Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
~~ Elokuun 2013 Ihmeet elokuussa ~~ MEIDÄN KUU!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Miina-, post: 28903597, member: 72037"]</p><p>Tässä vihdoin ja viimein synnytyskertomus <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> lukee ken jaksaa.</p><p></p><p></p><p><u>Maanantai 29.7</u></p><p>Harjoitussuppareita klo 00-02 5-7min väleillä, kivuttomia. Päivälläkin silloin tällöin, ilta suht vaikea kun supistuksissa kipuja. Mietin että tästä tulee pitkä aika taas niin kuin esikoisen synnytyksestäkin, kärsin suppareista 3 viikkoa. Yön sain nukuttua para-tabsin (1g) voimalla.</p><p></p><p><u>Tiistai 30.7</u></p><p>Päivän taas sillon tällön supistuksia, välillä kipeitä ja välillä ei. Edelleen olin sitä mieltä ettei tästä vielä viikkoon ainakaan mihinkään edetä Käytiin ostelemassa sairaalakassin mehuja ja nameja iltapäivällä ja aloin olla niin kipeä etten pystynyt enää olemaan rauhallinen. Illalla käytiin lähisairaalan synnärillä hakemassa kipulääkettä, käyrillä kaikki ok ja kohdunsuun tilanne pehmeä, kiinni ja kanava 2,5cm. Tästä veikkasin että vielä kestää Sain panacodiin reseptin ja yhden yötä vasten kotiin.</p><p></p><p><u>Keskiviikko 31.7</u></p><p>Keskellä yötä tuli selittämätön, kummallinen olo.. Aamulla makasin sängyssä pitkään supistuksitta ja mietin mielessäni että näin vaan loppuivat taas kuin seinään kaikki olot. Yskäisin ja tunsin kun jotain hulahti housuun, tuli kiire vessaan ja löysin läjän keltaista limatulppaa. Soittelin neuvolaan ja kysyin väristä et onko ihan normaali, täti innoissaan sanoi että eiköhän se muutaman päivän sisään synny tai näin ainakin useimmiten käy <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> itse olin aika pessimistinen kun esikoinenkin antoi odottaa rv 40+6 ennen vesien menoa ja 41+2 syntyi, tosin limatulpasta ei ollut ennestään kokemusta Päivä meni panacodilla hyvin.</p><p></p><p>Alkuillasta lähdettiin ostamaan viimeisiä tarvikkeita, esim. vauvan kattokehtoon remmejä (miten niin viime tingassa? <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> ). Kaupassa pysähtelin supistusten tullessa ja koitin näyttää siltä että katselen tavaroita etten näyttäisi siltä kuin olisi tulossa kakat housuun <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Soitin äidilleni väliaika tietoja, hän oli mummoni luona ja voi jestas mikä höyryäminen taustalla kun mummo luuli että olen synnyttämässä! Sanoin että supistuksia on mutta vielä voi puhua joten ei vielä tule lähtöä, äitini oli aikalailla samaa mieltä (muistaa varsin hyvin miten kipeä viime synnytyksessä olin eikä kukaan saanut puhua mitään supistusten aikana, edes mun mies).</p><p></p><p>Ehdittiin olla kotona n.2 tuntia kun supistuksista tuli säännöllisiä, kello tuolloin 21.30. Tässä vaiheessa tuli olo että hitto, joudunko tosiaan pian lähtemään, en halua, voiko tämän perua!? Ensin väli oli 6min ja kesto 30sek. ja hetken päästä muuttui väli 10min. mutta kesto alkoi pidentyä 45sek. ja lopulta minuuttiin. Tämän jälkeen myös väli tihentyi.. Soitin sairaalaan ja kysyin mitä teen kun matkaa kuitenkin TAYSiin oli sen 90km/suunta. SVO:n kätilö oli vähän tympeä, ei hän osaa sanoa koska pitää tulla, tervetuloa jos siltä tuntuu mutta kotonakin voi olla. Mulle iski paniikki että miten mä muka tiedän koska tulee lähteä, edellisestä meni vedet ja lopulta leikattiin olo oli kun ensisynnyttäjällä. Pakkailin varuiksi kuitenkin loput tavarat kassiin ja sanoin miehelle että EHKÄ joudutaan lähtemään, hyvä varottaa lastenvahtia mahdollisesta soitosta yöllä.</p><p>Otin panacodin ja menin nukkumaan n. 23, mies kuorsasi ja itse koitin levätä supistusten välillä joita tuli 5min välein.</p><p></p><p></p><p><u>Torstai 1.8</u></p><p>Suunnilleen tunnin jaksoin koittaa unta ja olin muutenkin aikeissa nousta ylös kun tunsin että side vuotaa yli jotain.. Vessassa huomasin pönttöön valuvaa verta ja limaa ja tällöin päätin että nyt on aika! Miehen herätin ja niin oli taas valppaana kun partiopoika, viimeksi tosin meinas juosta päin seinää kun hätyytin hänet hakemaan pyyhkeitä. TENSin lätkät selkään, supistukset alko olla tosi napakoita ja laitto oli aika sähläämistä kun yritin miestä ohjeistaa kipujen seasta. Impulsit tuntuivat hyvältä eikä vielä tarvinnut kovin isoa tehoa. Mies soitti äitinsä paikalle hoitamaan esikoista ja tuleva setä toikin anopin 10minuutissa paikalle. Päästiin lähtemään sairaalaa kohti 00.30.</p><p>Matka oli kamala, supistukset voimistuivat kokoajan ja TENSin voimakkuus nousi kokoajan. Niin sitä kuitenkin tiesi koska pitää lähteä, oikein nappiin meni kivullisesti lähteminen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Loppumatkasta ei juuri ole muistikuvia, jossain hämärän rajamailla olen haahuillut. Kävellessä svo:lle klo 01.30 alkoi jo tuntua että kohta napsahtaa suoni päästä! Alkukertomusten jälkeen pääsin käyrille ja mies jäi käytävälle odottelemaan, aika paljon oli muitakin synnyttäjiä. Kohdunsuu oli reilussa vuorokaudessa edistynyt mielestäni hyvin, kanavaa 0,5cm ja 1,5cm auki, viime kerralla olin tuossa tilanteessa vasta melkein 2 vuorokautta vesien menon jälkeen. Mieleni teki kiljua ilosta! Kätilö sanoi että vuotava limatulppa on vihreää, vaikuttaisi lapsiveden tihkumiselta ja teki testin, se oli kuitenkin nega. Seuraavaksi sain peräruiskeen mutta ei kovin hyvä vaikutus. </p><p></p><p>Koska mulle oli tehty ulkokäännös rv36 niin sovittiin että synnyttämään tultaessa lääkäri ultraa asennon että varmasti kaikki kunnossa, pääsin lääkärille ja vauva oli rt:ssä. Lääkäri sanoi että ultrassa normaalit lammikot mutta hänestäkin se vihreys voisi merkata reikää kalvoissa. Hän teki vielä testin mutta se oli nega edelleen. TENSin vaikutus alkoi mielestäni heiketä ja pyysin päästä suihkuun, lätkät otettiin pois ja suihkussa oli ihan kamala olo! Sinnittelin kuitenkin kun muuten olisin joutunut käyrille makaamaan ja se vasta kamalaa olikin. Tulin pois vasta kun kätilö huuteli ja oli pakko saada lätkät takas selkään, mukamas tehon heikkeneminen olikin vain oman pään sisällä ja taas helpotti vähän. </p><p>Labra kävi ottamassa verikokeet ja 20 min käyrä otettiin jotta saisin oxanestia, vauva oli hiljainen joten mua kidutettiin sängyssä vielä toinen käyrä, se oli jo parempi ja sain kipupiikin. Pääsin miehen kanssa tarkkailupaikalle lepäilemään, tai siis mies nukkui ja mä kärvistelin tehottoman oxanestin kanssa supistuksia.</p><p></p><p>Kätilö tuli sanomaan vähän ennen 7 että crp oli yllärilukemissa 63 joka meinaa että joku tulehdus on päällä ja pitää lähteä saliin oksitosiinitippaan ja antibioottiin. Purskahdin itkuun kun muistelin edellistä, epäonnistunutta synnytystä tippoineen. Tämä siis menisi samalla kaavalla ja sektio alkoi kummitella päässä.. En pystynyt kivuilta kävelemään ja mentiin pyörätuolilla saliin. Siellä oltiin 7.30 ja kohdunsuun tilanne oli edelleen sama kuin tullessa, mä olin aivan lohduton. Istuskelen pallolla, miehelle opetetaan selän hieronta joka auttaa hetken. Laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan ja 8.30 aikaan olikin mukava yllätys: ks tilanne oli 3cm auki ja paksu reuna, kätilö sanoi että voin saada jo epiduraalin jos haluan. Huonon kokemuksen vuoksi tahdoin vielä odottaa ja kätilö kutsui lääkärin laittamaan kohdunkaulapuudutteen. Lääkäri tutki ja sanoi että kalvorakkoa ei tunnu joten vesien valuminen on todennäköinen, muutakaan selitystä tulehduksen puskemiselle ei löydetty. Puhkastiin kalvot, vauvalle pinni päähän ja kohtuun paineanturi. Vesi oli vihreää kuten se vuotava limatulppakin..</p><p></p><p>Kätilö opetti ilokaasun käytön ja se olikin varsinainen taivas! Vedin kunnon överit heti ja naureskelin miehelle ja kätilölle kuinka olen ollut 10kk selvinpäin niin nyt on mun aika ottaa tömpsyt <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> istuskelin pallolla ja ihmettelin miten supistukset on näin siedettäviä oksitosiinista huolimatta. TENS oli edelleen selässä ja päivittelin elokuisille tilannetta. Joka supistuksella hulahtaa vihreää vettä pitkin palloa ja lattiaa. Klo oli vajaa 11 kun ks tilanne oli 4cm auki ja tilattiin epiduraali, jännitin sitä kovasti ja kyselin millainen anestesialääkäri on vuorossa. Sisään astui n.35v virolainen mies mutta ei pitäisi olla ennakkoluuloinen, hän hoiti hommansa todella hyvin! Kätilö sanoi että kohta tulee olo kuin saisin sähköiskun, pitää koittaa olla paikallaan silti. En muista että viimeksi olisi sellaista ollut, silloin ei ollut kovin toimivaa tavaraa. Epiduraali alkoi vaikuttaa nopeasti oli ihanaa vaan maata kivuitta, sain levättyä ja klo 12 olin 5cm auki. Tähän jäätiin esikoisen synnytyksessä Oksitosiinia nostettiin ja varuilta sain syömis- ja juomiskiellon sektiouhan vuoksi. </p><p></p><p>Klo 13-13.30 lisättiin epiduraalia ja klo 14.15 olin 6cm auki, upea fiilis kun pääsin sen rajan yli! Rakko katetroitiin kun en saanut pissaa tulemaan. Kätilöillä vuoronvaihto ja kätilö oli harmissaan kun ei saanut hoitaa synnytystäni loppuun, hän kysyi lupaa saada katsoa koneelta kuinka minun on käynyt (joudutaanko sektioon) kun tulee yöhön töihin. Aivan ihana kätilö, aidosti välitti meistä. Kätilöt kävivät läpi siihen mennessä tapahtuneet jutut salissa mikä mielestäni oli hienoa, huomioitiin synnyttäjä ja annettiin mahdollisuus kertoa ajatuksia. Iltavuoron kätilö on myös aivan ihana. Toinen lisäys epiduraalia n.15, aina vajaa 2 tunnin välein ettei kivut ehdi tulla takaisin.</p><p></p><p>Nuokuin keinutuolissa ja kun heräsin olin aivan horkassa, tärisin ja vapisin. Kuumetta 38 astetta, tilattiin uudet labrat ja crp oli noussut entisestään ollen 85. Klo oli 16 ja auki 8cm, pelkäsin että nyt tulee lähtö sektioon kun tulehdus pahenee mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä että kun etenee näin hyvin niin odotetaan vielä. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin ja sanoin että mä jaksan kyllä kunhan vauva jaksaa ja voi hyvin. Tippaan laitetaan kuumelääkettä ja sokerivettä. </p><p>Lääkäri tuli 17.30 ottamaan vauvalta ph:n, se oli hyvä. Kohdunsuu 9cm auki ja supistuksen tullessa kokeiltaessa 10cm ja työnsi reunan pois edestä, saan harjoitella ponnistamista itsekseni. Rakko katetroitiin uudelleen kun en jaksanut lähteä yrittämään vessaan. </p><p></p><p>Ponnistusvaihe aloitettiin 18.30 ja sain sitä ennen neljännen epiduraalin, kivasti ehti vaikuttaa mutta tunsin ponnistamisen tarpeen enkä tarvinnut siihen paljon apua, ihme kun kuitenkin sen suhteen ensikertalainen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> alotettiin kyljellään mutta siirryttiin puoli-istuvaan. Kätilö tsemppas hienosti 4:ään ponnistukseen per supistus ja venytti välilihaa sanoen että sormia kohti ponnistaa. Sain jalkatuet ja mies pyyhki otsaani kylmällä pyyhkeellä. Kätilö kysyi haluaako isä tulla katsomaan, ei halunnut <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Oltiin keskusteltu että eppari tehdään vain jos on todellinen tarve, kätilö sanoi että näyttää siltä että joutuu pienen viillon tekemään ja puudutti valmiiksi. Jossain vaiheessa tuli kamala epätoivo ja huusin ettei se sieltä tule mutta tämän seinän ohi kun päästiin niin pää oli puoliksi ulkona, hidasteltiin ja vaikea olla ponnistamatta tarpeesta huolimatta. Kätilö kysyy haluanko kokeilla päätä, en uskaltanut. Sitten kätilö pyysi miestä soittamaan kellolla toisen kätilön paikalle ja auttoivat hartiat ulos.</p><p></p><p>Loppu vauva syntyi hiljaisena ja velttona klo <strong>19.02</strong>, huusin moneen kertaan että miksei se sano mitään!? eikä mulle vastattu Äidin pahin painajainen ja pelko puskee päälle, näen harmaan vauvan jalkojeni välissä joka yrittää vinkua. Sain istukan irrotuspiikin ja mies saa leikata napanuoran 2min sykkimisen jälkeen. Yhtäkkiä sali on täynnä porukkaa, lastenlääkäriä ja hoitajaa, kunnes on ihan hiljaista ja mieskin on lähtenyt, on vain minä ja kätilö. Kätilö surkeana yrittää lohduttaa: voi **** (nimeni), olen pahoillani ettei mennyt taaskaan niin kuin toivoit. Kätilö kertoo mitä tapahtui ja miksi ei ehditty minulle siinä hetkessä kertoa. Olen yllättävän tyyni, jostain tuli se usko että vauva selviää. Kätilö kehuu kuinka uskomattoman reipas olen ollut ja miten hienosti olen jaksanut pitkän synnytyksen tulehduksesta huolimatta. Mua parsitaan kasaan, muutama repeämä tuli mutta epparia ei tarvittu. Vetelen edelleen ilokaasua joka on ollut paras ystäväni viimeiset 10 tuntia. Mies tulee sanomaan että vauva lähti virvoittelun jälkeen keskolaan hakemaan lämpöä ja happea ja pääsen katsomaan häntä ennen osastolle menoa. Pian tulee lastenlääkärikin kertomaan mitä vauvalleni on tapahtunut ja miten jatkossa toimitaan.</p><p>Itse soitin kelloa ja pyysin saada letkut irti että pääsen suihkuun, kätilö totes ettei meinannut tunnistaa mua kun olen pystyasennossa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> suihkun jälkeen saatiin saliin iltapala ja mentiin katsomaan poikaa keskolaan, järkytys oli kun näin hänet keskoskaapissa, en ollut osannut kuvitellakaan että näin valmis ja iso vauva sellaiseen joutuisi.. </p><p>Lähdin kätilön saattamana osastolle nukkumaan ja mies kotiin, kätilö halasi minua hyvästiksi ja kiitin häntä hyvästä hoidosta ja kuinka en olisi ilman häntä selvinnyt, henkilökunta oli kyllä aivan ihanaa :heart:</p><p></p><p><strong>Synnytyksen kesto:</strong> 21h 40min, vaiheet: 21h 0min, 32min ja 8min</p><p><strong>Mitat:</strong> 51cm, 3640g (vaipan ja pipon kanssa) ja 34cm</p><p><strong>Vuodon määrä:</strong> 200g</p><p><strong>Apgar (syntymä/5min/10min):</strong> 7/7/8</p><p><strong>Rv:</strong> 39+3</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Miina-, post: 28903597, member: 72037"] Tässä vihdoin ja viimein synnytyskertomus :) lukee ken jaksaa. [U]Maanantai 29.7[/U] Harjoitussuppareita klo 00-02 5-7min väleillä, kivuttomia. Päivälläkin silloin tällöin, ilta suht vaikea kun supistuksissa kipuja. Mietin että tästä tulee pitkä aika taas niin kuin esikoisen synnytyksestäkin, kärsin suppareista 3 viikkoa. Yön sain nukuttua para-tabsin (1g) voimalla. [U]Tiistai 30.7[/U] Päivän taas sillon tällön supistuksia, välillä kipeitä ja välillä ei. Edelleen olin sitä mieltä ettei tästä vielä viikkoon ainakaan mihinkään edetä Käytiin ostelemassa sairaalakassin mehuja ja nameja iltapäivällä ja aloin olla niin kipeä etten pystynyt enää olemaan rauhallinen. Illalla käytiin lähisairaalan synnärillä hakemassa kipulääkettä, käyrillä kaikki ok ja kohdunsuun tilanne pehmeä, kiinni ja kanava 2,5cm. Tästä veikkasin että vielä kestää Sain panacodiin reseptin ja yhden yötä vasten kotiin. [U]Keskiviikko 31.7[/U] Keskellä yötä tuli selittämätön, kummallinen olo.. Aamulla makasin sängyssä pitkään supistuksitta ja mietin mielessäni että näin vaan loppuivat taas kuin seinään kaikki olot. Yskäisin ja tunsin kun jotain hulahti housuun, tuli kiire vessaan ja löysin läjän keltaista limatulppaa. Soittelin neuvolaan ja kysyin väristä et onko ihan normaali, täti innoissaan sanoi että eiköhän se muutaman päivän sisään synny tai näin ainakin useimmiten käy ;) itse olin aika pessimistinen kun esikoinenkin antoi odottaa rv 40+6 ennen vesien menoa ja 41+2 syntyi, tosin limatulpasta ei ollut ennestään kokemusta Päivä meni panacodilla hyvin. Alkuillasta lähdettiin ostamaan viimeisiä tarvikkeita, esim. vauvan kattokehtoon remmejä (miten niin viime tingassa? :D ). Kaupassa pysähtelin supistusten tullessa ja koitin näyttää siltä että katselen tavaroita etten näyttäisi siltä kuin olisi tulossa kakat housuun :D Soitin äidilleni väliaika tietoja, hän oli mummoni luona ja voi jestas mikä höyryäminen taustalla kun mummo luuli että olen synnyttämässä! Sanoin että supistuksia on mutta vielä voi puhua joten ei vielä tule lähtöä, äitini oli aikalailla samaa mieltä (muistaa varsin hyvin miten kipeä viime synnytyksessä olin eikä kukaan saanut puhua mitään supistusten aikana, edes mun mies). Ehdittiin olla kotona n.2 tuntia kun supistuksista tuli säännöllisiä, kello tuolloin 21.30. Tässä vaiheessa tuli olo että hitto, joudunko tosiaan pian lähtemään, en halua, voiko tämän perua!? Ensin väli oli 6min ja kesto 30sek. ja hetken päästä muuttui väli 10min. mutta kesto alkoi pidentyä 45sek. ja lopulta minuuttiin. Tämän jälkeen myös väli tihentyi.. Soitin sairaalaan ja kysyin mitä teen kun matkaa kuitenkin TAYSiin oli sen 90km/suunta. SVO:n kätilö oli vähän tympeä, ei hän osaa sanoa koska pitää tulla, tervetuloa jos siltä tuntuu mutta kotonakin voi olla. Mulle iski paniikki että miten mä muka tiedän koska tulee lähteä, edellisestä meni vedet ja lopulta leikattiin olo oli kun ensisynnyttäjällä. Pakkailin varuiksi kuitenkin loput tavarat kassiin ja sanoin miehelle että EHKÄ joudutaan lähtemään, hyvä varottaa lastenvahtia mahdollisesta soitosta yöllä. Otin panacodin ja menin nukkumaan n. 23, mies kuorsasi ja itse koitin levätä supistusten välillä joita tuli 5min välein. [U]Torstai 1.8[/U] Suunnilleen tunnin jaksoin koittaa unta ja olin muutenkin aikeissa nousta ylös kun tunsin että side vuotaa yli jotain.. Vessassa huomasin pönttöön valuvaa verta ja limaa ja tällöin päätin että nyt on aika! Miehen herätin ja niin oli taas valppaana kun partiopoika, viimeksi tosin meinas juosta päin seinää kun hätyytin hänet hakemaan pyyhkeitä. TENSin lätkät selkään, supistukset alko olla tosi napakoita ja laitto oli aika sähläämistä kun yritin miestä ohjeistaa kipujen seasta. Impulsit tuntuivat hyvältä eikä vielä tarvinnut kovin isoa tehoa. Mies soitti äitinsä paikalle hoitamaan esikoista ja tuleva setä toikin anopin 10minuutissa paikalle. Päästiin lähtemään sairaalaa kohti 00.30. Matka oli kamala, supistukset voimistuivat kokoajan ja TENSin voimakkuus nousi kokoajan. Niin sitä kuitenkin tiesi koska pitää lähteä, oikein nappiin meni kivullisesti lähteminen :) Loppumatkasta ei juuri ole muistikuvia, jossain hämärän rajamailla olen haahuillut. Kävellessä svo:lle klo 01.30 alkoi jo tuntua että kohta napsahtaa suoni päästä! Alkukertomusten jälkeen pääsin käyrille ja mies jäi käytävälle odottelemaan, aika paljon oli muitakin synnyttäjiä. Kohdunsuu oli reilussa vuorokaudessa edistynyt mielestäni hyvin, kanavaa 0,5cm ja 1,5cm auki, viime kerralla olin tuossa tilanteessa vasta melkein 2 vuorokautta vesien menon jälkeen. Mieleni teki kiljua ilosta! Kätilö sanoi että vuotava limatulppa on vihreää, vaikuttaisi lapsiveden tihkumiselta ja teki testin, se oli kuitenkin nega. Seuraavaksi sain peräruiskeen mutta ei kovin hyvä vaikutus. Koska mulle oli tehty ulkokäännös rv36 niin sovittiin että synnyttämään tultaessa lääkäri ultraa asennon että varmasti kaikki kunnossa, pääsin lääkärille ja vauva oli rt:ssä. Lääkäri sanoi että ultrassa normaalit lammikot mutta hänestäkin se vihreys voisi merkata reikää kalvoissa. Hän teki vielä testin mutta se oli nega edelleen. TENSin vaikutus alkoi mielestäni heiketä ja pyysin päästä suihkuun, lätkät otettiin pois ja suihkussa oli ihan kamala olo! Sinnittelin kuitenkin kun muuten olisin joutunut käyrille makaamaan ja se vasta kamalaa olikin. Tulin pois vasta kun kätilö huuteli ja oli pakko saada lätkät takas selkään, mukamas tehon heikkeneminen olikin vain oman pään sisällä ja taas helpotti vähän. Labra kävi ottamassa verikokeet ja 20 min käyrä otettiin jotta saisin oxanestia, vauva oli hiljainen joten mua kidutettiin sängyssä vielä toinen käyrä, se oli jo parempi ja sain kipupiikin. Pääsin miehen kanssa tarkkailupaikalle lepäilemään, tai siis mies nukkui ja mä kärvistelin tehottoman oxanestin kanssa supistuksia. Kätilö tuli sanomaan vähän ennen 7 että crp oli yllärilukemissa 63 joka meinaa että joku tulehdus on päällä ja pitää lähteä saliin oksitosiinitippaan ja antibioottiin. Purskahdin itkuun kun muistelin edellistä, epäonnistunutta synnytystä tippoineen. Tämä siis menisi samalla kaavalla ja sektio alkoi kummitella päässä.. En pystynyt kivuilta kävelemään ja mentiin pyörätuolilla saliin. Siellä oltiin 7.30 ja kohdunsuun tilanne oli edelleen sama kuin tullessa, mä olin aivan lohduton. Istuskelen pallolla, miehelle opetetaan selän hieronta joka auttaa hetken. Laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan ja 8.30 aikaan olikin mukava yllätys: ks tilanne oli 3cm auki ja paksu reuna, kätilö sanoi että voin saada jo epiduraalin jos haluan. Huonon kokemuksen vuoksi tahdoin vielä odottaa ja kätilö kutsui lääkärin laittamaan kohdunkaulapuudutteen. Lääkäri tutki ja sanoi että kalvorakkoa ei tunnu joten vesien valuminen on todennäköinen, muutakaan selitystä tulehduksen puskemiselle ei löydetty. Puhkastiin kalvot, vauvalle pinni päähän ja kohtuun paineanturi. Vesi oli vihreää kuten se vuotava limatulppakin.. Kätilö opetti ilokaasun käytön ja se olikin varsinainen taivas! Vedin kunnon överit heti ja naureskelin miehelle ja kätilölle kuinka olen ollut 10kk selvinpäin niin nyt on mun aika ottaa tömpsyt :D istuskelin pallolla ja ihmettelin miten supistukset on näin siedettäviä oksitosiinista huolimatta. TENS oli edelleen selässä ja päivittelin elokuisille tilannetta. Joka supistuksella hulahtaa vihreää vettä pitkin palloa ja lattiaa. Klo oli vajaa 11 kun ks tilanne oli 4cm auki ja tilattiin epiduraali, jännitin sitä kovasti ja kyselin millainen anestesialääkäri on vuorossa. Sisään astui n.35v virolainen mies mutta ei pitäisi olla ennakkoluuloinen, hän hoiti hommansa todella hyvin! Kätilö sanoi että kohta tulee olo kuin saisin sähköiskun, pitää koittaa olla paikallaan silti. En muista että viimeksi olisi sellaista ollut, silloin ei ollut kovin toimivaa tavaraa. Epiduraali alkoi vaikuttaa nopeasti oli ihanaa vaan maata kivuitta, sain levättyä ja klo 12 olin 5cm auki. Tähän jäätiin esikoisen synnytyksessä Oksitosiinia nostettiin ja varuilta sain syömis- ja juomiskiellon sektiouhan vuoksi. Klo 13-13.30 lisättiin epiduraalia ja klo 14.15 olin 6cm auki, upea fiilis kun pääsin sen rajan yli! Rakko katetroitiin kun en saanut pissaa tulemaan. Kätilöillä vuoronvaihto ja kätilö oli harmissaan kun ei saanut hoitaa synnytystäni loppuun, hän kysyi lupaa saada katsoa koneelta kuinka minun on käynyt (joudutaanko sektioon) kun tulee yöhön töihin. Aivan ihana kätilö, aidosti välitti meistä. Kätilöt kävivät läpi siihen mennessä tapahtuneet jutut salissa mikä mielestäni oli hienoa, huomioitiin synnyttäjä ja annettiin mahdollisuus kertoa ajatuksia. Iltavuoron kätilö on myös aivan ihana. Toinen lisäys epiduraalia n.15, aina vajaa 2 tunnin välein ettei kivut ehdi tulla takaisin. Nuokuin keinutuolissa ja kun heräsin olin aivan horkassa, tärisin ja vapisin. Kuumetta 38 astetta, tilattiin uudet labrat ja crp oli noussut entisestään ollen 85. Klo oli 16 ja auki 8cm, pelkäsin että nyt tulee lähtö sektioon kun tulehdus pahenee mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä että kun etenee näin hyvin niin odotetaan vielä. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin ja sanoin että mä jaksan kyllä kunhan vauva jaksaa ja voi hyvin. Tippaan laitetaan kuumelääkettä ja sokerivettä. Lääkäri tuli 17.30 ottamaan vauvalta ph:n, se oli hyvä. Kohdunsuu 9cm auki ja supistuksen tullessa kokeiltaessa 10cm ja työnsi reunan pois edestä, saan harjoitella ponnistamista itsekseni. Rakko katetroitiin uudelleen kun en jaksanut lähteä yrittämään vessaan. Ponnistusvaihe aloitettiin 18.30 ja sain sitä ennen neljännen epiduraalin, kivasti ehti vaikuttaa mutta tunsin ponnistamisen tarpeen enkä tarvinnut siihen paljon apua, ihme kun kuitenkin sen suhteen ensikertalainen :) alotettiin kyljellään mutta siirryttiin puoli-istuvaan. Kätilö tsemppas hienosti 4:ään ponnistukseen per supistus ja venytti välilihaa sanoen että sormia kohti ponnistaa. Sain jalkatuet ja mies pyyhki otsaani kylmällä pyyhkeellä. Kätilö kysyi haluaako isä tulla katsomaan, ei halunnut :D Oltiin keskusteltu että eppari tehdään vain jos on todellinen tarve, kätilö sanoi että näyttää siltä että joutuu pienen viillon tekemään ja puudutti valmiiksi. Jossain vaiheessa tuli kamala epätoivo ja huusin ettei se sieltä tule mutta tämän seinän ohi kun päästiin niin pää oli puoliksi ulkona, hidasteltiin ja vaikea olla ponnistamatta tarpeesta huolimatta. Kätilö kysyy haluanko kokeilla päätä, en uskaltanut. Sitten kätilö pyysi miestä soittamaan kellolla toisen kätilön paikalle ja auttoivat hartiat ulos. Loppu vauva syntyi hiljaisena ja velttona klo [B]19.02[/B], huusin moneen kertaan että miksei se sano mitään!? eikä mulle vastattu Äidin pahin painajainen ja pelko puskee päälle, näen harmaan vauvan jalkojeni välissä joka yrittää vinkua. Sain istukan irrotuspiikin ja mies saa leikata napanuoran 2min sykkimisen jälkeen. Yhtäkkiä sali on täynnä porukkaa, lastenlääkäriä ja hoitajaa, kunnes on ihan hiljaista ja mieskin on lähtenyt, on vain minä ja kätilö. Kätilö surkeana yrittää lohduttaa: voi **** (nimeni), olen pahoillani ettei mennyt taaskaan niin kuin toivoit. Kätilö kertoo mitä tapahtui ja miksi ei ehditty minulle siinä hetkessä kertoa. Olen yllättävän tyyni, jostain tuli se usko että vauva selviää. Kätilö kehuu kuinka uskomattoman reipas olen ollut ja miten hienosti olen jaksanut pitkän synnytyksen tulehduksesta huolimatta. Mua parsitaan kasaan, muutama repeämä tuli mutta epparia ei tarvittu. Vetelen edelleen ilokaasua joka on ollut paras ystäväni viimeiset 10 tuntia. Mies tulee sanomaan että vauva lähti virvoittelun jälkeen keskolaan hakemaan lämpöä ja happea ja pääsen katsomaan häntä ennen osastolle menoa. Pian tulee lastenlääkärikin kertomaan mitä vauvalleni on tapahtunut ja miten jatkossa toimitaan. Itse soitin kelloa ja pyysin saada letkut irti että pääsen suihkuun, kätilö totes ettei meinannut tunnistaa mua kun olen pystyasennossa :D suihkun jälkeen saatiin saliin iltapala ja mentiin katsomaan poikaa keskolaan, järkytys oli kun näin hänet keskoskaapissa, en ollut osannut kuvitellakaan että näin valmis ja iso vauva sellaiseen joutuisi.. Lähdin kätilön saattamana osastolle nukkumaan ja mies kotiin, kätilö halasi minua hyvästiksi ja kiitin häntä hyvästä hoidosta ja kuinka en olisi ilman häntä selvinnyt, henkilökunta oli kyllä aivan ihanaa :heart: [B]Synnytyksen kesto:[/B] 21h 40min, vaiheet: 21h 0min, 32min ja 8min [B]Mitat:[/B] 51cm, 3640g (vaipan ja pipon kanssa) ja 34cm [B]Vuodon määrä:[/B] 200g [B]Apgar (syntymä/5min/10min):[/B] 7/7/8 [B]Rv:[/B] 39+3 [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KOIRA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Barack Obama karkotti neljässä vuodessa USAsta 3 miljoonaa laitonta ma.mua
27 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Perussuomalaiset on nuorison ykköspuolue – nuoret kansanedustajat kertovat miksi"
Tänään 00:22
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Tänään on kulunut tasan 107 vuotta siitä kun viime vuosisadan pahin diktaattori vieraili SDP:n puoluekokouksessa
Eilen 23:51
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Yllätyitkö kun Pekka Haavisto (vihreät) valitsi Tieto-Finlandin saajaksi Riikka Leinosen (vihreät)?
Eilen 23:10
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Helsingin seurakunnan joulukalenteri
Eilen 22:33
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
6.
G: Mitä haluaisit kokeilla?
Eilen 22:09
Rätti Väsynyt
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Purra: ”Ottaen huomioon, miten paljon hallituksen toimista kuitenkin hyväksytte, keskusta ja SDP, voisitte joskus sen myöntää myös äänestäjillenne"
Eilen 21:54
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tyhmä vuokra-aiheinen kysymys!!
Eilen 21:21
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 764
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 646
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 588
Aihe vapaa
5.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 558
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 479
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 476
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 469
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
"Koulu Helsingingin Pukinmäessä ajautui kaaokseen: Syynä joukko väkivaltaisia oppilaita"
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1049
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Keski-ikäistyminen on perseestä.
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatio - 1072 - Kotivara
Latest: Loriel
10 min sitten
Aihe vapaa
5.
relaatio 1069
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
6.
Miehen naispuolinen ystävä
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
7.
Onko ketään taloustieteilijää, joka näkisi puolueettomasti kokonaisuuden, mikä Suomen ja maailman taloudessa mättää, ja mitä tulisi tehdä?
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
~~ Elokuun 2013 Ihmeet elokuussa ~~ MEIDÄN KUU!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
