Toggle sidebar

elokuu 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Amorphis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Juu, pitihän se eilen taas yks raskaustesti tehä..nyt ollu monta päivää lähes vuodotonta, ihan pikkusen tullu ja pari etomishetkeäkin ollu niin että piti äkkiä käyä mandariineja ostaa. Tosiaan testasin vielä ja oikein vahva viiva sieltä tuli, huh. Nyt ku äkkiä kulus aika tuonne ens torstain neuvolaan ja vielä ku siellä pikkunen näkys ni oisihan tää tyttö häpi häpi häpi

Ihana oli löytää Millalilla täältä, melkonen yllätys! ja tervetuloa kaikille uusille joukkoon minunkin puolestani. Jännää ku kohta alkaa ultraamiset ja tosissaan alkaa "tapahtua".

Uutta vuotta pitäisi alkaa valmistelemaan..meille tulee pari kaveripariskuntaa ihan vaan syömään, saunomaan ja pelejä pelaamaan. Ei taieta tänä vuonna edes raketteja ostaa ku tuosta kotipihalta ei viiti niitä ampua eikä kehtaa esikoista yömyöhään kaupungille raahata. rauhallista kaverien kanssa oleskelua siis vaan tiedossa.

esikoinen huutelee yläkerrasta siihen malliin et pitänee äitin mennä nukuttaa päikkäreille ku ei isi tunnu kelpaavan. Päivänjatkoja!
 
Juuh, pahoinvointi on täällä taas :/ yyyh. Aamulla käyntiin tuoremehun ja yökkäilyn voimalla ja puoliväkisin hetken päästä ruisleipää perään, niin onneksi vähän helpottaa. Erikoista tässä on se, että päivällä on parempi olo ja iltaa kohti pahenee. Esikoista odottaessa voin huonosti vaan aamupäivät... (ja tiedetään, ei pitäisi verrata ;D). Huomisaamuna on kampaaja kukonlaulun aikaa, saa nähdä, miten selviydyn.

Papuliini, mä oon samanlaisella kannalla sun kanssa tällä hetkellä sikarokotteen ottamisesta. Pelkään ihan liikaa sitä, että tää raskaus menisi kesken sen piikin ja oman valinnan takia. Mullakin kun keskenmenotaustaa on. Eli ekalla kolmanneksella en uskaltaisi ottaa... Munkaan mielipide ei ole järkähtämätön, eli faktatiedon lisääntyessä oon kyllä valmis kääntämään kelkkani. Kuuluvat olevan hyviä puhumaan ympäri ne neuvolatädit ;).

AnuMK teillä ilmeisesti siis ultrataan neuvolassa? Meilläpäin ei oo kun doppleri, eli yksityiselle on mentävä, jos mielii ultraan ennen np-ultraa. Meillä on siis ensi maanantaille varattu se varhaisultra. Tuleehan sille käynnille hintaa toistasataa, mut on se sen väärti mun mielestä.

Paukku, tervetuloa mukaan :).

Selia rv 6+2
 
Alkuperäinen kirjoittaja Selia:
Juuh, pahoinvointi on täällä taas :/ yyyh. Aamulla käyntiin tuoremehun ja yökkäilyn voimalla ja puoliväkisin hetken päästä ruisleipää perään, niin onneksi vähän helpottaa. Erikoista tässä on se, että päivällä on parempi olo ja iltaa kohti pahenee. Esikoista odottaessa voin huonosti vaan aamupäivät... (ja tiedetään, ei pitäisi verrata ;D). Huomisaamuna on kampaaja kukonlaulun aikaa, saa nähdä, miten selviydyn.

Papuliini, mä oon samanlaisella kannalla sun kanssa tällä hetkellä sikarokotteen ottamisesta. Pelkään ihan liikaa sitä, että tää raskaus menisi kesken sen piikin ja oman valinnan takia. Mullakin kun keskenmenotaustaa on. Eli ekalla kolmanneksella en uskaltaisi ottaa... Munkaan mielipide ei ole järkähtämätön, eli faktatiedon lisääntyessä oon kyllä valmis kääntämään kelkkani. Kuuluvat olevan hyviä puhumaan ympäri ne neuvolatädit ;).

AnuMK teillä ilmeisesti siis ultrataan neuvolassa? Meilläpäin ei oo kun doppleri, eli yksityiselle on mentävä, jos mielii ultraan ennen np-ultraa. Meillä on siis ensi maanantaille varattu se varhaisultra. Tuleehan sille käynnille hintaa toistasataa, mut on se sen väärti mun mielestä.

Paukku, tervetuloa mukaan :).

Selia rv 6+2
Click to expand...


Huomenta!

Joo mulla on ihan samoin aamulla yököttää, päivä ja iltapäivä hyviä, illalla se pahin olo. Siis ihan oikeastikko teillä varhaisultra maksaa noin paljon? Minä kävin yksityisellä ja maksoi 68 euroa käynti kelakorvauksen jälkeen.

Mukavaa uudenvuoden aattoa kaikille!

Santu rv8+2
 
Viimeksi muokattu:
Santtu: sais varmaan halvemmallakin, mut aikoja ei tahdo saada kun monen viikon päähän. Meen itse Felicitas-klinikalle, kun sinne pääsee tosi nopeesti, eli ei oo ruuhkia, niin kuin tavallisilla lääkäriasemilla. Siellä on lisäksi asiaan erkoistuneet lääkärit, ettei siis mitään yleislääkäreitä. 114€ muistaakseni jää kelakorvauksen jälkeen.

Selia
 
Terve taas... Alkuviikko mennyt potiessa kuvotusta, onneksi ei ole oikeasti oksettanut. Paitsi tänään aamulla kampaajalla kävi mielessä, että pitääkö nyt oikeesti rynnätä vessaan kun alkoi sillä lailla etoa, mutta nappasin käsilaukusta mandariinin ja kohta kun olin sen popsinut, niin alkoi helpottaa. Että kiitti vaan vinkistä, mandariinit toimii ainakin mulla!

Ja olen pitänyt kiinni siitä, että syön vähintään kahden tunnin välein jotain, yleensä jotain hedelmää tai sitten ruisleipää. Haksahdin vielä tilaamaan sen pahoinvointirannekkeen ja ajattelin testata oisko siitä myös apua tähän kuvotukseen. Kun oksentaminen on musta oikeesti pahinta mitä tiedän, etenkin kun vuosi sitten keuhkokuumeessa oksensin sen viisi päivää ja yötä, niin en todellakaan halua samaa kokea enää.

Olen lueskellut teidän muiden juttuja, että monet olette jo kertoneet asiasta ainakin läheisimmille ihmisille. Itseäni jotenkin kuitenkin pelottaa "tuulettaa" asiaa vielä kellekään ja olemme ajatelleet odottaa ekaan neuvolaan (25.1.) ja vasta sitten kertoa. Meillä vanhemmat ovat jo jonkin aikaa kyselleet perheenlisäyksen perään ja olemme aina vastanneet, että lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan. Ja ei siis kerrottu hoidoistakaan kellekään, vaikka se jos mikä on sitä tekemistä!! :) Joten nyt kun raskaus on vasta näin alussa ja toiveet on korkeella, niin minusta on parempi odottaa, kunnes kriittisin vaihe on ohi. Kaikenlaistahan voi vielä sattua.

Mutta oikein hyvää uutta vuotta ja kilistellään Pommacilla!

Petra rv 6+4
 
MillaLilla la x.8. lapset ....
Unelmoija la 9.8
Amorphis la 10.8. lapset -03 ja -05, 34v
Santtu81 la 10.8. yksi lapsi-03, 28v
Petra la 22.8., 31v
Neppu la 22.-23.8.
kirsikka la 24.8. kaksi lasta, poika -06 ja tyttö -07, 30v.
Selia la 24.8. yksi lapsi -08, 28v.
Hamma la 24.8., tytär -06, 31 v.
AnuMK la netistä katottuna 25.8, esikoispoika synt 3/09
papuliini la 28-29.8.
Paukku la 28.8. yksi lapsi -08, 30v

Huomasin, että Petra ja Hamma oli myös tippuneet listasta pois. Toivottavasti nyt on kaikki jo ilmoittautuneet paikallaan :).

Mukavaa vuodenvaihdetta kaikille ja entistä parempaa uuttaa vuotta.
Meillä vaihtuu vuosi hoivatessa oksennustautista lasta :/.

Selia
 
Hyvaa Alkanutta vuotta 2010 kaikille!
Ja tervetuloa uudet mukaan ketjuun. Tanne olikin melkolailla tullut uutta porukkaa :) Anteeksi kun en kaikille nyt kommentoi, mutta olemme ollut reissussa ja vasta eilen tultiin kotia. Mutta luen pian tarkemmin jotta voin hieman laittaa myos kommenttia. Huomasin etta tanne elleihin oli tullut syyskuun odottajat jo. Emme olekaan enaan "uusimmat" odottajat olemme jo "konkareita" :)
Tsemppia olikos AnuMK niitten vuotojen kanssa. Toivottavasti saat pian mielenrauhan tilanteeseen. Minulla oli edellis raskaudessa vuotoja joten tiedan kylla miten kamalaa on odotella neuvolaa ja ultraa ja miten ei ole hetken rauhaa. Mutta toivon etta se vuoto on harmitonta. Rutistus halaus.
Me tosiaan kerroimme tuossa joulun pyhien aikana minun aitille ja isalle seka muutamalle kaverille jotka heti melkein jo arvasivatkin seka miehen vanhemmille. Kaikki olivat todella iloisia puolestamme.
Taalla on ollut tuota kuvotusta pitkin viikkoa joka paiva oikeastaan. Aamulla noustessa ihan ok olo, mutta sitten hetken paasta on alkanut kuvottamaan, mika yleensa helpottaa syomisen jalkeen. Nyt tana aamuna ensimmainen aamu kun ei ole viela ainakaan kuvotusta lahtenyt tulemaan joten se nyt sitten tietenkin jannittaa. On se kumma miten tuota oksu oloa on heti ikava kun se ei ole paikalla. Kuten muutamalla muulla minulla myos paivisin melkoisen hyva olo mutta illalla sitten jalleen hieman alkaa oksettamaan. Muuten oireina on vasymysta joka alkaa pikkuhiljaa helpottamaan seka rinnat arkoina silloin talloin. Ei joka paiva, mutta aina valilla. Mutta jotenkin hyva fiilis tasta raskaudesta. Paljon parempi fiilis kuin keskenmenneesta. Siita oli heti plussasta lahtien fiilis etta jotain on vialla. Vaikka kylla talla hetkella tietenkin edelleen pelottaa etta miten kay, mutta ei ole sita samaa.
Unelmoija 8+2 (ultran mukaan)
 
MillaLilla la x.8. lapset ....
Amorphis la 10.8. lapset -03 ja -05, 34v
Santtu81 la 10.8. yksi lapsi-03, 28v
Unelmoija la 12.8
Petra la 22.8., 31v
Neppu la 22.-23.8.
kirsikka la 24.8. kaksi lasta, poika -06 ja tyttö -07, 30v.
Selia la 24.8. yksi lapsi -08, 28v.
Hamma la 24.8., tytär -06, 31 v.
AnuMK la netistä katottuna 25.8, esikoispoika synt 3/09
papuliini la 28-29.8.
Paukku la 28.8. yksi lapsi -08, 30v

Toivottavasti sielta en tiputtanut ketaan listoilta :)
 
Uutta vuotta kaikille!


Täällä edelleen kuvottaa päivittäin, onneksi oksennus ei ole toistaiseksi tullut kuin kerran. Joku muukin siellä pohdiskeli, että pahoinvointi oli siirtynyt edellisen raskauden aamupäivistä iltaan, täällä sama juttu. Ja kyllä se aamullakin on yökötys päällä kun haistelee kahvia tai mitä vaan voimakasta.

AnuMk:oolle tsemppiä vuotojen kanssa. Mulla esikoisen kanssa vuosi ihan verta alussa nelisen viikkoa pieniä määriä, välillä oli ruskeaa ja välillä kirkasta. Koko ajan oli pelko ja vessassa piti rampata varmistamassa, ettei vuoda rajummin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, joten eiköhän se siitä sullakin:)

En kans haluaisi sikapiikkiä heti alkuun. Syksyllä pohdinkin, että onpa hyvä kun ei ole nyt raskaana, ettei tarvi arpoa sen piikin kanssa. Nyt sitten ollaakin tässä tilassa ja saman pulman edessä. Saa nähdä nyt, mitä ne neuvolassakin sanoo. Ens viikon alussa ajattelin soitella ekaa aikaa.

Onkos kellään kokemusta tai tietoa 4d ultrasta? Vai onko se 3d....joka tapauksessa? Paljonkohan semmonen lysti maksaa ja mitä kaikkea siinä selviää?

Mulla kalvaa jotenkin pelko vauvan terveyden suhteen. Järjellä tiedän, että murehtiminen on turhaa, mutta silti...kahden terveen lapsen jälkeen pelkään, että voiko vieläkin käydä niin hyvä tuuri, että kolmas koipeliinikin olisi terve??? Aina kai sitä jotain pitää pelätä ja murehtia...pitäisi vaan osata elää ja nauttia hetki kerrallaan.
 
Onpas täällä lista pidentynyt, wau :)

Joku kyseli aiempana vinkkejä pahan olon kanssa pärjäämiseen. Mulla ei -- valitettavasti -- ole "kunnollista" pahaa oloa (valitettavasti tietty siksi, että pelottaa onko kaikki ok), mutta monet ruuat ällöttää ja pystyn syömään kerralla vähemmän. Mulle on toimineet kevyt ruuat ja happamat maut, esim. kiinalaisen Peking-keitto ja kotitekoinen tom yam. Samoin nuo mandariinit ja tuoremehut, mitkä monella muullakin näyttää rokkaavan. Salmiakkiakin olen jonkun verran vedellyt, vaikkei ehkä pitäisi. Piparmintun pitäisi periaatteessa toimia pahoinvointia vastaan, ainakin eteerisenä öljynä esim. tuoksulampussa, mutta voipi olla, ettei niitäkään odotusaikana suositella, en tiedä.

Hirvittää tosiaan tuo, kun oireet on niin vähissä. Tissit vähän arat, turvotusta ja menkkamaisia kipuja edelleen, varsinkin iltaa kohden. Kevyttä huimailua ja kevyttä ei-niin-hyvää oloa. Ekan kanssa oli kunnon pahoinvointia ja jatkuva vessahätä alkuvaiheessa, en vaan millään muista millä viikoilla. Äähh... miksei tullut kirjattua ylös!?

Kävin 5+6 ultrassa, vaikka tiesin, että se on aika lailla turhaa. Halusin vaan edes hitusen lisää mielenrauhaa joululoman ajaksi. Lähinnä tiedon, ettei ainakaan ole kohdun ulkopuolinen. Oikeassa paikassa oli. Ruskuaispussissa näkyi millin tiivistymä, mutta sykettä lääkäri sanoi näkevänsä vain oikein hyvällä mielikuvituksella. Sanoi kuitenkin, että lupaavalta näyttää ja pyysi uudelle käynnille 7+3. Yritän olla miettimättä turhia, mutta on tää odottavan aika pitkä.. :)

Vointeja kaikille, hyvää tai etovaa -- kumpaa nyt itse kukin milloinkin toivoo :)
 
Heissan!

Just heräsin päiväunilta..piti nukkua vähän aikaa kun ajattelin jaksaa tänään valvoa vähän pitempään, jospa olisi aikaa mieheni kanssa vähän hempeilläkkin välillä ;)

Joo kyllä se Selia minunkin käynti oli ihan naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri ja ajan sain tunnin päähän soitostani :) mutta en sitten tiedä, miten on noin suuria hintaeroja..olisko paikkakuntakohtaista.

Aika hyvin saa kyllä pidettyä tuon pahan olon kurissa kunhan muistaa syödä tarpeeksi usein. Ensi viikolla on sitten ensimmäinen neuvola. Meinaatteko te ottaa miehiänne neuvola käynneille mukaan? Mietin tässä kovasti että haluanko, kun kyseessä on kuitenkin mieheni ensimmäinen lapsi.

rv 8+5
 
Muiks!

Ultrakuulumisia! Alkio vastasi viikkoja, pituutta 9,3 mm ja sydän läpätti oikein vahvasti reilut 130 iskua minuutissa :). Kaikki siis hyvin. Lääkäri varoitteli, ettei pidä säikähtää, jos tulee vähän rusehtavaa vuotoa tai vertakin, oli kuulemma istukan reunalla sellainen kohta, jossa näkyi verihyytymää.
Kyselin mielipidettä myös siitä sikapiikistä ja hän sanoi, että suosittelee sitä otettavaksi ja jo ekalla neuvolakäynnillä. Tilastoihin perusti kantansa aikalailla, mutta perusteli kuitenkin.

Santtu, tarkoitinkin siis, että täällä _meilläpäin_ saisi varmaan halvemmallakin, muttei saa aikoja :). Paikkakuntakohtaista on varmaankin, paitsi jos sä kävit kans Felicitaksessa, niin sit hiukan ihmettelen, et puolet on hintaeroa... Maksoi nimittäin jo 127 egee :/. Järkkykallista tosiaan, mut niiiiiin kannatti :)). Ja toisaalta, mieleisestä lääkäristä ja todellä hyvästä palvelusta oon valmis maksamaankin tässä kohtaa, siis kun tarjonta on täällä se mikä on. Oon nääs vähän herkkis noille lääkärien kommenteille, kun sain esikoista odottaessa melkoisen erikoista kohtelua äitipolilla :(.

Paha olo on edelleen ja asiaa ei oo auttanut muksun oksu- ja räkätauti ja viides päivä peräkkäin kodin vankina :/. Yyh. Jospa huomenna olisi jo parempi päivä ja pääsisi ulos. Torstaina pääseekin jo takas töihin lepäämään ;).

Selia rv 6+6
 
Selialla kaikki hyvin! Toi varmasti mielenrauhaa tuo ultrakäynti. :-) Paranemisia teidän pikkuiselle!


Mulla oli tänä aamuna eka neuvola. Terveydenhoitaja on aivan ihana, sama tuttu jo esikoisen odotusajoilta lähtien. Keitti aamuteetä ja tarjosi piparia ja suklaakonvehteja. :-) Isuin jutustelmassa melkein kaksi tuntia! Kamalasti sai taas täytellä lippulappusia ja on tässä viime vuosina nuo sairaskertomuksetkin vähän muuttuneet - niitä sitten pähkäiltiin minä vuonna mitäkin oli ja mitenkäs ne äidin ja isän puolen sairaudet...? Seuraava käynti on lääkärille 20. päivä. Sitä ennen olisi käytävä kilpirauhasarvojen kontrollikokeissa. NP-ultraan ajattelin varailla aikaa tänään. Meillä on määritelty tuo ultra otettavaksi viikoilla 11+0 - 12+6.

Olin varma, että ikäni puolesta joudun sokerirasituskokeeseen. Terveydenhoitaja kuitenkin totesi, että koska edellisissä raskauksissa ei ole ollut ongelmia ja BMI on ihanteellinen, niin ei ole tarvetta. Toki jos alkaa oireita tulemaan, niin sitten tietysti tehdään se koe.

Huonovointisuus vaihtelee. Aamusin tulee yökkäiltyä tyhjää ja aamupäivän aikana töissä on oltava mandariineja tasoittamaan vointia. Iltapahoinvointia ei ole enää ollenkaan, tosin mitään "järkevää" ei tee mieli syödä. Rinnat edelleen tosi arat ja "täydet". Hiukset tuntuu jotenkin karheammilta.. Voi liittyä kilpirauhasvaivaankin (ollut vasta vuoden), en nimittäin muista että aiemmissa raskauksissa olisi ollut vastaavaa. Yritän kovasti miettiä yhtäläisyyksiä ja eroja edellisiin raskauksiin, mutta vuosia on jo kulunut ja ikää tullut lisää - kaikkea ei enää muista millään ja kroppakin toimii varmasti eri tavalla. Lapseni ovat kumpikin poikia ja pieni haave tytöstä elää, vaikka toki kolmas poikakin olisi kaikella rakkaudella tervetullut perheeseemme. Pojat kyllä toivovat pikkuveljeä... ;-) Vanhempi pojista on jo keksinyt nimenkin: tytöstä pitäisi tulla Kirsikka ja pojasta Artsi. :-0 Suloista kuunnella, kun poika muistuttaa äitiä syömään terveellisesti ja puhuu "meidän vauvasta". Hän oli kuopuksen syntymän aikaan vielä niin pieni, ettei ymmärtänyt näistä asioista tuon taivaallista, mutta nyt eskarilaisena kiinnostus on melkoinen. Ajattelin ottaa hänet neuvolaan mukaan sitten, kun kuunnellaan sydänääniä. Takaraivossa kummittelee aina vaan pelko keskenmenosta.. Olisi ihanaa iloita täydellä sydämellä raskaudesta, mutta vielä en siihen pysty. Ajan kanssa pikku hiljaa onnistunee...

Piti ottaa vielä kantaa sikapiikkiasiaan.. Mulla oli mahdollisuuus ottaa se joulukuussa, mutta olin sinä päivänä kipeä, niin jätin väliin. Sittemmin ajattelin suosiolla jättää asian myöhemmäksi. Vaikka kuinka tilastot puhuvat kaunista kieltään, yksittäisiä ikäviä kokemuksia mahtuu mukaan. Varhaisten keskenmenojen kohdalta on varmasti mahdotonta sanoa, onko km johtunut piikistä vai ei, niin että sitä spekulointia en halua joutua kokemaan. Jos se toinen aalto tänne talven mittaan tuo taudin uudestaan, niin kaipa minä siinä vaiheessa piikillä käyn.

Noista ultrahinnoista vielä, meillä maksoi eriteltynä itse vastaanottokäynti 50e ja ultra 65e. Sitten tietysti toimistomaksut päälle. Viitisen vuotta sitten edellinen vastaava ultra samassa paikassa (Terveystalo) maksoi muistaakseni kaikkinensa jotain 90e, eli on tässä taksat hivenen nousseet. :-)
 
Kiva kuulla, että kaikki ollaan vielä mukana!

Tänään oli paluu arkeen kahden viikon loman jälkeen. Kyllä jännäsin etukäteen, että miten selviä tästä kun tosiaan on ollut aivan kamala olo koko ajan. Olen oksentanut 4 edellistä päivää. Kuitenkin töihin tulo teki varmaan hyvää, koska tänään ei ole etonut ollenkaan. Toisaalta tämä työ onkin ehkä vähemmän rasittavaa kun vilkkaan 2-v tytön hoito kotona. :)

Minäkin yritän koko ajan muistella millaista se oli eka raskauden aikana, olinko yhtä huonovointinen ym. Mutta enpä vain muista enää. Mies sanoo, että eka kerralla ei ollut läheskään yhtä paha, mutta mitäpä sekään oikeasti muistaa. Aika nopeasti se kuitenkin viimeksi helpotti, koska keski ja loppuraskauden olin elämäni kunnossa..

Olen aloittanut taas bodyshopin kaakaorasvan tuhlaamisen. Viimeksikin rasvasin sillä aamuin illoin vatsan ja rinnat ettei tulisi raskausarpia.. Eikä niitä kyllä tullutkaan. Turhamaista, mutta se sallittaneen. :)

Edelleen pelottaa minuakin keskenmenon riski ja senkään takia en aio sikapiikkiä ottaa ainakaan ennen viikkoa 12. Katotaan mitä neuvolan täti sanoo silloin 25.1.

Vointeja!
Neppu 7+1
 
Päivittelen sen verran, että meidän pikkuyllätys on mennyt kesken. Joten ei saatu kesävauvaa, ainakaan vielä.
Ihanaa ja ikimuistoista odotusaikaa teille elokuun odottajille!!
-MillaLilla
 
Minäkin päivittelen kuten Millalilla tuossa aiemmin. Elikkäs meilläkin meni kesken..kolmas km. Ei tullut kesävauvaa tännekkään ja tässä mietin että söisinkö nyt kolmisen kuukautta pillereitä tasoittaakseni hormoni toimintaa vai uskaltaisinko heti alkaa uudelleen yrittään seuraavien kuukautisten jälkeen..täytynee hetki miettiä asiaa, nyt ajatukset niin sekaisin. Jos vielä keskenmeno seuraavasta aletaan asiaa tutkimaan tarkemmin.

Onnistunutta odottamisen jatkoa kaikille muille, toivottavasti pikkuisenne pysyy kyydissä mukana.
 
Voi itku, suuri osaanotto Santulle Ja Millalle. Ei oikein tieda mita sanoa, vaikka tiedan juuri tuon tunteen kun se keskenmeno on tullut. Joten olen hengessa mukana ja toivotan voimia teille ja miehillenne. Toivottavasti parjailette siella ja voimia uuteen yritykseen. Aivan tuli itku silmaan.
Halaus rutistus teille
 
Osanottoni täältäkin MillaLillalle ja Santulle! Justiin ajattelin eilen, että ketju on hienosti pysynyt kasassa.. Oma vointi on tällä hetkellä kovin epäileväinen - onko pelko sitten aiheellista vai ei, en osaa sanoa.

Iso rutistus teille molemmille! Jaksamista ja tsemppiä. Voimia talven keskelle!
 
Heippa!

Santtu81 ja Millalilla, osanottoni teille ja lämpimät halaukset kummallekin. Jaksamista teille ikävän asian kanssa, noista fiiliksistä ei oo helppoa nousta, mutta aika parantaa. Tai näin se on ainakin omalla kohdallani tehnyt... Voikaa hyvin <3.

Neppu, mä oon huomannut kans, et kaipaan töihin jo kovasti. Oon siis ollut joulusta saakka lomalla ja hoitanut 1,5-vuotiastamme kotona. Hän on ollut siis kipeänä viimeiset 9 päivää, joten ei oo mihinkään päässyt edes käymään :(. Tänään on viettänyt vapaapäivää ihan yksin ja huomasin, et paikallaan oleminen lisää huonovointisuutta, joten eikun töihin. Harmi vaan, etten taida huomennakaan vielä päästä...
Mä muistan vielä aika hyvin edellisestä raskausajasta ja toisaalta olinkin esikoista odottaessa niin nokkela ;) ett' kirjoittelin oloja ylös neuvolasta saatuun kirjaseen, joten oon voinut sieltä käydä kurkkimassa, mitä tuleman pitää. Tosin, eihän raskauden oo sisaruksia keskenään, mut on silti ihan mukava vähän verrata :).

Ja Neppu siitä kaakaorasvasta vielä, nuo on just niitä hassuja kuka-mihinkin-uskoo-juttuja. Mä etsiskelin kovasti tietoa rasvaamisen vaikutuksista ja jotain tieteellistä faktaa silloin löysin, ettei rasvaamisella ole oikeesti mitään merkitystä. Ja etsiskelin siis siksi, kun kävin BodyShopissa muilla ostoksilla ja närkästyin, kun myyjärouva suorastaan vaati mua ostamaan sitä kaakaorasvaa ja kun kieltäydyin kertoen, että se jää mulla kummiskin käyttämättä (oon vaan ylipäänsä niin laiska rasvaamaan nahkaani) niin sitten hän töksäytti, että muista mua sitten, kun kauhistelet vatsaan jääneitä arpia. Hohhoijaa, taisi olla paha päivä tai tiukka provikka ;). Mä tosiaan vältyin arvilta täysin ilman rasvaustakin, eli uskon itse siihen, että se on ihon elastisuudesta kiinni. Mutta sun täytyy kyllä jatkaa rasvaamista, kun uskot sen tehoon :)).

Gotta go :).

Selia rv 7+1
 
Heips kaikille pitkästä aikaa!

Isot pahoittelut MillaLilla ja Santtu!! Olen kokenut saman ja tiedän kuinka raskasta se on. Jaksamista...

Mulla on ollut mieli vähän maissa alkuviikon, kun maanantaina töihin mennessä tuli verta noin teelusikallinen.. oltiin edellísenä päivä sekstailtu, eli ehkä se vuoto saattoi johtuu siitäkin. Sen jälkeen ei kirkasta verta oo onneks tullut, pientä tuhrua tosin tuli vielä tiistaina. Onneks alkuraskauden ultra on ylihuomenna niin saa varmuuden onko siellä ketään.

Olo on ollut aika pahoinvoiva.. aamulla kun herään on yleensä ihan ok olo, mutta hetkenpäästä nousemisen jälkeen alkaa heikottaa. Päivällä on pahaolo melkeen kokoajan, mutta illallalla yleensä ei enää. Rinnat on kans arat ja vähän ehkä turvonneet jo.

papuliini 6 + 4
 
Täällä kaikki oireet kadonneet ja eilen alkoi mojova alaselän särky, joka heijastuu aina pakaroihin ja takareisiin asti. Samoin menkkamaista alavatsakipuilua. Jopa rintojen ja vatsan selkeä turvotus häipyi yhdessä yössä. Tunnen itseni ihan hulluksi, ihan kuin olisin kuvitellut koko raskauden. Miten kaikki voi noin vain hävitä? Housutkin mahtuu taas päälle ilman mitään ongelmia.

Terveysneuvonta ohjasi päivystykseen, jossa istuinkin tänään monta tuntia -- täysin turhaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että kun oireet ovat poissa, on keskenmeno todennäköinen, mutta ei käyttänyt esim. ultraa asian varmistamiseen. Nyt pitää vaan kuulemma odotella, että vuoto alkaa. Jos miehet tulisivat raskaaksi, on aivan päivänselvää, että heille järjestettäisiin tsekkaukset tällaisissa tilanteissa. On todella raskasta istua ja odottaa, kuulemma jopa päiviä, vuodon alkamista. Kunnes on se 100 % varmuus, asia jäytyy kuitenkin koko ajan mielessä ja olo on todella raskas. Olisi pitänyt vaan mennä suoraan yksityiselle ja maksaa taas itsensä kipeäksi. No, tuleepa tod.näk. käytettyä perjantaille varattu "alkuraskauden ultra" näissä merkeissä...

Tällainen tilitys täältä. Pakko avautua vähän, kun olo on kamala.
 
Hamma, ei voi kun ihmetellä päivystyksen toimintaa! Olen itse alkuraskauden keskenmenoissa päässyt ihme kyllä ultrattavaksi, vaikka kipujen lisäksi on ollut vuotoakin. Olen sitä mieltä, että niin kauan kun ei ole kunnon vuotoa, on aina joku toivon kipinä! Ja sen ylläpitäminen on todella raskasta, jos pelko keskenmenosta on kova. Tuossa tilanteessa kuuluisi ehdottomasti ultrata jo ihan äidin takia.

Tahdon sen verran vielä toivonkipinää herättää, että kerron äitini tarinan hänen odottaessaan veljeäni. Hänellä oli klassiset raskauden alkuoireet; rinnat kipeät ja yököttävää oloa jne. En muista tarkkaan millä viikolla hän oli, mutta yllättäen hänellä oli oireet kadonneet kokonaan. Ei kipeitä rintoja, ei huonoa oloa. Lisäksi vatsakipua jonka vuoksi päätteli raskauden menneen kesken. Lääkäri tuohon aikaan (reilu 35v sitten) oli todennut, että kesken on varmaan mennyt ja äiti lähtenyt itkien kotiin. Muutama päivä kului ja yllättäen kaikki oireet palasivat. Raskaus siis jatkui kuitenkin ja ihan "täyspäinen" rakas isoveikka minulla on. :-)

Nämä on tietysti asioita, joista emme kukaan tiedä, miten käy.. Voimme vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta... Voimia!

Keskenmenon pelko elää täälläkin koko ajan, vaikka välillä yritän olla oikein optimistinen.. Aika näyttää, miten käy. Jaksamista kaikille!!
 
terve kaikille tasapuolisesti pitkästä aikaa. En ole kirjoitellu mutta lukenu kylläkin ja tuntuu että iloisen alun jälkeen nyt tupsahtee suru-uutisia joka puolelta..olen tosi pahoillani keskenmenojen takia..ei kai se auta kuin ajatella, että vauva ei olisi ollut terve ja siksi luonto korjasi hänet pois. Sitä ajatusta koitan itsekin vaalia jos välillä ollut "outo" olo..

Huomenna menen neuvolalääkärille, joka ultraa ja katsotaan josko siellä kaveri olisi oikeassa paikassa. Viikkoja ei ole vasta kuin 6+6 huomenna, mutta esikoinen näkyi selvästi jo viikoilla 6+0. Minulle riittäisi tieto, että jotain siellä on ja KOHDUSSA, ettei missään ulkopuolella. pahoinvointi on ollut niin kova viime päivät ja vuotokin on loppunut lähes täysin, pari tippaa enää tullut sillon tällön eikä sekää verta joten eiköhän siellä jotain ole tapahtumassa.

pahaa oloa olen pitäny loitolla lähes samoin keinoin kuin esikosien kohdalla elikkä nälkä ei saa tulla toisin sanoen syömällä tunnin välein vähintään. mandariinit, mehujäät, jugurtti, banaani..nämä menee parhaiten mutta joka päivä olen myös pakottanu itseni syömään jotain kunnon ruokaa. Nyt ei ole kahvia saattanu juua enää muutamaan päivään ja se kertoo olostani paljon, ennen raskautta kun sitä meni parhaillaan kaks pannua päivässä, enkä liiottele yhtään! Suklaakaan ei maistu ja minut lähemmin tuntevat varsinkin tästä pystyvät päättelemään että juu, taitaa tytöllä olla tosiaan paha olo :) muita oireita ollu päänsärky ja hyvällä mielikuvituksella rinnat saattaa olla "turvonneet", ainaki miestä ne kiinnsotaa nykyään normaalia enemmän :)

Nämä pakkaset alkaa jo tympästä ku esikoista ei viiti tuonne pakkaseen viiä. Tälläki hetkellä on 27 mittarissa..koiratki jo ihan mökkihöperöitä ku ei oo päiväkausiin ku takapihalle päässeet. Trimmasin ne vasta ja ovat aivan nahkalla ni eivät tarkene ulkona olla. Voi että ootan ku tippuu vaikka 15een ni sitte kirmaisin jo pihalle ja tuntus varmaan lämpimältä.

Voimia lähetän vielä pikkuisensa menettäneille..hammalle sen verran, että itse en ole (ainakaan tietääkseni) keskenmenoa kokenut mutta kaveri jolla ollu useita sanoi minulle kun epäilin että omani tulee kesken kun sitä vuotoa oli että kannattaa tehä raskaustesti ja niin kauan kuin viiva näkyy niin toivoa on. Kuuluma hänellä kun meni raskaus kesken niin viiva alkoi hiipua ja parin päivän päästä ei enää viivaa tullu..voin kuvitella tunteen mikä on odotella että menkat alkaa, kauheeta..voi kun ei olisi menny kesken..toivon että sulle tulis yhtäkkiä taas tosi paha olo :)

illanjatkot kaikille ja moi
 
Hei,

Santtu81 olen todella pahoillani puolestasi! Olet kokenut kovia jo monet kerrat :( Toivon sydämestäni, että teillä pian raskaus onnistuisi ja saisitte oman pienen käärön kotiin. Minulla on jo kaksi lasta ennestään joten tässä ei kovin kovasti ole joutanut suremaan, vaikka tosin surullista ja vaikeaa vähän onkin ollut. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta..

Hammalle kovasti voimia!! On kamalaa vain odottaa ja odottaa, eikä tiedä mitä ajatella!!! Miten ei lääkäri tutkinut asiaa!!??! Aivan hirveää! Toivottavasti miehesi on tukemassa sinua 100%:sti!

Hienoa, että muilla "ikävät" oireet jatkuvat :)
Kyllä ne pian helpottavat, viimeistään viikoilla 14-16! Sen jälkeen voikin sitten nautiskella olotilastaan ja kasvatella masua :))

Oikein mukavaa ja onnekasta vuoden jatkoa teille tuleville äideille!

-MillaLilla
 
Kiitos kaikille lohduttavista sanoista!

Hyppäsin tuonne keskenmeno ketjuun, kun koen niin tärkeänä nyt vertaistuen. Toivon ettei enää kellekkään muulle täällä ketjussa käy "huonosti".

Millalilla jaksamisia myös sinne. Joo itse koin jotenkin hyvin voimakkaana tämän keskenmenon kun ollut niin sekava alkukin.. Minullakin toki yksi lapsi, mikä lohduttanee. Mutta meillä ei ole mieheni kanssa yhtään yhteistä lasta, eikä miehelläni ole kyllä niitä muutenkaan. itsellä kolme keskenmenoa nyt, sanoinkin miehelleni ítkunsekaisessa itsesäälissä että vaihda vaimoa jos haluat lapsia. Aamulla soitin neuvolaan ja peruin ajan, sanoi että nyt kun taas uskallamme ruveta uutta yrittämään ja siis jos tärppää niin heti on soitettava neuvolaan, että pääsee seurantaan alusta asti.

Nyt sairaslomalla olen ja täytyy huolehtia itsestä, tyttö on sopivasti viikon lomalla mummilassa, niin ei tarvi katsoa minua tällaisena ja minun ei tarvi kun vaan yrittää huolehtia itsestäni...välillä tuntuu ettei tuo mies tajua mitään, luultavasti ihan normaalia ;)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa