Elinikäinen haave, erotakko

[dreambuilderingg]

Nuoruudestani lähtien minulla on ollut yksi haave jota olen viimeiset vuosikymmenet ja suurimman osan aikuisiästäni toteuttanut ja valmistellut järjestelmällisesti. Haluaisin viettää muutaman vuoden elämästäni vain matkapurjehdukseen keskittyen. Alkuun meni pitkään ennen kuin oli mahdollista edes hankkia venettä mutta sitkeällä työllä tuli tämäkin tavoite mahdolliseksi. Tätä seurasi vuosia kestänyt veneen kunnostustyö ja viimeiset vuodet olen varustanut venettä ja harjoitellut avomerellä, ikävä kyllä, yksin purjehdusta. Tämä haave ja tavoite on minulla paljon vanhempaa perua kuin avioliittoni jossa on myös lapsia.
Se mikä tässä on hankalaa on että nykyinen aviopuolisoni suhtautuu asiaan jotenkin ylimalkaisesti. Asiaa kuvannee viime kesäinen purjehdusmatka, josta olin puhunut kuukausitolkulla mutta kun olin lähtenyt vaimoni soitti perään ja kyseli missä olen, aivan kuin en olisi asiasta aiemmin sanallakaan maininnut.
Näen tässä monta suuntaa mihin edetä mutta mikään niistä ei ole hyvä, voin joko myöntää että avioliitto ja elinikäinen haaveeni ei sovi yhteen ja erota, toisaalta voin jatkaa puolisoni taivuttelua yhteiseen eläkepäivien matkaan, mutta nämä puheet menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai voin vain jatkaa suunnitelmani toteuttamista ja jonakin kauniina päivänä lähteä mikä olisi perheelleni taloudellinen katastrofi.
En halua että jonain päivänä huomaan olevani liian vanha tähän mutta mikä neuvoksi?
Sinänsä meillä menee kuitenkin hyvin ja avioliittomme on ollut onnellinen.

 

[Tuttu tarina]

Voi harmi! Tutulta kuulostava tarina. Miehellä "kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa" ja harrastustani en lopeta. Purjehdin 10 vuotta ex-mieheni kanssa vaikka inhosin yhteistä harrastustamme ylitse kaiken. Elämä oli pelkää purjevenettä, nostoja, laskuja, vanttien kiristystä, purjeiden vaihtoa, nostoa, laskua ja uusimista, hiomista ja hankaamista, halssin vaihtoa, solmuja, inhottavia kovia puuskaisia tuulia... En muista yhtään purjehduskertaa että olisin voinut ottaa aurinkoa kannella ja nauttia. Jos olisi ollut upea aurinkoinen ilma niin silloin ei mieheni mielestä ollut riittävästi tuulta. Jos en ollut vaihtamassa purjeita, siivoamassa kantta ja naruja niin sitten pentterissä tekemässä ruokaa tai tiskaamassa tai järjestelemässä tavaroita paikasta toiseen. Harrastukseen upposi (uppoaa edelleen) hirvittävästi rahaa sekä aikaa. Purjehtimisesta joko pitää tai sitten ei ja jos ei pidä niin toista ihmistä ei voi pakottaa. Jos harrastuksesi on sinulle henki ja elämä, kaikki kaikessa niin silloin on tehtävä valinnat sen mukaisesti. Meille avioero oli hyvä ratkaisu. Miehellä on nyt vaimo, joka on intohimoinen purjehtija ja minulla mies joka rakastaa mökkeilyä ja minua.