Rv 32+4 tänään.
Käytiin ostamassa uusi sänky perjantaina, 140cm vaahtomuovipatjalla on vähän kovempi kuin entinen runkopatjasänky ja lantio ei oo oikeen tykänny vaikka muuten on erinomainen nukkua. Toivottavasti on ajan myötä ohi menevää,vaikka ei se nyt iso juttu ole jos joskus joudutaan uusi patja tuohon hakemaan kun sen saa sitten samaan runkoon kuitenkin suht edullisesti
ollaan siis koko 6v nukuttu 120cm leveässä sängyssä joten tilaa tuntuu olevan ruhtinaallisesti nyt kun on se 20cm lisää
Vauvan vaatteet sain pestyä nyt myöskin. Mahtui kaikki vaatteet yhteen koneelliseen (ihan joku perus malli täyttömäärältään varmaan tuo pesukone, ei mikään erityisen iso), pari tummempaa vaatetta meni muiden vaatteiden mukana eri koneellisessa ihan värin takia. Ihanaa kun ei ole tuo tavaramäärä räjähtänyt käsiin kuten esikoista odottaessa kun anoppi kantoi niitä (kirppikseltä hankittuja) vaatteita meille laatikkokaupalla tyylillä "ei se laatu vaan se määrä". Tällä kertaa kieltäydyin kohteliaasti kaikista kirppistuotteista ja toistaiseksi vain autoistuin, sitteri ja kehto sekä vaunut on hankittu käytettynä (sitteri ainoa esikoiselta peritty asia). Olin tässä vajaassa 3v kerinnyt esikoisen tavaratkin tehokkaasti antamaan pois kun on muitakin vauvoja lähipiiriin tänä aikana tullut ja meillä oli alunperin tarkoitus tehdä lapset vielä isommalla ikäerolla
Olo on ollut viimeaikoina kohtuullinen. Järkyt turvotukset jalkaterissä ja sormissa kuumuuden ym johdosta ja ajoittain vaivaavat liitokset nyt pahimpana, että ei sen kummempaa. Maha menee keskikäyrällä mutta tuntuu valtavalta (enpä itsekään ole kovin iso ihminen), eilen mitattiin miehen siskon kanssa ympärysmitta suunnilleen navan kohdalta ja 107cm saatiin
viimeksi taisi olla rv 35 tienoilla sama mitta n. 98-102cm eli isompi on kyllä ja sitä muistaa moni päivitelläkin kun minua näkee että miten mä voin tästä vielä kasvaa sen melkein 2kk (7 viikkoa la:han). Pienessä kropassa normaalikokoinenkin näyttää isolta juu ja tuntuu..
En ole edelleenkään synnärikamoja alkanut pakkailemaan. Heinä-elokuun vaihteeseen ajattelin sen hoitaa, silloin mennään ostelemaan tuttipullot, talkit ja muut pikku tilpehöörit joita ei ole vielä hommattu. Elän heinäkuun vielä sillä oletuksella ettei mitään tapahdu vaikka aika todelliselta ja lähestyvältähän se synnytys on alkanut tuntua. Oudon mielenrauhan olen taas itsestäni löytänyt synnytyksen ym suhteen ja "kellun tässä vaan eteenpäin" nyt
saman suuntaista oli viimeksikin ja paniikki iski vasta synnytyssalissa kun alkoi ponnistuttamaan ja kauhuissani totesin miehelle että "emmä haluukaan tehä tätä, emmä uskalla.."
(epiduraali poisti ihan kaikki kivut, oli helpompaa kuin kakalla käyminen se synnytys..)
Täälläkin vauva kairaa välillä tosi kipeästi tosi alas, mutta liikkuu muutenkin vielä paljon eli ei vielä ole asettunut lähtökuoppiin kuitenkaan. Tilaa tuntuu olevan vielä jonkin verran ja silloin tällöin mietin että onkohan se nyt enää pää alespäin siellä ollenkaan. Älyäisi nyt vaan pysyä niin päin ettei tarvitsisi sitä alkaa sitten miettiä
hirmu kova potkimaan, ei ole todellakaan tarvinnut sitä stressata tai liikkeitä laskeskella tmv. Tämä tapaus ei nuku koskaan vaan potkiskelee myös minun liikkuessani (esim ikean reissunkib pompotteli menemään vaan vaikka kuulemma näiden pitäisi nukkua silloin kun äiti liikkuu
) toivon todella ettei enteile mitään vähäunista vauva-aikaa. Taisin päästä ihan liian helpolla esikoisen kanssa...
Toivon edelleen jollain tasolla että menisi yliajalle ja käynnistykseen niin olisi jotenkin suunnitellumpi lähtö, mutta enpä jotenkin usko. Ei ole yhtään sellainen olo.