Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Elokuun 2011 pikkuiset lokakuussa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Viola-85, post: 24891118, member: 53298"]</p><p>HEIPPA PITKÄSTÄ AIKAA!!! </p><p></p><p>YKSI MATTIMYÖHÄINEN synnytyskertomus vielä ainakin <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Suokaa anteeksi jos teitä ei enää kiinnosta lukea, mutta julkaisen kuitenkin ku ainakani olen tämän väsännyt ja unohtanu julkaista <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Jos jollain muullakin on kirjoittamatta niin minä ainakin luen niitä vielä mielellään <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Tää oon jotain yli pitkää tää romaani, joten tummensin ton oikeen synnytksen kohdan, en jaksanut enää alkaa muokkaamaan, lukekaa mitä jaksatte <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> </p><p></p><p>Menin siis maanantaina 25.7 käynnistykseen suoraan osastolle jossa oli tarkoitus katsoa tilanne millä alettaisiin käynnistellä(minulla siis raskaushepatoosi). Perjantaina suunnitelma oli että jos paikat auki edes kahdelle sormelle niin asennettais se Ballongi (tms.), mutta vaikka olin maanantaina auki tarvittavan määrän päätti lääkäri että aloitetaan cytoteceillä, kohdun kaula oli kuulemma tiukka ja takana(?) eli liekkö se vaikuttanut asiaan?. OYS:ssa oli osasto/sali niin täynnä että halusivat varmaan pitää mut pois salista ainaki sen päivän. No lääkärin tutkimus sai aikaan heti säännölliset suht napakat supistukset noin 5-6min välein niin eihän ne mitään cytoteciä sitten heti saanut antaa . Supistusten väli kuitenkin piteni muutaman tunnin päästä ja sain ottaa ensimmäisen cytotecin. Sen jälkeen supistuksia tuli säännöllisesti noin 3-4min välein. Pysyttelin liikkeessä oikeestaan koko illan, tässä välissä meän esikoinen kävi äitiä sairaalassa katsomassa ja suht hyvin jaksoin senkin kanssa vielä olla. klo.19 -> alkoi supistukset olla jo kipeitä, mutta niiden kanssa vielä pärjäsi eikä tuntunut että olisi vielä kivunlievitystä kaivannut. Supistusten väli oli pidentynyt taas noin 6min, mutta uutta cytoteciä eivät voineet enää antaa kun tuli yli 1supistus/10min. Iltakätilö toi mulle unilääkkeen ja panadolia. En tiennyt lääkettä ottaessani että opamax(?) on uniääke ja oli ihan ihmeissäni ku tuntu että nukahdan tosi helposti vaikka supisteli. Aamuyöllä heräsin ja ihmettelin kun huonekaverit olivat yön aikana lähteneet synnyttämään, enkä itse ollut tiennyt tuon taivaallista. Olin nukkunut kuin pieni porsas ja lupaavat supistukset olivat hävinneet kuin tuhkatuuleen. Aamulla kävin suihkussa ja aamupalalla, jonka jälkeen supistukset palasivat ittekseen. Kävin lääkärillä, joka katsoi kohdun suun tilanteen. Edelleen slehes ama kuin edellispäivänä, ei siis mitään isompaa ollut tapahtunut. Päivällä sanoin ihanalle kätilölle että nyt on jotain muutaki kokeiltava, että kun homma ei etene mihinkään. Vähän ajan päästä hän tuli sanomaan että lääkäri asentaisi mulle sen ballongin heti. Ballongi teki supistukset heti tosi kipeiksi. Sinnikkäästi pysyin liikkeessä ja mieskin jo totesi, että nyt taidat olla melko kipee ku ei enää paljon huvittanu jutella. 2h ballongin asennuksen jälkeen se tippui pois ja sisätutkimuksessa auki 4cm ja kanavaa enää noin 0,5cm jäljellä. JES! Silloin uskoin että tänää vielä päästään synnyttämään. Iltaa kohden supistukset alkoivat taas hyytyä, yritin kaikkeni ettei ne katoaisi. Kävelin varmaan maratonin verran näiden parin päivän aikana vaan ei auttanut. Nukkumaan mennessäni supistukset tuli harvakseltaan n.10min välein, olivat kyllä napakoita. Yöllä 3.00 maissa heräsin kun supistukset palasivat. innoissani lähdin osaston sisäpihalle tekemään jälleen kävelymaratonia. Kävelin melkeen tunnin kun kätilö tuli hakemaan käyrälle. Supisti jo 5min välein ja tosi napakoita supistuksia piirtyi. Kätilö oli varma että pian pääsisin saliin, että laittaisi vielä kipupiikin ja sitten siirtää mut saliin jos vielä vähän avautusin. No, taas nukahin humalaiseen oloon ja aamulla supistukset oli kadonnut. Silloin pukesin itkuun aamuhoitajalle ja sanoin että jos mua ei nyt siirretä saliin ja kalvoja puhkaista niin lähden kotiin odotteleen, tyhjää se olisi sieläkään enää olla. Tunnin päästä kätilö ilmoitti että nyt lähdetään saliin. Silloin toivoin että ei ihan niin nopeasti olis tullut <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> </p><p></p><p><strong>Supistukset olivat palanneeta taas noin 7min välein kun nousin liikkeelle. Kalvot puhkaistiin salissa n.10.30. Samantien alkoi supistukset tihentyä ja tulla kipeemmiksi. Klo.11 olin jo vailla ilokaasua <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Se olikin taas mulle hyvä kaveri. Istuin kiikussa ja vetelin kaasua ja naureskelin miehelle että onpa hauskaa ku tiiän että sattuu niin perkeleesti vaan pää on niin pöhnässä ettei silti satu <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Noh, itku pitkästä ilosta. Yhtäkkiä tuli supistus joka tuntu halkasevan lantio luut kahtia. Huusin miehelle että paina kelloa!!!! Kätilö tuli paikalle ja pyysin että pikaisesti nyt jotain tujumpaa kivunlievitystä(edelleen päässäni kuvittelin ottavani ilman muuta epiduralia/spinaalia heti ku on sen aika) Olin 6cm auki. Kätilö ehdotti kohdunkaulapuudutusta koska synnytys vaikutti etenevän vauhdilla. Olin kauhuissani, kun kuvittelin että se ei todella voi saada tätä kamala kipua pois jos jotain vähän puuduttavat. Kätilö sait mut vakuutettua että kannattaa kokeilla, joten lääkäri tuli paikalle. Selin kääntyessäni tuli kaksi niin rajua supistusta peräkkäin, ilman taukoa että huusin ja itkin kuin elävältä teurastettu sika. Samassa myös vauvan sydänäänet laski ja sitte oliki samassa hetkessä tupa täynnä väkeä. Mu komennettiin kontalleen ja vauvaa työnnettiin takaspäin ja syke korjaantui. Minä huusin ja itkin kivusta ja pelosta (pahin pelkoni että vauvalle käy niin kuin siskolleen jolla aivoverenvuoto syntymän jälkeen). Paikalla oli anestsialääkäri, gynekologi, näytteenottaja, kaksi kätilöä ainakin. He halusivat ottaa päästä verinäytteen, jotta nähdään oliko vauva kärsinyt hapenpuutteesta. Näytteen otto oli ihan helevettiä, muhun sattu niin paljon selällään olla supistuksen aikana, että huusin ihan täysiä, olin kyllä tässä vaiheessa menettänyt niin kontrollin kipuun!!!!!! Näyte oli just normaalinrajoissa ja lääkäri halusin uuden näytteen PUOLEN TUNNIN PÄÄSTÄ mikä tarkoitti sitä etten saanut mitään kivunlievitystä sitä ennen koska oli sektiovaara päällä Olin kauhuissani kivusta ja siitä miten selviäisin sen puoli tuntia. Kun saivat toisen näytteen otettua ja selvisi että se oli ihan ok, lääkäri laittoi sen kohdunkaulapuudutteen välittömästi. Ja voi mikä HELPOTUS!!!! Kaikki kipu hävisi kuin seinään saman tien!!!! Olin niin taivaassa selvittyäni hengissä siitä tunnin kidutuksesta mitä oli kokenut, kiittelin kätilön ja lääkärin taivaisiin nopeasta toiminnasta olosuhteisiin nähden ja siitä että olivat vauvan edunmukaisesti toimineet. Olin muuten auennut niiden kahden repivän supistuksen aikana 6cm?8cm:n. Nyt jäljellä oli enää ponnistuksen tunne. Kokoajan vahasin kelloa kun puudutus vaikuttaisi 2h ja pelkäsin kokoajan että vaikutus lakkaisi <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Ponnistuksen tunne tuli koko ajan voimakkaammaksi ja lopussaan roikuin katossa olevasta tangosta kaksin käsin aina supituksen aikana kun tuntui että oma kroppa ponnistaa väkisin vaikka mitä tekisi ja kokeilisi. LOPULTA noin klo.14.45 oli kokonaan auki ja sain luvan kanssa ponnistaa. Pelkäsin ponnistuksissa repeämiä, joten en uskaltanut kunnolla alkuunsa ponnistaa. n.10min jälkeen tajusin ettei se sieltä ulos tule jos en kunnolla ponnista ja niin noin 5min jälkeen klo.15.08 syntyi täydellinen ihana tyttövauva. Repesin vanhoista arvista noin 2 asteen verran, mutta en muista että ponnistamien olisi erityisen kovasti sattunut. Esikoinen syntyi hengityskatkoisena, joten kun vauva parkaisi ensimmäisen kerran ja kätilön vakuuteltua vauvan olevan täysin kunnossa purskahdimme miehen kanssa molemmat kyyneliin. Vihdoin sain oman lapseni syliin asti ja kaikki päättyi hyvin. En tiedä olinko niin adrenaliini ja endorfiini höyryissäni valtavasta kivusta selvittyäni ja helpotuksesta kun sain tytön heti terveenä syliin että toivuin uskomattoman nopeasti kaikesta. Heti olin valmis kävelemään itse osastolle. Esikoisemme tuli vierailulle alle kolme tuntia synnytyksen jälkeen ja jaksoin hyvin hänen kanssa olla. Jouduin syömään vain kaksi buranaa synnytyksen jälkeen jälkisupistuksiin. Pystyin liikkumaan, istumaan ja olemaan ilman isompia kipuja heti. Kätilö oli tikannut mut niin hyvin että tikit ei elämääni juurikaan haitannut, toisin kuin esikoisen kohdalla. Kaiken kaikkiaan mulle jäi melko positiivinen kuva synnytyksestä, vaikka alku oli hidas ja se tunnin pätkä välissä jotain ihan sanoin kuvailemattoman kipeää, mutta aika kultaa muistot uskomattoman nopeasti ja vaikka synnytyksen aikana huusin miehelle että pidä huoli etten enää ikinä ole täällä niin olisin jo valmis samaan uudelleen, oli se palkinto kaiken sen arvoista =)</strong></p><p></p><p>Mutta nyt yritän myös täällä aktivoitua! Kuinka moni vielä palstaa seuraa odotusajan keskustelijoista, muttei ole kirjoitellut pitkään aikaan? Olisi kiva kuulla niidenkin kuulumisia jotka ei tuolla facebookissa ole!!! Joten kirjoitelkaa kuulumisia jos vielä luette palstaa!!! Ainakaan kirppiinasta, huikkiksesta, Happystä, jotka kirjoittelivat ahkeraan, ei oo kuulunut mitään!</p><p></p><p>nyt vähän kaffea koneeseen ennneku tytöt herää!!!</p><p></p><p>Viola ja Oona (Linnea) kahden päivän päästä 3kk!!!!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Viola-85, post: 24891118, member: 53298"] HEIPPA PITKÄSTÄ AIKAA!!! YKSI MATTIMYÖHÄINEN synnytyskertomus vielä ainakin :D Suokaa anteeksi jos teitä ei enää kiinnosta lukea, mutta julkaisen kuitenkin ku ainakani olen tämän väsännyt ja unohtanu julkaista :D Jos jollain muullakin on kirjoittamatta niin minä ainakin luen niitä vielä mielellään :D Tää oon jotain yli pitkää tää romaani, joten tummensin ton oikeen synnytksen kohdan, en jaksanut enää alkaa muokkaamaan, lukekaa mitä jaksatte :D Menin siis maanantaina 25.7 käynnistykseen suoraan osastolle jossa oli tarkoitus katsoa tilanne millä alettaisiin käynnistellä(minulla siis raskaushepatoosi). Perjantaina suunnitelma oli että jos paikat auki edes kahdelle sormelle niin asennettais se Ballongi (tms.), mutta vaikka olin maanantaina auki tarvittavan määrän päätti lääkäri että aloitetaan cytoteceillä, kohdun kaula oli kuulemma tiukka ja takana(?) eli liekkö se vaikuttanut asiaan?. OYS:ssa oli osasto/sali niin täynnä että halusivat varmaan pitää mut pois salista ainaki sen päivän. No lääkärin tutkimus sai aikaan heti säännölliset suht napakat supistukset noin 5-6min välein niin eihän ne mitään cytoteciä sitten heti saanut antaa . Supistusten väli kuitenkin piteni muutaman tunnin päästä ja sain ottaa ensimmäisen cytotecin. Sen jälkeen supistuksia tuli säännöllisesti noin 3-4min välein. Pysyttelin liikkeessä oikeestaan koko illan, tässä välissä meän esikoinen kävi äitiä sairaalassa katsomassa ja suht hyvin jaksoin senkin kanssa vielä olla. klo.19 -> alkoi supistukset olla jo kipeitä, mutta niiden kanssa vielä pärjäsi eikä tuntunut että olisi vielä kivunlievitystä kaivannut. Supistusten väli oli pidentynyt taas noin 6min, mutta uutta cytoteciä eivät voineet enää antaa kun tuli yli 1supistus/10min. Iltakätilö toi mulle unilääkkeen ja panadolia. En tiennyt lääkettä ottaessani että opamax(?) on uniääke ja oli ihan ihmeissäni ku tuntu että nukahdan tosi helposti vaikka supisteli. Aamuyöllä heräsin ja ihmettelin kun huonekaverit olivat yön aikana lähteneet synnyttämään, enkä itse ollut tiennyt tuon taivaallista. Olin nukkunut kuin pieni porsas ja lupaavat supistukset olivat hävinneet kuin tuhkatuuleen. Aamulla kävin suihkussa ja aamupalalla, jonka jälkeen supistukset palasivat ittekseen. Kävin lääkärillä, joka katsoi kohdun suun tilanteen. Edelleen slehes ama kuin edellispäivänä, ei siis mitään isompaa ollut tapahtunut. Päivällä sanoin ihanalle kätilölle että nyt on jotain muutaki kokeiltava, että kun homma ei etene mihinkään. Vähän ajan päästä hän tuli sanomaan että lääkäri asentaisi mulle sen ballongin heti. Ballongi teki supistukset heti tosi kipeiksi. Sinnikkäästi pysyin liikkeessä ja mieskin jo totesi, että nyt taidat olla melko kipee ku ei enää paljon huvittanu jutella. 2h ballongin asennuksen jälkeen se tippui pois ja sisätutkimuksessa auki 4cm ja kanavaa enää noin 0,5cm jäljellä. JES! Silloin uskoin että tänää vielä päästään synnyttämään. Iltaa kohden supistukset alkoivat taas hyytyä, yritin kaikkeni ettei ne katoaisi. Kävelin varmaan maratonin verran näiden parin päivän aikana vaan ei auttanut. Nukkumaan mennessäni supistukset tuli harvakseltaan n.10min välein, olivat kyllä napakoita. Yöllä 3.00 maissa heräsin kun supistukset palasivat. innoissani lähdin osaston sisäpihalle tekemään jälleen kävelymaratonia. Kävelin melkeen tunnin kun kätilö tuli hakemaan käyrälle. Supisti jo 5min välein ja tosi napakoita supistuksia piirtyi. Kätilö oli varma että pian pääsisin saliin, että laittaisi vielä kipupiikin ja sitten siirtää mut saliin jos vielä vähän avautusin. No, taas nukahin humalaiseen oloon ja aamulla supistukset oli kadonnut. Silloin pukesin itkuun aamuhoitajalle ja sanoin että jos mua ei nyt siirretä saliin ja kalvoja puhkaista niin lähden kotiin odotteleen, tyhjää se olisi sieläkään enää olla. Tunnin päästä kätilö ilmoitti että nyt lähdetään saliin. Silloin toivoin että ei ihan niin nopeasti olis tullut :D [B]Supistukset olivat palanneeta taas noin 7min välein kun nousin liikkeelle. Kalvot puhkaistiin salissa n.10.30. Samantien alkoi supistukset tihentyä ja tulla kipeemmiksi. Klo.11 olin jo vailla ilokaasua :D Se olikin taas mulle hyvä kaveri. Istuin kiikussa ja vetelin kaasua ja naureskelin miehelle että onpa hauskaa ku tiiän että sattuu niin perkeleesti vaan pää on niin pöhnässä ettei silti satu :D Noh, itku pitkästä ilosta. Yhtäkkiä tuli supistus joka tuntu halkasevan lantio luut kahtia. Huusin miehelle että paina kelloa!!!! Kätilö tuli paikalle ja pyysin että pikaisesti nyt jotain tujumpaa kivunlievitystä(edelleen päässäni kuvittelin ottavani ilman muuta epiduralia/spinaalia heti ku on sen aika) Olin 6cm auki. Kätilö ehdotti kohdunkaulapuudutusta koska synnytys vaikutti etenevän vauhdilla. Olin kauhuissani, kun kuvittelin että se ei todella voi saada tätä kamala kipua pois jos jotain vähän puuduttavat. Kätilö sait mut vakuutettua että kannattaa kokeilla, joten lääkäri tuli paikalle. Selin kääntyessäni tuli kaksi niin rajua supistusta peräkkäin, ilman taukoa että huusin ja itkin kuin elävältä teurastettu sika. Samassa myös vauvan sydänäänet laski ja sitte oliki samassa hetkessä tupa täynnä väkeä. Mu komennettiin kontalleen ja vauvaa työnnettiin takaspäin ja syke korjaantui. Minä huusin ja itkin kivusta ja pelosta (pahin pelkoni että vauvalle käy niin kuin siskolleen jolla aivoverenvuoto syntymän jälkeen). Paikalla oli anestsialääkäri, gynekologi, näytteenottaja, kaksi kätilöä ainakin. He halusivat ottaa päästä verinäytteen, jotta nähdään oliko vauva kärsinyt hapenpuutteesta. Näytteen otto oli ihan helevettiä, muhun sattu niin paljon selällään olla supistuksen aikana, että huusin ihan täysiä, olin kyllä tässä vaiheessa menettänyt niin kontrollin kipuun!!!!!! Näyte oli just normaalinrajoissa ja lääkäri halusin uuden näytteen PUOLEN TUNNIN PÄÄSTÄ mikä tarkoitti sitä etten saanut mitään kivunlievitystä sitä ennen koska oli sektiovaara päällä Olin kauhuissani kivusta ja siitä miten selviäisin sen puoli tuntia. Kun saivat toisen näytteen otettua ja selvisi että se oli ihan ok, lääkäri laittoi sen kohdunkaulapuudutteen välittömästi. Ja voi mikä HELPOTUS!!!! Kaikki kipu hävisi kuin seinään saman tien!!!! Olin niin taivaassa selvittyäni hengissä siitä tunnin kidutuksesta mitä oli kokenut, kiittelin kätilön ja lääkärin taivaisiin nopeasta toiminnasta olosuhteisiin nähden ja siitä että olivat vauvan edunmukaisesti toimineet. Olin muuten auennut niiden kahden repivän supistuksen aikana 6cm?8cm:n. Nyt jäljellä oli enää ponnistuksen tunne. Kokoajan vahasin kelloa kun puudutus vaikuttaisi 2h ja pelkäsin kokoajan että vaikutus lakkaisi :D Ponnistuksen tunne tuli koko ajan voimakkaammaksi ja lopussaan roikuin katossa olevasta tangosta kaksin käsin aina supituksen aikana kun tuntui että oma kroppa ponnistaa väkisin vaikka mitä tekisi ja kokeilisi. LOPULTA noin klo.14.45 oli kokonaan auki ja sain luvan kanssa ponnistaa. Pelkäsin ponnistuksissa repeämiä, joten en uskaltanut kunnolla alkuunsa ponnistaa. n.10min jälkeen tajusin ettei se sieltä ulos tule jos en kunnolla ponnista ja niin noin 5min jälkeen klo.15.08 syntyi täydellinen ihana tyttövauva. Repesin vanhoista arvista noin 2 asteen verran, mutta en muista että ponnistamien olisi erityisen kovasti sattunut. Esikoinen syntyi hengityskatkoisena, joten kun vauva parkaisi ensimmäisen kerran ja kätilön vakuuteltua vauvan olevan täysin kunnossa purskahdimme miehen kanssa molemmat kyyneliin. Vihdoin sain oman lapseni syliin asti ja kaikki päättyi hyvin. En tiedä olinko niin adrenaliini ja endorfiini höyryissäni valtavasta kivusta selvittyäni ja helpotuksesta kun sain tytön heti terveenä syliin että toivuin uskomattoman nopeasti kaikesta. Heti olin valmis kävelemään itse osastolle. Esikoisemme tuli vierailulle alle kolme tuntia synnytyksen jälkeen ja jaksoin hyvin hänen kanssa olla. Jouduin syömään vain kaksi buranaa synnytyksen jälkeen jälkisupistuksiin. Pystyin liikkumaan, istumaan ja olemaan ilman isompia kipuja heti. Kätilö oli tikannut mut niin hyvin että tikit ei elämääni juurikaan haitannut, toisin kuin esikoisen kohdalla. Kaiken kaikkiaan mulle jäi melko positiivinen kuva synnytyksestä, vaikka alku oli hidas ja se tunnin pätkä välissä jotain ihan sanoin kuvailemattoman kipeää, mutta aika kultaa muistot uskomattoman nopeasti ja vaikka synnytyksen aikana huusin miehelle että pidä huoli etten enää ikinä ole täällä niin olisin jo valmis samaan uudelleen, oli se palkinto kaiken sen arvoista =)[/B] Mutta nyt yritän myös täällä aktivoitua! Kuinka moni vielä palstaa seuraa odotusajan keskustelijoista, muttei ole kirjoitellut pitkään aikaan? Olisi kiva kuulla niidenkin kuulumisia jotka ei tuolla facebookissa ole!!! Joten kirjoitelkaa kuulumisia jos vielä luette palstaa!!! Ainakaan kirppiinasta, huikkiksesta, Happystä, jotka kirjoittelivat ahkeraan, ei oo kuulunut mitään! nyt vähän kaffea koneeseen ennneku tytöt herää!!! Viola ja Oona (Linnea) kahden päivän päästä 3kk!!!! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Vallankumouksellisen mietteitä yöjunasta
Tänään 00:32
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
2.
SDP haaveilee tekevänsä oikeistolaista politiikkaa kokoomuksen kanssa
Eilen 20:51
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Luuletteko, että miestä haittaa villi menneisyyteni?
Eilen 18:57
vierailija
16 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Japani haalii mamuja asuttamaan Japania
Eilen 18:18
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Ensimmäiset siirtolaiset otettu säilöön odottamaan Ruandan-lentoja, kertoo Britannian hallitus"
Eilen 17:09
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Krista Kiurulta kovia syytöksiä PS:lle: ”Sanna Marin oli aikaansa edellä”
Eilen 17:06
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Pidättekö yo-lakkia tai muuta opiskeluun liittyvää päähinettä Vappuna?
Eilen 16:08
vierailija
12 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Onko kilttimiehen sitten käytävä se esimieskoulutus?
Eilen 14:58
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:08
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Maanantai klo 20:54
Luettu: 1K
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Maanantai klo 01:54
Luettu: 839
Aihe vapaa
6.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 620
Aihe vapaa
7.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Started by vierailija
Tiistai klo 12:58
Luettu: 606
Aihe vapaa
8.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Started by vierailija
Tiistai klo 10:24
Luettu: 584
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
2.
Kannattaa OIKEASTI kilpailuttaa sähköyhtiöitä
Latest: vierailija
Tänään 01:22
Aihe vapaa
3.
Pettikö Marin lupauksen sähkön hintakatosta?
Latest: vierailija
Tänään 01:20
Aihe vapaa
4.
Sähkön hinta nousee !!!
Latest: vierailija
Tänään 01:16
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 01:07
Aihe vapaa
6.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Latest: vierailija
Tänään 01:07
Aihe vapaa
7.
"Ensimmäiset siirtolaiset otettu säilöön odottamaan Ruandan-lentoja, kertoo Britannian hallitus"
Latest: vierailija
Tänään 01:00
Aihe vapaa
8.
Luuletteko, että miestä haittaa villi menneisyyteni?
Latest: vierailija
Tänään 00:57
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Elokuun 2011 pikkuiset lokakuussa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu