot vaikeuksissa koska opiskelijat eivät osaa lukea: ”En jaksa, en osaa, en tiedä mitään, please help me”"
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
7.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
32 min sitten
Aihe vapaa
8.
Ja niin kilttilässä valmistaudutaan tulvaan
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
**Elokuun elohiiret HELMIKUUSSA**
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
