Elämästä katos kaikki kun muutin..

["alma"]

maalle mieheni luo.. Vasta nyt tajuan kuinka huonon päätöksen tein.. Ajattelin kai silloin vain että olisi tärkeä että me kaikki saisimme olla saman katon alla ja lapsella olisi isä läsnä päivittäin..

Ei ole työtä, ei kerta kaikkiaan mitään. Joskus joku osa-aikainen työ mutta kun tulee pitkien välimatkojen takia bensakulut, lasten hoitomaksut ja huono osa-aikatyön palkka olen loppujen lopuksi tappiolla, rahaa jää käteen vähemmän kuin työttömänä mikä on ikävää sillä pidän kuitenkin työssä olosta. Mutta jotta tulisi toimeen on joskus valittava se työttömyys osa-aikatyön sijaan.

Ei ystäviä.. Kaikki sukulaiset ym läheiset ovat kotipaikkakunnallani. Yritän kyllä niin usein kuin mahdollista matkustaa sinne mutta sekin vie paljon rahaa ja on joskus raskasta matkustaa lasten kanssa. Jos haluaa ihmisten keskelle on ajettava keskustaan ja taas bensaa kuluu=rahaa menee liikaa.

Parisuhdekin on muuttunut huonommaksi kuin mitä se koskaan on ollut. Tuntuu ettei mies ole koskaan tyytyväinen minuun ja kaiken teen huonosti tai väärin. Niinpä olen alkanut tuntemaan itseni huonoksi, vialliseksi, ei arvostetuksi ja häpeän itseäni. En tiedä onko minulla sitten alkava masennus?

Usein ajattelen miten erilaista elämäni olisi jos asuisin vielä kotipaikkakunnallani. Mutta miten kauan sekin olisi toimisi että asuisimme eri paikkakunnilla kun meillä lapsi? Mies sanoi että onneksi muutimme tänne hän ei jaksaisi loppuelämän ajella joka viikonloppu edes takaisin.

Pian joku kysyy miksei mies muuta. No se ei kuulemma voi/halua. Liittyy jotenkin siihen että aikoo luultavasti jatkaa isänsä maanviljellystä oman työnsä ohella kun isänsä jää eläkkeelle. Harrastuskin kuulemma kärsii kun ei ole yhtä hyvät harrastus mahdollisuudet minun paikkakunnallani. Että näin sitä jotenkin miettii että eikö mun asioilla ole mitään merkitystä?

 

["juuli"]

Mietin miten voisit alkaa kokea omaksesi sitä paikkaa. Oisiko mitään mitä voisit toteuttaa siellä? Työtä etänä, opintoja etänä, ystäviä sinne kyläilylle..jotain virkistystä? Mistä syistä eniten et koe sitä paikkaa omaksesi? Tai tuntuuko se omalta mutta et ole onnellinen?

 

["alma"]

Opintoja voisin ajatella mutta minulla ei ole mitään tietoa siitä millaisia opintoja voisi suorittaa etänä.
Välillä siskoni ja veljeni tulevat käymään mutta koska he ovat nuorempia ja opiskelijoita joilla ei myöskään kovasti rahaa niin usein eivät pääse..

Asuin ennen isohkon kaupungin keskustassa. Oli tavallaan elämää ympärillä kokoajan vaikkei tarvinnutkaan kokoajan olla tekemisissä kenenkään kanssa mutta silti tiesin että lähellä on monen monta muutakin ihmistä.

Kauppaan puistoon pystyi menemään sen kummemin sunnittelematta tai ajattelematta rahatilannetta koska joka paikkaan pääsi ilman autoa, nyt ei voi mennä mihinkään ilman autoa.

Mä vaan kaipaan ihan kokonaisuudessa sitä omaa kotikaupunkiani ja omia läheisiäni sisaruksiani, vanhempiani, isovanhempia...

Mä olen hirveän yksin täällä jotenkin... ei ketään joka olis vähän niinku minunlainen... mieskin on ihan ku vieras nykyään..

no onnellinen en ole...

 

["vieras"]

Voisiko miehesi vaistota/ ymmärtää tilanteesi, ja reagoi peloissaan noin? Siis tietää että olet onneton, mutta ei osaa auttaa, ja sitten ei osaa muuta kuin kiukutella sinun pahan olosi päälle ?

Tietääkö mies sinun ajatukset ? Puhu sille ?
Entä jos kutsisit perhettäsi kylään teille ?

Tiedän tasan tunteesi, mutta minulla onneksi on työ, joten siellä saan purettua sitä yksinäisyyttä
mukavassa aikuisseurassa ?

Onko siellä jotain kansalaisopistoa tms. josta löytäisit jotain kivaa itsellesi , ja sitä kautta samanhenkisiä kavereita.
Käsitöitä, kuvaamista , jumppaa jne ?

 

[astrolabe]

Itse en voi jatkaa mieheni kotiseudulla asumista, eikä onneksi ole pitkää jäljellä täällä. Mieheni näki miten kärsin ja haluaa tulla mukaank toisaalle.

 

["vieras"]

Nykyajan naiset ovat luvattoman heikkoa tekoa. Kertakaikkiaan naurettavaa nirppanokkailua.

 

["Kutri"]

Jos en todellakaan löytäisi mitään mielekästä tekemistä, muuttaisin varmasti jonnekin mistä sitä löydän tuli mies perässä tai ei. Itse viihdyn maalla ja tekemistäkin löytyy, pitkästymään ei juuri ehdi, mutta olenkin tottunut tähän elämäntapaan kokoikäni.

 

["Vieras"]

Kuulostaa tosi ahdistavalta. Muuttaisin ehkä pois, jos ette ole naimisissakaan. Mies tuntuu olettavan että vain sinun tulee joustaa.

 

["vieras"]

Ennen vanhaan koitiäidit muuttivat mukisematta miehen työn perässä. Avoin ja iloinen nainen löytää uusia ystäviä ja harrastuksia paikkakunnasta riippumatta.