Elämässä on kyllä tosi vähän asioita joihin voi satavarmasti luottaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PROVO
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

PROVO

Aktiivinen jäsen
31.03.2005
5 411
0
36
Ei nimittäin tule mitään mieleen, paitsi tämä yksi vanha klisee.

Olen varmaan nähnyt keskimääräistä enemmän pahaa ihan lähipiirissäkin, ihan jo lapsena, myöhemmin sitten lisää.

Tiedän ihan mielettömästi sellaisia juttuja, jotka tänne kirjoitettuna vaikuttaisivat Provoilta, mutta ovat oikeasti totta.

Ihan lähisuvusta jo löytyy insestiä, sukulaisavioliittoja, väkivaltaa, alkoholismia niin paljon ettei kukaan usko, pedofiilejakin taitaa olla ja tälläinen suku on ihan mielettömän hyvin lisääntyvä - yhtä ainoaa lapsetonta en tiedä, kaikilla paljon lapsia, vaikka järjellä ajatellen olisi viisaampaa kun kaikki meidät olisi steriloitu jo synnärillä.

Mie kun luulin silloin nuorena, että silloin oli elämä vaikeaa (äidin alkoholismi lieveilmiöineen), mutta nyt se vasta oikeasti vaikeaa on :headwall:

Tuosta ukosta vielä sen verran, ettei minusta taida olla enää sen kanssa eläjäksi, ei millään. Miten voi elää toisen kanssa, jos tietää että toinen oli valmis tappamaan sinut??? Koska niin kovasta väkivallasta oli oikeasti jo kyse meidän tapauksessa.



 
:hug: luin sen siun ketjun enkä kyenny vastaamaan. en osannu oikeesti. mutta kyllä mieki tiiän tommosia juttuja paljon. niitä sieltä meän perältä löytyy aikas paljon... :/
 
:hug: :hug: :hug: Ei tämä yksinhuoltajuus ihan mahdotonta ole ja tässä on monta hyvääkin puolta. Mm se, että saa kotonaan olla pelkäämättä mitään.
 
Silloin kun se "perusturvallisuus" järkkyy, järkkyy koko maailma. Valitettavasti monet joutuvat jo lapsena tuntemaan niin paljon turvattomuutta, että turtuvatkin jo siihen ja alkavat pitää asioita normaaleina..

On hyvä, että näitä asioita pohtii. Minun ohjeeni on, varsinkin tilanteessa, jossa aikomus olisi yhteistä eloa jatkaa, etä olisi syytä hakea yhdessä neuvotteluapua neutraalilta "kolmannelta osapuolelta". Perheasiain neuvottelukeskukset ja turvakodit ainakin ovat paikkoja, joista saa halutessaan apua (mm parisuhde/perheterapia). Pelkkään "en tee sitä koskaan enää"-fraasiin ei valitettavasti monestikaan ole luottamista.

apua.info on hyvä kootun tiedon lähde
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
:hug: :hug: :hug: Ei tämä yksinhuoltajuus ihan mahdotonta ole ja tässä on monta hyvääkin puolta. Mm se, että saa kotonaan olla pelkäämättä mitään.

Olen ollut yh ja mikään ei koskaan ole paremmin sopinut minulle ja lapsille, mutta nyt on nuo kaksi pientä lisäksi niin se on vähän eri juttu, siksi epäröin, mutta aika näyttää miten asiat menevät :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
:hug: :hug: :hug: Ei tämä yksinhuoltajuus ihan mahdotonta ole ja tässä on monta hyvääkin puolta. Mm se, että saa kotonaan olla pelkäämättä mitään.

Olen ollut yh ja mikään ei koskaan ole paremmin sopinut minulle ja lapsille, mutta nyt on nuo kaksi pientä lisäksi niin se on vähän eri juttu, siksi epäröin, mutta aika näyttää miten asiat menevät :)

ota hissuksiin. te tarviitte molemmat hieman hengähdystaukoa ja miettimisaikaa. pieni tauko vois olla paikallaan niin sitte näette onko teillä vielä tulevaisuutta yhessä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Montako lasta ap:lla on?Ja minkäikäisiä?Jos siis haluat kertoa.
Voimia:)

Monta, vanhimmat onneksi 21 ja 20-vuotiaita ja eivät ole tässä helvetissä jokapäiväisesti, 17-veekin on ollut isoisena tämän menneen viikon ja on onnellisen tietämätön kaikesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lohikäärme:
nyt olet ilmeisesti hieman tullut järkiisi! minä en ainakaan jäisi tuollaisen miehen luokse. ei mitkään kulissit niin tärkeitä ole.

En tiedä järkiintymisestä, tuolle vaan tuntuu. Jotenkin en tuota järkeä ja Provoa osaa yhteen liittää enää :/
 
Mää kans sitämieltä oon että pois vaan, ei kannata jatkaa.
Ja elämässä se on varmaa että jokaisen aika on rajallinen, lähtö tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Jaksamista kovasti, ja ole viisaampi kuin kaverini joka kesti tuommoista (viellä hiukan kovempa käsittelyä, katkeilleita luita yms ) reilu 3v ennen kuin tajusi lähteä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Osaako se ollenkaan sanoa Miksi se tekin niin, mikä sillä räjähti päässä ?
miten voisitkaan luottaa, jos se tosiaan ihan yhtä äkkiä, teki noin

En oikein osaa sanoa, vaikka ollaan paljon puhuttu. Kai se kamelinselkä vaan katkesi silloin :/

Mieheni muuten sanoi seurusteluaikana aikoinaan, ettei ikinä voi kuvitella naista lyövänsä, kun on niin rauhallinen mies, joka ei edes suutu mistään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
Ihminen poikkeaa muista eläimistä mm sillä, että ihmisellä on kyky ohjailla omaa elämäänsä aina parempaan suuntaan.

=) joopa, mie olen ainakin epäonnistunut siinä, kun oikeasti olen nyt huomannut melkein kaipaavani exää, jota ihmettä en uskonut tapahtuvan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Osaako se ollenkaan sanoa Miksi se tekin niin, mikä sillä räjähti päässä ?
miten voisitkaan luottaa, jos se tosiaan ihan yhtä äkkiä, teki noin

En oikein osaa sanoa, vaikka ollaan paljon puhuttu. Kai se kamelinselkä vaan katkesi silloin :/

Mieheni muuten sanoi seurusteluaikana aikoinaan, ettei ikinä voi kuvitella naista lyövänsä, kun on niin rauhallinen mies, joka ei edes suutu mistään.

No, se on varmaan siis juuri sellainen luonne, joka patoaa sitten kaiken sisäänsä, ja räjähtää kun menee ns. kuppi nurin.

Se on aika pelottavaa, noin niinkun tulevaisuutta ajatellen, koska jos sä olet (näin olen ymmärtänyt kirjoituksista ) ns nalkuttajaluonne, niin miksipä se siitä muuttuisi, olisi outoa, jos miehesi haluaisi sinun olevan erilainen, eikähän tuo ole sellaiseen aikanaan rakastunutkin, ja se pitäisi periaatteessa kestää. Ja jos hän ei sitä tuon vähemmällä osaa käsitellä, olet vain sitten yksinkertaisesti vaarassa. Kuolla.

Miehesi pitäisi siis pikkuisen aikaisemmin osata suuttua, mutta kannattaako sinun kuitenkaan olla koekaniinina?

Voimia, vaikeita päätöksiä joudut sinä tekemään, mutta tuskin lapsesi haluavat menettää äidin, fyysisesti, eikä henkisestikään.. alistamalla luonteesi, et tule olemaan onnellinen sinäkään , silloinkaan.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Osaako se ollenkaan sanoa Miksi se tekin niin, mikä sillä räjähti päässä ?
miten voisitkaan luottaa, jos se tosiaan ihan yhtä äkkiä, teki noin

En oikein osaa sanoa, vaikka ollaan paljon puhuttu. Kai se kamelinselkä vaan katkesi silloin :/

Mieheni muuten sanoi seurusteluaikana aikoinaan, ettei ikinä voi kuvitella naista lyövänsä, kun on niin rauhallinen mies, joka ei edes suutu mistään.

Ehkä hieman asian vierestä,mutta tuosta rauhallisuudesta tuli mieleen kun meillä sattui silloin se episodi jolloin soitin poliisit viemään äijän pois ja sit tuli ne sossun muijat käymään kotona ihmettelivät myös mun omaa äijääni kun on niin rauhallisen oloinen et miten saattoikin räjähtää sillä tavalla silloin. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:
Alkuperäinen kirjoittaja lohikäärme:
nyt olet ilmeisesti hieman tullut järkiisi! minä en ainakaan jäisi tuollaisen miehen luokse. ei mitkään kulissit niin tärkeitä ole.

En tiedä järkiintymisestä, tuolle vaan tuntuu. Jotenkin en tuota järkeä ja Provoa osaa yhteen liittää enää :/

kyllä sinä voit vielä oppia. minusta kuitenkin teet viisaasti jos lähdet. aika rajusti miehesi sinut pahoinpiteli! en siis sano et lyöminen on koskaan oikein ja ok mut hieman eri asia tuo oli kun jos mies olisi *vähän läpsässy tai tönässy*....
 
Kovasti voimia! Minun mieheni on myös sanonut noin, ettei lyö koskaan. Minä olen nalkuttaja luonteeltani, mutta mies kyllä räjähtelee tasasin väliajoin, joten kai se helpottaa häntä. En kyllä ihmettelisi, vaikka joskus mätkäyttäisikin, koska osaan olla TODELLA rasittava. En tiedä.
 

Yhteistyössä